Partisaanit

 

Sotaa käyvällä Venäjällä on ollut suurkaupungeissa talven ja kevään aikana tulipaloja. Ammusvarastoja on tuhoutunut.

Arvellaan että sisäinen vastarintaliike eli partisaanit ovat olleet asialla.

Hiljattain räjäytettiin sotaa kannattaneen äärioikeistolaisen auto. Siinä kuoli agitaattorin tytär. Kansallisen tasavaltalaisarmeijan arveltiin olleen tämänkin teon takana.

Viime sodassa Neuvostoliitto synnytti partisaaniliikkeen. Siihen otettiin muutoin armeijaan kelpaamattomia, jopa vankiloista rikollisia. Johto oli rajajoukoista tai salaisesta palvelusta. Partisaanit olivat puolueen aseistettuja joukkoja, eivät osa Puna-Armeijaa.

Joukkojen koulutus oli kovaa. Jäsenillä oli hyvä aseistus, mutta ruokahuolto toimi huonosti. Siksi ruokaa piti varastaa Suomen puolella, ampua poroja ja tappaa karjaa metsä- tai peltolaitumilta.

Partisaanit liikkuivat viidenkymmenen tai sadan, jopa sadan ja viidenkymmenen miehen ryhmissä.

Joukossa oli naisia sairaanhoitajina.

Osa partisaaneista osasi suomea tai karjalaa. He kuulustelivat siviilejä partisaaniretkien aikana.

Näissä joukoissa vallitsi kova kuri.

Päälliköllä tai komissaarilla oli oikeus ampua niskoittelijat tai pelkurit.

Joka haavoittui eikä pystynyt seuraamaan joukkoa takaa-ajon aikana, oli kuoleman oma. Hänelle annettiin käteen käsikranaatti, jolla partisaanin piti lopettaa itsensä.

Jos kranaattia ei ollut antaa, kaksi toveria hoiti asian käsiaseella. Ruumis miinoitettiin suomalaisille ansaksi tai dumpattiin jokeen, vesistöön tai hetteeseen.

Varas ammuttiin joukkojen edessä kurin terävöittämiseksi.

 

Partisaani-iskuja tehtiin Lapin, Kainuun ja Pohjois-Karjalan alueilla. Noin sataviisikymmentä vanhusta ja lasta surmattiin.

Osa vietiin mukana vankina, mutta vain harva palasi takaisin.

Lokan hävitetystä kylästä palasi sodan jälkeen alle kymmenvuotiaana siepattu tyttö ja saamelainen Nilla Ponku Maggojen toisesta talosta Yliluirolta. Siellä läsnä olleet aikuiset surmattiin, samaten aivan nuori vauva ja parivuotias poika. Osa lapsista pääsi pakoon teurastusta.

Lokan hävityksen teki Stalinets-partisaaniosasto.

Maggojen paritalon kimppuun kävi Bolshevik Zapoljarja-osasto.

Tämän Peräpohjolan  Bolsevikki- ryhmän partisaanit hyökkäsivät myös Laanilaan Saariselällä. Siellä he iskivät työvelvollisen asuinparakkiin ja tappoivat siihen köyhimmästä köyhimmän miehen.

Majatalo Laanilassa hävitettiin ja muutama asukas sai kärsiä kuoleman ammuttuna tai poltettuna.

Osa partisaaneista hyökkäsi postilinja-auton kimppuun nelostiellä. He surmasivat piispa Wallinmaan, autokuskin, yhden aikuisen rouvan ja yhden nuoren neidin. Monet haavoittuivat, mutta pääsivät pakoon.

Linjuria ammuttiin pikakiväärillä, konepistooleilla ja auton kylkeen heitettiin RPG- 43 panssarikranaatti. Se teki ison reiän auton oikean takapyörän etu- yläpuolelle.

Samaan seutuun heitettiin kasapanos, joka surmasi piispan.

Neuvosliittoon – kotiin – sähkötettiin, että natsien lomakoti tuhottiin sekä kaksi linja-autoa tuhottiin. Toisessa kuoli ainakin 50 laivaston upseeria ja toisessa surmattiin myös runsaasti saksalaisia. Fasistit yrittivät puolustautua pistooleilla, mutta heidät murskattiin.

Tiedot olivat siis täysin vääriä.

 

Maggojen kahta porotaloa nimitettiin Magalloksi. Se oli kotiin lähetetyn viestin mukaan saksalaisten varuskunta, jopa kasarmi. Se murskattiin ja fasistit tapettiin, sanottiin sähkötysviestissä.

Oikeasti surmattiin 2500 astetta synnyttävällä termiittirasialla vauva kehtoon, poika palavaan taloon ja ammuttiin vanha emäntä talon rappuselle. Vauvan äiti ammuttiin.

Yöasuun pukeutunut ja paljasjaloin ollut Edita Härmä pakotettiin mukaan, kuten Niila Ponkukin, joka oli tullut avuksi heinätyöhön.

Härmä oli tullut auttamaan nuorta emäntää, kun perheessä oli vauvan lisäksi nuoria lapsia. Isäntä oli sodassa.

Koska Härmästä ei ollut vaikeaan Saariselän maastoon paljain jaloin kulkevana, hänet ammuttiin.

Jalkava Ponku selviytyi Neuvostoliittoon, ja hän palasi sodan jälkeen.

Ilmeisesti venäläiset tajusivat, ettei vain saamen kieltä osannut Ponku ollut ”neuvostovastainen”.

Yksi saamelainen nuori asevelvollinen ampui yhden partisaanin kuoliaaksi. Hänet toverit heittivät palavaan taloon.

Kun ruumis löytyi, kuollutta luultiin Niila Ponkuksi. Hänelle pidettiin hautajaiset.

Mutta, Niila palasi elävien joukkoon sodan jälkeen.

 

Viiangin kylään Kainuussa hyökkäsi 1943 Kraznyi Partizan- partisaanijoukko. Nämä Punaiset partisaanit surmasivat kirveillä ja teräaseilla vanhuksia ja lapsia ja sytyttivät koko kylän tuleen.

Yhtä partisaania löi talon isäntä eteisessä puntarilla päähän kuolettavasti. Ilmasuojelumiehet, joita oli muutama, aloittivat kivääreillään vastarinnan. Heidät voitettiin, koska partisaaneja oli monta kymmentä. Heillä oli konepistoolit ja pikakivääri sekä käsikranaatteja.

Partisaanit heittivät vainajansa palaviin taloihin lähtiessään pakoon.

 

Paikalle tuli myöhemmin tiedon verilöylystä saanut partisaanien vastaiseen taisteluun koulutettu yksikkö. Heillä oli Molo- niminen sotakoira.

Se oli tullut rintaman ylitse suomalaisten joukkoon huonon kohtelun vuoksi. Sitä oli ammuttukin ja sitä ennen pidetty nälässä ja pahoinpidelty.

Molosta saatiin koulutettua erinomainen partiokoira. Se ei eksynyt jäljiltä takaa-ajon aikana. Koira paljasti venäläisten miinat ja ansalangat sekä kuolleen partisaaniupseerin. Upseerin kantaminen hidasti jonkun verran partisaanien pakoa.

Monivaiheisen jäljityksen päätteeksi Suomen erikoiskoulutetut sotilaat saivat tuhottua koko partisaaniyksikön juuri ennen Neuvostomaahan livahtamista.

Partisaaneja pidettiin Neuvostoliitossa kunniakansalaisia, koska heidän hirmutöistään yleisö ei tiennyt mitään. Esimiehet tiesivät asioiden oikean laidan, mutta heille oli edullista salata totuus. Johtajat palkittiin kunniamerkein ja monin eduin kuolemaan asti. 

Suomeen retkiä teki 21 osastoa. Kuuluisimpia olivat yllä mainitut ja Burevestnik (myrskylintu), Poljarnik (Napapiiriläinen), Mstiteli (kostajat), Bolshevik ( bolsevikki), Bei fashistov ( lyö fasisteja) ja Tsapajev.

Aleksandr Smirnov johti piispa Wallinmaan surmannutta osastoa, Bolshevik Zapoljarjaa. Yksikkö teki kolmetoista verihuuruista hyökkäystä siviilikohteisiin pohjoisessa.

Yllä on kuvattu muutama hyökkäys vain. Pahimmilla raakuuksilla en näe syytä ihmisiä säikytellä. Ne muistuttavat Ukrainassa tehtyjä hirveyksiä.

Mitkään muut kansat Euroopassa eivät ole tehneet sodassa siviileille tämmöistä kuin fasistit ja kommunistit.

Heidän läheisyyttään on syytä karttaa viimeiseen hengenvetoon asti.

 

Elokuun essee

 

Aikoinaan koulun matematiikassa oli sekalaisia probleemoja- otsikon alla erilaisia älliä vaativia tehtäviä. Minua ne kiinnostivat. Matematiikka tuntui mukavalta, erityisesti geometria.

Luin uutisen, jossa ääniaalloilla koetetaan estää hylkeitä tekemästä selvää kalastajien pyydyksistä ja saaliista. Myös uutisoitiin, että Iijokeen nousevat hylkeet melko matkan syömään siikoja. Tämä oli uutta minulle.

Enää ei haastattelemalla paikallisia ihmisiä saa tietoa, kuinka moneen lohijokeen hylkeet nousivat ennen sotia. Silloin ei ollut patoja eikä voimalaitoksia.

Sitä mukaa, kun tuotetaan lisää ydin- tai tuulivoimaa, minun mielestäni pitäisi purkaa parhaita entisiä lohijokiamme padoista sekä poistaa niistä vanhaa hiekkapohjaa myöten ryönä, joka on jäänyt ilman luonnollista puhdistusta kevät ja syystulvissa.

Pian meillä olisi monta suurta lohijokea, joissa lordit ja miljonäärit kalastavat. He tuovat rahansa jokivarren kansan käyttöön. Jos hyvin käy, kalan viljelystä ja vaivalloista poikaskasvatusta ei enää tarvita, vaan toipunut jokiluonto hoitaa asiat ilmaiseksi.

Vapaat Kemi- Ii- ja Oulujoet ovat suuri unelmani.

Ilman ihmisen omaa panostusta syntyvä kalaravinto on parasta ekologisessa ympäristössä, joka antaa elämän niin monelle.

 

Kala ja leipä ovat ihmiselle sopivaa ravintoa, ehkä parasta. Iso kirja luettelee paljon syötäväksi kelpaavia eläimiä. Petoeläimet se sulkee pois, niin nelijalkaiset kuin kaksijalkaisetkin.

Hevostakin on lupa syödä. Hevosen lihaa annettiin kuivattuna sotakoirille viime sodan aikana. Vihollinen tappoi hevosiamme sodassa. Hukkaan ei heitetty mitään, vaan saatu liha kuivattiin sotakoirille.

Muistelen, että 1950- luvulla kaupassa oli Kyrön makkaraa, jossa oli hevosen lihaa. Se ei kelvannut hevosmiehille. Kun hevosesta tuli työhön kyvytön vanhus se joko tapettiin ja haudattiin tai pantiin teurasautoon. Se oli hyvin raskas kokemus miehille. Elämä oli kiinni hevosesta, koska traktoreita oli silloin hyvin vähän.

Vaikeat sodan jälkeiset raskaat vuodet oli taisteltu hevosen kanssa läpi, kun elämä oli niukkaa ja raskasta.

Sitten tuli vastaan hevosen vanhuus.

Uskon, että isäni vanheni kymmenen vuotta, kun hevonen halvaantui. Se ei toipunut, vaan piti lopettaa Husqvarna- haulikolla. Arvelen, ettei tästä iskusta isä oikein koskaan toipunut.

 

Sote-uudistus polkee paikoillaan eikä se etene. Rahoja puuttuu asiantuntijoiden mukaan kuusi miljardia kaiken muun puutteen lisäksi.

Olin jo alun perin sitä mieltä, että ei tarvita mitään uutta systeemiä – ei varsinkaan hallintoa – vaan olisi ollut syytä korjata ne osat, joissa on vikaa.

Erikoissairaanhoito toimi aika hyvin. Perusterveydenhoito oli kuralla, koska henkilökunta ei enää viihtynyt etulinjoilla.

Palkkaus siellä oli jäänyt hitaasti, mutta varmasti jälkeen ja tehtäviä oli siirretty erikoissairaanhoidosta terveyskeskuksiin. Siellä ei ollut tehty vastaavaa panostusta henkilökuntaa lisäämällä ja ”Lisää rahaa”- Hjallis Harkimon ajatusten mukaan.

Samaan aikaan suuret ikäluokat alkoivat tulla hoito- ja hoivaikään.

Keksittiin hyviä, mutta entistä kalliimpia hoitoja.

Näin kuntien rahat loppuivat. Tarvittiin isompi maksaja. Se on valtio. 

 

On valitettavaa, että olemme kolmekymmentä vuotta myöhässä. Silloin Kansaterveyslain eväät loppuivat. Naapurimaat ovat tehneet jo uudistukset. Ruotsi, Norja ja Tanska. Venäjällä ei ole mitään tehty, pantu vain multaa suun päälle ja sillä selvä.

Noiden kolmen maan uudistukset ovat pääosin onnistuneet. Niillä on ollut siihen rahat. Ruotsi on rikas, Tanskakin. Norjalla on jopa vaikeuksia sijoittaa suuria rahamääriään, mikä on ihme. Rahat ovat jo nyt yli 9000 tuottavassa ulkomaisessa firmassa, joista yksi taitaa olla Rio Tinto Zinc Company.

 

No, onneksi en ole poliitikko. Näiden asioiden hoito vaatii poliittista vastuuta. Sitä tuntuu pitävän odotella yhä. Jatkuva velkatalouden pyöritys hirvittää minua.

Sanosin oikean ratkaisun, jos minulla olisi talousopin korkeakoulututkinto.

Ilman sitä juttu on vaikea.

Sitä voidaan verrata käännöksen tekemiseen: “ This Joy is something new. My Arms enfolding you. Never knew this Thrill before.”

Sain aikaan vähän hauskaa: Tämä ilo on jotain uutta. Kun saan sut liki, tunnen värinän ja mun tulee hiki!

Kysymys on laulusta Besame mucho.

Naisen hurmassa eläminen siinä on kyseessä, jos oikein ymmärrän.