Grillikautta aloitellaan

 

Kesä ja erityisesti sen viikonloput ovat tavallisinta grillausaikaa.

Meillä oli kauan aikaa tiilistä muurattu systeemi, jossa oli rautapiiskoista valmistettu ulokkeet kahta eri parilantasoa varten. Koko komeuden päälle oli helppo asettaa suurehko savustuspönttö. Sen alla pidettiin klapitulet palamassa mahdollisimman tasaisesti.

Aika kuluu ja sen hammas syö. Muuraus alkoi romiskoitua. Kun veden humuspitoisuuden lisäännyttyä lopetin muikun kalastuksen, savustus loppui.

 

Alkoi tehdä mieli parempaa grilliä. Ostin naapurikunnan rautakaupasta Muurikan valmistaman Tundragrill Notskin. Sen kaikki osat ovat rautaa. Pieni grillaustaso on niklattu. Sitä käytän harvoin, koska lihoista ja kaloista tippuu rasvaa tulisille hiilille. Rasva syttyy liekkiin, joka ei ole toivottavaa.

Notski. Hiilien polttopaikalle valmistin minkkiverkosta ovaalin muotoisen irtonaisen "aitauksen". Siihen kaadan hiilet. Kun paksu kerros hiiliä palaa, se antaa erinomaisen lämmön. Lähetin idean - ja toivomuksen tiheämpisilmäisestä verkosta - Muurikan tuotekehitykseen muutama vuosi sitten. Vastausta ei ole tullut.

Parilalle on suurta tennismailaa muistuttava kehikko, jonka päälle asetan useimmiten 38 senttiä halkaisijaltaan olevan pienemmän muurikka- pannun. Saman valmistajan iso pannu on melkein puoli metriä halkaisijaltaan. Sen ostin vuosikymmeniä sitten. Se on liian iso pienelle perheelle, mutta puolustaa paikkaansa, jos grillaamassa on isompi porukka.

 

Tommi Shemeikka valmisti minulle tuota kehikkoa varten alkuperäistä pidemmän pystyputken, jossa on sokkaa varten enemmän reikiä. Näin ruokaa voi pitää lämpimänä ylimmällä tasolla kauan aikaa, jos odotetaan paikalle vielä myöhään saapuvaa ruokavierasta.

Pannu on nostettu yläasentoonsa

Grillissä kypsyy syötävää

Grillikausi alkaa meillä aina pannun ruosteen hionnalla. Kun se on tehty, pitää taiten tehdä niin sanottu rasvapoltto. Siihen kuuluu silavatuubin hankinta. Hiilloksen kuumennuttua, silavaa levitetään koko pannun pinnan laajuudelta ja sen annetaan tekeytyä. Usein pitää antaa kaksi käsittelyä, että pannun pinta olisi kauniin tumma.

Rasvapoltto suojaa pannun pintaa koko kesän ajan ruosteelta, jos käsittelyn uusii kolme – neljä kertaa kauden aikana.

 

Talvella rauta hikoilee, kuten vanhat sanoivat. Siitä aiheutuu pinnallinen ruoste, jota rasvapoltto ei näy estävän.

Virhe on varmaan siinä, että en ole kehdannut tuoda nokista pannua talveksi lämpöiseen säilytykseen, vaan olen sen pitänyt grillihuoneessa seinällä vahvasti oliiviöljyllä rasvattuna. Sekään ei näy auttavan.

 

Kun rupesin aloittamaan toista rasvapolttoa, huomasin, että viimevuotiset grillihiilet olivat siinä yhdessä annoksessa, jonka säkin pohjalta varistin.

Piti ottaa äkkilähtö Halpariin, joka myy aina vaan Biolanin lehtipuuhiiliä. Aiemmin sen nimi oli Grillisti. Se on paras. Perät sisältävät vain niukasti hiilipölyä, joka leijailee helposti ruokiin asti ja pilaa valkoiset vaatteet kurjaan pesuun saakka.

 

Kaupan pihassa oli kaksikymmentä viisi autoa. Se merkitsi harvinaista vilskettä meikäläisittäin kaupan sisällä. Ihmiset ostivat pöhnää pyhäpäiväksi.

Ostin kaksi Fiskarsin letkun pikaliitintä, joissa on läpyskä. Siitä kääntämällä vesi ei etene kauemmas. Älykästä uudistusta tuppaa aina vaan tuosta vanhasta yrityksestä. Sakset tunnetaan – ne oranssit – kaikkialla maailmassa.

 

Päiväkahvilla ei ollut mitään kahvileipää tänään. Huomiseksi varasin palan Kainuun juustoleipää. Vai onko se leipäjuusto?  Purkin pohjalle muistin jääneen yhdeksi kerraksi lakkahilloa. Se riittää pariskunnalle hyvin.

 

Kun tänään menin grillille valmistelutöihin kello vartin yli kahden, oven salpa loksahti takana kiinni. Istuin tyhjän panttina puoli neljään asti. Koko ajan huoneessa pörräsi ampiainen, joka välillä koukkasi nenän edestä. Uhkasiko se hyökätä ja pistää? Päätin pysytellä stoalaisessa tyyneydessä, koska ärsytettynä ampiainen voi olla allergikolle vaarallinen.

Ruokailukatoksen kalusteet

Sitten vaimo pelasti minut ulos. Olin hyvilläni siitä, että pystyin voittamaan kaikenlaisen vihan ja kiihkon lukitun oven takana.

Olisin hyvin ehtinyt siinä ajassa pestä grillikatoksen lasit ja pleksit kirkkaasti, mutta yllättävä itsensä vangitseminen esti kaiken järkevän puuhan.

Rikoin raskaasti vanhaa sääntöä, että grillihuoneeseen ei saa mennä ilman kännykkää. Istuin vielä pidempään pari vuotta sitten grillissä salvan takana ilman vapauttavaa puhelinta.

Katoksen seinämän naamioverkko suojaa paahteelta ja sateeltakin sekä tuo ilmavuutta tilaan.

Valmistin uuden, jäykemmän salvan toissa kesänä. Se muodostuu pitkästä pultista, joka menee seinämän lävitse ovipielessä. Ulkopuolella salpaa puristaa iso lukkomutteri. Salpa on puuta.

 

Ainut selitys tapaukselle on se, että puu on kuivunut niin, että siitä tehty salpa eli vinkkari liikkuu liian kevyesti. Lukkomutteri ei hevillä liikahda.

No, homma korjautuu kiristämällä mutteria niin, että vaatii vähän näppivoimia, kun salpaa haluaa liikauttaa. Sulkeutuvan oven tärähdys ei riitä. Aivotyö on mukavaa, jopa hauskaa, jos pitää etsiä selityksiä mystisiin juttuihin.

Tuijat suojaavat pumppukaivoa.

Grillauksen suosio saattaa johtua siitä, että me eurooppalaiset olemme 750 000 vuotta sitten keksineet tulen tekemisen ja siitä lähtien nauttineet tulella kypsynyttä lihaa tai kalaa. Kaikki tuoreena tulilla valmistettu on hyvää, ahvenen sinttikin. Kypsymisen tuoksu saa ilmateitse ainutlaatuisen aromin leijaamaan suoraan nälkäisen nenään. Se kiihdyttää nälän aistimusta. On kuitenkin maltettava vielä mielensä, että saa taatusti kypsää. Juuri se on se juju.

 

Bushmannit eli pensaikkoihmiset panevat mielisaaliinsa, isokudun, semmoisenaan karvoineen nahkoineen suoraan paksulle hiillokselle. Nahkan sisällä liha ja sisäelimet kypsyvät herkullisiksi.

Ruokaa odotellessa kerrotaan metsästyksen kulku nuorille ja lapsille. Samalla siirtyy aimo annos tärkeää tietoa isiltä pojille. Niillä tiedoilla on pärjättävä, kun taatot ovat ottaneet pikomin taivaisiin.

Pensaston asukkaat syövät eläimen mahan ja suolen alkuosan kasvikset. Nahkasta saadaan tarpeellisia hihnoja tai koteloita nuolille. Syöntipaikalle ei jää mitään merkkejä, että tässä bushmannit söivät isokudun pari viikkoa sitten.

He ovat oikeita vihreitä, koska ainut kestävä elinkeino ovat keräily, kalastus ja metsästys. Kahta viimeksi mainittua nykyvihreät vastustavat kiihkeästi, kuten saasteetonta ydinvoimaakin.

Gallialaisten ja länsigoottien sekä frankkien jälkeläiset eli ranskalaiset ovat laittaneet melkein viisikymmentä ydinvoimalaa maahansa. Sähkö ja energia riittää, vaikka öljy ja kaasu loppuisivat jo huomenna.

Tämän kevään sotakriisin aikana tuuliviiri on osoittanut useasti ja tiukasti länteen.

 

On toiminnan aika

 

Sanotaan, että nelihenkisen perheen ruokamenot kasvavat 500 eurolla, jos mitään ei tehdä.

Eurooppaa odottaa ennen näkemätön köyhien maiden väestöjen muuttoaalto, koska ruoka on loppumassa. On totuttu siihen, että Venäjältä ja Ukrainasta saa viljaa. Sitä on myyty osittain säälistäkin rutiköyhille maille Afrikkaan ja Arabiaan. Viimeksi mainituilla mailla on kyllä rahoja ylettömästi maksaa viljasta.

Venäjä kiristää koko maailmaa estämällä Ukrainaa viemästä viljaa tarvitsijoille ja pidättäytymällä itse viennistä tahallaan. Se on uhkaillut EU:ia ja Suomea ja Ruotsia. Se on valehdellut sotaväelle, että Ukrainassa on Naton joukkoja ja natseja sekä atamaanipäällikön Stepan Banderan kannattajia.

Kiristykselle on tullut aika panna piste. Kun mitään ei tehdä, kiristys- ja hävityssota jatkuu. Sodan vammauttamia on yhä enemmän eikä Venäjä välitä mitään siviiliuhreista.

 

Lääke on sama kuin se oli Serbialle, joka aloitti Kosovossa kansanmurhan: Nato. Sitä kavahtaa Venäjäkin.

Ukrainan on pyydettävä ajoissa virallisesti Naton apua. Silloin menee lain mukaan.

Ensimmäisenä on murrettava Mustan- ja Asovanmeren merisaarto. Siihen Nato pystyy Turkin ja Romanian sekä Unkarin kautta. Samalla päättyy Venäjän joukkojen huolto meritse ja rautatietä pitkin Krimin suunnalta. On tuhottava uudehko maantie- ja rautatiesilta Kertsin salmen ylitse.

Venäjälle on esitettävä uhkavaatimus: on poistuttava kaikilta itsenäisen Ukrainan alueilta tai tuho kohtaa venäläisiä kaikkialla, missä on vieraita joukkoja Ukrainan puolella ja sadan kilometrin säteellä rajasta.

Venäjän kalustopula on juuri nyt pahimmillaan. On voimakkaan vastahyökkäyksen aika.

 

Serbia lähti heti, kun pommitus alkoi. Valtavat joukkomurhat loppuivat, kun Naton koneet iskivät kuljetuskaluston ja huollon kimppuun. Sama menettely puree varmasti Venäjäänkin.

Niin kauan, kun Venäjää pelätään, se saa tehdä Ukrainassa melkein mitä haluaa.

Diktatuurit yleensä kaatuvat, kun kansa lakkaa pelkäämästä ja tekee niin sanotun italialaisen lakon eli menee kylää toimeensa, mutta tekee siellä kaiken etanan vauhdilla, syö eväitä ja seurustelee, jopa ottaa punaviiniä sen verran, että tulee kakkoslaatua liukuhihnalle.

Mitä nopeammin Nato toimii, sen vähemmän syntyy viattomia uhreja ja sen nopeammin jälleenrakennus ja haavojen parantuminen alkaa.

Lopputulos on -siitä olen täysin varma – parempi, kuin jatkamalla nahkapeitturin linjalla. Sehän tarkoittaa – Aleksista tulkitsemalla - saamattomuutta ja lusmuilua niin, että lopputulos on kehnompi kuin mistä aloitettiin.

 

Me kaikki lännen hyväosaiset emme kestä ruokakriisejä ja kaikkien kustannusten nousua loputtomiin. Marginaali hyvinvoinnin ja kurjuuteen suistumisen välillä on yllättävän pieni.

En olisi uskonut, jos neljä vuotta sitten olisi sanottu, että norjalainen lohifile maksaa 51 euroa.

No, Veke- katiska on hyvä. Se pyytää salakat, särjet ja ahvenen sintit. Niistä tulee hyvää patakukkoa tai kalapihvejä, kun sekoittaa jauhetun kalamassan sieniin.

Kaikki on suoraan luonnosta, paitsi se Veke. Järvemme ovat täynnä syötävää kalaa. Ja horjuvakin maatalous tuottaa leivän pöytään. Enempäähän ei kukaan voi vaatia.

 

Monenlaisia tyyppejä

 

Naapuri valitti oikeuteen asti pystykorvan haukunnan häiritsevästä vaikutuksesta. Siitä oli seurannut unettomuutta. Oli myös ahdistusta, joka johtui koirasta, valittaja sanoi.

Käräjäoikeus tuomitsi koiranomistajan sakkoihin ja maksamaan valittajan oikeudenkäyntikulut. Muut alueella asuneet eivät häiriintyneet koiran äänistä.

Myös hovioikeus tuomitsi koiranomistajan.

Pystykorvan isäntä hakee nyt muutosta tuomioon korkeimmasta oikeudesta. Valittaja on muuttanut pois talosta, jossa hän asui.

Nyt taloon on päästy sisälle melumittarin kanssa, ja ihmiskorvain havaintoja tekemään.

Koiran omistaja ei kuule koiransa haukkua lainkaan talon sisälle, jossa valittaja asui. Mittari ei aisti melua.

On merkillistä, että näitä uusia havaintoja oikeus ei ota tutkittavaksi.

Ollaan hyvin lähellä oikeusmurhaa. Melumittaukset ja kuulohavainnot olisi pitänyt oikeuden mukaan tehdä silloin, kun valittaja asui talossa. Tämä tuntuu saivartelulta sekä vääristyneeltä oikeuden toiminnalta.

Jonkun verran melua pitää vaan sietää. Sitä aiheuttaa liikenne ja pelloilla työskentelevät maatalouskoneet.

Hävittäjät aiheuttavat melua, samoin ukkonen ja kova myrsky. Ruohonleikkurista lähtee ääntä, joka ei kyllä yleensä häiritse yöllä. Kaupungeissa valitetaan poliisille monestikin äänekkäästä juhlinnasta, mutta oikeutta ei yleensä käydä, jos juhlijat tottelevat poliisin ohjeita ja hajaantuvat.

 

Oli talo, jolla ennen oli hyvä maine. Sen uusi sukupolvi ei omaksunut tavallisia käytösnormeja.

Ilolinnut lauloivat yöllä ja päivällä. Silloin tällöin oli äänen käytössä kyllä taukoja, kun linnut kirkastivat ääntään juomilla. Ville Valokin ottaa yhtenään juomaa esiintymislavalla. Laulaessa suu kuivuu selvästi. Oliko tapa päässyt tarttumaan ihan internetin välityksellä? Joskus puhuttiin jopa television tapoja turmelevasta vaikutuksesta eritoten nuorisoon.

Miehet ampuivat suurta pyramidia muistuttavaa heinäseiväskasaa kiväärillä pitkän illan ja yön ajan. He eivät päässeet enää kävelemään, koska paloviina oli vienyt jäsenistä puhdin. Ammuttiin makuulta, joka onkin kaikkein paras ampuma-asento osumisen kannalta.

Naapurit eivät tästä häiriintyneet. He eivät ainakaan valittaneet. Se saattoi johtua koston pelosta. Kukaan ei myöskään uskaltanut lähestyä paikkaa, koska pelkäsi saavansa kuulasta. Ihmiset ovat arvaamattomia tuliveden vaikutuksen alaisena. Tätä vartenko laadittiin laki, että humalainen mies ei saa ilman vaimon lupaa maata tätä? Tätä ei saa tehdä edes selvänäkään, jos vaimo haluaa olla ilkeä. Tämähän nyt kummallista on. 

Rauhanyhdistysten Keskusliiton puheenjohtaja sanoi muutama vuosi sitten Suviseurojen yhteydessä haastateltuna, että `sukupuolielämä kuuluu avioliittoon`. On selvää, että avioliiton päätarkoitus ei ole makuu, mutta tärkeä osa yhteiselämää se silti on. Miksi mennä avioliittoon, jos vastustaa selvän tai vain yömyssyn ottaneen aviomiehen lähentelyä?

Oikeustapauksia ei ole vielä silmään sattunut tähän mennessä. Se ei tarkoita sitä, etteikö olisi ollut jo sopimatonta käytöstä. Kukaan ei vaan ole tohtinut viedä juttua oikeuteen. Olisiko niin, että vaimokin on näissä tapauksissa ollut päihtynyt, joten näyttö ei pidä ristikuulustelussa? Tämmöisissä asioissa pitää olla varovainen. On parempi sanoa, että `minen muista mittää ` kuin rikkoa valan velvoitus puhumalla valetta oikeuden edessä. 

No, isoltakin talolta loppuvat rahat laululintujen palkkaamiseen ja juovutusjuomien ostoon. 

Viiniä nautitaan päivällisellä kaikkialla maailmassa. Se kuuluu kulttuuriin eikä se ole väärin ollenkaan. Mutta kirkkaan viinan yletön nautinta päivästä toiseen ilman syöntiä on merkki vakavasta ongelmasta.

Ajan kanssa juhlija sairastuu muistamattomuuteen ja pysyväisluontoiseen vapinaan. Itsekseen puhuminen on myös yksi osanen taudinkuvaa, sekä horjahtelu vesiselvänä. Kyse on Wernicken taudista. Se olisi ollut estettävissä ruisleivällä, jossa on B1- vitamiinia.

Lääke ei auta enää jälkeen päin. Siksi talo oli hiljentynyt vuosien päästä kokonaan. Nyt paikalla laulavat häiriintymättä Taivaan linnut.

 

Kuin Taalintehtaalla

 

Kun kävi vilkas, mutta tarkka touhu, kuten talkoissa, sanottiin, että puuha on kuin oltaisi Taalintehtaalla. Vasta tietokoneaikaan sain selville, mikä on Taalintehdas.

Se perustettiin Ruotsin suurvalta-ajalla, kun raudan tarve aseisiin ja työkaluihin kasvoi. Kun hiilimiilu tai masuuni on raudan sulattanut, alkaa kiireinen homma, ettei vaan rauta jähmettyisi masuunin pesään.

 

Semmoista on nyt pihoilla ja kotipuutarhoissa. Monen auton peräkontissa kulkee mustaa multaa, lannoitteita ja uusia taimia koristepensaiksi, marjapensaiksi ja kenties tuijapuiksi. Tuija alkaa olla hittituote. Se on helppohoitoinen, yleensä. Maantiesuolaa se ei näy kestävän, vaan kellastuu ja kuolee lopulta.

Paahteessa tuija ei viihdy, jos kasvupaikka on muutenkin kuiva.

Oppaat sanovat, että tuija on Amerikan länsirannikon runsasravinteisten ja kalkkipitoisten maiden kasvi. Sen mukaan sitä on lannoitettava.

 

Keräsin aamulla melko määrän rusakoiden katkomia ruusupensaiden oksia maasta kottikärryyn. Tämän K- kärryn ostin vuonna 1984, joka oli meidän rakennuskesä. Kärry toimii yhä.

Pääasiallinen huolto on ollut lastikaukalon ruosteiden pois hiontaa ja aikoinaan tervamaalilla käsittelyä. Kun tuon hyvän ja peittävän maalin valmistus loppui, siirryin käyttämään sinkkimaalia. Se on hyvä maali spray- muodossa. Ruoste säikähtää ja poistuu paikalta.

Kärryn rengas on alkuperäinen. Pumppaan siihen keväällä aina kunnolla ilmaa niin, että rengas on kova. Niin neuvoi vanha, mutta hommissaan pätevä ukko minua. Toinen säilymistä edistävä toimi on renkaan varjelu suoralta auringon valolta.

 

Opin vuosia sitten karvaan kokemuksen kautta sen, millainen nahkahanskan ote pitää olla, etteivät ruusun piikit pistä lävitse. Niin sanotun tatsin pitää olla pehmeä kuin kirurgilla, joka käsittelee arkoja kudoksia.

Ostin aikoinaan työkengiksi pihahommiin Sievin Roller-sarjan matalat kengät. Rautamyyjä Jouko Nieminen esitteli nämä kengät. Ne olivat hänen jaloissaan! Hän neuvoi pitämään niissä saman firman punaisia laatupohjallisia. Valitsin jalkaterän laajuuden `extra large`. Kenkä ei purista sivuilta, vaan varpaat saavat rauhan toisiltaan.

Neuvo oli hyvä. Ensimmäiset kengät kestivät yli kymmenen vuotta. Pidin niitä keväästä lumiaikaan asti arkipäivisin. Kengissä on naulaan astumissuoja sekä kovike varpaita suojelemassa, jos pölli sattuisi tippumaan varvasvärkin päälle. En tykkää kumikengistä pihatöissä, koska ne hautovat. Sateellahan ei ulkotöitä eläkeiässä tehdäkään.

 

Marraskuun alussa leikkasin kolmesta omenapuusta oksia, jotka olivat liian pitkiä. Säästin pätkät. Syötin ne rusakoilla. Kiinnitin oksat haaroistaan vattutarhan verkkoon. Kun lunta tuli lisää, kävin nostamassa niitä. Nyt kuorettomat pätkät kelpasivat hyvin oksasilppurin kitaan.

 

Olen ostanut jonkun verran pihatyökaluja neljännesvuosisadan aikana Uittokalustolta. Se on vanha, kunnianarvoisa metsä- ja pihatyökalujen myyjä.  Tuotteet ovat laadukkaita.

Kuulin metsästyskaverilta yllättäen, että saksalaiset omistavat nykyään senkin. Luulin tukevani kotimaista työtä, mutta nyt rahat menevätkin Saksaan, jolla on niitä riittävästi muutenkin.

Saksan kansa on käytökseltään muurahaismaista, kuten kiinalaisetkin: ahkeria ja työmaalla viihtyviä, mutta saitureita kaikki tyynni. Keräävät rahakekoa yhä suuremmaksi, mutta eivät hanki muilta juuri mitään.

Olen pannut merkille, että autofirmat Mercedes, BMW  ja Volkswagen panevat aina tiedotushommaan ja samalla esille urheilijamaisen solakan tyypin imagosyistä. Korkein johto suurine mahoineen pysyy siimeksessä, ehkäpä jahdissa tai golfradalla Välimeren maissa.

Miksi he olisivatkaan askeettisessa konttorissa tyhjän panttina, kun tehtaat ympäri maailmaa jauhavat rahaa Saksalle?

Vilkkaasti toimivien aivojen tarvitsee vain silloin tällöin vihjata siitä, mitä nyt kannattaa tehdä. Suuret johtajat ovat usein semmoisia.

 

Saksa ja Ruotsi kehittivät aivan USA:n vanavedessä risteilyohjuksen, jonka nimi on Taurus. Sen kantama on rajattu 300 kilometriin ohjussopimuksen vuoksi. Koska muut eivät noudata enää tunnontarkasti sopimuksia – kuten Venäjä – on viekkaasti Tauruskin tankattavissa niin, että se lentää helposti Moskovaan asti. Voimakasta räjähdettä kulkee ohjuksessa noin puoli tonnia. Ohjusta kuvataan hyvin tarkaksi. Se sopii saksalaiseen tyylin, nipotukseen myös pikkuasioissa.

Nyt, kun poliitikot ovat hoksanneet, että armeijan alasajo oli vakava virhe, tehtaat on käynnistetty uudelleen. Kyllä `kutteet ja loemet` eli sodan syy on Venäjällä.  Siksi Leopard-panssareita, Eurofighter- hävittäjiä, Panzerfausteja, MP-5 konepistooleita ja MG 3 automaattikiväärejä alkaa virrata varastoihin. Panssarihaupitseja on lähetetty jo hätäapuna Ukrainaan asti.

Kiire ja hyörinä ovat kuin Taalintehtaalla muinoin.

 Kevätilma on täällä

 

Juonittelua se on ollut, kevään tulo. Välillä näytti, että nyt se lämpiää, kun mitattiin yli 17 asteen lukemia. Sitten se viskasi tuulensa pohjaan päin, ja koleaksi meni. Yöllä oli pakkasta, ja näytti, ettei näistä lumista niin vain eroon päästä.

Kahdesti on leivinuuni pitänyt lämmittää, jotta olisi tarjennut sisällä T- paita päällä asustaa.

Vielä aamulla tuuli oli kalseaa, mutta sitten sama tuuli lämpisi jo. Oikein sanoivat – vanhat – kun opettivat, että jään tai lumen yli puhaltava tuuli on aina viileä. Nyt olen sanonnan totuudesta vakuutettu.

 

Eilen leikkasin kolmen desimetrin mittaan pitkäksi venähtäneet ruusut koko penkin mitalta. Vaimo arveli, että leikkaamalla ne tuuhettuvat.

Talven lumet painoivat miehen pituiset varret alas. Tämä ylen piikikäs ruusu ei kelpaa rusakoille niin hyvin kuin lapsuudenkodistani tänne tuotu ikivanha juhannusruusu. Sen söivät jo muutenkin lihavat rusakot hangen pintaa myöten suihinsa.

Kylvin kevätlannoitetta omenapuille ja punaisille viinimarjapensaille sekä vattumaalle. Pöläytin vähän virvoittavaa pulveria kahdelle nuorelle marjatuomipihlajapensaallekin.

Eräs tutkija kertoo kirjassaan viettäneensä kaikkiaan noin 14 vuotta mustajalkaintiaanien parissa. Hän mainitsee, ettei vieläkään tiedä yhtään ruokaa, johon ei olisi tuomipihlajan marjoja lisätty. Se oli peurapaistin vakituinen kylkiäinen paistettujen sienien kanssa. Intiaanit saivat täysipainoista, vitamiinipitoista ruokaa eikä heitä uhannut keripukki lainkaan.

Meillä on koristepuina kolme luonnosta löytämääni isotuomipihlajaa. Niiden suuri marjasato on korkealla, tavoittamattomissa, sillä nämä puut ovat 5 – 6 metriä korkeita. Valtavat rastasparvet tyhjentävät nämä puut joka syksy.

Piti hommata kaksi marjatuomipihlajan tainta. Viime kesänä ne tekivät jo vähän marjoja. Jospa nämä tekisivät pensaana kasvettuaan satoa syötäväksi asti. Mikä kelpaa punaisille miehille on hyväksi meille valkoisillekin.

 

Ainut asia, jota ilman valkoiset olisivat vallan hyvin pärjänneet, oli Kolumbuksen miesten Väli-Amerikan saarilta tuoma ranskantauti eli kuppa. Kaksi alusta kolmesta palasi Espanjaan takaisin tammikuussa 1493.

Jo seuraavana vuonna tauti oli Italiassa, josta se saman tien levisi Ranskaan. Tauti paljasti jyrkän katolisten maiden moraalin heikkouden.

Sairautta alettiin hoitaa elohopeasalvalla.

Sanottiin, että yksi yö Venuksen seurassa merkitsi loppuelämän seurustelua Merkuriuksen kanssa. Mercury on englannin kielessä elohopea.

 

Rytyytin oksasilppurilla kaikki leikkaamani ruusujen varret.

Ostin kauan sitten tämän sähkökäyttöisen silppurin, kun meillä oli vielä Terijoen salavia.  Niistä tippui paljon oksia joka talvi. Oksat olivat hyvää ainesta kompostimassaa ilmastamaan.

Kaikkien pensaiden kuivat oksat tai tuoreet ja harvennuksessa poisleikatut ovat yhä käypäistä ruokaa silppurille. Kepit ja laudanpätkät – joista ei ole linnun pönttöön – on ollut tapana pieniä ja pudottaa silppurin kitaan. Sinne voi panna 40 mm paksuja oksia.

Kuokka on puutarhatyön tunnuskalu. Sen puuvarsi oli valkoinen uutena, mutta muuttui jalopuun sävyyn kaksinkertaisen tervankusikäsittelyn ja kuivatuksen jälkeen.

Kävin kylällä asioimassa. Vein yhden tutun miehen kirjeen postiin. Hän antoi merkkiin rahan, jolla kirjeen matka alkoi kohti salaperäisen kirjeen saajaa. Arvelen, että kyseessä ei ollut kirje morsiamelle. Semmoinenhan olisi vallan kirjeen kirjoitustaidon suurin koettelemus! Siinä näet ja nimittäin pitää olla sanomassaan tarkka. Paperilla olevaa tekstiä on vaivalloista peruuttaa.

 

Kotimatkalla jouduin viimeiseksi yhdeksän auton letkaan, jonka onneksi hoksasin ruumissaatoksi. Se ajoi neljää kymppiä.

Oli aikaa ajatella autuutta ja omaa mieskohtaista kohtaloa.

Niin paljon kuolee nyt neljäkymmenlukulaisia, että on syytä arvella, ettei kutsu tuonilmaisiin ole enää mahdottoman kaukana.

On armollista, ettei kukaan tiedä hetkeä, milloin kello soittaa lähtöön. Se ei lainkaan pelota minua, koska tili on aika selvä. Se ei suinkaan tarkoita, että tässä kirjoittelee esimerkillinen mies, ei. Armon kerjäläinen vain.

 

Perinnettä

 

Museot tallettavat vanhoja esineitä. Jotkut keräävät niitä ihan kotikokoelmiksi.

Kotonani oli aikoinaan valtavat määrät maasepän tekemiä kaluja. Aitan seinämän levyinen soimi eli hevosten syöttökaukalo oli täynnä vanhan ajan kamaa: oli puhko, jota käytettiin tuurnan kanssa hyvän reiän tekemiseen, vaikka peltiin. Maasepän tekemät riimut löytyivät. Niitä alettiin kutsua museoriimuiksi, kunnes mummo vei ne Kuopion museoon. Sinne meni sirppejä, viikatteen teriä, sorkkauatran rautaosat luotteineen, pajapihdit ja pajavasara.

Tein kerran tietokonehaun, ja eikös museon kokoelmista löytynyt ukin isän kelsiturkki! Tämä mies kuoli vuonna 1916.

Kun viljelys tilalla päättyi ja se jäi autioksi, annoin puimakoneen, maamoottorin sekä laitareen tutulle keräilijälle. Tällä reellä ajettiin jänniä reissuja kansakoulun kuusijuhlaan.

Me lapset oltiin kuskin pukin takana lammasnahkaisten peitteiden suojassa paksun heinäkerroksen päällä. Isällä oli aina yllään paksusta kankaasta tehty pomppa, jossa oli hyvin suuret napit. Kun isä nosti sen kauluksen pystyyn, se ulottui karvareuhkaan asti. Sieltä, pienestä raosta hän tiirasi liikennettä. Ymmärsin, että kuskin pukki oli reen kylmin ja viluisin paikka ilman kunnon varusteita.

Pelastin omalle mökilleni kaksi puhalluslamppua, joita tarvittiin maamoottorin kuulan kuumentamiseen. Toinen on saksalaista toinen ruotsalaista valmistetta. Messinkiä ei ole säästelty. Ruotsin tuotteen paloöljysäiliön pintaan on kaiverrettu pitkä teksti. Sen alussa kehotetaan varomaan jäljitelmiä!

Original Sievert puhalluslamppu

Aikoinaan yleisiä olivat kupariset kahvipannut. Niitä entisöin mökille koristeeksi kaksi. Toinen on kotikäyttöön tarkoitettu pienehkö ja toinen tarkoitettu runsaalle vierasväelle. Näitä pannuja huoltamaan tarvittiin ajoittain tinuri. Mylly kahvinpapujen jauhamiseen on sekin mökillä entisöitynä.

Kestipannu

 

Kuparinen kahvipannu

Kun lehmät pidettiin kesällä metsälaitumella – kuten lampaatkin – eläinten kuulosteluun tarvittiin kelloja. Johtavan lehmän suuri messinkinen kello on yhä upea. Sen äänen kuuli jo kaukaa. Alkuperäinen kieli oli pudonnut.

Veli oli tehnyt mutterista siihen kielen, joka ei ole hyvä. Siksi teetin Jouko Mielosella, joka takoi mielellään, siihen uuden kielen.

Johtavan lehmän kello. Messinkiä on otettu vähän pois, toiselta puolella otettu kolmen pyöreän, sentin kokoisten kolmen reiän rivin verran messinkiä johonkin tarkoitukseen tuurnalla. Näin lienee ääni satu ainutlaatuiseksi.

Lampaan pieni kello, joka on myös alkuperäinen ja hyvin vanha, sai uuden kielen varalle samalla takomareissulla Joukon taitavien käsien kautta.

Pieni lampaan kello

Joukon takomat kellojen kielet säilytän muistona mestarista

Jouko oli jo silloin iäkäs mies, mutta suostui vielä valmistamaan nämä kalut, joita ei ole hevin saatavissa mistään.

Jouko kertoi minulle aloittaneensa nuorena poikana isänsä pajassa päältä lyöjänä. Se oli homma, jossa pääsi näkemään nuoren tarkoilla silmillä, missä raudan värissä mikin toimi tehdään: takominen ja sen lopettaminen, ahjohitsaus, ja raudan karkaisu sekä kierteen tekeminen poran terään.

Virkatalon veneen messinkinen kokkarengas

Hirsitöissä tarvittiin aikoinaan käsikäyttöiseen poraan pitkä kierreosa. Poraa kutsuttiin vintiläksi. Sitä käytettiin käsin visakoivuisella poikkipuutangolla, joka oli kiinni poran pitkän rautavarren reiässä. Tämä reikä oli takomalla valmistettu sepän pajassa. Tämmöisen poran tarkastuksessa tajuaa, miten seppä, joka oli jo mestari, osasi tehdä vaikeita töitä. Vain tiivis ja pitkäaikainen seurustelu raudan kanssa johdatti mestarin taitoon ja viittaan.

Ukin metsänvartijan rintamerkki. Eräs metsän ostaja sanoi puiden ja metsästyksen olleen Ovaskaisille niin tärkeä, että heidän luullaan jopa syntyneen puussa!

Yksi näyte osaamisesta oli ottavan viikatteen terän takominen ja karkaisu. Kaikki sepät eivät laskeneet pajaansa ylimääräisiä urkkijoita, vaan he halusivat pitää salaisuudet itsellään.

Yhteistä heille kaikille oli, että takomismaksuksi – jos työ piti saada joutuisaan valmiiksi – kävi rahan lisukkeena paloviina. Luulin rippikouluun asti, että seppä tarvitsi viinaa seokseen, jolla salaperäinen terän karkaisu tehtiin.

Kun kysyin, isä kertoi totuuden, joka oli minulle yllätys ja myös hauska asia. Mestarit tarvitsevat nykyäänkin inspiraation esille saamiseen erilaisia keinoja. Muusa ja paloviina lienevät ne tärkeimmät.

Kulkunen

 

Oppia voi vieläkin

 

Säikähdin hieman, kun kesken kirjoittamisen tietokone temppuili muutama päivä sitten. Teksti tuli vasta muutaman sekunnin kuluttua näkyviin. Laite hidasteli, ja tuntui, että varotoimista huolimatta siinä mellasti virus. Mieleen tuli jopa Venäjän kosto nettisodan muodossa.

Kutsuin apuun pätevän miehen, joka palveli ilmavoimissa tietokoneasiantuntijana. Hän on tehnyt vielä eläkkeelläkin keikkahommia Ilmavoimille. Hän ei epäillyt lainkaan virusta kertomani oireiston perusteella. Hän teki varmaan mielessään samaa kuin minä virassa ollessani: oireista diagnoosiin.

Ennen valmistumista 1974 ja seuraavan vuodenkin puolella yliopistossa Oulussa annettiin koulutusta tällä periaatteella. Pienryhmäopetuksen lisäksi pidin näitä luentoja koko koulutuksen parhaina. Ensin esitettiin oireita tai ongelmia, kuviakin iholta, ja sitten opettaja alkoi ruotia asiaa aivan kuin olisi oltu vastaanotolla tai sairasvuoteen vieressä.

Tietokoneen optimointi ja erilaisten asetusten muuttaminen vei melkoisen tovin. Työ alkoi ennen puolta päivää. Pääsin sammuttamaan koneen ja käynnistämään sen uudelleen vasta vähän ennen viittä iltapäivällä. Sain hyviä neuvoja päivityksistä ja erilaisten tiedostojen sijoittamisesta pois työpöydältä.

Tietokone nopeutui selvästi remontin jälkeen. Mestari poisti turhia juttuja kokonaan. Hän kannusti myös jatkamaan kuvien ja muiden ohjelmistojen siirtämistä ulkoiselle levylle turvaan ukkosvauriolta.

Olin todella kiitollinen tästä työstä. Päätin lahjoittaa hänelle aivan uuden herrojen ja `itseäni parempien ihmisten `vyön. Tilasin sen merkillisestä kaupasta, jonka nimi on Lightinthebox. Vyön solki on arvokkaan näköinen ja siinä on aivan uudenlainen lukitus. Ei ole reikiä lainkaan, ja remmiosa on laadukas.

Tuo vyö oli tarkoitettu aluksi minulle itselleni. Kun laitoin sen paikoilleen housuihin, tuntui kuin eleganssi olisi saapunut tykö.

Mutta, suuri mutta ilmaantui. En saanut vyötä millään auki. Sitä ei saanut löysemmälle, vain kiristymään. Harkitsin jo vaimon kutsumista hengenpelastushommaan. Silloin käänsin soljen väkisin selälleen. Löysin salvan, jolla normaalisti kiinteästi paikoillaan oleva remmin pää irtoaa. Pelastuin keskivartalon kuristusotteesta.

Opettelin vyön soljen toiminnan uudelleen. Hoksasin sen pian. Korjasin irrottamani toisen pään kiinnityksen kaksikomponenttiliimalla. Liima täytti nahkaremmiin kuristuksen aikana syntyneet uurteet. Ne teki lukitussalvan piikkirivi kovassa vedossa. Tuntui, kuin olisin vapautunut jalkapuusta.

Suuri maha se teettää kaikenlaista häpeällistä. Sen voin ilmoittaa neutraalilla naamallakin.

Viimeinen lumilaikku

Eilen oli takapihalla keittiön ikkunan kohdalla nurmikolla puoli metriä pitkä lumilaikku. Kello kymmenen se oli aamupäivällä kuvan mukainen ja neljän aikaan se oli kadonnut. Niin se homma etenee, kevään teko yläpihan ukon määräyksen mukaan. Vai toimiiko ekosysteemi ja koko luonto aivan itsestään?

 

Vaimo toi minulle eilen hyvin mieluisen vaatekappaleen Kirstin vaateliikkeestä. Se on sitten makee, sanoisi teini-ikäinen. Kyseessä on t-paita, joka muistuttaa Ukrainan presidentin käyttämää asustetta hänen puhuessaan kansalle tai ulkomaiden kihoille sotatilanteesta. Kuvasin paidan ja panen sen tähän tekstin sekaan.

Sankarin paita. Yhteys Zelenskiin on ilmeinen

Meidän Kirstimme on etelämaalaisen vilkas. Hänen käytöksensä on inhimillisen viehättävää ja elinvoimaa säteilevää. Sanoisin häntä filantroopiksi eli ihmisystäväksi.

Minua joskus kalvoi huoli hänen bisneksestään näin pienellä paikkakunnalla. Arssinoin ja kaavailin, että hän olisi miljonääri, jos hänen pieni kauppansa olisi suuressa kaupungissa.

Tiedän kuitenkin, ettei rikkaus tuo auvoista oloa eikä onnea. Sen vaarallinen viehätys on tuhonnut hyvin monen sielun. Syntyy kierre, jossa varoja ja arvokkaita esineitä on saatava aina vain enemmän.

Lopulta, kun ihminen omistaa jo kulta-arkunkin, sielu kuolee sen äärelle. Se on lopun alku, kirous ja kuolema. Niin sanoo Nummisuutarin Eskokin.

 

Tässä kirjoittaessa ihan sydän sulaa ja se toivoo Kirstille menestystä ja hauskoja tyyppejä lisää hänen liikkeeseensä, turvallisuutta ja varmuutta elämään ja innostuneeseen puuhaan. Kukaan ei voi tietää, miten moni on saanut piristysruiskeita Kirstin elämänvoimasta itselleen tueksi elämän polulle.

Kesälomavieraat ja Hesan tanssijat sekä paksukukkaroiset! Kiirehtikää ostoksille Vaatehuoneeseen Pyhäsalmelle ensiksi. Vasta sitten pitkäripaiseen, jos ollenkaan.