Lintuhuomioita

Teerien pesimätulos oli viime vuonna erinomainen. Muutama parvi syksyllä toi jo mieleen viisikymmentäluvun. Saaliskiintiöt ovat olleet jo vuosia maltilliset, mikä on lisännyt ystäviemme, teerien, menestystä. Lahtausprosentti on ollut korkea monella seuralla, joka viittaa tietysti siihen, että moni on saanut saalista kiintiön verran.

Mitä teki viime talvi? Se on vielä arvoitus. Kanalintu vaatii reippaasti lunta, jotta se pääsee kieppiin lämmittelemään ja suojaan haukalta sekä muiden petojen tähystykseltä.

Viime vuosina  luonnon sora on korvattu murskeella, jota levitetään metsäautoteille. Tämä panee  miettimään sitä vaikeutuuko kanalintujen jauhinkivien saanti. Jääkauden silittämä pikku kivi on helpompi niellä kuiviltaan kuin murskeen palanen, jonka särmät ovat veitsenterävät.

Kivet ovat välttämättömiä kanalinnun ruuan sulatukselle.

Soidin on kevään mittaan ollut laaja-alainen, mikä viittaa monen ihastuttavan parisuhteen solmintaan. Se ei kyllä isoimmilla kanalinnuilla kestä kuin sekunteja, mutta hyvä niinkin!

Sorsat ovat palanneet saksalaisten, tanskalaisten, flaamien, englantilaisten ja ranskalaisten hillittömän tulen onnistuneesti väistäneinä kotivesilleen. Houkutusruokinta on alkanut.

Sitä haittaa suuresti jo ylettömäksi paisunut joutsenten määrä. Nämä ahmatit varastavat yötä päivää eivätkä enää ansaitse kansallislinnun nimeä.

Toivon seuraavaan vihreistä putsattuun hallitukseen jämäkkää maatalousministeriä, joka uskaltaa määrätä joutsenelle 100 euron tapporahan. Ammuttava 7,62 väljyisillä kivääreillä, kunnes linnun pakoetäisyys on sama kuin kiväärin kantama. Vain erämaan kauniina ja arkana lintuja se voi saada arvonsa takaisin.

Nyt joutsen mekastelee rauhallisilla rannoilla keväät syksyt niin, etteivät herkkäuniset mummot meinaa saada unta.

Ruokintapaikka pitää jo ympäröidä sinkkispraymaalilla impregnoidulla betoniverkolla joutsenten varastamisen takia. Arvosorsat uivat syömään verkon aukoista tahi laskeutuvat ilmasta helikopterimaisesti alas. Joutsen ei siihen pysty. Eihän armeijassakaan voi olla ylimääräästä muonaa kuin varkahilla!

Muistuupa linnuista mieleen keskikoulun aikainen ruotsinkielen sanakoe. Sanan närheten oli yksi neropatti suomentanut `närhimäisyys` tai närhen kaltaisuus, vaikka se meinaa läheisyyttä!

 Vieraskielisiä sanoja oli käsketty ”makustella” edellisellä tunnilla, ja tässä oli tulos. Ei ruotsi niin helppoa sentään ole, että sana merkitsee sitä miltä se kuulostaa!