Se vahtii

 

Meillä on taas hoidossa tyttären labbis.

Vanhempi koira on vielä toipilaana. Siltä on poistettu kolme hammasta ja avattu monta pattia, jotka sisälsivät hammasperäistä mätää. Tuo terrieri tarvitsee oman rauhansa toipilasaikana.

En allergikkona olisi halunnut nyt koiraa vastuulleni.

Syyspuolella sillä oli suuri karvanlähtö. Jouduin aloittamaan kortisonin suihkuttamisen nenäänkin allergiaoireiden hillitsemiseksi. Kaikista karvoista kotona ei ole vieläkään päästy eroon.

Nyt se on kuitenkin meillä, Mustis numero II.

Ruokahalu on yhtä kova kuin aikaisemmallakin asukkaalla. Vaaditaan ruokasäännöstelyä. Se onnistuu, kun ei päästä syömäriä käsiksi ruokavarastoon. Sitä piilotellaan pesuhuoneen kaapin päällä.

Ruokavarasto

Pahin aika on kello kahdeksantoista jälkeen. On itse syöty, ja koirallakin on nälkä. On kuulemma odotettava eikä ruokaa saa antaa samaan aikaan kuin muutkin syövät. En ymmärrä tätä.

Aikaisempi saman rodun eläin ruokittiin samaan aikaan, kuin muutkin. Siitä ei ollut mitään ongelmia. Kakan ja pissan se teki aina metsään ja oli kaikin tavoin hyvin siisti.

Tämä painostaa. Koko etupiha on kusta keltaisenaan, mikä on häpeä. Ehkä se ajattelee, että painostus pissahädällä loppuu heti, kun tulee ruokaa. Sitä ei kyllä ole todistettu, mutta siitä vallitsee epäilys.

 

Kun Lapin sota pitkittyi, paljon Suomen sotilaita kuoli Saksan armeijan taitavasti asettamiin miinoihin. Silloin sanottiin, että ennen koiralta loppuu kusi kuin sakemanneilta konstit.

Vielä 1950- luvulla vammautui tai menehtyi lapsia Lapissa Saksan armeijan miinoihin.

Sotilaspsykologin sanottiin neuvoneen sotilaita siinä, mihin miina pitää asettaa. Mihin väsynyt vihollisen sotilas pitkän marssin jälkeen mieluiten istahtaisi: kivelle, puun rungolle, hyvälle mättäälle. Tämmöiset paikat varustettiin hyppymiinoilla.

Miina ponnahti noin puolentoista metrin korkeuteen ja räjähti siinä. Sirpaleet ja suuret teräshaulit ja muu rautasilppu tappoi mahdollisimman paljon vihollisia tai vammautti invalidiksi. Ansojen raivaaminen oli vaivalloista ja vaarallista.

Osa miinoista – kuten panssarimiinat – oli ansoitettu. Kun miina havaittiin ja sitä nostettiin pois kuopastaan, ansoitus räjäytti koko miinan. Se painoi noin kymmenen kiloa. Purkaja muuttui atomeiksi. Samaa Saksa harrasti kaikilla rintamilla.

 

Koiran ruoka-astia täytyy nostaa tekeytymään eli ässehtimään ainakin puoli tuntia ennen tarjoamista. Silloin kovat naksit ovat pehmentyneet kun ne kostutetaan.

Nostin tänään paistetusta lohiviipaleesta irrotetun nahkan naksien päälle. Mustis näki sen.

Ruoka tekeytyy korkealla vesivaraajan päällä

Silloin alkoi vahtiminen. Se tuijotti rävähtämättä aivan läheltä, kun yritin katsella televisiosta Papisto- nimistä sarjaa.

Sen tummien silmien katse on kestämätön. Muistin vielä Veikko Vennamon Eduskuntapuheessaan käyttämän lausunnon, että eivät siniset silmät kansaa petä. Hän saattoi tarkoittaa Ele Aleniuksen vaalean sinisiä silmiä.

Se vahtii ja tuijottaa

Koetin ottaa suojakseni sanaristikkolehden. Täytin näennäisesti ristikkoa samalla, kun seurasin pappien touhua ohjelmassa. Kun laskin näköesteen alemmas, vastassa oli edelleen anova tuijotus.

Kake Randelin laulaa: Nuo sädehtivät silmät kevään tuo, se jokin sinulla on! Tämän katse ei tuo kevättä,vaan pitää yllä patti- tilannetta.

Vaimo taisi havaita kärsimykseni, ja antoi Mustikselle annoksen päivällistä. Alkoi valtava syönti. Metallisen kupin kolahtelu kuului pesuhuoneesta asti.

Tuntuu, että Mustis ei yhtään nauti ruuasta, vaan ahmii sen mahdollisimman nopeasti. Se lienee perinyt käytöksensä sudelta.

Äskettäin sanottiin luonto-ohjelmassa, että susi syö kerralla 20 % omasta painostaan. Neljäkymmentä kiloa painava urossusi siis syö lämmintä lihaa kahdeksan kiloa.

Syötyään peto makailee kolme päivää ja käy sitten uuden uhrin kimppuun. Se ja sen lauma vahtii saalista piilopaikasta käsin.

Liittyyköhän siihen myös tuijotus, vai ottaako uni syötyä hellään syleilyynsä metsän raatelevan koiran, latinaksi Canis Lupus?

 

Henkselit

 

Isäni ei käyttänyt vyötä kuin tumman puvun kanssa. Muutoin hänellä oli olkaimet eli henkselit. Isä käytti niistä nimeä hinsselit.

Meille kolmelle lapselle eivät olkaimet kelvanneet. Piti olla vyö. Se sopi erinomaisesti farmareiden kera.

Vyöhön kiinnitettiin revolverikotelo, jonka äiti pitkän painostuksen jälkeen suostui ompelemaan. Materiaksi kelpasivat loppuun kuluneet ja reikiintyneet sadelahkeet.

Niistä tuli hyvät kotelot minulle ja pikkuveljelle.

Teimme heinätöitäkin lonkalla Coltia muistuttava tussari. Samaistuimme voimakkaasti lännensarjoihin. Niitä lukivat siihen aikaan melkein kaikki aikuisetkin.

Seurasin äidin ompelua tarkasti. Hän käytti paljon sormustinta, huomasin. Kaikki neulat olivat neulatyynyssä. Pisimmät laidalla ja lyhyimmät sekä nuppineulat sisimpänä.  Jotenkin neulatyyny muistutti siiliä. Sen kangas oli punaista. Tyynyn pohjassa saattoi olla huopaa ja sisällä varmaankin tiukkaan topattua vanua.

Vahvaa kangasta tai nahkaa ommellessa äidin käytössä oli terävä naskali, jolla oli loivasti kaareva neula. Paksuun ompelukseen käytettiin pikilankaa, joka oli kestävää.

 

Liikuntakyky heikkeni minulta, ja lopulta se meinasi mennä kokonaan vuonna 2015. Huomasin, että kaikki virkahousut olivat alkaneet tulla ahtaiksi. Se johtui liikunnan määrän voimakkaasta vähenemisestä. Muutaman vuoden kuluttua useat housut eivät enää mahtuneet päälle. Vein noin kolmet kymmenet hyvät housut kirpputorille. Samalla vein sinne useita irtotakkeja.

Kun operaatio parin vuoden päästä palautti kävelykykyä huomattavasti, aloin ostaa uusia vaatteita. Mukavan väljät housut pyrkivät laskeutumaan, koska käytin vyötä. Sen kireälle veto tuntui epämiellyttävältä.

 

Silloin muistin isän henkselit. Mutta, housuteollisuus ei enää ommellut nappeja housujen kaulukseen, kuten ennen.

Minun piti vaimon avustamana alkaa ommella nappeja housuihin olkaimia varten. Olin toki vuosien mittaan ommellut yksittäisiä, irronneita nappeja takaisin sijoilleen, mutta nyt oli edessä ihan selvä urakka.

Kaipasin kovasti äidin neulatyynyä. Meillä neulat ovat pienessä muoviboksissa. Sen pohjalta neulaa onkiessa sain monta kipeää pistoa sormen päähän.

Sormustin meiltä löytyi. Sen oli tuonut lapsuuden kodistani, kuten naskalinkin.

Monet heikkolaatuiset henkselit loppuun asti venytettyäni tilasin Trendhim- liikkeestä englantilaismalliset olkaimet. Niissä on selän puolella vain yksi kimmoisa kuminauha. Se päättyy paksusta nahasta valmistettuun osaan, joiden päissä on halkiot napeille.

Olkainten alaosia kuvattuna Canon Powershot- kameralla. Yksityiskohdat olivat minulle hyvin tärkeitä tutkimustyössä. Vain tosiasiat selvittämällä aukeni tie diagnoosiin!

Yksityiskohta laadukkaista olkaimista.

Selän yläosan kohdalla nauhaosa haarautuu kahtia. Edessä nauhaosat laskeutuvat olkapäiltä kohti housun kaulusta.  Kiinnitysosat ovat samanlaiset kuin takanakin, paksua nahkaa halkioineen.

 

Tilasin nappeja netin kautta. Kun vaimo sai tietää nappien koon, hän kiivastui ja sanoi, että semmoiset napit ovat täysin kelvottomat. Vaimo löysi kätköistään oikean kokoiset napit.

Peruin tilauksen kahdesti, mutta sitten huomasin, että liike olikin saksalainen. Eivät ymmärtäneet, että peruin tilauksen, vaan tinkasivat maksua ennen kuin juttu nytkähtäisi eteen päin. Silloin vastasin vaatimukseen: ” The Order is cancelled”. Jopa uskoivat.

Oli mukava ommella nappeja kahteen talvihousuun ja neljään kesähousuun. On vapauttavaa käyttää olkaimia. Ei se ole vanhoillista.

Näin televisiosta, että kalliisiin pukuihin pukeutuvat Englannin ja Amerikan huippulehtien toimittajat ja muut herrat käyttävät yhä olkaimia.

Kun toimistoissa on kesällä kuuma ilma, he heittävät takit ja liivit pois. Silloin näkyy, että olkaimet ovat hyvin koulutettujen herrojen käytössä. Kravattia he eivät heitä pois, vaan ovat muodollisia ja tyylikkäitä.

Ihastelen monilta osin englantilaista yhteiskuntaa. 

Siellä on rannoilla, toreilla ja kaduilla paljon pienyrittäjiä - todellisia työläisiä - jotka palvelevat asiakkaita hyvin, ovat ystävällisiä ja reiluja. Varmaankaan he eivät ole rikkaita, mutta englantilaisessa kulttuurissa eläminen on heille hyvin tärkeää, kotoista ja turvallista. 

Näyttää siltä, että asiakkaatkin ovat systeemiin kiintyneet eivätkä vaadi luksusta ja amerikkalaista höyhötystä, joka on monesti pinnallista. Yrittäjällä on aina hyvä sana varastossa niin kainolle neidille kuin Scotland Yardin murharyhmän komisariolle. Kaikki käyttävät samoja palveluja. Se on minusta hienoa.

Yksi tuttu esitteli minulle ällistyttävän keksinnön. Hän oli ostanut henkselit, joissa on päissä nahkalenkit. Niiden kautta kulkee vyö! Nappeja ei tarvita. Fiksua.

Mahakumpu ei haittaa, kun on olkaimet eikä vyö ei ole kiristämässä. Puolitangossa roikkuvat housut ovat minulle kauhistus. Ryhdikkyys siinä kärsii vakavasti.

Suosittelen tekemääni ratkaisua kaikille, joilla vyö puristaa ja housut laskeutuvat alaspäin kiusallisesti. Vanha konsti on parempi kuin uusi eli vyöremmi.

Tilatessa olkaimia netin kautta, muista hakusana Trendhim, ja siirryt aateliin!

 

Katsaus

 

Aamulla monen katse hakeutuu itään, uuden huomenen suuntaan. Sieltä nousee aurinko, joka tuo varmuutta maailman jatkumisesta, vielä.

Aamun koitto eli koi on vanha termi. Sillä on oma tähtensäkin, kointähti. Sitä pitää etsiä varhaisen aamun suunnalta ennen kuin aurinko häivyttää kilpailevat valon lähteet näkymättömiin.

Aikoinaan oli vain aurinko. kuu ja tähdet. Sitten löydettiin keskiajan lopulla planeetat oikein selvästi, vaikka itämaan viisaat olivat sen tienneet jo kauan sitten.

Oikein terveelle ja tarkalle ihmissilmälle näkyi neljä planeettaa. Kun tehtiin tähtikarttoja pilvettöminä aavikon öinä Mesopotamiassa, huomattiin, että neljä tähteä liikkuu. Muut pysyivät asemassaan eivätkä lähteneet harhailemaan paikoiltaan.

Planeettojen täytyi kiertää radallaan, pääteltiin. Ne olivat järjellisen välimatkan päässä, kun taas oikeisiin tähtiin matka oli järjen käsityskyvyn ulkopuolella.

Paljastui, että aamun koi, kointähti ei ole tähti alkuunkaan, vaan planeetta Venus. Se vain heijastaa auringon valoa, mutta ei itse tuota sitä. Jeesus nimesi itsensä kointähdeksi. Hän siis antoi kunnian valostaan Jumalalle, kuten oikein onkin.

 

Koiperhosia on paljon, varmaan tuhansia lajeja. Meitä ihmisiä koskettaa vain kaksi lajia, vaatekoi ja turkiskoi. Niiden toukat syövät vaatekuituja ja turkisten karvoja, kitiiniä. Toukat ovat hyvin arkoja valolle, jota ne eivät siedä lainkaan. Siksi ne kutovat ympärilleen suojakotelon.

Koit ovat pysähtyneisyyden ja pimeyden voimien symboleja. Semmoinen siivekäs lehahtaa lentoon, kun avaat kauan yksikseen olleen vaatekomeron oven.

Raamattu tuntee koiperhosen. Koi syö ja ruoste turmelee, mutta Taivaan aarre säilyy aina vaan.

Yhdessä lännenfilmissä sheriffi kuulusteli silminnäkijöitä. Todistaja sanoi – kun puhuttiin hevosista – että toisella oli raudikko ja toisella koin syömä kaakki. Se tarkoitti, että asemiehen hevosen karva ei ollut tutustunut sukaan pitkään aikaan, vaan karvaa lähti läiskittäin. Se teki vaikutelman koinsyömästä kaakista. Parivaljakko tuntui olevan hyvin vaarallinen.

 

Ennen kuin heettiläiset keksivät raudan valmistuksen ja takomisen tärkeän taidon, mikään ei ruostunut. Tuo kansa pystyi säilyttämään melko kauan raudan salaisuuden. Yksikään kavaltaja tai vakooja ei päässyt hengissä lähtemään pääkaupungista Hattusasta. Sen porttia vartioi kaksi vaikuttavaa leijonapatsasta. Leijona on voiman ja rohkeuden symboli.

Rauta ruostuu. Se on tuon mustan metallin ainoa huono puoli. Rauta on hyvin tärkeä aine. Siksi elämme vieläkin oikeastaan rautakautta.

Kromilla ja nikkelillä pyritään estämään raudan ruostumista. Tehdään siis ruostumatonta terästä.

Jotenkin minun mieleeni on jäänyt vanhojen seppien lausunto, että kun takorautaan lisätään kaikenlaista seosta, takomisominaisuudet ja käsiteltävyys pajassa heikkenevät. Seppä lukee kuuman raudan väristä kaiken sen, milloin raudalle voidaan jotakin tehdä: takoa, ahjohitsata, lyödä leimaus esineeseen ja karkaista tuote.

Rautaa on syytä kunnioittaa, vaikka se ei valita, kuten sanottiin kovasti ajopeliä kaasuttaessa kauan sitten.

Koska rauta ruostuu, valmistin uusiin varastojen lukkoihin suojat säätä vastaan. Ne antavat raudan olla piilossa lumisateelta, vesisateelta, tuulelta ja auringolta. Veikko Tuomi laulaa kauniisti: Sit´ hoivaa hellien, hyväillen ja suojelee myrskyiltä maan.

Riippulukon suojus paikoillaan. Juuri sen yläpuolella on messinkisen saranan toinen lehti.

 

Malli Elite ns. Puuhapajan ovessa.

Materiaalina käytin vesivaneria ja puuta, ruuveja ja tavallista vaneria. Kiinnitin suojukset yhdellä pienellä saranalla yläpuolelta oveen. Puuha johti aste asteelta yhä sirompiin suojiin. Kaikki ne kyllä toimittavat tehtävänsä ja estävät lukkojen rautaa ruostumasta ennen aikojaan.

Tämmöinen puuha takan lähellä iltaisin on kuin vanhan ajan puhdetyötä. Siihen kiinnyin lapsena 1950- luvulla. Sain oppia kirves- ja kassaran varren tekemistä, päreiden kiskontaa ja pärevakkojen valmistusta. Syntyi äyskärikin. Se tervattiin kevätahavan aikaan, kuten puuvenekin.

Savolainen ei sano mielellään kahta ä- kirjainta peräkkäin eikä äy-yhdistelmää. Siksi Ääninen on Iäninen ja äyskärin sijaan käytettiin termiä veinviskuuastia.

Suuri, mutta hyvin kiinnostava homma oli kelkan tai reen jalaksen painaminen.

Siihen käytettiin paininpuuta. Se oli tehty luonnon vääntämästä honkapuusta. Paininpuun kaari oli harvinaisen tarkasti oikean muotoinen. Muistan, että isä lainasi sitä joskus tarvitsevalle.

Perusteellisesti vedessä liotettua jalaksen aihiota paahdettiin kuumassa isossa leivinuunissa juuri oikea aika. Sen jälkeen paininpuulle vääntäminen tapahtui ripeästi, mutta taidolla hitaasti painaen. Lopuksi viimeistelemätön jalas sidottiin paininpuuhun nuoralla tai remmillä. Se sai kuivua viikkokausia pirtin lämpimässä. Kesän tultua jalas-paininpuu- yhdistelmä vietiin hevosella läpiajettavan kujan ylisille suojaan auringon kilolta.

Vasta seuraavien lumien aikaan jalas työstettiin lopulliseen muotoonsa.

Tämän muotoinen oli katsaus vanhoihin asioihin.

 

Syyllisyys

Kaikenlaisiin turmiin löydetään nykyisin aina syyllinen. On vain harvoin kysymys onnettomuudesta. Syntipukki pitää löytää.

Yli tuhat vuotta sitten( 1070 ekr.) filistealaiset – jotka kuuluivat Palestiinaan ja Egyptiin hyökänneisiin merikansoihin – voittivat Israelin sodassa. He saivat sotasaaliiksi Liiton arkun, jonka he veivät omaan maahansa. Israelin päivät näyttivät luetuilta, ja voitonjuhlat Välimeren rannikolla olivat valtavat.

Vuosituhansia sotaa ja levottomuuksia on seurannut sotakuume, juoksuhautakuume tai sotarutto.

Nyt se iski Filisteaan. Paiserutto tappoi tiettävästi 50 000 ihmistä. Koko kansakunnan tuho oli lähellä. Silloin kullasta valmistettiin hiiren tai rotan muotoisia esineitä jumalten lepyttämiseksi.

Katsottiin, että Liiton arkussa on syy kauheaan tautiin.

Niinpä valjastettiin kaksi vahvaa härkää ja vankkureille pantiin arkku. Arkun päälle pantiin kuusi kultaista rotan kuvaa ja lasti ohjattiin kävelemään tietä pitkin Israeliin.

Kummallista on, että ruttoepidemia laantui pian ja vitsaus katosi salaperäisyyteen, josta se oli ilmaantunutkin, kun arkusta päästiin eroon.

 

Keskiajalla Eurooppaan ilmaantui Mustaksi surmaksi kutsuttu kulkutauti. Se surmasi ainakin sata miljoonaa ihmistä hyvin nopeasti.

Jotenkin aavistettiin, että mustarotalla oli tekemistä taudin kanssa.

Ihmiset joutuivat paniikin valtaan ja suuri oli myös ahdistuneiden ja toivottomien määrä. Mies hylkäsi vaimonsa, äiti lapsensa, kokonaiset kylät tai kaupungit vanhan asuinpaikkansa. Luultiin, että maaseutu olisi turvallisempi.

Nämä muutot vain lisäsivät epidemian vauhtia. Euroopan monta sataa tuhatta leprapotilasta kuolivat Mustan surman uhreina. Heidän kärsimyksilleen tauti oli vapautus.

Mustasta surmasta syytettiin noitia ja juutalaisia. Ihmisiä poltetiin syyllisinä, mutta tauti vain jylläsi.

Silloin keksittiin karanteeni, joka on yhä tehokas keino kulkutaudin hillinnässä. Huomattiin, että luostareiden väki ja erakoituneet yksin eläjät kaukana muusta väestöstä säästyivät.

 

Vasta runsas sata vuotta sitten havaittiin, että bakteeri aiheuttaa ruton. Intiassa rutto tappoi noihin aikoihin 11 miljoonaa ihmistä. Osoitettiin, että rotan kirpuista tehty jauhe tartutti ruton toisiin rottiin ja koiriin. Kissaeläimet eivät sairastuneet.

Ruttoon on kehitetty rokote. Kaksi pistosta suojaa puoli vuotta. Sitten pitää ottaa tehosteannos, jonka turvin pääsee eteen päin. Ruton luultiin kauan – kuten malariankin – johtuvat huonosta ilmasta (mal aria = huono ilma), mikä tuntuu merkilliseltä. Jossain oli aina syy. Sitten keksittiin, että rotat ovat syypäitä. Kirput jättivät vainajan, ja hyppäsivät eläviin, jotka pian sairastuivat. 

Silti poikkeavat ihmiset olivat koko keskiajan suuressa vaarassa menettää henkensä syyllisinä kulkutautiin. Peukaloruuvissa tai venytyspenkissä tunnusti niin moni rikoksensa, että tuomaritkin oppivat luottamaan kunnon kuulusteluun. 

Nykyään tiedämme, että kidutus - jos se on kovaa - saa ihmisen tunnustamaan melkein mitä vain. Kuinka moni keskiajan kuolemantuomio oli väärä? Oikea syyllinen oli pelastunut. Oikeudenkäyttö yhdessä kidutuksen kanssa vääristi ikävästi koko länsimauista kulttuuria. Tästä huolimatta Suomesta itään päin sijaitsevassa maailmassa käytetään rutiinin omaisesti kidutusta. Olisiko se osa rangaistusta, joka on jo ennakkoon päätetty?

 

Koronavirustaudin jatkumiseen on etsitty syyllisiä. Ensin epäiltiin, että Kiinassa lepakkovirus olisi karannut laboratoriosta. Sitten sanottiin, että torilta, jossa lepakoita on myyty aina ruuaksi Kiinassa, tauti tarttui ihmisiin.

Nyt epidemian jatkumisen syynä pidetään niitä, jotka eivät suostu rokotukseen. Julistetaan, että he eivät välitä kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, vaan tartuttavat heidätkin. Silloin seuraa kuolema vanhusparalle tai monisairaalle.

Rokottamattomat syyttävät muita syrjinnästä.

Mitä tuo syrjintä voisi olla?

Sitäkö, että vain koronapassilla pääsee kapakkaan juomaan viinaa tai lähestymään naista yökerhon hämärässä nurkassa?

Kieltämättä, viina tekee varomattomaksi. Sillä on moni neiti saatu sänkyyn ravintolaillan jälkeen. Viinan sanotaan poistavan estoja ja tekevän rohkeaksi kokeilemaan kaikkea uutta. Vain erityisen lujatahtoinen pystyy vastustamaan halua antautua virran vietäväksi.

 

Erityisesti luonnonkansat ovat hyvin herkkiä viinan tuhoaville vaikutuksille. Esimerkkeinä ovat intiaanit, jotka suorastaan alistettiin tuliveden avulla valkonaamojen tahtoon. Samaten kävi Australian aboriginaaleille ja Eteläisen Afrikan pensaikkoihmisille eli bushmanneille.

On saatu näyttöä siitä, että kun rappion tiellä olleita pensaikkoihmisiä on vapautettu puuduttavasta liukuhihnatyöstä, joka on nykyajalle tyypillistä, ja päästetty Kalaharin autiomaahan, jossa heitä muutenkin yhä elää vapaana, heidän sielunsa on toipunut.

He ovat luonnossa alkaneet noudattaa ikiaikaista elämäntapaansa. Siinä kierros paikasta paikkaan kestää vuoden ajan. Kerran vuodessa kaikki saapuvat seutuun, jossa eri heimot ovat tavanneet vuosituhansien ajan.

Siellä antilooppijuoksussa miehuuskokeen läpäisseet nuorukaiset esitellään vieraiden heimojen nuorille naisille. Aikuisen miehen merkit ihoonsa saanut mies on etusijalla, kun vanhemmat ukot eli päälliköt tekevät sopimuksia uusista parisuhteista. Kaikki on turvallista ja selkeää. Näissä pidoissa ei ole koskaan käytetty viinaa, joka vääristää näkymiä.

Analogisesti saattaa olla niin, että nykyisessä elämäntavassa on jotakin, joka vie sielultaan herkät ihmiset tuhoon. He alkavat hoitaa ahdistustaan viinalla tai muilla päihteillä, ja ne vievät riippuvuuden kautta mukanaan rappioon. Siinäpä jälleen yksi syyllinen lisää!

 

Kun hämärtää

 

Eilen oli harvinaisen pilvinen päivä.

Lähdin yhdeksän maissa liikkeelle autolla. Hiljaisella tiellä jouduin käyttämään pitkien ajovalojen lisäksi kolme vuotta sitten autoon asennettuja lisävaloja, jotta tien pinnan urat ja kuopat olisi nähnyt selvästi. Satoi hiljakseen jäähileitä. Ilman lämpötila oli aamulla kaksi astetta pakkasella, mutta päivän mittaan alkoi pakastaa. Kotiin palattua oli jo kuusi pakkasastetta.

 

Käytiin tervehtimässä velimiestä ja samalla jättämässä hänelle joulutuomisia. Siinä oli pakasteastioissa mehua, joka on ollut mieluista. Karjalanpaistia, leivonnaisia, hedelmiä ja jouluherkuksi savustettua lohta vietiin juhlakauden autuudeksi.

 

Samalla reissulla kierrettiin mökin kautta.

Asensin siellä riistakameraan pattereiden tueksi sopivan akun virran lähteeksi. Akku on suojattu vesivanerista valmistamaani boksiin.

Laitoin saman tien pikkulintujen ruokinta-automaattiin lisää pähkinänpuolikkaita. Nyt pakkaskautena tarvitaan energiaa.

 

Orava tai närhet eivät olleet päässeet käsiksi minkkiverkolla suojattuun automaattiin. Laite riippuu kahden puun välille pingotetusta ohuesta rautalangasta, joka on sinkitty. Sitä pitkin ei orava pysty liikkumaan, koska lanka on sopivan löysällä.

Muutaman kilometrin päässä asuu vielä kuukkeleita, mutta tässä mökkimetsässä niitä ei ole näkynyt. Tämä lintu tarvitsisi vanhaa naavakuusikkoa, jotka alkavat olla harvinaisia. Pangalla, Tervon ja Pielaveden välisellä salolla näitä upeita lintuja vielä on. Siellä on myös Vornankorven lähde, jonka veden kirkon miehet pyhittivät. Sillä vedellä kastettiin aikoinaan puolen vuoden iässä Urho Kekkonen. Veden on hänen isänsä täytynyt noutaa kevään hankiaiskelillä erämaan lähteestä vuonna 1901.

 

Varastojen oviin laitoin vanhojen, heikkojen lukkojen tilalle uudet, Abloy-lukot. Kyllä vanhat lukot vielä toimivat, mutta niihin on alkanut ilmaantua ruostetta. Arvelin, että ei kannata jäädä odottamaan lukon jämähtämistä kiinni- asentoon. Vanhat lukot avaimineen lienee syytä panna pienmetallikeräykseen.

Ne vanhat lukot, joihin valmistin kauan sitten lankusta kovertamalla sade- ja lumisuojukset, ne olivat aivan kuin kaupan jäljiltä.

 

Tilasin muutamia viikkoja sitten neljä viirakankaasta tehtyä klapikassia. Toinen pari on ollut kotona käytössä, mutta mökille vein toisen parin aivan tuliteränä, siis uutena.

Tuo viirakangas on kestävää ja tämmöistä kassia käyttämällä klapien mukana ei tule lattioille roskia, kuten vanhanaikaista laudasta itse tehtyä telinettä käyttämällä.

Paperikoneessa tiettävästi käytettiin ohuesta metallilangasta punottua viiraa, kunnes polyesterin keksiminen poisti ruostumisongelmat. Viirat tehdään nykyään polyesterikankaasta ja metallikudoksinen vanha systeemi on hylätty.

 

Käytiin metsästyskaveria tervehtimässä.

Istahdettiin ja tarinoitiin toista tuntia, vaikka piti vain käväistä noutamassa meille luvattu kylmäsavustettu kirjolohen pyrstö.

Rouva keitti makoisat kahvit ja kiellosta huolimatta lämmitti joulutortun ja toi pöytään pipareita. Vanhan ajan kestityksen sääntöjä kunniassa pitävä pariskunta.

 

Ihastelin kaikessa rauhassa kahden ikkunan edessä riippuvia koristeita.

Niiden rungot olivat kolmen millin galvanoidusta rautalangasta siian muotoon pakotetut ja juotetut. Kalan hahmon paksuimmalla kohdalla – kun kuva riippuu pyrstö alaspäin – on pyöreä, samasta materiaalista tehty rengas. Se on juotettu kiinni. Siihen mahtuu juuri sopivasti katkaistun kartion muotoinen, pieni lasi. Sen pohja on sopivan kokoinen tuikkukynttilälle.

Kestävä ja kaunis teos, jonka voi tehdä käsistään kätevä, jolla on juotoskolvi ja tinapuikkoja.

Lähtiessä ajattelin itsekseni, että ilkeäisinkö pyytää joskus isäntää tekemään minulle omaksi pari tuommoista hienoa työtä.

 

Puoli kolmen maissa alkoi tulomatkalla hiljakseen hämärtää. Taivas oli paksun pilviverhon peitossa. Aivan loppumatkasta maailma valaistui ja aurinko tuli esiin kymmeneksi minuutiksi.

 

Hain puita sisälle lämpiämään.

Latasin vielä vähän lämpimään takkaan puut. Asetan aina kaksi klapia pohjimmaisiksi ja niiden päälle kolme, neljä ikään kuin välipohjaksi. Sitten taas kaksi klapia alimmaisen kahden suuntaisiksi. Niiden väliin panen tuohia ja kuivasta laudasta vuoltuja sytykkeitä runsaasti. Ylimmäiseksi taas tulee vieriviereen yksi tai kaksi kerrosta klapeja.

 

Kun sytyttää tällaisen, nuotiota muistuttavan ladonnan tuohet ja kiehiset, tuli tarttuu puihin helposti.

Silloin, jos on aikainen talviaamu, pitää sammuttaa kaikki sähkövalot ja nauttia tulen liekkien leikistä ja valosta. Semmoinen aamuhetki on hyvin herkkä ja mieluinen.

Kun puut palavat hyvin, voi panna hiljakseen aamupalatarvikkeet pöytään ja antaa kahvinkeittimen aloittaa tarkan suodatuksensa.

Takan tuli on sytytetty.

 

Poliittinen vastuu

 

Otsikon mukaista termiä käytetään usein kriisien ja vaalien aikaan. Julistetaan, miten pitää tuntea poliittinen vastuu.

Englannissa tunnetaan hyvin herkästi tuo poliittinen vastuu. Siellä pienenkin mokan tehnyt ministeri heti eroaa.

Muistamme vielä Profumo-skandaalin. Puolustusministeri Profumo kävi vetämässä vieterinsä saman naisen luona kuin Neuvostoliiton suurlähetystön virkailija, joka samalla oli vakoilija. Pelättiin salaisuuksien siirtyvän venäläisille tässä salaperäisessä toiminnassa.

Ministeri joutui eroamaan, vaikka hän ei ollut tehnyt rikosta, mutta kyllä menetellyt sopimattomasti.

Viime vuosikymmenten aikana muutama ministeri on pikku mokan vuoksi Britanniassa eronnut heti. Yksi oli kävellyt miesystävänsä kanssa puistossa, mistä nousi kohu. Kansa ihmetteli sitä, että ministeri oli homoseksuaali. Ei se rikos ole, mutta konservatiivisessa maassa seurustelu pitää nähtävästi hoitaa yleisöltä piilossa.

 

Meillä oli yhteen aikaan kunnan johtaja, joka vastusti Haapajärveä, jonka kanssa yhteistyö olisi pitänyt lopettaa terveydenhuollon alalla. Olipa puoluekin – nyt jo edesmennyt – jossa oli haapajärvisten vastainen henki. Oli unohtunut Paasikiven aksiooma, että kaikki alkaa tosiasioiden tunnustamisesta.

Haapajärvi on säilyttänyt asukaslukunsa, me emme.

Haapajärvi on säilyttänyt runsaasti erikoisliikkeiden palveluja, meillä on paljon liikkeitä kuihtunut.

Haapajärvellä on valtava saha, meillä ei enää.

Minä olen kaiken tämän muutoksen aikana joutunut yhä enemmän asioimaan Haapajärvellä. Minua ei siellä tunneta. Kaikissa liikkeissä olen saanut huomaavaista ja hyväntuulista palvelua, kuten kyllä kotipaikkakunnallakin.

Haapajärvellä on säilynyt poliisilaitos, meillä ei. Meillä ei tahdo mikään rikos selvitä, koska muualta kotoisin olevat poliisit eivät tunne meidän kunnan pappenheimilaisia.

Haapajärvi on ollut valtion ohjauksessa talouden alalla. Ei se ole mikään häpeä, mieluummin ansio, sillä siellä kunnan infrastruktuuri on pantu kuntoon ja ympäristö kaunistettu, Kalajokea on hoidettu hyvin. Rahat ovat menneet oikeisiin kohteisiin. Sen huomaa, kun ajaa autolla tuon paikkakunnan lävitse.

Naapurikunnassa on aseliike, joka on maankuulu. Olen itsekin asioinut siellä monesti sekä tilannut matkahuollon kautta patruunoita. Kerran sain seuraavana päivänä Tervon kuntaan asti kiväärin patruunoita matkahuoltoon. Siellä taas ei ihmeekseni kysytty henkilöpapereita lainkaan, vaan palveltiin hyvin.

Jo edesmennyt kirjailija Karsikas valitteli minulle, ettei pyyn vihellys enää kuulu hänen korviinsa. Näin mieliriistan metsästys oli vaikeutunut merkittävästi. Neuvoin häntä menemään Haapajärvelle Olkkosen liikkeeseen ja ostamaan sieltä niin sanotut kuulevat kuulosuojaimet. Sellaisista hän ei ollut mitään kuullut. Karsikkaan omaiset julkaisivat kirjailijan kuoleman jälkeen hänen novelleistaan kootun kirjan. Kirjoitukset olivat olleet "pöytälaatikossa". Yhden nimi oli Kuulevat kuulosuojaimet!

Sanoin, että hänen ikätoverinsa, pystykorvalla kanalintuja metsästävä Erkki Tuominen, kertoi ihan televisiossa, että hän ei kuule enää koiran haukkua. Siksi hän hankki kuulevat kuulosuojaimet. Jopa alkoi pystykorvan haukku kuulua. Tuominen kertoi, että kun haukkuvan koiran vaalea häntä näkyy, on aika ottaa suojaimet pois. Loppu menee jo näköaistin avulla, ja hyvin meneekin.

Himo korkeaan luottamusasemaan näyttää olevan poliitikoilla suuri.

Eräs kansanedustaja tuomittiin kriminaalirikoksesta, mutta hän vain istui eduskunnassa kuin tatti. Mies ei tuntenut poliittista vastuuta.

Mielestäni oikeudessa rikoksesta tuomittu ei sovi edustamaan kansaa missään, ei aluevaltuustossa eikä kunnanvaltuustossa eikä kirkkovaltuustossa.

Puolueiden pitäisi olla niin reiluja, että eivät ota edes ehdokkaaksi tällaisia henkilöitä.

Antaisitko sinä pankkitunnuksesi henkilölle, joka on tuomittu rosvoksi?

Ei asioiden hoito ole niin sanottua rakettitiedettä, vaan reiluutta, ystävällisyyttä ja vastuun tuntevaa hommaa. Ihan menee Ison Kirjan viittauksen mukaan.

 

Luokittelua

 

Ennen luokittelu oli tärkeää, mutta nyt se ei ole kovin suosittua.

Historiassa, maantiedossa ja biologiassakin, jotka ovat yhä kouluaineita, opetettiin paljon asioita, joilla ihminen määritettiin.

Oli kuva tyypillisestä kaukasialaisesta, jolla ei juuri ole takaraivoa, mutta onpa komea tuulenhalkaisija eli nenä.

Tekstissä kerrottiin mongolipoimusta yläluomessa, jolla erotetaan mongolidiset kansat euripidisista. Lisäksi mongolidikansoilla on aina ruskeat silmät ja melko matala nenä. Heillä on pikimusta tukka. Vartalokarvoitus on niukkaa. Korkeat poskipäät kuuluvat piirteisiin. Useimpien kerrottiin olevat lyhyehköjä.

Kirjoissa selitettiin tarkasti, että mestitsit ovat eurooppalaisten ja intiaanien yhteisiä jälkeläisiä. Heitä on paljon Meksikossa, sanottiin. Intiaanejakin arvellaan mongolidisiksi, vaikka nämä piirteet ovat heillä vain kohtuulliset.

Kirjoissa kerrottiin Amerikassa olevan mulatteja, jotka ovat valkoihoisten ja mustien jälkeläisiä.

Mustia orjia oli maattu puolittain väkisin, jolloin syntyi hieman pehmeämuotoisempia tummasilmäisiä jälkeläisiä. Puhtaat mustat kuuluvat negridisiin kansoihin. 

 

Orjakauppiaat käyttivät taitavasti hyväkseen heimoriitoja Afrikassa. He saivat aina jonkun vahvan heimon pyydystämään toisia mustia orjiksi. Maksuksi annettiin lasihelmiä, keittokattiloita, kirveitä ja veitsiä sekä kankaita. Orjat laivattiin pakkotyöhön Amerikkaan suurille viljelyksille ja maatalouteen työvoimaksi laajoille alueille.

Australian alkuperäisiä asukkaita kuvattiin kasvojensa puolesta rumiksi, mutta ei osattu selvästi sanoa, ovatko he mustia vaiko valkoihoisia. Heidän kohtelunsa oli kovaa, koska heidän maansa vallattiin. Orjatyö maksettiin tupakalla ja viinalla, joka tuhosi tehokkaasti alkuasukkaiden kulttuurin ja omanarvontunnon.

 

Koulutodistus luokittaa osaltaan meidät kaikki. On kielellisesti lahjakkaita sekä matemaattisesti eteviä. Jotkut ovat synnynnäisesti hyviä liikunnassa.

 

On rumia ja kauniita. Tätä ei saisi nykyään sanoa.

Koillismaalla näkee selvästi suomalaisten ja metsäsaamelaisten perillisiä. Heillä on usein kasvoissaan häivähdys itämaista vaikutelmaa.

Vanha kureinen ulkoilmaihminen voi olla ulkoisesti ruma, reilusti sanottuna. Suussa saattaa olla muutama torahammas jäljellä. Niiden väri on ruskeankeltainen. Väri on syntynyt teen, tupakan ja väriviinojen huuhtelussa pitkän ajan kuluessa. Torakkaat ovat kuin sinfoninen runo, joka ilmenee väreissä.

Naisten ikuinen pelko on reisien ja takapuolen appelsiini-iho.

Ihotautilääkärit, joilla on suuret aineistot, sanovat, että 80 %:lla löytyy tämä omituisuus. Vain vähemmistö välttää tämän pelätyn ihotyypin.

Mielestäni tästä ei pidä lainkaan hermostua. Iho-ominaisuus ei ole väärien elintapojen tai lihavuuden aiheuttama. Se pitää vain hyväksyä sellaisenaan. Joillakin miehillä on alueita, joissa on appelsiini-ihoa, mutta miehet semmoisesta vähät välittävät.

Näin nämä kaksi luokitettua ryhmää – miehet ja naiset – eroavat toisistaan tässäkin yksityiskohdassa. Arvelen, että tämä ei liene syy naisvihaan, vaan sen syyt ovat enempi henkistä perua.

Islam jakaa naiset ja miehet tarkasti omiin kasteihinsa. Vaikka toisin väitetään, vaimot ovat miestensä omaisuutta. Kaksitoistavuotias poika on todistajana vähintään kahden aikuisen naisen arvoinen. 

Nainen ei kelpaa moskeijassa samaan tilaan kuin miehet. Nainen ei saa käydä yksin kaupassakaan ilman miespuolisen sukulaisen seuraa useissa islamin maissa. Islamin maiden vaikutuspiirissä elävät naiset – kuten Pohjois-Irakin kristityt – on pakotettu pukeutumaan ulkosalla kaapuun. Sen sisällä saattaa olla kuuma, kun ilman lämpötila on 40 astetta!

Kerran haastateltiin naisvankilan vartijaa. Hän oli suurikokoinen ja voimakas nainen. Hän osoitti toimittajalle muuria vasten istuvia vankeja. Vartijan silmissä oli kyyneleitä, kun hän sanoi, että kaikki nämä ovat menossa kuolemaan. He olivat nousseet miestään vastaan.

Jos mies ei lunasta heitä – ja useimmiten ei lunasta – heidät kaikki ripustetaan hirsipuuhun. Nämä tapaukset kerrotaan moskeijoissa, joten naiset joutuvat olemaan hissun kissun.

Vartija sanoi, että yhdeksänkymmentä prosenttia naisista joutuu jatkuvasti kotonaan pieksämisen kohteeksi. Miehillä on virallinen oikeus kuritukseen.

Kun näin tämän ranskalaisen dokumentin noin kymmenen vuotta sitten, minulle tuli kummallinen, paha olo, joka kesti monta päivää. Unikin odotutti itseään joskus pidempään.

 

Jotkut pitävät oikeusvaltioperiaatetta vitsinä tai katsovat, että sillä on vain vähän merkitystä. Yllä kuvattujen tosiasioiden valossa asia on hyvin tärkeä.

 

Tiedemiehet sanovat, että me valkoihoisetkin olimme Afrikasta poistuttua noin 70000 vuotta sitten mustia. Viileässä ja vähemmän aurinkoisessa ympäristössä ei tarvittu tummaa väripigmenttiä ihossa eikä suurta ja litteää nenää jäähdyttimeksi, ei ulkonevia huuliakaan. Vähitellen me tulimme ympäristötekijöiden vaikuttaessa valkoihoisiksi.

Noin 20000 vuotta sitten syntyi mutaation vaikutuksesta ensimmäinen sinisilmäinen lapsi nykyisen Turkin etelärinteillä. Lasta pidettiin kauniina, ja sinisilmäisyys voitti alaa, niin että monissa kansoissa se on enemmistönä. Kaikista maailman ihmisistä ruskeasilmäisyys on vielä enemmistönä.

 

Israelilaiset kuuluivat aikoinaan aramealaisiin kansoihin. Kaikki olivat tummasilmiä. Kun nykyisen Palestiinan alueella – ja laajemmallakin alueella - alkoi etninen puhdistus, jossa henkiin jätetiin vain miehestä tietämättömät tytöt, silloin syntyi Israelin kansaan sinisilmäisiä ihmisiä. Nykyään monet juutalaiset maailmalla ovat sinisilmäisiä, mutta tummat lienevät vielä enemmistönä.

Ihmisten luokittelu on johtanut hirvittäviin asioihin. Ei ihmisiä pidä panna erilaisiin kasteihin, koska se on ensimmäinen aste rasismia.

Eläimet ja kasvitkin on luokiteltu, jaettu sukuihin, heimoihin ja suurempiin kokonaisuuksiin. Hyödylliset ovat hyväksyttyjä, mutta vahingollisia vihataan, kuten susia.

 

Erikoistapauksia

 

Euroopan yhteisö kielsi hiljattain melkein kaikki värit, joita on käytetty tatuoinnissa. Syy on väripigmenttien epäilty kyky panna alulle syöpä. Vain vähän vaarattomina pidettyjä värejä sai jatkoaikaa.

Tatuoinnilla on käsitykseni mukaan kielteinen imago.

SS tatuoi kuolemanleirillä uhrien käsivarteen numerosarjan, joka piti muistaa. Waffen-SS- sotilaille tatuoitiin vasemman olkavarren sisäsyrjälle veriryhmän tunnukset, jolloin säästyi aikaa, jos piti tehdä verensiirto kiireellisesti.

Monet ovat katuneet nuorena otettuja tatuointeja. Niitä käyttivät aikoinaan paljon merimiehet ja erityisesti kriminaalit. Suurrikollisten keho saattoi olla aivan täynnä kuvioita, mikä vaikuttaa tyylitajun onnahtamiselta.

Uskontomme kieltää tekemään ruumiiseen mitään merkkejä.

Se tarkoittaa tatuointeja tai veitsellä viillettyjä arpia, joita suosivat Amerikan intiaanit. He leikkasivat täysivaltaisen miehen merkit nuorukaiseen, kun hänen katsottiin jo vastaavan miestä: vahva terveys, halu puolustaa omaa heimoa, terävästi leikkaava älli ja vanhempien kunnioitus. Rimpsussa oli mukana myös veto naiseen, koska muuten heimo kuoli sukupuuttoon.

Äskettäin alkoi oikeudenkäynti Valtion tarkastusviraston terävintä johtoa vastaan. On erikoista, että asian vatvominen kestää ja kestää. Kekkosen aikana asia olisi jo ratkaistu, ja vielä erittäin halvalla.

Jos joku työpaikalla ei selviä enää töistään, kaikki tietävät, että on tehtävä tutkimus työkyvystä. Se tapahtuu puolueettomalla taholla sairaalassa eikä työpaikalla. On outoa, että tarkastusviraston johto ei tätä tiennyt, vaan piti irtisanomista selvänä.

Se tehtiin niin, että työntekijä määrättiin kahdeksi vuodeksi kotiin täydellä palkalla ilman velvollisuutta tehdä töitä. En ole kuullut, että tämmöinen olisi laillista. Koska se ei ole laillista, kyseessä on rikos, josta kyllä pitää määrätä ehdoton vankeustuomio.

Ehdollinen vankeus, jota nyt vaaditaan, ei ole mielestäni rangaistus ollenkaan. Ojentumiseen riittää varoitus. Ken ei sitä usko eikä tunnusta rikostaan, tulee määrätä vankeuteen ja maksamaan vahinkorahat takaisin valtiolle.

Tapasin tutun sairaanhoitajan apteekissa, kun odottelin vuoroani. Kerroin hänelle, että hampaasta lohkesi edellisenä iltana melkoinen palanen, jossa osa on vanhaa paikkaa. Vaimo antoi omenan, ja sitä purressa se sattui.

Hoitaja sanoi, ettei minun enää tule ottaa vaimolta yhtään omenaa.

Eikö vanha esimerkki jo osoita, ettei semmoinen ole turvallista. Hän tarkoitti Eevan paratiisissa Aatamille tarjoamaa omenaa. Olisihan minun pitänyt muistaa tämä ennakkotapaus!

Juuri siitähän alkoi hiki päässä raataminen ja turhan tavaran valmistus, johon meinaamme jo hukkua.

Samalla kyllä selvisi mikä on syntiä. Sen käsittäminen ei ole auttanut yhtään, koska me ihmiset teemme yhä kummallisimpia asioita, jotka ovat juurikin vääriä tekoja eli syntiä.

Olin saanut isältä opetusta lapsena. Hän sanoi, että ihmisen mieleen tulee – aivan itsestään ja tahdon vastaisesti – vaikka mitä. Kun ei semmoisten yllykkeiden mukaan tee mitään pahaa, pelastus on tullut.

Aikuiseksi tultua huomasin, että vanha oppi oli liian pehmeää. Iso kirja sanoo, että jo naisen ajattelu tositarkoitusta varten on syntiä.

Onko se syntiä, jos on rehellinen tositarkoitus ja herrasmiehenä kosii, kihlautuu sekä koetusajan jälkeen menee naimisiin?

Tähän ei ole Pipliassa vastausta, joka olisi sattunut minun silmiini.

Meille on Luoja pannut halun vastakkaiseen sukupuoleen siksi, että tärkein tehtävä, jonka vanha liitto määrää, ei ilman sitä toteutuisi.

Kukapa ei miettisi, etteikö pahantekijä, joka vahingoittaa lapsia, pitäisi tappaa. Niin tehdään monissa maissa yhä. Vaihtoehto on pakkotyö elämän loppuun asti.

Ovatko nämäkin ajatukset vaa`alla punnittuna syntiä?