Arkiset askeleet

 

Mainittiin joskus, että on olemassa myös arktiset askeleet. Se liittyi jotenkin taidetanssiin. Se kapitteli on minulle mysteeri ja iso. Ei tuota mitään talouselämän kantilta katsottuna, vaan on enempi hupihommaa.  Sillekin on tilausta, kunhan joku lystin maksaa.

Aamulla oli pilvipakkanen, noin yhdeksän astetta ruotsinmaalaisen tiedemiehen asteikolla ilmaistuna. Koska toimin nyt sekä isäntänä että emäntänä, lämmitys ja aamupalan pöytään saatto lankesivat luonnostaan minulle.

Poika varustautui armeijan kuosiin valmistetulla lumipuvulla, metsäuksilla, haulikkorihlalla, joka niin sopivasti solahti kiväärireppuun. Siinäkin on valkoinen suojus, jotta teeren tarkka silmä ei aivan välittömästi saisi käsitystä siitä, miten salamurha oikein tapahtuu. On talvinen lupa-aika ampua mustaa kanalintua.

Savotan valmistama kuuden litran lisätasku kuuluu varustukseen. Siihen sopii termospullollinen kuumaa juotavaa, pieniä lihapiirakoita, ja suklaapatukoita.

Lähtiessä tuli kymmenpäinen teeriparvi lahden taakse runsaan sadan metrin päähän. Makuulta ei siitä voinut ampua, koska rantakoivut olivat tiellä. Vain muutaman metrin siirtymisen ääni valpastutti linnut, jotka pakenivat yksi toisensa jälkeen.

Talvinen hiihto kesti viisi ja puoli tuntia vaikeassa maastossa, joka vaihteli 120 metristä lähes 190 metriin korkeudeltaan. Maastossa oli ollut paljon jäniksen jälkiä, ja ketunkin jättämä helminauha lumessa.

Teeret vain puuttuivat lenkin varrelta. Toinen hirven nuolukivi oli loppuun kulutettu. Siinä käy myös jänis saamassa elimistölle välttämättömiä mineraaleja. Suola valuu pystypuuta pitkin pupun nuoltavaksi.

 

Nautin karun lounaan: joulukuussa mökille unohtunutta ruisleipää, joka oli jo vähän kovettunut, mutta homeeton, ainakin silmän näölle. Päälle vuolin ylämaan karjasta valmistettua säilykettä. Palan painikkeena oli kofeiiniton pikakahvi.

Tunnin päästä toi kaveri uuden hirven nuolukiven halkovarastooni. Niin sovittiin aiemmin.

Tullessa oli näkynyt melkoinen teeriparvi hiljaisen tien lähellä. Linnut olivat pallomaisia, kaula sisään vedettynä, ehkä ihan unessa.

Voisiko linnuillakin kyseessä olla Buddhan mainitsema nirvana? Siinä vallitsee autuus ja elämän keveys. Huolet ovat kaukana, ja kaikki himot on kuoletettu. Mitään vastuita ei ole, kun hevostakaan ei ole passattavana.

Meidänkään oppimme ei sano, että maalliset himot yhä vaikuttaisivat taivaan ilossa. Islamissa kyllä veto naisiin säilyy väkevänä. Seitsemänkymmentä neitsyttä palvelee oikeauskoista ympäri vuorokauden. Onko muslimikin nirvautettu?

No, pakki päälle ja peruutus mutkan taa. Lumipuku oli jo valmiiksi talvivaatteiden päällä. Jalkoihin oli vedetty 1950- luvun malliset polviin asti ulottuvat huopatossut. Hiivintä niillä on äänetöntä.

Mutta, kun mutkan takaa alkoi maisema avautua, koko teerikarja oli poissa! Caramba!

Ehkäpä vartijalinnut valvoivat ja havaitsivat yli 60 vuotta sitten muotia olleen moottoripyöräilijän ruskean nahkapäähineen liikkuvan kohti. Hälytys toimi, ja teeret katosivat salon kätköön. Se vain on niin, että nieltävä on katkerakin kyynel.

Puheltiin asioista.

Lähellä Maaningan rajaa asuva pariskunta oli lähtenyt Afrikkaan hommiin. Mies on englantilainen ja rouva tekee tietokoneella projektitöitä. Maanteiden suunnittelu ja rakennuttaminen on engelsmannin ominta alaa. Suomeksi hän osaa vain tehokkaat meikäläiset kirosanat ja aivan lähellä olevan järven kalan nimen: siika. Sen hän lausuu puhtaasti

Olen nähnyt heidän itse suunnittelemansa talon. Katto on sivultapäin kuin osa ympyrän kaarta. Rakennus tuo mieleen kubismin. Se lämpiää puilla. Sähkö tulee aurinkovoimalasta, tarvittaessa aggregaatista. Vesijohtoa ei ole, mutta kesällä pumppu nostaa järvestä puhtaan veden. On kaasujääkaappi kuitenkin.

Pariskunta kuuluu elävän mahdollisimman ekologisesti. Heillä on itse tehty hieno ulkogrilli.

Kaveri sanoi kerran saaneensa kutsun grillijuhlaan. Englantilainen valmisti hienot pihvit ylämaan karjan paksuista lihoista. Juhlavieraat saivat hyvän tarjoilun ja kohtelun. Kaksikielinen puhe soljui hienosti savolaisessa metsämaisemassa. Pieni ihme sekin.

On hieman ihmetelty, miten talvella pestään takapuoli noissa oloissa joka ikinen päivä, kun vesijohtoa ei ole. Se on tuon pariskunnan salaisuus. Onko ratkaisu suihkeena myytävä Tolu ja Maakansan sanomat- lehti?

 

Syötyä pimeän jo laskeuduttua lähdin viemään neljää roskapussia kolmen kilometrin päähän lukittuun kimppalaatikkoon. Olen kimpan jäsen.

Ura-avaimella aukeava lukko oli jäätynyt. Avain kyllä meni paikoilleen, mutta ei kiertynyt alakuunkaan. Voe minkä teki, kehnolaenen. Ovien metalliläpyskät, joiden reikien kautta lukon sanka kulkee, ei salli Abloy-lukon kääntämistä pystyyn. En siksi poikennut kaverin luokse tehottomia tulitikkuja lainaamaan, vaan ajoin mökille takaisin. Hain kaasusytyttimen, joka syöksee pisteliekkiä suurella paineella.

Suurimmilleen säädettynä liekki on melkein kymmenen senttiä pitkä pimeässä. Vehkeellä sain lukon sulamaan. Jää höyrystyi suoraan ilmaan.

Minulla on ollut vuosia kotona ja mökillä turbogas- sytyttimet.

Tuuli ja räntäsade eivät haittaa vaikkapa hautakynttilän tai roihutulen sytytystä.

Semmoisessa säässä tulitikkujen kanssa tuhratessa käy voimasana väkipakolla mielessä. Se ei haittaa, kun on umpirehellinen itselleen. Rehellisyys maan perii eikä johda kadotuksen teille kuten valehtelu.

 

Ruoka käy vähiin. Pelkkä henki ei elätä, vaan murua on saatava rinnan alle. Huomenna täytyy taas suunnata auto maalikyliin.

Ajastin laukaisee moottorin lämmittimen ja akun lataamisen aamuviideltä. Autooni olen laitattanut letkulämmittimen kehnon säteilylämmittimen tilalle. Akkua lataa samaisen johdon kautta älylaturi.

Kyseessä on niin sanottu pakkasvahti, joka on Pohjolan oloissa välttämätön. Suosittelen systeemiä kaikille, jotka haluavat autonsa lähtevän livakasti käyntiin pakkasaamunakin.

 

Kiristys

 

Turkki on kiristänyt Ruotsia ja Suomea kurdikysymyksellä. Vaatimukseen ei ole suostuttu, koska Turkki on hyvin lähellä diktatuurimaan statusta. Siellä lakia rikkomaton, mutta kiusallinen olojen tai vallan pitäjien arvostelu voi merkitä pitkää linnatuomiota tai kuoleman vaaraa.

Oikeusvaltiosta ei voi luovuttaa ketään, joka ei ole syyllistynyt selkeään kriminaalirikokseen. Semmoinen teko pitää olla tuomioon johtava oikeusvaltiossakin.

Turkki on hidastanut Natoon liittymistä jo pitkään. Sekään ei ole auttanut, että turkkilaisille on selostettu tarkoin yllä mainitut periaatteet ja se, että nuo Turkin vaatimat ihmiset ovat sopeutuneet jo Pohjoismaiseen yhteiskuntaan ja eläneet taloutta hyödyttävissä oloissa rikoksia tekemättä. Selkeitä terroristeja ei Pohjolassa liene, jotka ovat peräisin juuri Turkista.

Nyt Turkin ulkoministeri kävi neuvottelemassa Amerikassa F-16 hävittäjäkaupasta. Ennestään USA sulki Turkin pois tyystin F-35 asiakkaista, koska Turkki osti S-400 ilmatorjuntaohjuksia Venäjältä. Valmistaja ei halua uuden sotakoneen ominaisuuksien siirtyvän venäläisten tietoon. Turkki ei ole maana luotettavien kumppaneiden kärkipaikoilla, vaan suuri ongelma Natolle.

USA lähetti Turkin ulkoministerin tyhjin käsin kotiin. On uskottavaa, että turkkilaisten suunnitelmissa oli kiristää amerikkalaisia: kun teette hävittäjäkaupat, Ruotsi ja Suomi pääsevät Natoon.

Ei suurvaltoja voi kukaan kiristää. Kiristäjä joutuu vaan entistä ahtaammalle ja helposti paitsioon sotilasliitossa. Arvelen, että ulkoministeri Blinken sanoi selvät sanat Turkin valtuuskunnalle. Asekaupalla ja Natoon liittymisellä ei voi olla mitään yhteyttä siviiliasioiden hoitamisen kanssa.

Turkin oma jäsenyys saattaa olla pitkän päälle vaakalaudalla äänivallan suhteen Natossa.

Lähimmän kuukauden aikana saattaa tapahtua jonkinlainen liikahdus asioissa.

 

Suomessa on menossa ihmeellinen kampanja translain puolesta. En ymmärrä sitä ollenkaan. Eihän miehestä ja naisestakaan ole erillistä lakia.

Transuja eli nykyisellä termillä sukupuolen yhteensopimattomuudesta kärsiviä on vähän. Vanhan tutkimuksen mukaan poikkeavuuden yleisyys on 1:50 000. Se merkitsee sataa kansalaista viittä miljoonaa kohti. On kyllä esitetty, että yleisyys on yksi prosentti, jolloin näitä onnettomia olisi 50 000.

Kärsimystä on maailmassa paljon. Transuksi kehittyminen on aika harvinaista. Osa on sukupuolen yhteensopimattomuuteensa vain vähän tyytymätön ja voi elää asian kanssa aivan hyvin.

Osalla kärsimys lievenee sukupuolen korjausleikkauksella ja hormonihoidolla. Tämä hoito ei ole riskitöntä. Se pitää muistaa, vieläpä vahvasti.

Yleensä naisesta mieheksi haluavat tyytyvät vain siihen, että rinnat poistetaan. Muu saa jäädä ennalleen. Luojan töitä on hyvin vaikeaa matkia.

Miehestä naiseksi muotoiltavia on enemmän.

Vaikka paljonkin voidaan muovata, kasvojen miehiset piirteet ovat vaikea korjata naismaisiksi.

Toinen iso ongelma on miesten karvaisuus, johon hormonihoitokaan ei juuri mitään vaikuta.

Karvojen määrä on valtava, ja ihotautilääkärin käsi väsyy laserin kanssa tuhratessa. Yksi poltto vie kerralla vain yhden karva-aiheen, joita on kymmeniätuhansia.

Laseroinnista voi jäädä arvet, joista on enemmän haittaa kuin karvaisena elämisestä.

Karvoja voidaan toki ajella pois, mutta homma on työlästä.

Kaiken kaikkiaan tässä asiassa ja sen käsittelyssä on pidettävä korkeassa kurssissa Hippokrateen valasta johtuvaa ohjetta lääkärin työssä: ennen kaikkea, älä vahingoita.

Jos tauti vie hengen, se on luonnollista, mutta jos hoito vie hengen, se ei ole lain mukaista toimintaa.

Jopa kauneusleikkausten seurauksiin on paljon tyytymättömiä ja pettyneitä.

Asiat ovat niin, että aluksi hienolta näyttävä operaation tulos vähä vähältä menetetään. Lopputulema voi olla se, että vain arvet jäävät jäljelle sekä ylettömän paha mieli.

Onneksi kauneusleikkauksia ei tehdä verovaroilla. Se onkin tämän kauneuskirurgian ainoa hyvä puoli oikeasta sairaudesta kärsivien ja veroja maksavien kantilta katsottuna.

---

 

 

Pelot & ahdistus

 

Ihmisillä on yllättävän paljon erilaatuisia pelkoja. Ne kaikki kumpuavat herkästä lapsuuden ajasta, jopa ensimmäisistä elinkuukausista.

Yleensä pelko suuntautuu johonkin kohteeseen tai tilanteeseen.

Tällöin ihmisen psyyke toimii niin, että se ohjaa välttämään sitä, mikä aiheutti ahdistusta. Välttämiskäyttäytyminen ikään kuin rajaa pelon, jolloin ahdistusta ei tarvitse tuntea jatkuvasti.

Useasti pelko ja sen tuottama ahdistus liittyy siihen, missä se ensimmäisen kerran on koettu.

Suljetun paikan kammo voi perustua lapsena käytettyyn rankaisuun jossa pantiin lapsi pimeään komeroon häpeämään ja samalla eroon muista.

Joskus omat sukupuoleen liittyvät kiusaukset laukaisevat naisen pelon kävellä hiljaisella kadulla. Omat sisäiset mieliteon impulssit on tällöin torjuttu mielikuvissa tiedostamatta.

Pelko putoamisesta voi laukaista epävarmuuden ottaa aurinkoa parvekkeella tai kurkistaa alas näkötornista tai jyrkänteeltä.

Tavallisia ovat myöskin eläimiin ja ukkoseen kohdistuvat pelot.

Pieni lapsi on jätetty yksin ja hän on ahdistunut ukkosen jylinästä ja myrskyn riehunnasta. Muiden turva on puuttunut. Tämmöinen pelko saattaa vahvistua kasvuiässä ja olla merkittävä nuorena aikuisena. Ilman muiden seuraa ei uskalla olla tai on välttämätöntä mennä kellariin ukonilmaa pakoon. Nykyään on mahdollista kuunnella kuulokkeilla rauhoittavaa musiikkia, joka vaimentaa kauhealta kuulostavia salamaniskuja.

Suden pelko on varsin yleistä. Se voi liittyä lapsena koettuun suuren koiran pelottavuuteen. Onhan koira kesytetty sudesta, ja vihastuessaan sen hampaat ja murina ovat kauhun aihe lapselle vaikkapa koulutiellä yksin kulkiessa.

Meillä Suomessa yhä verrattain yleinen on sosiaalisten tílanteiden pelko. On vaikeaa ilman luotettavaa toveria osallistua yhteisruokailuun tai kahvikutsuille, kuten ylioppilasjuhlissa. Näihin pelkoihin liittyy se, että toiset huomaavat ”pelkurin”, joka voi herkästi punastua, ja jonka kädet vapisevat. Sydän voi lyödä nopsaan kuin konekivääri jännittäessä toisten huomion kohteena olemista.

Jotkut potevat valtavaa silmiin katsomisen pelkoa. Sen takana voi olla uskomus, että silmiin katsoja näkee röntgenkatseellaan jännittäjän sisäisen todellisuuden surkeuden, mikä on häpeällistä.

Näihin pelkoihin liittyvä jännitys ja ahdistus voi muodostua niin suureksi, että se johtaa välttämiskäyttäytymiseen. Se on ihmissuhteille tuhoisaa, ja ajan kuluessa ahdistuksen määrällä ei ole taipumusta helpottaa, vaikka elämänkokemusta karttuu.

Kadotukseen joutumisen pelko ei ole harvinaista. Se saattaa kummuta perheenisän pelottavasta käytöksestä pikkulapsena. Isähän on jumalan asemassa aivan pienen mielikuvissa. Isälle on kaikki mahdollista. Jos isä on pelottava, rankaiseva tai yksin jättävä, asiat saavat uuden kohteen vähitellen jumalasta, joka estää pääsyn taivaan pelastukseen. Näin käy, kun lapselle opetetaan kristinoppia niin, että pelotellaan helvetin tulella vielä rippikouluiässäkin. Onneksi tuo pelolla hallinta on vähenemässä.

Ihmisiä on rasitettu kuoleman ja sairauksien pelollakin. Ne saattavat perustua erilaatuisiin ruumiillisiin tuntemuksiin, joita on meillä kaikilla lapsena ja nuorena. Pistävä tuike rinnassa voi jalostua sydäntaudin peloksi, vaikka on vaaratonta pistosta.

Lapset kuuntelevat tarkasti aikuisten keskustelua. Se tuhoisa tauti alkoi yskällä tai rintapistoksella. Siitä oli vakavat seuraukset. Syöpä sieltä paljastui, ja nyt sekin tuttu ja hauska tyyppi on jo haudassa. Lasten kuullen ei ole eduksi puhua tämmöisiä. Osa pikkuisista on äärettömän herkkiä, ja tahtoo särkyä sielultaan, jolloin kehittyy neuroottinen ahdistus. 

Vanhempien pelko sodasta tai tien päälle joutumisesta, kun rahat loppuvat voi melkeinpä periytyä lapsille. Koko lapsuuden ajan perheessä on saattanut vallita ahdistava ja pelokas ilmapiiri. Sen herkät lapset aistivat voimakkaasti. Syliin ei ole otettu ja hersyvä huumori sekä nauru on tyystin puuttunut.

Pelkoja tuntevalle ihmiselle on ominaista tavallista suurempi tukeutumisen tarve. Jämäkkä aviomies saattaa olla elämä ja autuus pelokkaalle naiselle. Silloin ei tarvitse olla niin varuillaan toisten reaktioista kuin yksin ollessa. Moni luulee, että toiset tarkkailevat häntä intensiivisesti, vaikka se ei ole totta. Viranomainen, kuten lääkäri tai psykologi voi juuri tässä asiassa tehdä paljon, mikä helpottaa elämää.

Foobiset pelot eivät käskemällä helpota. Pelko, ahdistus ja epävarmuus kulkevat mukana hautaan asti, jos mitään ei tehdä. Lääkehoito tai hypnoosi eivät auta mitään pitkän päälle.

Käypä hoito on analyyttinen psykoterapia, jonka tulee olla pitkäaikaista.  Terveyskeskuksessa lääkäri voi antaa niin sanottua supportiivista terapiaa osoittamalla pelot epärealistisiksi. Tämäkin ns. tukihoito kuuluu olla pitkäaikaista, jopa vuosikymmeniä kestävää. Lääkäri on tällöin ottanut harteilleen niin sanotun uskotun miehen taakan. Hän kuuntelee, välittää ja lausuu vapauttavia, realismiin perustuvia totuuksia.

On valitettavaa, että oikeaan hoitoon pääsee vain suurilla paikkakunnilla ne, joilla on runsaasti rahoja ja varallisuutta. Terapia maksaa, mutta se on tehokasta, ja ainoa tie oireettomuuteen tai pelkojen täydelliseen hallintaan. Uskoon tulo ei auta oikeasti, vaikka potilas voi niin vakuuttaa. Sisäinen ahdistus säilyy, ja foobikon pitää jatkuvasti vakuuttaa sekä itselleen että toisille saaneensa parantua. Tietysti sekin on parempi, kuin jäädä seisomaan hiidenkivelle susilauman ympäröimäksi.

Aluksi pelkoja lieventää viina pieninä annoksina. Ajan mittaan saman vaikutuksen saa vain isommilla annoksilla. Lopulta ollaan alkoholistin vaateparressa. Sama tapahtuu rauhoittavien lääkkeiden kanssa, eikä niistä ole parantajiksi.

Olen kuullut foobikon eli peloista kärsijän valituksen, että se lääkäri ei osannut kirjoittaa hänelle rauhoittavan lääkkeen reseptiä, vaikka pyysin. Oli siinäkin vain toisella korvallaan reseptioppia kuunnellut tohtori!

Tosiasiassa oli toimittu oikein ja vältetty nykyäänkin yhä yleisempi vitsaus eli rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttö. Siihen liittyy läheisesti myös huumausaineiden käyttö. Niilläkin on ensi alkuun ahdistusta lievittävä vaikutus, joka houkuttelee niin monen ansaan. Ollaan nahkapeitturin linjalla, jolloin lopputulema on kehnompi kuin alkuasetelma. Ihan menee setä Aleksin ajatusten kanssa yhteen!

 

Ulko- ja sisätöissä

 

Kaadetusta lehtikuusesta sain omaksi kuusitoista pölkkyä. Niistä oli tarkoitus tehdä klapeja.

Yritin aloittaa työn Fiskarsin X17- halkomakirveellä. Vain reunoista sain muutaman levymäisen klapin irti. Pölkky ei haljennut. 

Vaimo kertoi, että hänen autiona olevaan lapsuudenkotiinsa, jossa kesäisin on aina asukkaita, ostettiin sähkökäyttöinen halkomakone. Se oli ollut vähällä käytöllä jo muutaman vuoden. Pojan avustaman hain koneen kotiini. Siitä piti irrottaa kahdella pyörällä varustettu teline pois, koska pölkyt olivat niin raskaita, että pystyin nostamaan niitä vaivoin parikymmentä senttiä. Ne olivat kuusikymmentä senttiä paksuja, nopeasti kasvanutta lehtikuusta.

Telineen pyörät olivat heikosti kiinni, ja ne irtosivat vehjettä vetäessä itsestään. Tästä syystä aloitin korjauksen tulevaisuutta varten. Ostin rautapuodista kaksi työntösokkaa ja porasin sentin paksuiseen pyörien akseliin rautaporalla sokille lävet neljän millin poralla. Poran liukumista edistin Anti-Corrol- nimisellä aseöljyllä. Muovia olevista pyöristä piti poistaa jonkun verran liikaa ainetta akselin reikien reunoista, jotta sokat mahtuivat tiukasti paikoilleen. Puukkotyö pakkasessa ei ollut kovin mukavaa, mutta onnistui. Pyörät pyörivät jälleen vakaasti sijoillaan.

Halkomistyö onnistui juuri ja juuri kuuden tonnin puristusvoiman kehittävällä halkojalla. Sen nimi on Timco. Paria pölkkyä piti koettaa halkaista kaksi tai kolme kertaa ennen kuin se halkesi kovan paukauksen kera.

Kahtena ensimmäisenä päivänä sain klapeiksi kolme pölkkyä molempina. Kun ilma vähän lauhtui ja oli tuuletonta, tulos oli neljä pölkkyä.

Toissa päivänä sain loput viisi halottua klapeiksi. Yhden jätin kirveellä veistoa varten alustaksi.

Kasasin klapit talon länsiseinää vasten kuivumaan. Osa klapeista on isohkoja, koska oksaisuuden vuoksi niitä ei saa koneellakaan halki, vaan syntyy vain eri pituisia sälöjä ja tarpeettomia murenia. Meneehän se isompikin klapi kovan tulen avulla tuhkaksi siinä missä pienempikin, kun malttaa odottaa.

Puupino seinustalla

Hain pakkaspäivänä tikan särkemän linnun pöntön korjattavaksi sisälle. Poistin vanhan etuseinän ja tein siitä sytykkeitä takkaan. Porasin lentoaukon ja asensin neljällä lyhyellä ruuvilla sen suojaksi messinkipeltisen suojuksen.

Pöntön taakse ruuvasin kahden korokeriman pätkän avulla vankan pystyriman, josta pönttö on helppo kiinnittää sijalleen.

Käsittelin pöntön ulkoseinät ja pohjan huolellisesti tervan kusella. Se kuivuu pakkassäässäkin melko nopsaan. Pöntön laudat muuttuvat harmaaruskeiksi mikä ei pelota lintuja, kuten uusi, valkea lauta.

Näin talvella pöntöissä yöpyy tinttejä ja pikkuvarpusia, kun on kova pakkanen tai ilkeä, viimainen keli.

Pönttö edestä ja sivulta

Kokemukseni mukaan pöntön kattoon vesivaneri on välttämätön. Se suojaa koko pönttöä ennenaikaiselta lahoamiselta. Onhan ihmisasumuksenkin tärkein suoja säältä pitävä katto. Miksi se ei kuuluisi yhtä hyvin lintujenkin parhaaksi?

Siemenet ja marjat sekä vilja mainitaan pikkuvarpusten ravintona talvella. Tässä pihassa on parikymmentä yksilöä. Ne nokkivat innokkaasti tali-pähkinäpalloja ja hakevat myös pähkinänpuolikkaita automaatista. Unkarin syreenin siemenet maistuvat myös.

Muutama vuosi sitten tässä kävi hömötiaisia Nyt niitä ei enää näy. Punatulkkupari vierailee syömässä unkarinsyreenin siemeniä. Urpiaisia on ollut aiemmin ja viherpeippoja. Nyt nekin ovat poissa. Niitä en ole tänä talvena havainnut pihassa. Huolestuttavasti tämä luontokato etenee, jos se nyt sitä on.