Rauha ja vapaus

 

Elämme kovin sekavaa aikaa. Monet tapahtumat ovat meille täällä Suomessa käsittämättömiä. Kansat yrittävät pysyä pystyssä omiin tapoihinsa luottaen. Ne ovat meille vieraita. En usko, että niin hyvä tulee.

Erikoisinta on Afganistanissa, jossa hallinto estää tyttöjä opiskelemasta kuudetta luokkaa pidemmälle. Maa vajoaa tällä keinolla takapajulaan ja keskiaikaa muistuttavaan pimeyteen. Useimmat maat ovat asiasta ymmällä. Mitä pitäisi oikeasti tehdä? Ainakaan rahapiirit eivät uskalla sijoittaa tuohon maahan. Riskit ovat liian suuret.

Sodan mielettömyys Ukrainassa on arveluttavaa. Venäjä on vajonnut sotapsykoosiin Urho Kekkosen termiä käyttääkseni. Se, että mitään muuta kuin uhreja ja raunioita tuottava aktio ei hyödytä yhtään taloutta, se ei paina asiassa ollenkaan. Kansa on vaiennettu. Se suorastaan koettaa kyyristellä mahdollisimman huomaamattomana.

Mongolien hirmuvallasta pitäen venäläiset ovat olleet ikään kuin orjakansaa. Maata pitää johtaa keisarin tai sitä vastaavan ukaasien antajan. Tosiasiat on hylätty. Arvokkaat raaka- aineet valuvat käsien lävitse maailmalle ilman mitään jalostusta. Asiantuntijat tietävät tämän, mutta heidän sanansa ei näy paljon painavan.

Kummallinen länsimaiden pelko tuntuu olevan Venäjällä laajaa johtavissa piireissä. Kun Varsovan liitto purkautui, asevarastojen ovet avattiin. Jaettiin aseita entisille jäsenille puolustusta varten. Valmiina oli muun muassa kuusikymmentä tuhatta tankkia. Meidän armeijamme osti DDR:stä edullisesti T- 72 – vaunuja.  Venäjä käyttää samoja panssareita yhä, koska uudempia malleja ei ole voitu rakentaa talouden kehnon tilan takia tarpeeksi. 

Mig- 29 on hyvä hävittäjäkone. Se on vanha malli, mutta aerodynaamisesti se on erinomainen. Konetyyppiä tehtiin Neuvosto-Venäjällä noin 20 000. Sekin viittaa siihen, että jotain Venäjällä pelätään.

Länsimaissa hävittäjiä on armeijoilla vain muutama sata. Yhdysvalloilla on jokunen tuhat palveluskäytössä. Saksa sai pahimmassa vaiheessa ilmaan nopeasti vain viisi hävittäjää. Kaikki muut olivat varastoissa. Luultiin, että ei Eurooppa enää näe sotaa. Se oli vakava virhe.

Nykyaikainen hävittäjäkone on kallis valmistaa eikä se tuota minkäänlaista taloudellista voittoa. Turvallisuuden laitakin on niin ja näin. Vaikuttaa siltä, että ollaan menossa lentäjien hengen säästävään droonisotaan. Ei sekään halpaa ole.

 

Ihminen kaipaa vakaita oloja sekä vapautta opiskella ja harrastaa sekä liikkua eri paikoissa. Sota ja pakkovalta ovat kaiken paikalleen jähmettäviä ja pelottavia asioita. Ne tuovat ihmisen pahimmat puolet esille. Ne tuhoavat ihmisen sisimmän ja vievät sielun herkimmät kammarit lukkotilaan. Lähes tunteeton tosikko on arveluttava tyyppi, väkivallan keskellä kasvanut tsombi. Sen sisin olemus on kuin vääryyden ja pelon sylkäisemä musta kiven murikka. Sillä on toinen kylki kuurassa aina.

Nykyistä Venäjän johtajaa kuvataan yksinhuoltajan pojaksi, jota ympäristön porukka kiusasi – kenties hakkasikin. Judoharrastus pelasti hänet kadulta. Hän palveli ja sai koulutuksen vakoiluun, ihmisten kyrväyttämiseen ja väkivallan koneiston osaseksi.

Stalin oli juopon ja perhettään pieksävän isän poika, syvästi sielultaan häiriintynyt. Hänen lentäjäpoikansa jäi saksalaisten vangiksi sodassa. Saksalaiset ehdottivat vaihtamista nimettyihin upseereihinsa, mutta Isä-Stalin ei pojastaan välittänyt. Vankeus oli liikaa herkkähermoiselle lentäjälle. Hän käveli sähköaitaa päin tietoisena siitä, että vartija ampuu hänet. Niin siinä kävikin.

Hitleriäkin isä pieksi humalassa. Tiedemiehet ovat määrittäneet A. Hitlerin älykkyysosamäärän lukemaan 160. Se on hyvin korkea. Mutta, miehen sielu oli musta kuin piki. Juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu vaati miljoonien hengen kaasukammioissa ja polttamisen tuhkaksi. Ei terve pysty semmoista päätöstä tekemään.

Stalin ampui raivopuuskassa vaimonsa.

Kuula oli osunut päähän. Rouva makasi lattialla ja puristi kaunista helmiäiskoristeista pistoolia kädessään sormi liipaisimella.

Kukaan poliiseista ei uskaltanut sanoa, että joka ampuu itseään päähän, ei koskaan laukauksen jälkeen pitele asetta kädessään. Se lentää kädestä heti, kun kuula tunkeutuu aivokudokseen. Stalinia pelättiin kovasti, ja tapaus kirjattiin itsemurhaksi. Pelon ylläpitämiseksi ammuttiin Neuvostoliitossa ennen sotia yhdeksänsataatuhatta upseeria, älykköä ja oppinutta sekä vähemmistökansallisuuksien jäsentä puhdistuksissa.

Vallassa ollessaan neuvostojohtaja Stalin kirjoitti listoja 1930- luvulla jokaisessa neuvostotasavallassa ammuttavista ihmisistä eli niin sanotuista puhdistettavista. Eräänä vuonna Gruusian osalle tuli 1100 ammuttavaa. Hän teki sen yhtä helposti kuin tavallinen ihminen kirjoittaa kauppalistan. Salainen palvelu sai nostaa syytteet, pakottaa pidätetyltä tunnustus väkisellä, ja sitten ammuttiin.

Näyttää siltä, että meillä on kuitenkin vielä toivoa. Useimmat maat eivät ole tunteettomia Ukrainan hädälle. Sotarikoksia tutkitaan aktiivisesti, vaikka on luultavaa, että ketään rikollista ei Venäjä luovuta tuomioistuimeen.

Väärintekijät pelkäävät julkisuutta. Heidät on paljastettava. He kuuluvat pysyväisesti Interpolin listalle, jotta heidät voidaan tavattaessa ottaa kiinni.

Miehen tulee olla tasapainoinen ja ystävällinen sekä hänen olemuksensa rauhoittava. Maailma kaipaa semmoisia johtajia. Olemme nähneet, että naiset pärjäävät samalla reseptillä maan ja puolueiden johdossa.

Viime sodassa armeijalla oli Hiisikorven Matti Vakaa- niminen sotakoira. Sen isä oli Saksasta tuotu, nimeltään Prinz aus der Eichendorfstrasse ja emo Hukkaharjun Outo Opas. Se oli sokean ihmisen opaskoira. 

Matti Vakaa oli jo pentueessa rauhallinen poika. Se ei taistellut toisten kanssa, vaan oli vakaa käytöksessään. Se kävi kotoaan itsenäisesti Hietaniemen uimarannassa uimassa ja palasi uituaan kotiin. Räkyttävistä rakeista tai muista koirista se ei mitään välittänyt. Matti Vakaa ei tapellut tai rähinöinyt irtokoirien kanssa lainkaan eikä se uhkaillut ihmisiä. Luonteestaan se sai nimensäkin. Se sai kolmena vuonna perusteellisen koulutuksen partiokoiraksi ennen sotia. Tottelevainen se oli ja pärjäsi kilpailuissa vuosikausien ajan.

Matti Vakaa haistoi viholliset kaukaa, samoin ansat ja miinat. Se ilmaisi vaaran laskemalla häntänsä, luimistamalla korvansa ja murisemalla matalalla  äänellä. Partiossa se  kulki reilusti ohjaajansa edellä, ja tuli tiedottamaan heti, kun se havaitsi merkkejä vihollisista. Tuulen suunnasta riippuen Matti Vakaa ilmaisi vihollisen 150 - 400 metrin päästä. Kuulo- ja hajuaisti olivat sen parhaat työkalut.

Tämä koira pysähtyi ja kävi makuulle ansalangan tai miinan eteen. Siitä ohjaaja tiesi antaa merkin partion sotilaille. Matti Vakaa ei erehtynyt koskaan tärkeässä työssään sotilaiden suojelijana väijytyksiltä sekä partisaanien takaa-ajossa. Ammuntaa ja tykkitulta se ei pelännyt, vaan pysyi vakaana vanhoillaan. Siihen luotettiin, ja se oli ainoa sotakoira Suomen armeijassa, jolle myönnettiin käyttövalion arvo sota-ansioiden perusteella.

Matti Vakaa uskoi vain isäntäänsä sekä hänen varamiestään. Muilta se ei ottanut mitään vastaan, ei leivän murenaakaan. Se ei ollut vihainen, vaan osasi olla omille sotilaille ja toisille palveluskoirille neutraali. Sodan jälkeen koira palasi omistajalleen, leskirouva Kokkoselle pääkaupunkiin.

Armeijalla oli myös kuuluisa sotakoira, jonka nimi oli Molo. Se oli venäläisten koira, joka huonon kohtelun vuoksi tuli suomalaisten turviin rintaman ylitse. Todettiin, että koiraa oli pahoinpidelty ja pidetty nälässä. Sen turkki oli täynnä syöpäläisiä. Kaulassa oli pätkä talutinta, joka oli katkennut. Oikeassa kyljessä näkyi pitkä karvaton alue: luoti oli polttanut karvat pois, mutta ei ollut puhkaissut ihoa. Ehkä koira pakeni venäläisiltä, kun se yritettiin ampua hengiltä. Onneksi Suomen joukoissa karkaamispaikan kohdalla oli koiran sielunelämän ja käyttäytymisen tuntija, joka rakensi Moloon luottamuksen hitaasti, mutta varmasti. Hän hoiti koiran turkin kuntoon ja antoi sille ravitsevaa ruokaa.

Koulutuksen jälkeen Molosta tuli erinomainen sotakoira, joka ilmaisi viholliset luotettavasti. Se kiintyi ohjaajaansa pysyväisesti.  Kun se vainusi entiset isäntänsä -venäläiset -  Molo paljasti hampaansa ja murisi. Koiran ohjaaja arveli sen vihaavan piinaajiaan, joista haisi tupakan ja hapankaalin tuoksu. Venäläiset polttivat mahorkkaa paljon.

Oma koira puri, kuten sanotaan, kun Molo pystyi jäljestämään Viiangin kylässä verilöylyn tehneet partisaanit. Vainolaiset ampuivat vanhukset ja lapset sekä haavoittivat monia. He polttivat rakennukset maan tasalle. 

Kylään turvaa tuoneet ilmasuojelumiehet, jotka olivat invalideja rintamalta, onnistuivat ampumaan kolme hyökkääjää ja haavoittamaan muutamaa. Ennen kylästä lähtöään partisaanit heittivät kaatuneet toverinsa liekkien vallassa roihuavaan taloon tulen ruuaksi.

Pakenevat partisaanit tekivät kaikki temppunsa eksyttääkseen partion, joka seurasi heitä sotakoiran avulla. Molo paljasti kaikki ansoitusten viiksilangat ja polkumiinat. Se onnistui pysymään jäljellä kallioisessa maastossa hajaantuneiden ja eksyttäneiden vihollisten etsinnän aikana. Tämän sotakoiran kuulo ja hajuaisti olivat uskomattoman hyvät. 

Tällä erikoisella koiralla oli tasainen ja peloton luonto, kuten Matti Vakaalla. Molo oli pienempi, kuin suomalaisten käyttämät saksanpaimenkoirat. Väriltään se oli sudenharmaa. Sen ansiota oli, että tämä partisaanijoukko saatiin tuhottua kokonaan. Mutta, Viiangin kylän länsipuolella olevat kylät - muun muassa Malahvia - kokivat partisaanien tuhotyöt vieläkin pahempina verilöylyinä. Heitä ei saatu vastuuseen, koska hyviä partiokoiria ei ollut tarpeeksi tehtäviin laajoilla ja tiettömillä selkosilla Itä- ja Pohjois- Suomessa. 

Saksa koulutti sotaan 200 000 koiraa, Neuvostoliitto 50 000. Suomessa oli näitä arvokkaita eläimiä vain kahdeksan ja puoli sataa enimmillään. Niitä kaatui taisteluissa vapautemme puolesta satakunta, vihollisen ampumina, kranaattisateessa tai ovelan miinoituksen uhrina.

Näistä tapahtumista on Veikko Erkkilä tehnyt dokumenttikirjat, jotka mielestäni pitäisi jokaisen suomalaisen aikuisen lukea. Erkkilä sai tutkimuksistaan Valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Tärkein kirja on nimeltään Viimeinen aamu. Minulle tulee vieläkin kyyneleet silmiin, kun muistan köyhän korpikansan tuhoamista rajakylissä. Nyt venäläiset tekevät Ukrainassa samaa kuin Kainuussa ja Lapissa jatkosodan aikana. 

On siis jatkettava tiiviisti Vapautemme valpasta vartiointia!

 

Orientoituminen tilassa

 

Yllä oleva otsikko on kömpelö käännös englanninkielisestä termistä, jolla tarkoitetaan asentoaistia. Ihminen on tavallisissa oloissa joka hetki tietoinen asennostaan, jos hän on terve.

Useat tekijät vaikuttavat asennon tunnistamiseen. Tärkein on tasapainoelin, joka liittyy läheisesti kuuloaistiin. Sen viestit kulkevat samaa kuulo- ja tasapainohermoa pitkin alkuun kohti aivokudoksia.

Kun suljemme silmämme tai on pilkkopimeää, oman asennon tajuaminen häiriintyy vähän. Varmuus katoaa.

Jalkapohjissa ja nivelissä on aistinelimiä, joiden viesti menee myös aivojen prosessoitavaksi. Muodostuu kuva omasta asennosta. Näköaistia lukuun ottamatta kaikkeen asennon aistimiseen myötävaikuttaa maan vetovoima.

 

Jos istumme karusellissa tai kaartavassa lentokoneessa, keskipakoisvoima sekoittaa asioita. Uskomme, että maan pinta on siellä, mihin päin tuo voima vetää. Kun poistumme karusellista, hetken kävely on epävarmaa, koska tasapainoelimiä on harhautettu. Näkö- ja tasapainoaistin välillä on vähän aikaa ristiriita.

Kun menet kuilun reunalle – kuten jossakin Lapin kurulla tai Karhunkierroksen Ristikalliolla – näköaisti ei tunnistakaan pystysuoria puita tai muita asennon tunnistamista helpottavia seikkoja. Silloin on hetken aikaa epävarma olo. Ikään kuin kuru vetäisi puoleensa.

On astuttava taakse päin tai otettava tukea puusta. Tuntemus ei ole miellyttävä.

Kun odottelee hetken ja näkee kauempana puiden pystysuorat hahmot, helpottaa.

 

Ennen toista maailmansotaa havaittiin, että lentokoneen kapteeni saattoi menettää pilvien sisällä tai sumussa käsityksen omasta asennostaan. Vähältä piti tilanteet – joissa siis oli selvitty ilman maahansyöksyä – ohjasivat keksimään koneisiin keinohorisontin. Se toimii vatupassiperiaatteella, ja se on hyvin varma sekä yhä käytössä.

Mittari näyttää horisonttiviivan.  Lentokoneen siipien suunta näkyy mittarissa suhteessa horisonttiin. Korjaavat liikkeet näkyvät selvästi siipien liikkeinä.

Tämä laite on välttämätön pimeällä lentäessä, sumussa ja paksun pilven sisällä.

 

Koneen kaartaminen vääristää käsitystä omasta asennosta. Maa tuntuu olevan keskipakovoiman suunnalla. Ellei lentäjä usko keinohorisontin näyttöä, asiat alkavat mennä vinoon. Kone syöksyy alas kierteellä ohjaajan tehdessä liikkeitä väärän tuntemuksen perusteella.

Näin kävi Kennedy Juniorille, kun hän lähti New Yorkista pienkoneella kohti Bahamasaaria. Sää huononi, pilvistyi ja pimeni.

Tutkimusten mukaan kone syöksyi mereen kierteellä, koska keskipakovoima harhautti lentäjän kokonaan. Kaikki koneessa olleet kuolivat.

Tutkimuksessa ilmeni, että Kennedy ei ollut käynyt lävitse mittareiden varassa lentämistä eli yölentotutkintoa. Muuten hän oli kokenut lentäjä ja reitti oli tuttuakin tutumpi.

 

Jos tasapainoon vaikuttaviin elimiin tulee vikaa, siitä seuraa huimausta. Jos pikkuaivoihin verta vievä valtimo – yksi neljästä – tukkeutuu veritulpan takia, huimaa ja oksettaa kovasti. Potilas ei pysy pystyssä lainkaan.

Pikkuaivoinfarkti ei ole kovin yleinen. Potilailla on yleensä ikää yli viisi vuosikymmentä.

Käsin ja kyselemällä tehdyn tutkimuksen on johdettava heti diagnoosiin, sillä aivokuvaukseen tulee päästä 6 tunnin sisällä. Silloin tulppa voidaan liuottaa pois. Jälkioireita ei jää, jos toimitaan ajoissa.

 

Yleisin huimauksen syy – sairaustapaus - on hyvänlaatuinen asentohuimaus. Asentoa muuttaessa huimaa hetken tosi epämiellyttävästi. Samalla voi tuntua yököttävä olo.

Jos hermosto on joustava ja luonto peloton, uudelleen ja uudelleen asentoa muuttaessa huimaus kerta kerralta heikkenee ja lyhenee.

 

Petiin mennessä se useimmiten yllättää. Kun siinä kääntyy kyljelle, alkaa tapahtua. On tarrattava sängyn laidoista kiinni.

Useimmat kertoivat minulle, että ensimmäisenä tuli mieleen aivoveritulppa tai aivoverenvuoto.

Monet tulivat omaisen tai ystävän tuomana päivystykseen tai muutoin vastaanotolle.

Vaiva voi kiusata viikkoja, jopa kauemmin, jos mitään ei tehdä. Lääkitys ei auta.

Vastaanotolla lääkäri tekee Dix- Hallpiken kokeen. Sillä tavalla - esitiedot huomioon ottamalla - diagnoosi selviää.

Kun on päästy näin pitkälle, lääkäri tekee potilaalle Epleyn manööverin, jossa vartalo suorana maataan tutkimuspöydällä. Pää käännetään vasempaan olkaan kiinni. Pää tutkimustason ulkopuolella käännytään kylkiasentoon, sitten hiljaa mahalleen, pää koko ajan entisessä asemassaan. Sitten kierrytään vastakkaiselle kyljelle ja istumaan. Jokainen vaihe tehdään hitaasti ja pään annetaan tasaantua hetken kääntymisten välillä. Huimausta pitää tuntua kääntymisten aikana, muuten asentohoito ei tehoa!

Manööveristä on variantti, jossa alkuasennossa käännetään ensin pää oikealle, sitten vasempaan olkaan kiinni. Sen jälkeen jatketaan edellä kuvatuilla vartalo suorana kääntymisillä.

Esitiedot ja alussa tehty testi osoittavat sen, kumman korvan kaarikäytävissä liikkuu harsomainen sakka. Juuri sen korvan puolelle käännytään hoitomenetelmässä ensiksi. Puhutaan jopa minimaalisista kivimuodostumista sakassa, otolithiasiksesta. Asentohoito ohjaa sakat sinne, missä ne eivät häiritse tasapainoaistia.

Linnuilla tuossa alueessa on magneettisia muodostumia, hyvin pieniä. Niiden arvellaan olevan linnuille kuin kompassi päässä. Ne auttavat muuttomatkalla suunnistuksessa yöllä. Linnuthan usein muuttavat yöaikaan turvallisuussyistä.

Joskus yksi ainoa Epleyn operaatio vie huimauksen pois. Se on kuin taikatemppu.

Ennen vastaanotolta poistumista, potilaalle annetaan ohjausta saman liikesarjan tekemiseen kotona. Tämä siksi, että joskus vaaditaan useita toistoja ennen kuin huimaus loppuu.

On myös niin, että sairauskohtaus voi uusiutua vuosien päästä. Silloin potilas voi parantaa itse itsensä kotona. Kunnon lääkäri tekee itsensä Hippokrateen periaatteiden mukaan tarpeettomaksi kouluttamalla ihmisiä heidän ongelmissaan.

 

Tuntemattomasta syystä alkaa joskus vakava huimaus, jolloin korva tai korvat soivat. On tavattoman huono olo ja oksennus pyrkii kurkkuun. Näiden kohtausten jälkeen kuulo ei palaudu ennalleen, vaan heikkenee porras portaalta. Se voidaan mitata.

Kun aikaa kuluu, kuulo on menetetty suurimmaksi osaksi. Huimauskohtauksia tulee harvakseltaan.

Kyseessä on Menieren tauti. Sen varma syy on tuntematon. Yhteen aikaan arveltiin, että tasapainoelimen nesteen paineen nousu olisi taudin syy. Tämä oletus on kumottu. Potilas kuuluu erikoislääkärin hoitoon ja seurantaan. Tutkimuksiin kuuluu mm. sisäkorvien magneettikuvaus kuulo-tasapainohermon kasvaimen pois sulkemiseksi.

 

On siis niin, että viina ei ole se, joka huimaa useimmiten. Monet muistavat Nummisuutarit- teoksessa (Bröllopsdansen på ljungheden) erinomaisesti kuvatun Eskon taivasta tavoittelevan humalan. Hän tuntee – kuten Aleksis sanoo – huimausta aivossaan.

Tämä näytelmä on riemukas ja tilannekomiikan käyttö tekstissä on kirjailijalta mestarillista. Mikko Vilkastus pelaa näytelmässä käsitykseni mukaan kaksilla korteilla.

Esko kirjoittaa väkisin puumerkkinsä avioliittosopimukseen, vaikka se ei siihen lainkaan kuulu.

Aiottu morsian ei ole kuullut mitään sopimuksesta, on viaton, mikä on tärkeä osa näytelmätekstin herkullisuutta. Petetyn Eskon viha on hirvittävä! Syntyy tappelu oikean sulhasen kanssa, jossa humalainen Esko revitään pahanpäiväisesti. Tapaus on klassikko, joka nostaa hymyn huuleen pilvisenäkin päivänä.

 

Besserwisserit ja tietäjät

 

Aina sattuu ja tapahtuu, sanotaan. Se pitää paikkansa, tuo vanha sanonta. Se on lyhyt, mutta paljon sisältävä, kun sitä miettii.

Jopa löytyi tietäjiä, kun mursu kuoli.

Jo ensimmäisistä kuvista näki, että se ei ollut kunnossa.

Mursuhan on auttamaton pullukka. Sen näkee luontofilmeistä. Se pitää päätään pystyssä ja se vahtaa koko ajan ympäristöään, jos se johtaa laumaansa. Laumalla on myös vartijat, jotka hälyttävät, jos jääkarhu lähestyy.

Tämä harhautunut yksilö ei jaksanut kannatella päätään vaan makaili odottaen kuolemaa. Suuri maha oli kadonnut tyystin. Oli vain löysää nahkaa runsaasti. Se ilmiö on myös laihduttavien naisten kauhistus. Amerikassa, jossa on rahan koti, tehdään mahanahan typistyksiä kauneusklinikoilla. Sehän on sulaa hulluutta. Jokaisen pitää pysyä siinä kuosissa, minkä on itse hankkinut.

Mursua ei olisi saanut nukuttaa. Mursua ei olisi saanut siirtää. Mursua olisi pitänyt ruokkia.

Pia Desideria, hurskaita toivomuksia.

Pakolla ruokkiminen on hengenvaarallista. Itämeressä ei ole mursuille sopivia äyriäisiä. Siksi mursu ei elä täällä. Vesikin on saastunutta toisin kuin Pohjoisella Jäämerellä.

Helpoin ratkaisu olisi ollut niskalaukaus. Sen sanoi asiantuntijakin haastattelussa.

Yritys pelastaa mursu oli ihan hyvä. Sitä ei pidä kenenkään arvostella. Kyseessä on puolustautuessaan hengenvaarallinen eläin. Nukutus estää villieläimen sokin tehokkaasti. Ihmisen pelko on eläimillä valtava.

 

Melkeinpä parikymmentä vuotta on Säviän seudulla Pielavedellä käytetty hirvien ajoradalle tulon estävää punavalkoista muovinauhaa. En ole nähnyt yhtenäkään talvena torjunta-alueella hirven jälkiä. Sulan maan aikana ei myöskään ole yhtään havaintoa tien ylittäjistä.

Kolme vuosikymmentä sitten raportoivat saksalaiset, että Vattimeren marskimaalta ovat kaikki kosteikko- ja rantalinnut hävinneet vähitellen. Sen sanottiin liittyvän alueelle rakennettuihin tuulivoimapuistoihin.

Asiaa tutkittiin monilla keinoilla. Aluksi arveltiin tuulimyllyjen ääntä syyksi lintujen väistymiseen.

Toisaalta havaittiin, että paljon kovempi muu melu veneistä ja pienistä aluksista, joka oli ollut jatkuvaa maailmansodan päättymisestä asti, ei karkottanut lintuja. Friisein saarilla asuu väestöä, jonka huolto on meriliikenteen varassa.

Tutkittiin infraäänten vaikutusta sekä ultraääniäkin. Linnut kestivät nekin.

Sitten alettiin arvella, että jatkuva tuulimyllyjen siipien vilkutus on syynä. Vain tämä seikka jäi käteen pitkistä tutkimuksista.

 

Lintujen ja villieläinten silmät ovat kehittyneet aistimaan erityisesti liikettä. Ne havaitsevat sen paljon paremmin kuin ihmissilmä. Tämä ominaisuus on varsinkin linnuille hyvin tärkeä, jopa hengen pelastava. Petolintu tulee nopeasti näköesteen takaa. Liike pitää havaita heti, että ehtii pakoon.

Tuo hirviä pelottavan nauhan värisevä liike ottaa varmaankin hirven silmään helposti. Nauhan sopiva kireys on kaikkein tärkeintä. Lievänkin ilmanvirtauksen pitää saada aikaan nauhan värinä. Se on vaikea probleemi, koska lämpötila vaihtelee koko ajan, jolloin nauhan kireyskin vaihtuu. Materiaalin joustavuus auttaa asiassa paljon.

 

Hirvikarkotusnauha vaatii huoltoa ympäri vuoden. Vesat ja pitkät heinä- ja muut kasvit pitää poistaa, jotta nauha näkyisi ja siihen kävisi tuuli.

Talvi on hankala juttu, jos lunta tulee paljon. Se voi tarttua nauhaan tai haitata liikettä muutenkin. Vaikeus ovat myös tieliittymät, joiden ylitse nauhaa ei voi vetää.

Kaikesta huolimatta näyttää siltä, että karkotusnauhan käyttö on muuttanut hirvien vaellusreittejä kesä- ja talvilaidunten välillä.

 

Samannäköistä nauhaa on alettu käyttää uimarannoilla karkottamaan valkoposkihanhia. Alustavien tulosten mukaan menetelmä näyttää auttavan.

Hanhet ovat kuitenkin hyvin älykkäitä lintuja. Ne voivat ajan mittaan huomata, että nauhat ovat vain kiusallisia, mutta eivät vaarallisia.

On selvää, että tuulessa vipattavan nauhan liike ja välkytys aiheuttaa linnuissa stressiä. Niiden silmä on juuri erikoistunut aistimaan liikettä. Elimistö saa voimakkaan hälytyksen. Olisi oikeasti paettava välittömästi. Vaikka hanhien vihollisia ei näy, stressi kuitenkin jatkuu.

Mutta, stressiinkin voi tottua. Niin sanovat kirurgit, jotka tekevät työtä päivystyksessä. Pitkän päälle osa kirurgeista oppii tykkäämään stressaavan työnsä nopeasti vaihtuvista tilanteista. Osa ei siihen pysty, ja he hakeutuvat kiireettömiin kirurgin tehtäviin. Siellä he tekevät arvostettua ja hyvää työtä.

 

Koirat ovat tehokkaita hanhien pelloilta karkottajia. Mutta, keväiseen ja kesäiseen aikaan ei saa lain mukaan pitää koiria irti lainkaan. Onhan menossa villieläinten lisääntymiskausi.

On saatava keväällä poikkeuslupa koirien käyttöön hanhien karkotuksessa. Se sitoo yhden tai useamman ihmisen koiran ohjaajaksi, joka maksaa.

Uimarannoilla koirien käyttö karkotukseen on kaksipiipuinen juttu. Jotkut pelkäävät koiria. Ne voivat myös tappaa lintujen lentokyvyttömiä poikasia, sillä peto on aina peto.

 

Metsästysjousen käyttö ei tuota melua. Hanhia voitaisiin ampua kaupunkien uimarannoilta. Lintujen lihan voi käyttää vaikka tarjoamalla ne vanhainkotien väelle paistina tai keittona. Toinen kohde voi olla suurilapsiset perheet tai ne, joilla on pienet tulot ja ruuasta on pulaa.

On hulluuden korkeinta astetta määrätä ammutut valkoposkihanhet maahan haudattavaksi, koska on tosiasia, että kaksituhatta luvulla ruuan puutetta on kaikissa maissa.

Jo Uuden Testamentin päähenkilö sanoo, että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Ei se siitä ole muuttunut. Tuskin muuttuukaan.

 

Miinuskirja

 

Kaupoista – joissa kauppias tunsi asiakkaan – sai ostaa ruokatavaroita velaksi niin sanotulle miinuskirjalle. Kauppias merkitsi ostosten arvon lyijykynällä vihkoon. Kertynyt velka maksettiin erikseen sovittuna aikana. Se saattoi olla maitotilin tai eläkkeen pankkiin tulon jälkeinen päivä.

Kauppiaalla oli valta antaa lykkäystä, jos rahaa ei ollut. Ihmiset eivät hevillä pyytäneet lisäaikaa, sillä se tie on pettävän liukas käydä. Eläketurva oli vielä viisikymmenluvulla mitätön nykyiseen verrattuna. Oli runsaasti lapsia synnyttäneitä äitejä, jotka olivat kotitöillä koko ikänsä.

Jos maitotilin ja metsäkauppojen rahat menivät isännän nimiin – mikä oli hyvin tavallista – eläkeikään tullut äiti sai vaatimattoman kansaneläkkeen. Sillä ei pystynyt juhlimaan. Äidit tukivat lapsiaan viimeiseen asti ostamalla vaatteita ja kenkiä. Isä maksoi tavallisesti koulumaksut ja miinuskirjan velan.

 

Hommasin aikoinaan sekkitilin. Sekit olivat kätevä keino maksaa matkoilla syntyneitä kuluja. Yleensä sekin saaja antoi kirjoittaa summan, joka ylitti ostoksen arvon. Siten sain seteleitä ja kolikoita pikkuostoksiin. Pidin kukkaroa kotona lukollisessa paikassa. Povitaskussa saattoi olla jokunen sekki varalla. Silloin ei tunnettu pankkikortteja. Niitä ei voinut edes kuvitella.

Niin sanottu muoviraha on hyvin kätevä käytössä. Se vaatii hyvän elektroniikan toiminnan ja yhteydet pankkeihin. Turvallinenkin se on, jos tunnusluku pysyy hyvin mielessä. Jos se pitää kirjoittaa ylös, alkaa pelon aika, ja useasti sekoilu erilaisilla kassoilla tai huoltoasemilla. Kaikille meille matkantekijöille tulee vanhuus. Poikkeuksen muodostavat ne, jotka kutsutaan autuuteen ennen vanhuutta eikä heitä ole aivan vähän.

 

Puhutaan myös Taivaan kirjoista. Ne vastaavat hyvin vanhan ajan miinuskirjaa. Voin kuvitella, että siinä kirjassa on jokaisen kohdalla sekä plus että miinussarake. Jälkimmäinen on pidempi, ainakin sen voin arvata omalle kohdalleni.

Velka on maksamatta sekä isälle että äidille. Ensimmäisenä siinä on rahallinen velka, koska minun ei tarvinnut maksaa takaisin kuluja lukion loppuun asti eikä siitä vielä pariin vuoteen. He armahtivat.

 

Kekkosen tasavallassa valtio takasi opintolainan. Se oli uutta ja vallankumouksellista. Suomessa tuntui vieläkin sodissa kaatuneiden ja vammautuneiden oppineiden ja koulutettujen vajaus. Annikki Kariniemi, kirjailija, oli vielä 1960- luvulla opettajana keskikoulupohjalta ilman seminaarissa läpi vietyä tutkintoa.

Talvi- ja jatkosodassa kaatui paljon opettajia, jotka johtivat joukkuettaan. Samoin oli muidenkin koulutettujen laita. Tyyppitapaus oli opettaja ja voimistelun olympiamitalisti, karjalainen Make Uosikkinen. Hän teki rintamalla voimisteluliikkeitä rukkaset kädessä puiden väliin pingotetulla rautalangalla. Hän kaatui `joukkojen eessä` yhdeksäs maaliskuuta 1940 Kollaan tulikirnussa.

 

Yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelevien määrä nousi voimakkaasti. Kekkosen ajatus oli, että oikeus koulutukseen kuului jokaiselle ilman, että varattomuus oli sen estänyt.

Vanhemmat antoivat myös ilmaiseksi suuren pääoman hoitamalla minua ja opettamalla ihmistavoille, vaatimattomuuteen, rehellisyyteen ja parhaansa tekemiseen.

Olin aikuiseksi tultua oikeasti kummastunut, kun he opettivat suhtautumaan kaikkiin samalla tavalla, niin rikkaisiin kuin köyhiinkin.

Sehän oli, kun sitä tarkoin miettii, hyvin nykyaikaista opetusta.

Herroille ei neuvottu lainkaan kumartelemaan tai heitä imartelemaan. Vaatteilla, polkupyörällä, autolla – jos semmoisen joskus saisi – suksilla tai asunnolla kiellettiin briljailemasta. Kateellisia on riittänyt aina, he mainitsivat.

 

Kun pankinjohtaja ei suonut minulle rakentamiseen lainaa, ihmiset neuvoivat minua menemään Aaro Tapaninahon puheille, jolloin laina varmasti irtoaisi. Koko sukuni oli aina ollut osuuspankkilaisia, isä kylänsä pankin konttoritoimikunnan puheenjohtaja.

Isän opetuksen mukaan en halunnut vedota suuriin herroihin, vaan päätin siirtää tilini puolueettomaan valtion pankkiin. Se oli silloin Postipankki. Sieltä luvattiin laina, kun olen vuoden asiakkaana.

Niin piti rakentamista lykätä vuodella.

Suuressa pankkimyllerryksessä yhdeksänkymmenluvulla Postipankki muutti nimeään ja ajautui lopulta Danske Bankiksi. Siellä on minua palveltu vuosikymmeniä hyvin, joten olen pysynyt siinä rahatalossa.

En ole kokonaan hylännyt Osuuspankkia, vaan minulla ja veljellä on siellä yhteinen tili metsätilan asioiden hoitoa varten. Veljen antamilla valtuuksilla olen tuota tiliä hoitanut.  Jostain kumman syystä veronpalautukseni, jos semmoista olen saanut, menee aina Tervon osuuspankin tilille. Joudun sen sieltä aina syyllisyyden taakka harteilla siirtämään Danske- tililleni.

 

No, raha on ollut minulle vain maksuväline. Sen varaan en ole laskenut. Olen nähnyt raskaita ihmiskohtaloita rahan takia. Siitä on tullut jumala.

Mutta, kun se suuri hätä tulee, sellainen, joka ei ole taloudellista laatua, raha on kylmä kaveri. Sillä ei sanota olevan edes kotia.

Hyvät työt ovat uskon hedelmä. Niin sanottiin koulussa kauan sitten. Kun uskoo Taivaan Isään, tapahtuu mielen muutos, kerrottiin. Tulee tarve auttamiseen eli hyviin töihin, minkä kaltaisia ne ikinä olla mahtavat. Siihen on nykyisin hyvät mahdollisuudet sekä muovirahan että älykännyköiden ja kotitietokoneiden kautta.

Kukaan ei tehne tätä saadakseen plus- sarakkeeseen merkintöjä Taivaan kirjaan, vaan inhimillisyyden vaatimuksesta. Sodankaan riehuessa auttamisen halu ei ole kadonnut.

Se erottaa ihmisen pedoista, jotka eivät tunne armahdusta.  Niiden elämän tarkoitus ja tehtävä on tappaminen.  Silti ne ovat tarpeellisia niin sanotun luonnon tasapainon kannalta.

Pedoilla ei ole miinuskirjaa taivaissa. Ne ovat tehtäväänsä saaneet erivapauden Luojaltaan. Ja, kuten tiedämme, ne hoitavat tehtävänsä hyvin.

 

Kadoksissa

 

Olin viides, kuudes ja seitsemäs päivä heinäkuuta mökillä. Puhelin ei toiminut koko aikana. Piti ajaa parin kilometrin päähän, jossa pariskunnalla on liittymä A. Sekin oli keskiviikkona pimeä ja äänetön, mutta torstaina sen toiminta palasi. Sovittiin asioista kasvokkain, joka on kyllä vanha, hyvä tapa.

 

Lähdin kadotuksen alta kotiin. Heti Pielaveden puolella puhelin alkoi toimia. Neljä G ilmestyi ruutuun.

Kolmioterällä pystyin niittämään aikamoisen alueen siistiksi. Se vaati veronsa, kun perjantaiaamuna kotona heräsin. Vasen jalka oireili kivuilla, joita oli vaikea kestää. Olin sen päivän tupaukkona.

 

Soitin sunnuntaina yllä mainitulle pariskunnalle. Heidän puhelimensa toimi.

Niinpä lähdin maanantaina kävelysauvojen ja huollettujen vaelluskenkien kanssa takaisin mökille. Kaveri lupasi tuoda minulle erikoistyökalun, jolla mönkkärin peräkärryn akselista voidaan nostaa sitä ylöspäin, kun halutaan irrottaa pyörät telistä.

Tuo laite on omatekoinen ja se on peräisin Ilmavoimilta. Oli saatu uudenaikaiset lentokoneiden nostajat, jolloin itse tehdyt vehkeet menivät romukeräykseen. Juuri silloin kaveri oli sattunut kysymään upseerilta, minne nämä pannaan vai säilytetäänkö niitä pahan päivän varalle. Vie pois, jos tarvitset, oli vastaus.

 

Vehkeessä on sentin paksuisesta ja kuusi senttiä leveästä lattaraudasta tehty taitavasti hitsaamalla katkaistu pyramidi, jossa on kolme sivua. Katkaistun osan päällä on hyvin paksu vaakarauta. Sen keskellä on reikä, johon mahtuu pystyyn parahiksi viisi senttiä paksu tiheällä kierteellä varustettu tanko. Kierteisiin sopiva, vaakatasoon asettuva teräskiekko liikkuu, kun sitä väännetään. Tämä osa on katkaistun pyramidiosan päällä. Näin saadaan aikaan nosto- ja laskemistoiminto. Kierretangon - joka siis nousee ja laskee - yläpäässä on iso lattarauta vaakatasossa. Sen kahdessa vastakkaisessa sivussa on puoli senttiä korkea reunus. Olisikohan tämmöisellä laitteella käyttöä, jos joku metallipaja alkaisi sitä valmistaa?

Koska kierteet ovat vankat ja hyvin tiheässä, nostovoima on suuri. Siinä pätee Arkimedeen sääntö: mikä voimassa voitetaan, se matkassa menetetään.

Kaveri toi laitteen minulle maanantai-iltana ja hän nosti peräkärryn akselin ylös. Hän otti kaksi rengasta irti peräkärrystä. Toisen puolen renkaat korjattiin edellisenä kesänä. Mies soitti viiden kilometrin päähän autokorjaamolle. Sieltä luvattiin tuoda renkaat rikki menneiden venttiilien vaihtoa varten ihan heti pajalle rengaskoneen viereen odottamaan tiistaipäivää.

Kaveri halusi viedä renkaani korjaamolle. Hän neuvoi minulle ennen lähtöään mönkkärin käynnistyksen, vaihteiden käsittelyn ja vehkeellä ajamisen. Olin ajanut viimeksi kahdeksan vuotta sitten.

 

Merkillistä oli, että kahdelta riistakameralta tuli paljon kuvia puhelimen sähköpostiin. Osan niistä pystyin avaamaan. Sorsat touhusivat kosteikolla aamusta iltaan. Muuten puhelin oli käyttökelvoton. Ei edes tekstiviestiä voinut lähettää. Niinpä en uskaltanut ruveta moottorisahahommaan. Apua ei tulisi, jos vahinko sattuisi.

 

Seuraavana aamuna ajoin korjaamolle, jossa työskentelee kolme veljestä. Renkaat luvattiin yhteen mennessä valmiiksi.

Korjaamolla oli henkilöauto kohotettu miesten olkapään tasolle pohjansa osalta. Erillisessä poikkitangossa riippui auton moottori irrallaan moottoritilan yläpuolella.

Miehet laittoivat kolmistaan jotakin osaa paikoilleen akselistoon. Siinä tarvittiin miesvoimaa. Äkkiä yksi puuhamiehistä sanoi, että nyt se meni paikoilleen.

 

Lähdin mökille odottelemaan renkaiden hakuaikaa. Join toiset kahvit, pesin vesisuihkulla auton ja kävin suihkuttamassa pulttitervaa peräkärryn rengaspultteihin. Huomasin, että mutterit alkoivat heti liikkua kierteillä helpommin. Pintaruoste jarrutti liikettä niin, että sormivoimilla mutterit eivät liikkuneet. Tarvittiin ristikkoavain.

Erinomainen keksintö tuo pulttiterva. Käytin sitä, kun lipputanko laskettiin vaakatasoon pesua ja vahausta varten edellisenä kesänä. Mutterit eivät tahtoneet avautua siinä hommassa. Kun suihkutin ainetta, kaikki pelasi kuin uutena. Aineen nimi on X- 1R Pulttiterva. Suosittelen sitä kaikkialle, jossa ruosteen muodostumista halataan estää.

Menin puoli yhden maissa takaisin korjaamolle. Työn alla aamulla ollut sininen henkilöauto oli pihalla valmiina asiakkaalle.

Renkaani olivat huolletut. Sain tietää, että pykeämistä huolimatta ne eivät vuoda yhtään.

Painetta oli pantu yhden ilmakehän verran. Se on vähän yli ohjeen. Sanoivat, että näin toimimalla matalapainerenkaat eivät niin usein tyhjene itsestään. Tyhjillä renkailla ajo olisi katastrofi, neuvottiin. 

Tiedän, että vähentynyt paine ei tämmöisissä renkaissa näy ulospäin.

Keskustelin yhden veljeksen kanssa maailman tilanteesta. Mieliaihe oli Venäjä. Se sai meiltä molemmilta sapiskaa niin bensan hinnan noususta kuin tavaroiden kallistumisesta. Mainitsin, että kun panssaridivisioona operoi yhden päivän, löpöä palaa 50 000 litraa. Ilmakehä saa sitä mitä kuuluu. Mainittiin paholaisen nimi, kun sanoin tuon tosiasian! Venäjä ei välitä luonnosta eikä ihmisten kärsimyksestä mitään. Siitä oltiin yhtä mieltä. Samaten sodan mielettömyydestä.

Mökillä laitoin renkaat paikoilleen ja peruutin mönkkärin ulos. Se ihme kyllä onnistui. Työnsin peräkärryn katon alle ja ajoin mönkkärin sen viereen maailman myrskyiltä suojaan.

Päätin lähteä välipalaa otettuni kotiin, koska en halunnut olla enää eristettynä mökillä yksin.

Kotiin tultua vaihdoin puhelimitse liittymäni A- operaattorille. Neuvottelin oman operaattorini kanssa rehellisen pelin hengessä vaihdosta. Puhelimessa ollut toimihenkilö oli ystävällinen ja ymmärsi huoleni. Ei yli seitsenkymppisen pidä puuhata koneiden kanssa puhelimen kuulumattomissa. Se on hengenvaarallista.

Toimihenkilö konsultoi välillä asiantuntijaltaan laitteiden toimivuudesta. Vikaa ei tuntunut olevan GSM- tornissa tai sen laitteissa. Alue on Tervon ja Maaningan rajaseutua, jossa kuuluvuus on tosi heikko. Tämän kuultuaan toimihenkilö armahti minua, ja sanoi sopimuksen päättyvän jo huomenna eikä tarvitse odottaa syyskuuhun asti. Maksut lakkaavat myös, sanottiin. Kiitin tästä ymmärtävästä asenteesta.

Tuntui, että Taivaan Isä pelasti minut ihmisten kautta suuresta vaarasta. Takuuta elämän jatkumisesta huomennakin ei minun ikäiselle voida antaa, ei edes henkivakuutusta. Sehän on sinänsä merkityksetön. Päivät luetaan yläilmoissa eikä ihmisten toimesta.

Huomasin pimennossa ollessani, että tosiaankin, ihmisen ei ole hyvä olla yksin. 

Isäni sanoi aikoinaan, kun olin lapsi, että hän lähtee Midianiin. Se tarkoitti salolle lähtöä, tavoittamattomiin. Midian oli Mooseksen pakopaikka vihollisilta. Se selvisi kansakoulun uskonnon historian kirjasta.

 

Pelejä on pelattu

 

Olen seurannut tennisturnausta. Serbi voitti taas. Hän on hyvä, mutta ei suosikkini. On varmaan tunnekysymys, kun en pidä serbeistä, jotka tekivät kammottavia ja tunteettomia joukkomurhia. He eivät tunnusta mitään. Ovat olevinaan uskovaisia ortodokseja, mutta epäilen sitäkin. Ylhäältä päin ohjatut joukkomurhat eivät sovi kuvioon ja oikeudenmukaisuuteen.

Pelaajista vuosien varrelta olen pitänyt ruotsalaisista ja Jimmy Connorsista, Pete Samprasista, Boris Beckeristä sekä erityisesti sveitsiläisestä Roger Federeristä. Siinä ryhdikäs ja rehellinen urheilija, jota kaikki kunnioittavat.

Naisten puolella on menossa valtavat muutokset. Entiset mestarit lopettavat tai hiipuvat iän myötä pois. Tuntuu, että uudet mestarit ovat vain hetken pinnalla. Sitten he lopettavat tai eivät enää pärjää. Tuleeko voiton jälkeen se voittamattomuuden harha, jolloin harjoittelu kevenee? Pärjäähän sitä vähemmälläkin hikoilulla.

Tosiasiassa ei pärjää, vaan erot ovat hiuksenhienot. Päivän paras on melkeinpä sattumaa.

Naisten tennisasu saisi olla peittävämpi: pystykaulus ja pitkät hihat sekä polvitasolta levenevä hame, joka ulottuu nilkkoihin. En pidä vähäpukeisista naisista. Semmoinen on minusta mautonta, koska olen vanhan liiton mies näissä asioissa.

Naisten jalkapalloturnaus on käynnissä. Eivät meidän tytöt oikein pärjää, vaan miesten puolellakin  suuret jalkapallomaat ovat timantinkovia naisten puolella myös. Ken joutuu Espanjan, Saksan tai Hollannin lohkoon saa kaiken toivon heittää.

Pelikuviot ovat kopioitu miesten kokemusten perusteella, ja noissa isoissa maissa riittää valmennustietoutta. On vaikea pärjätä, kun suurissa maissa taso on niin laaja. Pomot voivat peluuttaa varakaartia, jolloin rasitus huippuyksilöillä ei ole liian suuri.

Naisten peliä on siinä mielessä mukava katsoa, että niissä ei esiinny lainkaan tahallista väkivaltaa eikä kukaan ole yhtenään kentän pinnassa. Ketään ei tarvitse kantaa paareilla pois, kuten useasti miesten peleissä. Pelikuviot ovat tajuttavissa, ja pelaavat osaavat olla naisellisen viattomia.

Maalivahti voi sanoa aivan harmittomasti, että ai, tuosta ne veti nyt pallon maaliin! Olipa hyvä kuvio! Ai, ne teki taas sen maalin, voi vitsi!

Osa pelaajia esiintyy ripset keinotekoisesti pidennettyinä ja jonkin verran meikattuna, mikä lisää viehtymystä.

Naistuomarit ovat paikallaan tässä pelissä. He vaikuttavat huomaavan virheet riittävällä tarkkuudella. Reilu peli on aina paras. Mitä vähemmän filmaajia, sen parempi pelin tunnelma.

Oli saksalainen Klinsmann, joka oli hyvin rehellinen miespelaaja. Hän nosti aina kätensä pystyyn, jos teki virheen. Tuomarit oppivat luottamaan häneen, koska hidastuksissa nähtiin, että Klinsmann oli hyvin rehellinen ja reilu pelaaja.

Häntä kaikki kunnioittivat koko peliuran ajan. Hän kelpasi valmentajaksi Englantiin. Siellä hän oli hyvin suosittu. Hän ajoi aina harjoituksia johtamaan kuplavolkkarilla. Se oli hänen tavaramerkkinsä. Työasukin oli vaatimaton, ja hän osasi valmentaa hyvin.

Reilu asenne pelissä on tärkeä, sillä vilppi, väkivalta ja kierous pelissä vie siltä sen kauneuden ja mielenkiintoisuuden. Klinsman, Marco van Basten ja italialaiset mestarit – Rossi ensimmäisenä – ovat olleet suosikkejani. 

Yhteistä heille on hyväntuulisuus, kaunis pelaaminen ja mainio pallon hallinta. He eivät tapelleet koskaan eikä kostaneet taklauksia. Minusta tuntui, että tuomaritkin suojelivat näitä korkealuokkaisia lahjakkuuksia. Yleisö oli heihin ihastuksissaan kaikissa maissa.

Melkein itkin, kun hollantilainen Marco van Basten joutui nilkkavamman vuoksi lopettamaan pelaamisen 29- vuotiaana.

 

Runon ja suven päivä

 

Tulin eilen mökille töihin. Entisen kotitalon pihan rehevän kasvuston perkaus oli tehtävä ja tienvarsien niitto siitä mökille asti sekä mökin ympäristön siistintä. Siihen oli käytettävissä raivaussaha, johon poika asensi kolmioterän.

Tulokahvin jälkeen aloitin työskentelyn 24 asteen paahteessa. Kun ensimmäinen tankillinen oli kulunut bensiiniä, olin jo täysin hien vallassa. Oli välipalan ja juomatauon vuoro.

Rupesin järven rannan perkuuseen. Siihen oli noussut pitkän ajan kuluessa uudelleen ohuita ja pitkiä pajun säippiä sekä lyhempää kasvustoa. Viiden vuoden perkaus  - joka tehtiin joka vuosi – näytti täysin hävittäneen rantapajut. Nyt oli käytävä toimeen taas. Rannassa kasvaa uskomattoman korkeaa horsmaa ja sarakasvustoa. En ole nähnyt missään korkeampaa. Se piti niittää kolmioterällä pois, ennen kuin pajut näkyivät selkeästi. Leppää siinä oli myös ja tervaleppää. Iltapäivän kuumuudessa jaksoin juuri ja juuri. Nestevajaus oli suuri, kun kone sammui tankin tyhjennyttyä.

Mökille kävellessä piti seisahtaa monta kertaa. Heitin paidan pois ja suihkutin sen märäksi, väänsin ja panin aurinkoon kuivumaan. Kastelin tukan, naaman ja koko ylävartalon vesisuihkulla, jota putkeen pumppasi vesiautomaatti järvestä. Vesi tuntui kuumaan ihoon kylmältä, mutta pian siihen tottui. Housujen kastumisesta en välittänyt mitään. Ne kyllä kuivuisivat päälle itsestään illan kuluessa.

Levähtelyn jälkeen valmistin ruokaa ja sen kypsyessä panin saunan lämpiämään. Keittiötyö ja syönti veivät aikaa niin, että kun menin saunaan, vesi kiehui kiukaan pesässä.

Rasitus takasi hyvän unen sen jälkeen, kun panin kahteen pistorasiaan Raid- hyttysen torjuntavehkeen levittämään ainetta ilmaan. Oli mainos, että Raid tuoksuu hyvälle, mutta se tappaa. Sellaista ei saa enää sanoa.

Aamulla valkeni Runon ja suven päivä, myös nimipäiväni, sopivan viileänä työhön. Yksi lukiokaveri oli lähettänyt nimipäiväonnittelun. Kiitän siitä. Yleensä itseltä ei tule nimmareita muistettua. Aikoinaan saatiin lahjoja ja nimipäiväkorttikin, mutta aika on muuttunut toiseksi. Eräs mies sanoi kerran, että siinä tulevat Esa ja Eenokki. Isäni oli Eino.

Työskentelin lounastaukoa lukuun ottamatta kahden tankillisen ajan. Se oli kova päivä tämän ikäiselle. Join työn aikana pienen pullollisen vichyä. Se oli varmaan liian vähän. Kun aloitin työn uudelleen, kone ei käynnistynyt. Tunsin itseni hyvin ärtyneeksi. Onneksi olen oppinut laskemaan kymmeneen ennen kuin teen harkitsemattomia hommia.

Palasin autolla kaikkien tavaroiden kanssa mökille tutkimaan lähemmin raivaussahan tekemää lakkoa. Yksityiskohtaisessa tarkastuksessa huomasin, että käynnistyksen liukunappi oli stop- eli pysäytysasennossa. Tekikö nestevajaus tämän jekun?

Kun panin napin start- asentoon, kone alkoi hyvin suurella nöyryydellä käydä ensimmäisellä nykäisyllä. Se oli iloinen hetki. Suorastaan lahja nimipäivänä.

Päätin tehdä tarkkaa työtä ylitse miettimäni taksan. Myöhemmin huomasin, että selkäinvalidin ei pidä tehdä tämmöisiä ratkaisuja.

Ponnistelin kuitenkin loppuun asti, vaikka horjutti loppuvaiheessa. Nestepullokin oli jäänyt mökin jääkaappiin. 

Aikoinaan neuvottiin, että yksi asia kerrallaan, muuten hallinta katoaa ja tulee suurta sotkua asioiden hoitamisessa. Hitaasti, napsimalla varmoja osumia neuvottiin armeijassakin tekemään vihollisesta selvää 1960- luvulla. Neuvo saattaa olla pätevä tänäkin päivänä.

 

Syötyä ja erityisesti saunomisen jälkeen vointi parani ratkaisevasti. Nettiyhteys oli aamulla poikki eikä koko päivänä ole voinut soittaa minnekään eikä lähettää tekstiviestiä.

Viittomakielisten uutisten aikaan ja sen jälkeen vajaan puolen tunnin ajan nettiyhteys oli hyvä. Silloin onnistuin lähettämään tekstiviestin ja sähköpostia. Kävin tutun rouvan luona  ennen uutisia parin kilometrin päässä. Tiesin, että hänellä ja miehellään on eri operaattori. Rouvan puhelinkaan ei toiminut. Hän yritti soittaa minulle kolmen metrin päästä, mutta hälytystä ei tullut eikä rouva kuullut puhelimestaan hälytysääntä. Jotain oli pahasti vialla.

 

Kuuden uutisissa sanottiin Englannissa olevan hallituskriisi. Yksi puolueen pomo on pehmeästi sanottuna sopimattomasti lähennellyt toisia ihmisiä. Puoluejohto ei ole pannut häntä pois julkisesta asemasta, vaan on asia painettu villaisella. Suomessakin näyttää olevan yleistä naisten luvaton käpälöinti. Iso urheilupomo pantiin pois virastaan vasta kun lehdistö paljasti asian.

Nyt on menossa jopa kansanedustajan tekemisten tutkiminen. Hän oli osoittanut liiallista kiinnostusta nuoriin naisiin. Jos se on totta, hänet pitäisi panna pois asemastaan kansanedustajana. On kutsuttava varamies kehiin.

Vaara on siinä, että jos kyse onkin muuten vain ikävästä ihmisestä, ja naiset liittoutuvat yhteen, miesparka on aivan aseeton, vaikka ei olisi mitään luvatonta tehnyt. Siksikö poliisi teki aluksi jo syyttämättä jättämisestä päätöksen?

Kaveri kävi vieraisilla. Puhuttiin asioista. Rankkasade löi kahteen otteeseen järven pinnan kuohuun. Katto jytisi kaatosateesta. No, tämä teki luonnolle hyvää, samoin kosteikolle, jossa asuu sorsia ja taveja.

Huomenna teen vielä töitä, kuten tänäänkin, mutta sen jälkeen pitää lähteä ilmoittautumaan välillä kotona. Semmoista se on, kun elää parisuhteessa.

 

Esityöt

Lähdin ajamaan mökille päin aamukahdeksalta. Oli vielä siedettävä lämpötila. Luvassa oli itään mennessä kuuroja.

Rillankiven jälkeen tie muuttuu soratieksi. Keskellä tietä seisoi suuri eläin. Hiljentelin vauhtia tasaisesti. Metsäpeura se oli, väritykseltään melko tumma. Sillä oli suuret sarvet. Komea eläin.

Peura kääntyi oikealle päin ja alkoi kevyesti ravata tien pohjoisen puolelle. Sen liikkeet olivat sulavat. Matka taittui kevyesti. Olin havaintoon tyytyväinen. Alueella on melko rauhallista ja varmaan peuralle sopivaa elinympäristöä riittää.

Kilometrien matkalla hiekkatieosuudella näkyi harvakseltaan rastaita, mutta ei lainkaan pelto- tai pikkulintuja.

Alkoi sataa ripsimällä hyvin tummista pilvistä. Pyyhkimiä joutui käyttämään yhä useammin. Äkkiä alkoi kaatosade. Näkyvyys huononi ja nopeus piti vähentää neljään kymppiin. Tilanne jatkui samanlaisena parikymmentä kilometriä. Yhtäkkiä tulimme kuivalle tieosuudelle.

Säviän seudulla ei ollut satanut sinä aamuna vielä. Kuopioon menevälle kantatielle oli asetettu kahdeksankympin rajoitus. Urapaikkauksia oli tehty toukokuun jälkeen. Koko ajomatkan vasemmalta uhkasi sadepilvi, mutta saimme ajaa yhä kuivaa tietä, joka oli hyvässä kunnossa. Loppumatkan soratie oli pölyävän kuiva, mutta hyvä ajaa.

Mökillä ruoho oli kasvanut tien keskellä ja sivuilla jo pitkäksi. Erityisesti horsmat olivat hyvässä vauhdissa. Poika kerkesi juuri hakea lähteestä vettä hanalla varustetulla astialla. Silloin ukkonen jyrähti kahdesti, ja rankkasade alkoi. Salama leimahti kolmannen kerran, mutta ukkosilma ei jatkunut. Vettä tuli niin, että katto kohisi, ja järven vesipinta kävi epäselväksi. Ilma oli hiostava. Siksi laitoin ilmalämpöpumpun viilennystoiminnon päälle.

Puolessa tunnissa sisätiloissa  oli jo hyvä oleskella ja odotella sateen lakkaamista. Joimme tulokahvit, mikä on ollut perinne kauan aikaa.

Hiljaisempi sade jatkui kolmen vartin ajan. Kun sekin hiipui, lähdimme viemään jyviä kosteikon sorsien auttamiseksi. Asensimme paikalle myös vanhan riistakameran. Se ei lähetä kuvia, mutta on aina jännittävää katsella muistikortin sisältöä muutaman viikon päästä.

Kylvetty kukkapelto- niminen siemen oli itänyt padon päällä tasaisesti. Rapsimme sen päältä pois enimpiä horsmia. Sorsan pesimäputkessa ei ollut merkkejä pesimisestä. Heinät putken sisällä olivat säilyneet kuivina, koska putken muodostaa rumpuputki. Sen halkaisija on kolmekymmentä senttiä. Vihreä myyräverkko pitää sen ympärillä naamiointiheiniä.

Kuuselle istutetun pellon läpi kävellessä huomasimme yhden puun vieressä metsäruusun. Sen kukat olivat pienet. Kärjistään terälehdet olivat vaalean punaiset. Keskustaa kohti punaisuus vaaleni voimakkaasti. Lehdet muistuttivat juhannusruusua. 

Pellon kulmalta lähti lentoon teeri. Luvallani yhden pellon kulmalla kasviksia ja perunaa viljelevä mies sanoi teerien käyneen monesti rypemässä kuivassa hiekansekaisessa mullassa. Vuosia autiona olleeseen seutuun on alkanut riista palailla takaisin. Se oli mieluisa havainto.

Pihapiiriä kuvaava riistakamera ei lähettänyt enää kuvia. Otimme akun lataukseen pariksi tunniksi mökin terassille. Sinä aikana poika vaihtoi raivaussahaani kolmioterän, jota tarvitaan ympäristön siistimisessä. Sahaa kokeiltiin sen jälkeen kun sen kulmavaihderasvan määrä oli varmistettu riittäväksi.

Veimme välipalatauon jälkeen kameran akun takaisin, mutta kuvia ei kuulunut. Poika teki tutun tempun, joka auttaa, jos niin sanottu bitti on päällä. Se oli. Siksi kamera tuli laittaa off- tilaan ja sitten taas on- tilaan. Kamera löysi heti verkon, ja kuvien virta alkoi älypuhelimessa olevaan sähköpostiin. Poistuimme pikaisesti.

Painostava ilma ja kuumuus olivat huipussaan. Tukka oli jo märkä ja paita myös. Päätimme uida, kun saunan eteisestä löytyi molemmille uimahousut. Ne olivat palvelleet vuodesta 1995 alkaen. Uusilta ne edelleen näyttivät. Ehkäpä housujen laatu on riittävä vastustamaan ikääntymisen vaikutuksia.

Vesi oli hyvin lämmintä. Silti oleskelu vedessä vaikutti piristävästi. Annoin veden haihtua itsestään iholta. Käytin pyyhettä vain tukan kuivaamiseen. Siitä valui jatkuvasti vettä silmille, mikä oli kiusallista.

Saimme katsastettua työhommia ennalta. Näytti siltä, että on palattava pian takasin, kun ilma alkaisi viilentyä. Ei ikämies jaksa kauan tehdä raivausahatöitä kovassa kuumuudessa. Onneksi minä eläkeläisenä voin käydä siistimistyöhön ajan kanssa. On tunnustettava heikkoutensa, koska se on totta. Vanhuus on tullut, mikä on luonnollista. Vastaanpano ei auta, vaan tuo mukanaan ropleemia. 

Ihan menee käytännöllisen teologian professori Paavo Kettusen väitöskirjan mukaan: Das Problem des Wesens des Menschen und die Schwierigkeit des Seins. Eli Ihmisluonnon ongelma ja olemisen vaikeus. Das Wesen on mm. luonto tai olemus, jos oikein muistan vielä 1960- luvun saksankielen opetusta. Voin erehtyäkin.

Silloin pantiin kielioppia ja sanontoja kalloon uhkan ja pelon avulla Karttulan yhteiskoulussa. Siinä tunsi olevansa liskussa, koska kotona piti näyttää koetulokset. Oppilaiden isät olivat rintamamiehiä, jotka uskoivat opettajan sanaa ennemmin kuin huonosti menneiden kokeiden selityksiä kotona. Ainut tie eteen päin ja selville vesille oli painaa tiukasti mieleen Das Wesen des Menshen eli ihmisen olemus!

Nykypolvi ei käsitä tätä menneitten aikojen opetusta, jossa oli aina jonkunlainen uhkaava tunnelma luokassa eikä mitään ystävällisyyttä opettajan taholta ollut olemassa. 

Ahtaasta portista siinä tunsi astelevansa sisälle pelastukseen, kun koetti painaa muistiinsa vieraan kielen kielioppia ja sanastoa. Nyt asialle voi jo nauraa vapautuneesti, mutta tuohon aikaan naama oli peruslukemilla kuin sulkeisissa armeijassa.

Noita merkillisiä asioita muistelin ajaessani kotiin tuttua tietä. Luonto näytti olevan kukkeimmillaan. Koivunlehtien syvän vihreä väri viittasi sydänkesään. Sitä se nyt onkin aika, jota juuri elämme.