Erikoistapauksia

 

Euroopan yhteisö kielsi hiljattain melkein kaikki värit, joita on käytetty tatuoinnissa. Syy on väripigmenttien epäilty kyky panna alulle syöpä. Vain vähän vaarattomina pidettyjä värejä sai jatkoaikaa.

Tatuoinnilla on käsitykseni mukaan kielteinen imago.

SS tatuoi kuolemanleirillä uhrien käsivarteen numerosarjan, joka piti muistaa. Waffen-SS- sotilaille tatuoitiin vasemman olkavarren sisäsyrjälle veriryhmän tunnukset, jolloin säästyi aikaa, jos piti tehdä verensiirto kiireellisesti.

Monet ovat katuneet nuorena otettuja tatuointeja. Niitä käyttivät aikoinaan paljon merimiehet ja erityisesti kriminaalit. Suurrikollisten keho saattoi olla aivan täynnä kuvioita, mikä vaikuttaa tyylitajun onnahtamiselta.

Uskontomme kieltää tekemään ruumiiseen mitään merkkejä.

Se tarkoittaa tatuointeja tai veitsellä viillettyjä arpia, joita suosivat Amerikan intiaanit. He leikkasivat täysivaltaisen miehen merkit nuorukaiseen, kun hänen katsottiin jo vastaavan miestä: vahva terveys, halu puolustaa omaa heimoa, terävästi leikkaava älli ja vanhempien kunnioitus. Rimpsussa oli mukana myös veto naiseen, koska muuten heimo kuoli sukupuuttoon.

Äskettäin alkoi oikeudenkäynti Valtion tarkastusviraston terävintä johtoa vastaan. On erikoista, että asian vatvominen kestää ja kestää. Kekkosen aikana asia olisi jo ratkaistu, ja vielä erittäin halvalla.

Jos joku työpaikalla ei selviä enää töistään, kaikki tietävät, että on tehtävä tutkimus työkyvystä. Se tapahtuu puolueettomalla taholla sairaalassa eikä työpaikalla. On outoa, että tarkastusviraston johto ei tätä tiennyt, vaan piti irtisanomista selvänä.

Se tehtiin niin, että työntekijä määrättiin kahdeksi vuodeksi kotiin täydellä palkalla ilman velvollisuutta tehdä töitä. En ole kuullut, että tämmöinen olisi laillista. Koska se ei ole laillista, kyseessä on rikos, josta kyllä pitää määrätä ehdoton vankeustuomio.

Ehdollinen vankeus, jota nyt vaaditaan, ei ole mielestäni rangaistus ollenkaan. Ojentumiseen riittää varoitus. Ken ei sitä usko eikä tunnusta rikostaan, tulee määrätä vankeuteen ja maksamaan vahinkorahat takaisin valtiolle.

Tapasin tutun sairaanhoitajan apteekissa, kun odottelin vuoroani. Kerroin hänelle, että hampaasta lohkesi edellisenä iltana melkoinen palanen, jossa osa on vanhaa paikkaa. Vaimo antoi omenan, ja sitä purressa se sattui.

Hoitaja sanoi, ettei minun enää tule ottaa vaimolta yhtään omenaa.

Eikö vanha esimerkki jo osoita, ettei semmoinen ole turvallista. Hän tarkoitti Eevan paratiisissa Aatamille tarjoamaa omenaa. Olisihan minun pitänyt muistaa tämä ennakkotapaus!

Juuri siitähän alkoi hiki päässä raataminen ja turhan tavaran valmistus, johon meinaamme jo hukkua.

Samalla kyllä selvisi mikä on syntiä. Sen käsittäminen ei ole auttanut yhtään, koska me ihmiset teemme yhä kummallisimpia asioita, jotka ovat juurikin vääriä tekoja eli syntiä.

Olin saanut isältä opetusta lapsena. Hän sanoi, että ihmisen mieleen tulee – aivan itsestään ja tahdon vastaisesti – vaikka mitä. Kun ei semmoisten yllykkeiden mukaan tee mitään pahaa, pelastus on tullut.

Aikuiseksi tultua huomasin, että vanha oppi oli liian pehmeää. Iso kirja sanoo, että jo naisen ajattelu tositarkoitusta varten on syntiä.

Onko se syntiä, jos on rehellinen tositarkoitus ja herrasmiehenä kosii, kihlautuu sekä koetusajan jälkeen menee naimisiin?

Tähän ei ole Pipliassa vastausta, joka olisi sattunut minun silmiini.

Meille on Luoja pannut halun vastakkaiseen sukupuoleen siksi, että tärkein tehtävä, jonka vanha liitto määrää, ei ilman sitä toteutuisi.

Kukapa ei miettisi, etteikö pahantekijä, joka vahingoittaa lapsia, pitäisi tappaa. Niin tehdään monissa maissa yhä. Vaihtoehto on pakkotyö elämän loppuun asti.

Ovatko nämäkin ajatukset vaa`alla punnittuna syntiä?