Pelejä on pelattu

 

Olen seurannut tennisturnausta. Serbi voitti taas. Hän on hyvä, mutta ei suosikkini. On varmaan tunnekysymys, kun en pidä serbeistä, jotka tekivät kammottavia ja tunteettomia joukkomurhia. He eivät tunnusta mitään. Ovat olevinaan uskovaisia ortodokseja, mutta epäilen sitäkin. Ylhäältä päin ohjatut joukkomurhat eivät sovi kuvioon ja oikeudenmukaisuuteen.

Pelaajista vuosien varrelta olen pitänyt ruotsalaisista ja Jimmy Connorsista, Pete Samprasista, Boris Beckeristä sekä erityisesti sveitsiläisestä Roger Federeristä. Siinä ryhdikäs ja rehellinen urheilija, jota kaikki kunnioittavat.

Naisten puolella on menossa valtavat muutokset. Entiset mestarit lopettavat tai hiipuvat iän myötä pois. Tuntuu, että uudet mestarit ovat vain hetken pinnalla. Sitten he lopettavat tai eivät enää pärjää. Tuleeko voiton jälkeen se voittamattomuuden harha, jolloin harjoittelu kevenee? Pärjäähän sitä vähemmälläkin hikoilulla.

Tosiasiassa ei pärjää, vaan erot ovat hiuksenhienot. Päivän paras on melkeinpä sattumaa.

Naisten tennisasu saisi olla peittävämpi: pystykaulus ja pitkät hihat sekä polvitasolta levenevä hame, joka ulottuu nilkkoihin. En pidä vähäpukeisista naisista. Semmoinen on minusta mautonta, koska olen vanhan liiton mies näissä asioissa.

Naisten jalkapalloturnaus on käynnissä. Eivät meidän tytöt oikein pärjää, vaan miesten puolellakin  suuret jalkapallomaat ovat timantinkovia naisten puolella myös. Ken joutuu Espanjan, Saksan tai Hollannin lohkoon saa kaiken toivon heittää.

Pelikuviot ovat kopioitu miesten kokemusten perusteella, ja noissa isoissa maissa riittää valmennustietoutta. On vaikea pärjätä, kun suurissa maissa taso on niin laaja. Pomot voivat peluuttaa varakaartia, jolloin rasitus huippuyksilöillä ei ole liian suuri.

Naisten peliä on siinä mielessä mukava katsoa, että niissä ei esiinny lainkaan tahallista väkivaltaa eikä kukaan ole yhtenään kentän pinnassa. Ketään ei tarvitse kantaa paareilla pois, kuten useasti miesten peleissä. Pelikuviot ovat tajuttavissa, ja pelaavat osaavat olla naisellisen viattomia.

Maalivahti voi sanoa aivan harmittomasti, että ai, tuosta ne veti nyt pallon maaliin! Olipa hyvä kuvio! Ai, ne teki taas sen maalin, voi vitsi!

Osa pelaajia esiintyy ripset keinotekoisesti pidennettyinä ja jonkin verran meikattuna, mikä lisää viehtymystä.

Naistuomarit ovat paikallaan tässä pelissä. He vaikuttavat huomaavan virheet riittävällä tarkkuudella. Reilu peli on aina paras. Mitä vähemmän filmaajia, sen parempi pelin tunnelma.

Oli saksalainen Klinsmann, joka oli hyvin rehellinen miespelaaja. Hän nosti aina kätensä pystyyn, jos teki virheen. Tuomarit oppivat luottamaan häneen, koska hidastuksissa nähtiin, että Klinsmann oli hyvin rehellinen ja reilu pelaaja.

Häntä kaikki kunnioittivat koko peliuran ajan. Hän kelpasi valmentajaksi Englantiin. Siellä hän oli hyvin suosittu. Hän ajoi aina harjoituksia johtamaan kuplavolkkarilla. Se oli hänen tavaramerkkinsä. Työasukin oli vaatimaton, ja hän osasi valmentaa hyvin.

Reilu asenne pelissä on tärkeä, sillä vilppi, väkivalta ja kierous pelissä vie siltä sen kauneuden ja mielenkiintoisuuden. Klinsman, Marco van Basten ja italialaiset mestarit – Rossi ensimmäisenä – ovat olleet suosikkejani. 

Yhteistä heille on hyväntuulisuus, kaunis pelaaminen ja mainio pallon hallinta. He eivät tapelleet koskaan eikä kostaneet taklauksia. Minusta tuntui, että tuomaritkin suojelivat näitä korkealuokkaisia lahjakkuuksia. Yleisö oli heihin ihastuksissaan kaikissa maissa.

Melkein itkin, kun hollantilainen Marco van Basten joutui nilkkavamman vuoksi lopettamaan pelaamisen 29- vuotiaana.