Talvipukineet

 

Kalenterin mukaan pitäisi olla jo tosi talvi, mutta ei. Vesistöt ovat sulat ja maastossa vain kuuran kaltainen valkeus.

Muistan, miten lapsuuden aikana tuotiin raskas maamoottori järven yli meille naapurista näihin aikoihin, marraskuussa. Hevonen veti sen kevyesti kirkasta jäätä pitkin. Puimakone meillä jo oli. Viimeiset kaurat puitiin tosi myöhään sinä vuonna.

 

On syytä valmistautua talvipukineisiin laittautumiseen.

Minua ihan vistottaa, kun joskus näen nuoria kummallisissa kamppeissa talvipakkasissa. Selkä paljastuu kumartuessa.

Housun lahkeet ovat joskus lyhyet, hyvä jos säären puoliväliin vain.

Minä varoitan tästä. Nuorena sen kyllä kestää, mutta keho herkistyy, ja se palelee tai paleltuu entistä herkemmin myöhemmässä iässä.

 

Otetaanpa kertausta.

Alimmaksi kuuluu talvella aluspaita. Se voi olla verkkopaitakin, joka on jäämeren kalastajien keksintö, mikä puhuu jo sen asiallisuuden puolesta. Merinovillakerrasto on hyvä ostos.

 

Tytöt ja naiset käyttävät tietysti alimmaisena rintaliivejä. Niitä eivät tarvitse laihat. Joilla tämä elin törröttää pystyssä, se tarvitsee tukemaan rintaliivit. Niiden käytön tarkoitus on tukea tämmöisiä rintoja, etteivät ne venähdä jo nuorena.

No, maan vetovoima tekee ajan kanssa kyllä tehtävänsä ja lopputulos ei mieltä ylennä. Se kuuluu naisen osaan. Jokaisella on ristinsä, joka pitää kantaa. Talvipaita kuuluu aluspaidan päälle. Se saa olla paksumpi kuin pyhäpaita, kesäpaita tai virkapaita.

Seuraavaan kerrokseen kuuluu neule, villapaita. Merinovilla on tullut nykyään suosituksi, ja se käy hyvin lämmittämään kehoa takin alle.

 

Talvitakki saa olla pitkähkö. Sen pitää olla tivakkaa kangasta, joka ei vähällä päästä viimaa lävitseen. Kaulus saa olla semmoinen, että sen saa tuiskulla nostettua pystyyn. Saman asian ajaa kyllä villakauluri, unohdettu varuste. Asutuskeskuksessa voi herrastella konsertti- kirkko tai kauppareissuilla talvisaikaan manttelia muistuttavalla villakangastakilla. Se on lämmin, mutta kallis asuste.

 

Mahasta alaspäin vaatteet vedetään paikoilleen alakautta. Kerrospukeutumisen säännön mukaan sinne kuuluvat lämpöiset kerrokset myös. Ei pidä hävetä villahousuja, ei.

Päällimmäiseksi on vedettävä samantapaisesta kankaasta valmistetut housut, kuin takkikin. Paras lienee valita semmoiset, joiden logossa makailee naali. Muita ovat Sastan, Haltin, Härkilan, Svedteamin, sekä norjalaiset Dovrefjällin ulkoilu- ja talvihousut. Tanskalaisetkin tekevät hyviä eikä siinä maassa ole mikään vialla, vaikka Shakespeare niin väitti keskiajalla.

 

Jukolalaiset toivoivat rovastille Paltamon kalakukon verosäkkiin ja kanttorille kurkkuun ikuisen siantaudin.

Paltamon kalakukossa on ruiskuoren sisällä kissa karvoineen kynsineen.

 

Yhtä hankala kuin siantauti eli sikotauti on ns. kusitauti eli krooninen virtsatietulehdus. Sen voi hankkia itselleen, jos uhmaa hallan valtaa ja pakkasen mahtia. Housut ovat hyvin tärkeä pukine, se pitää alkaa uskoa.

 

Nykyään on tarjolla paljon niin sanottuja kalvopukineita. Kalvo estää veden ja tuulen läpäisyn. Ne ovat hyviä ominaisuuksia passissa seisovalle metsästäjälle ja syyskalastuksessa. Liikunnassa, jossa tulee lämmin ja hikoilua, kalvopuvut eivät sovi lainkaan. Niiden sisälle jää kosteutta, ja pian tuntuu yleinen kalseus, joka tekee olon epämiellyttäväksi. Saattaa olla, että tämän kestää nuorena. Eläkeikäiselle olo muuttuu sietämättömäksi.

 

Kun pukeutumisen täydentää talvikengillä tai saappailla ja turkishatulla tai kaksinkertaisella pipolla, jossa on otsapuolella viiman läpitunkemisen estävä kangas, ollaan valmiina talvisiin ulkoharrastuksiin, kävelyyn ja luonnossa oleiluun.

Villalapaset kuuluvat nahkarukkasten sisään. Silloin lähtee kylmänpuraisu pakomatkalle.

Talvipakkanen viittaa siihen, että asumme arktisella alueella. On syytä orientoitua siihen, että oma kurssi on oikean suuntainen muutoinkin elämässä. Asian voi palauttaa mieleen virren 307 sanoituksesta!