Näkymiä

 

Sanotaan, että vuodet eivät ole veljeksiä. Nyt näyttää siltä kuin tulisi huono marjavuosi mustikoiden, punaisten viinimarjojen ja lakkojen suhteen. Kesäkuun ensimmäisen päivän kylmyys ja lumimyrsky tuhosi hyvin alkaneen kukinnan.

On tosin niinkin, että aina jossain paikassa kukinnan vaihe on ollut semmoinen, että kylmyys ei ole purrut. Omenia ja vattuja näyttäisi tulevan hyvinkin, jos säät eivät suistu aivan raiteiltaan.

Sain talven varalle tehtyä klapiurakan loppuun. Halkoja (mitta 91 senttiä) on kuivatettu kattopeltien alla kauan aikaa. Ne olivat jo rutikuivia. Huju on käynyt kesät, talvet pitkän pinon lävitse. Tuo vesi on siitä ihmeellinen aine, että sen höyrynpaine on suunnilleen sama lähelle kiehumispistettä.  Elikkä kylmälläkin ilmalla puut kuivuvat, kun ilman liike vie niistä haihtuvat vesihöyryn mukanaan.

Kärsämäen läntisten osien murteella asia voidaan ilmaista vaikka näin: vain halkojen kuivaus peltien alla on hyvä. Kun sitten heittelin niitä verkkosäkkejä pinoon ja täytin sitä latua, niin ne klapit helisi vaan!

Neljänkymmenen litran vetoiset verkkosäkit ovat näin ikämiehelle parhaat käsitellä. 

Sanotaan, että kuudenkymmenen litran säkit ovat eniten Suomessa käytössä, mutta mielestäni ne ovat liian isoja ja painavia vanhemmalle väelle. Kyllä niitä naaman tasolle ulottuvalle pinolle latoo, mutta nosto ylemmäs vaatii jo nuoremman ja vireämmän tyypin.

Aamulla vaimo pani likoon useita mattoja. Illan suussa ne joutuvat minun käsittelyyni. Pesen ne painepesurilla. Sitä varten minulla on kuusi neliömetrin kokoista ritilää. Niissä on kymmenen senttiä pitkät jalat. Systeemin päällä on hyvä pestä. Sanovat, että vanhan ajan Heteka olisi kaikkein paras pesuteline, kun käyttää painepesuria.  

Laitoin kaksi omaa Hetekata nuorempien natisuttaviksi. No, omatekoinen systeemi on pelannut jo kauan. Liottamisesta painavaksi muuttunutta mattoa ei tarvitse nostaa pestäväksi kuin vähän yli kymmenen sentin korkeuteen.

Onhan sitä pihalla hommaa. Komposti pitäisi tässä tyhjentää. Aamulla jo kitkin vattutarhasta kumikäsineet pivoissa viholaiset ja koiranputket. Muodostui viisi senttiä korkea karho, kyynärän levyinen. Hurautin sen ylitse muutaman kerran ruohonleikkurilla, ja silppua tuli.

Niin se homma etenee.

Nyt olen lähdössä pitkästä aikaa Äiti Kirkon syliin, musiikkipitoiseen iltahartauteen. Sairastettuani kovan koronataudin, olen ollut vallan telkun varassa mitä tulee sanan kuulemiseen.

Kuuleminen synnyttää uskon sanotaan. Se myös pitää sitä yllä. On hyvä, että kirkko tekee edelleen sitkeästi työtä uskonnon - ja oikeastaan kestävän etiikan ja elämän - puolesta. Mikään muu taho ei sitä tahdo tehdä. Uskonnon esilläpitoa hävetään ja sitä pilkataan. Semmoinen on aika nyt. Minusta se on sulaa hulluutta. Samaa kuin tietosuojan nimissä tehty salailu.

Eipä näytetty Suviseuroissakaan yleisöä salaussyistä kuin kaukaa yläilmoista ja puhujaa kuvassa aivan ypöyksin. Tässähän pelaa roolia vahvasti uskonnon vastainen asenne. 

Siihen pitäisi maan johdon jo puuttua.