Siivous ja ruuan puhtaus

 

Ennen vanhaan tehtiin paljon puhdetöitä kotona tuvassa talvi-iltoina. Syntyi pärevakkoja, kirvesvarsia, pokasahan puuosia, reen jalaksia, lumilapioita. Joissakin taloissa seisoi jopa höyläpenkki tuvassa kevään korvalle asti.

Keväällä pantiin toimeen suuri siivous sisällä. Välineinä olivat varpuluudat ja kiehuvan kuuma vesi sekä kuusen havuista tehty luuta. Siivous puhdisti ja raikasti jopa sisäilman. Joissakin paikoissa käytettiin jopa ohutta hiekkaa lian irrotukseen.

Päivittäistä siivousta ei harrastettu, mutta lastut kyllä kerättiin leivinuunin ja hellan sytykkeiksi.

Päivittäinen pölyjen pyyhintä ja siivous ei ole tarpeen nykypäivänäkään.

Psykiatrian kirjaan on kirjoitettu yksi luku naisten liiallisesta siivousinnosta. Se katsotaan jo tautioireeksi. Kyseessä on neuroosin oire. 

Toiminnan takana voi olla bakteerikammo, pelko siitä, että siivoamisen laiminlyönti tuo vakavan sairauden. Semmoisesta vaarasta ei ole näyttöä, mikä puhuu kohtuullisen puhtauden riittävyyden puolesta.

Ruoka pitää elämää käynnissä. 

Kaikki syövät, bakteeritkin. Ötökät syövät, hyvin syövätkin. Osalle kelpaa veren imeminen. Näitä ovat kirput, täit ja lutikat. Monet eläimet tyytyvät syömään kuolleita eläimiä, kuten turkkilot, korpit, varikset, sudet, shakaalit ja hyeenat.

Raadot kiehuvat bakteereita, mutta hyeenat eivät sairastu.

Leijonatkin nauttivat kärpästen ympärillä kiehuessa matojen ja basillien lihassa peuhatessa epäpuhdasta ruokaa. Petoeläinten mahan hapot ovat tehokkaita puhdistamaan. Sen lisäksi niiden suolisto on täysin sopeutunut omalaatuiseen ravintoon.

Semmoista ruokaa söivät alkuihmisetkin. Ne, jotka sairastuivat ja kuolivat, ne toimivat varoittavana esimerkkeinä. Kaikki ei ollut turvallista.

Siksi Lähi-idässä sikaa ei ollut lupa syödä. Syy siihen oli trikinoosi, jota siat levittivät. Villit siat söivät taisteluissa kaatuneita vihollisia. Niiden kimpussa olivat korppikotkat, kissapedot ja hyeenat. Sika määrättiin kielletyksi, koska sen lihasta voi sairastua tuskalliseen trikinoosiin ja kuolla.

Eurooppa elätti vain 25 000 ihmistä kivikaudella. Taudit tappoivat paljon yllä mainituista syistä. Saman tekivät onnettomuudet, pedot sekä klaanijärjestelmään kuuluneet valtavat joukkomurhat. Ennen valtioiden syntymistä väkivallan määrä ihmisyhteisöissä oli säännöllistä. Ei oikein olla varmoja, olivatko kyseessä ryöstömurhat vaiko jokin rituaali.

Kun tuli keksittiin, saatiin puhtaampaa ruokaa. Liha ja kala voitiin keittää tai paistaa, jolloin se oli steriiliä.

Juurekset olivat bakteeripitoisia, kuten nykyäänkin. Niitä ei voi saada bakteereista vapaaksi ja samalla nauttia niitä tuoreina. Mikään tutkimus ei ole kyennyt osoittamaan, että varsinaisia kasviksia olisi nautittu kivikaudella. Juureksista on näyttö hyvin vahva.

Saksa, Amerikka, Englanti ja Neuvostoliitto ratkaisivat viime sodan aikana ruuan steriiliyden säilykkeillä. Se on tehokas tapa nykyäänkin.

Sama temppu osattiin meilläkin. Kasvisperäisiä ruoka-aineita osattiin kypsyttää höyryttämällä. Niistä kuivatettiin sitten kaikki vesi pois. Kyseessä olivat sissimuonat. Oli tarve saada muonan paino mahdollisimman kevyeksi samalla, kun sen energiapitoisuus oli suuri, ja ruoka täysin puhdasta.

Venäläiset saivat säilykkeinä ja kuivana leipänä valtavasti elintarvikkeita USA:sta. Pakkauksissa luki ”Pork Sausage Meat”. Se tarkoittaa kastikelihaa, joka oli sikaa.

Oli myös sota-apuna silavaa. Vuonna 1944 suurissa torjuntataisteluissa kaatuneiden venäläisten eliittikaartilaisten taskuissa ei ollut mitään muuta ruokaa kuin silavaa. Ei leipää, ei säilykkeitä, vain amerikanläskiä.

Syötiinkö sitä paljaaltaan, vai käristettiinkö sitä vähän tulilla, ei tiedetä. Venäläiset eivät tunnetusti ole sipposuita!

Kotikasvatus oli lapsuuden aikana järkevää, mutta ohjeiden rikkomisesta tuli välitön rangaistus. Siitä oppi parhaiten.

Nykyaikainen opetus on aivan löperöä, ja se tuottaa suuret määrät neurootikkoja. Ei ole paljon väliä, jos lapsi heittää voileivän lattialle. Ei siitä saa rangaista, ainoastaan leperrellä sen suuntaista, ettei ole hyvä tapa tehdä semmoista. Se ei ole kaunista. Eihän se ole.

Ennen vanhaan yleensä sai tukkapöllyn tai luunapin, jos ei kunnioittanut ruokaa. Se opetti nopeasti, mitä ei saa tehdä, ja missä kulkee raja. Kun toimi oikein, kaikki oli turvallista ja rauhallista. Isä tai äiti syötti alle kouluikäisenä sylistä. Se oli ihanaa.

Muuten kasvatusta oikeaan suuntaan hallitsi työnteko. Sen kautta purkautui energia, joka olisi voinut johtaa pahan tekemiseen. Samaan johti hiihtely ikivanhoissa metsissä, joissa ei näkynyt ihmisen käden jälkiä. 

Hyppyrien valmistaminen ja mäenlasku jaksoivat kiinnostaa kerrallaan tuntikausien ajan. Vapaa-aikaa ei ollut, koska kalastus ympäri vuoden oli niin mukavaa, että sen parissa viihtyi aina vaan.

Osa ajattelee, ettei siitä kummempaa seuraa, jos voimien kasvaessa työntää puukon jonkun selkään. Heikompia voi hakata aika paljon, koska siitä ei saa rangaistusta. He eivät ole saaneet kasvatusta.

Mikä rangaistus on jälki-istunto, kun sen jälkeen taksi kiidättää kotiin? 

Aikoinaan sai itse kävellä kotiin, vaikka matka olisi ollut melkoinen. Kyllä kunnon ojennusten ennaltaehkäisevä vaikutus on aikoinaan vakuuttavasti todistettu.

On siivottava lika pois, mutta myös ihminen sisäisesti puhdistettava niin, että kielletyt ja sallitut asiat ovat jokaisen tiedossa. Suurin osa pelastuu älynsä viittauksen voimalla, osa vasta saatuaan välittömän ja tuntuvan rangaistuksen.

Pieni määrä ei opi mitään. He löytyvät vankiloista myöhemmin ja toivon mukaan pakkotyölaitoksista. Heiltä pitää tavallinen kansa suojata eikä parempaa konstia ole missään keksitty.

 

Adventtia, odotusta

 

Alkoi adventti, Joulun odotus. Alkoi kovassa pakkasessa. Meillä näytti digimittari 19,3 silloin, kun aamu oli jo valjennut.

 

Joulun alusaika on herkkätunteista ja hyvää. Sitä se on ollut jo lapsuuden aikana. Joululaulut, ihmisten mukava käytös ja viikosta toiseen jatkuneet leipomiset ovat ihania muistoja kaukaiselta ajalta.

 

Muistan, kun etsimme kiihkeästi pikkuveljen kanssa äidin salaista torttuvarastoa. Se löytyi viimein.

Epäröiden otimme molemmat yhden puolikuun muotoisen tortun. Söimme ne piilossa.

Äiti huomasi, että salaisuus oli paljastunut. Ei hän moittinut meitä, mutta sanoi, että tortut ovat paljon parempia, kun niitä on odottanut tarpeeksi kauan. Se oli viisaasti sanottu.

 

Minua on vieläkin ihmetyttänyt vaivalloinen lipeäkalan valmistus. Se vaati järvivedessä liottamista ja melkein 99 temppua, kuten musketin lataaminen kolmekymmenvuotisessa sodassa.

 

Suurissa uskonnoissa kapakala eli kuivattu turska on tärkeä.

Se on paaston ajan ruokaa.

Vielä toistaiseksi henki ei säily, jos ei ole evästä.

Lihasta kieltäytyminen on sinänsä nykyaikaista.

Kapakala kestää eteläisten maiden lämmön pilaantumatta.

Voidaan sanoa, että Norja teki koko keskiajan runsaasti tiliä myymällä kuivattua kalaa katolisiin maihin.

 

Se on kumma, että kala on myös hindulaisuudessa lupa tappaa, mutta maalla tai ilmassa eläviä otuksia ei. Johtuuko tulkinta siitä, että henki ei pääse veden alle? Kaikki me tiedämme, että henki loppuu, jos uppoaa veteen.

 

Radiosta kuului pitkin päivää pirtissä joululauluja. Kummasti pois olivat pyyhityt uutiset kommunismin vaarasta, sodista ja arkisista touhuista, rikoksista jopa onnettomuuksista.

 

Koska joulumetso oli vaikea saada pöytään asti pelkän haulikon avulla, oli viisasta turvautua sikaan.

Kinkku on perinneruoka joulun seutuun. Kotonani kinkkuviipaleet tarjottiin pöytään kuumennettuina. Vasta aikuisena totuin toisenlaiseen käytäntöön.

 

Sitä haluaa aina vaan kokea tämän odotuksen ja samalla muistella lapsuuden aikaa.

Nyt vanhuudessa en enää kaipaa lahjoja, koska ei semmoisia enää tarvita. Ei voi tietää, milloin on viimeinen joulu.

 

Kinkkukin voisi olla vain aaton ja joulupäivän ruokapöydässä. Se riittää.

On panostettava kalaan, niin ei tarvitse runsasta touhua kinkun sulatuksessa.

 

Kaikkein tärkeintä on harras tunnelma ja yhdessä oleminen.

On kummallista, että joulun tunnelma on niin herkkä, että aivan sen vieressä luuraa jo itku. Onko niin, että ilo on niin suuri, että mieleen hiipii itku ilosta?

 

Joulumieli on oikea silloin, kun ajatuksissa on vain hyvää ja kaunista. Voidaan jopa kumarrella herroille, mitä ei muulloin hevin tehdä.

Ei tee mieli korottaa ääntänsäkään. Se voisi rikkoa tunnelmaa.

Jouluaamun varpusen ajattelu sen sijaan ei pahenna ketään. Klassikko elää ja voi hyvin. Laulun haluan kuulla monta, monta kertaa.

 

Korona, aina vaan korona

 

Kirjoitin blogiini jutun, parikin koronaviruksesta.

Kerroin niissä, että epidemia ei sammu, ellei rokotuksen kattavuus ole 92 – 96 prosenttia. Tämä oli 1970- luvun tietoutta ja seuraavan vuosikymmenen.

 

Tutkimukset oli tehty rokkotaudeilla, koska niiden diagnoosi on useimmiten hyvin selkeä ja helppo tehdä. Rokot myös tarttuvat varsin helposti, ja niissäkin on koronaviruksen tyyppistä viekkautta: viruksen saaneet levittävät tartuntaa erittäin tehokkaasti ennen kuin tautioireet ilmaantuvat. Niin kukaan ei osaa varoa, vaan on aivan huoleton.

 

Intiaanit Amerikassa olivat ainakin 19000 vuotta ilman tuhkarokkoviruksen sparraavaa vaikutusta. Niinpä heillä ei ollut vähäisintäkään immuniteettia, vastustuskykyä, kun eurooppalaiset tulivat tauteineen Amerikkaan. Kokonaisia kyläkuntia tuhoutui vauvasta vaariin. He kuolivat tuhkarokkoon.

Samaa tekivät muutkin sairaudet, ja niin intiaanien määrä romahti koko kaksoismantereella.

 

Saksan 40 000 tartuntaa vuorokaudessa tarkoittaa, että meillä on kohta 2500 tartuntaa joka päivä, jos mitään ei tehdä. Semmoista ei Suomen yhteiskunta kauan kestä.

Tauti on otettava tosissaan.

Itävalta otti jo käyttöön rokotuspakon. Tervehdin sitä ilolla.

Saksassa kiristetään ilman rokotusta puuhaavien pääsyä joukkopaikkoihin. Se on ainoa tie siihen, että pandemia alkaa talttua.

 

Todella tehokas keino on rokotuspakko yhdistettynä seuraaviin sanktioihin.

Jos ei anna rokottaa, työpaikalle ei saa mennä. Tämmöiselle on kiellettyä maksaa palkkaa.

 

Jos ei anna rokottaa, eläke pidätetään kuukaudeksi. Jos se ei auta, seuraa eläkkeen loppuminen kolmeksi kuukaudeksi.

Ellei tämäkään auta, on tulkittava, että eläke on tarpeeton ja se lakkaa kokonaan, kunnes eläkelaitos saa eläkeläiseltä kirjeessä terveyskeskuksen antaman rokotuspassin. Menetettyä eläkettä ei makseta koskaan takaisin.

 

Jos ei anna rokottaa lapsiaan, on heidät otettava huostaan ja sitten annettava heille asialliset rokotukset.

Lapsia ei palauteta ennen kuin kaikki ennen 18 vuoden täyttämistä tarpeelliseksi katsotut rokotukset on annettu.

 

Ei lapsia saa jättää suojaamatta. On muistettava, että kukaan ei omista lapsia.

 

Jos rokotuksista kieltäytyvä on kunnan tai valtion palveluksessa, eikä kehotettunakaan ota itselleen suojaa, on hänet todettava kelvottomaksi palvelukseen ja sanottava irti kiellolla päästä koskaan julkiseen virkaan tai toimeen.

 

Jos lääkäri katsoo, että rokotusta ei voida antaa lääketieteellisistä syistä, ei tällaista ihmistä pidä painostaa, vaan on hänet jätettävä tässä asiassa Herran huomaan. Jos yläilmoissa katsotaan oikeaksi, että hän saa koronaviruksen, joka vie hengen, sille ei ihmisvoimin mitään voida.

Tässäpä tosiasioita kannanmuodostuksen tueksi.

Keskiajalla sanottiin: Roma locuta est, res iuducate est. (Rooma on puhunut, asia on päätetty).

 Koiran uskollisuus ja kiintymys

 

Aivan äskettäin kaveri tuli autollaan kotiinsa puuhommista paikasta, jota minä hallinnoin. Juuri ennen kääntymistä kotitielle auton valoissa näkyi, että musta eläin makaa poikittain tiellä.

Varovasti lähestymällä selvisi, että kyseessä ei ollut ahma eikä susi vaan musta, kookas koira. Se läähätti, ja molemmista suupielistä valui suuri määrä kuolaa. Eläin näytti olevan täysin sipissä. Se nousi vaivalloisesti ylös ja lähti hieman linkuttaen menemään tietä pitkin pois. Koira muistutti labradorinnoutajaa, mutta siinä oli myös kiharaista karvaa.

Kaveri vaihtoi kuivaa päälle ja palasi autolla paikalle. Taskulamppukin oli mukana. Teitä ja teiden varsiakin haravoimalla ei eläimestä enää tullut havaintoja. Lähtikö se palaamaan kotiinsa?

Musta koira oli täysin sipissä tiellä

Pohdimme syytä puhelimitse kahdestaan. Arvelimme, että joku automies ei ottanut koiraansa mukaan – kuten ehkä tavallisesti – ja niin se lähti auton perään juoksemaan. Se antoi uskollisuuden vuoksi siinä kaikkensa ja väsähti perusteellisesti. 

Tänään (20/11) selvisi, että jonkun perhekatastrofin vuoksi koira lienee mennyt sekaisin ja harhailee kodittomana, ilman ruokaa missä vain sattuu. Loppu lienee lähellä. Kunnassa ei ole yhtään poliisia, jolla olisi valtuus toimittaa koira löytöeläinkotiin tai antaa sille armahtava niskalaukaus.

 

Nuori pohjanpystykorva, joka sai vedestä noutamisen koulutuksen kesällä ja muun hyvän opetuksen, oli ensimmäistä kertaa lintujahdissa. 

Se löysi useita kertoja teeriä. Ne pakenivat, kuten usein käy. Into oli kovaa luokkaa. Taas kajahti haukku. 

Koiran ohjaaja – ja samalla omistaja – jäi odottamaan, kun pyssymies lähti hiipimään haukulle. Teeri oli koko ajan kovin levoton ja se pakeni. 

Onneksi koira syöksyi perään ja se löysi saman teeren uudelleen. Nyt lintu antoi haukkua rauhassa. Ehkä se lumoutui tasaiseen ja ilmeikkääseen haukkuun.

Asemies pääsi vaivalloisen hiivinnän jälkeen riittävän lähelle haukkupuuta. Niskaa painoi suorituspaine, olihan kyseessä äärettömän tärkeä ensipudotus nuorelle pohjanpystykorvalle. Kun Baikal jymähti, musta teeri suistui maahan. Huojennus leijaili melkeinpä ilmassa eläväisenä olentona.

Koira sai makupaloja, ja niiden mukana vähän verta. Sen vanhan ajan koiramiehet sanoivat sytyttävän koiran riistavietin suureen roihuun. Petoeläimillä on valtava himo tuoreeseen vereen.

Tämän koiran omistaja pyysi myöhemmin, että sitä saisi hoitaa viikon päivät teeren ampuneen miehen mökillä. Puhuttiin kyllä yhden miehen koirasta pystykorvien ominaisuutena, mutta linnun pudotus ja makupalojen antaminen voisi murtaa säännön, koska kyseessä oli nuori koira. Nuori on joustavampi kuin kivikova ammattilainen.

Niin kävikin. Koira viihtyi sovitun ajan mainiosti. Se ei tehnyt elettäkään paon suuntaan, vaan oli iloisena pihalla. Pihalla lepäili häkissä sille tuttu ajokoira, myös nuori ja leikkisä.

 

Entinen Maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja, Tauno V. Mäki, kertoi ostaneensa Rovaniemeltä hyvän pystykorvan. Hän oli vieraana metsästellyt sen kanssa.

Oli sodan jälkeistä aikaa. Kaupat tehtiin ja Mäki lähti Rovaniemeltä koiransa kanssa junalla Helsinkiin. Mäelle Lappi oli tuttu jo ennen sotia. Hän vastasi hevosten terveydestä suurilla savotoilla. 

Mäki ampui Mauser- kiväärillään paljon metsoja talvisin, kun oli sopiva latvalintukeli. 

Sota-aikana hän oli ikävissä sotavankileirien päällikkötehtävissä Lapin alueella. Hän näki saksalaisten ampuvan bolshevistisiä komissaareja rutiininomaisesti ja neuvostovankeja pienestäkin vastarintaeleestä.

Muutaman viikon kuluttua koira Mäen perheen suureksi suruksi katosi. Arveltiin sen jääneen auton tai junan alle.

Jonkun ajan kuluttua kuului kummia. Koiran myynyt mies soitti Mäelle ja kertoi, että koira ilmestyi heille takaisin yksinään. Se oli aivan merkillistä ja ennen kuulumatonta.

Mäki ymmärsi koiran kiintyneen alkuperäiseen omistajaansa niin kovasti, että se karkasi Hesasta ainaisen melun ja palavien valojen kaaoksesta Lapin rauhaan. Hän ei enää halunnut pitää koiraa, vaan kauppa peruttiin pysyväisesti.

Nykyaikana tällainen koiran junamatka ei onnistuisi mitenkään. Mutta, mutta. Silloin olivat asiat toisin. Yksi ja sama juna lähti Helsingin rautatieasemalta ja se ajoi pohjoista kohti pysähtyen Riihimäellä, Oulaisessa, Oulussa ja ehkä muuallakin, perille Rovaniemelle asti. Kukaan ei ihmetellyt junassa olevaa koiraa, sillä sodan aikana ja sen jälkeen ihmiset olivat tottuneet kokemaan ja näkemään vaikka mitä.

Kun tuttu ja turvallinen Lapin ilmanala haiskahti pystykorvan tarkkaan nenään, se Rovaniemellä hyppäsi ulos junasta ja juoksi alkuperäiseen kotiinsa.

Opettaja ja eräkirjailija Erkki Tuominen kirjoittaa saaneensa 1950-luvulla satojen kilometrien päästä pahvilaatikossa itselleen koiran pennun. Linja-auto toi pennun Kuhmoon, matkahuoltoon. Se tuli pirteänä perille ja juurtui opettajan perheeseen.

Kuulin vielä seuraavalla vuosikymmenellä, että koiran pentu voitiin lähettää pahvilaatikossa kaukaakin uudelle omistajalle matkahuollon kautta.

Nyt tapaa pidettäisiin eläinrääkkäyksenä ja siitä voisi saada rapsut.

Kolmen kilometrin päässä lapsuuden kodistani asui mies, joka oli tarkka ampumaan kiväärillä. Hänellä oli Sakon valmistama ase, jonka kaliiberi oli 7 x 57. Siihen sai sekä lintu- että hirvipatruunoita.

Kävimme kylässä tuossa paikassa. Vanhan tavan mukaan siellä tarjottiin ruokaa vieraille. Pöydässä oli lintuvelliä, jonka valmistamisessa talon vanha emäntä oli mestari. Ruoka oli todella hyvää, parempaa en ole oikeastaan saanut.

Talossa oli jäniskoiran ja pystykorvan rotuja edustanut sekaverinen koira.

Eläin ajoi jänistä ja se etsi myös kanalintuja ja haukkui niitä puuhun. Joskus tuommoinen kahden hyvän rodun sekoitus saattaa olla erinomainen kaiken viljan koira. Toinen yhdistelmä oli vanhaan aikaan jäniskoiran ja karhukoiran välinen.     

Semmoista ei kärsi suututtaa, sanoivat vanhat ukot. Karhukoirilla on pitkä muisti ja jäniskoiralla suuri kita sekä isot hampaat. Kukaan ei pääse pakoon, paitsi puuhun, jos semmoisen koiran suututtaa. Mutta, siellä puussa tulee aika kyllä pitkäksi. Eläin jää vahtimaan jopa päiväkausiksi, ja loukatun kosto on kova, jos sen omistaja ei hae sitä pois ennen kuin on pakko tulla puusta alas.

Tuon talon mies lähti autollaan asioimaan noin neljänkymmenen kilometrin päähän Pielavedelle. Oli valmistunut yhdystie, joka johti Karttula - Pielavesi -tielle. Uusi yhdystie oli sorapintainen.

Seppä tarvitsi rautoja. Niitä löytyi Pielavedeltä. Sen ajan muut tavalliset kauppaostokset olivat kahvia, teetä, jauhoja, suolaa, sokeria sekä ampumatarvikkeita. Viisas mies pyysi siihen aikaan nimismieheltä luvan suurelle patruunamäärälle, ja osti kerralla vain pari laatikollista. Lupa oli voimassa toistaiseksi ja se raukeni vasta, kun koko patruunamäärä oli ostettu. Nyt patruunoita saa ostaa, kun näyttää aseen hallussapitoluvan, mutta ennen oli toisin.

Kun ostokset oli tehty, mies käveli autolleen. Yllätys oli täydellinen, koska oma koira makasi vahtimassa autoa!

Miten se oli osannut seurata autoa niin kauas, ja miksi se oli päässyt irti juoksulangasta?

Silloin oli tuolla kylällä vain muutama yksityinen auto. Linja autoja kyllä kulki aamulla ja illan suussa. Varmaan tarkan hajuaistin avulla koira seurasi tutun hajuista autoa, ja ihme kyllä se ei eksynyt jäljiltä. Uskomatonta, mutta totta.

Miten koira pääsi irti? 

Kysymys selvisi vasta kotiin paluun jälkeen. Koira oli volissut ja valittanut valtavasti isäntänsä perään. Sitä eivät talon naiset kauan kestäneet, vaan päästivät harkitsematta koiran irti. Se lähti heti kuono maassa kovaa vauhtia tielle ja sitä pitkin se katosi naisten kauhuksi näkyvistä.

Koiran uskollisuus ja kiintymys täytyy ottaa todesta. Sen tiesivät ennen ihmiset hyvin. Jos koiran isäntä kuoli, leski ei myynyt koiraa kenellekään. Tiedettiin, että kiintymyksen vuoksi koira vaan kärsii kuolemaansa asti vieraan kurkihirren alla.

Kauppa saattoi onnistua isännän metsästyskaverille, joka oli koiralle myös hyvin tärkeä.

Näin toimivat koiraihmiset silloin, kun vallassa oli Kainuun suuri poika ja hänen siilitukkainen edeltäjänsä.

 

Työelämän suuret muutokset

 

Viime vuosina on uutisoitu toistuvasti työelämän kielteisistä puolista.

Erikoista on kehotus työikäisten olla valmiina koko ikänsä toistuviin muutoksiin.

Sanotaan myös, että tulevaisuudessa on oltava valmis tekemään töitä monissa erilaisissa ammateissa.

Kaikki yllä oleva tuntuu äkkisistään sekavalta. Jo nyt ammattiin valmistuminen ja siinä kehittyminen on hyvin vaativaa.

Minusta monessa ammatissa toimiminen on ihmisen voimavarojen vaarallista koettelemista ja siinä lisäksi estyy työntekijän kasvu huippuosaajaksi.

Kun alkaa jo osata työnsä, onkin jo edessä uuteen hommaan opettelu. Sehän on luonnon vastaista. Lopputulos on – kuten olettaa saattaa – semmoinen, että tulee sekundaa ja huonoa jälkeä kaikin tavoin.

Ravintola -alalta on lähtenyt suuri joukko väkeä pois. Asia on ymmärrettävä, koska virussairauden vuoksi alalla oli työsulku. Lainojen lyhennykset eivät odota, ja kaikki juoksevat menot on hoidettava. Siksi ahkerat ihmiset pyrkivät muihin töihin.

Vaikeampi on sairaanhoitajien, varhaiskasvattajien ja opettajien lähteminen töistään. Sen katsotaan olevan ennen kuulumattoman laajaa.

Viimeksi mainittuihin ei työsulku ole syypää.

Syy löytyy kehnoista työoloista.

Minä ihmettelen, mitenkä viranomaiset – ja poliitikot – ovat päästäneet tilanteen tällaiseksi.

Hoitajilla on vaativa koulutus ja erikoishommissa he ovat korkean tason osaajia, joita lääkäritkin arvostavat. Muut eivät niitä töitä osaa, kuten kriittisesti sairaiden keskosten ympärivuorokautista tehohoitoa ja kätilön hommia riskisynnyttäjillä.

Palkka on Portugalin tasoa, mikä on nurinkurista.

Lisäksi työssä kerrotaan olevan aina altis koskemattomuuden loukkauksille ja väkivallalle.

Tässä hoitajia ei puolusta yhteiskunta lainkaan.

On todella järkyttävää, että potilaita tutkitaan vartijan suojaamana ja jatkuvan moitinnan kohteena.

Minusta yllä olevaan on ainoa lääke se, että viranomaiset ja poliitikot uskaltavat sanoa selvästi sen, että väärintekijöiden on kerta kaikkiaan etsittävä hoitonsa muualta eli maksettava siitä kalliisti, yksityisellä.

Jos viivästys tämän vuoksi vie hengen, kaikki vastuu on aina väärintekijällä.

Vain nämä lääkkeet, kovat kuin kivi, parantavat työn ilmapiirin semmoiseksi, kun se oli 50 – 60 vuotta sitten.

Opettajan asema on vaikea. Myös rehtoreilta on viety kaikki valta pitää kuria suurissa joukoissa.

Lääke löytyy yltä: on itse hankittava oppinsa muualta, ja sen maksavat pahiksen vanhemmat tai on opiskeltava velaksi. Ennen oli käytäntö tämä.

Luulisi, että silloin oli paljon niin sanottuja koulupudokkaita ja samalla paljon rikollisia. Niin ei ollut suinkaan, vaan rikoksia tehdään nykyisin varmaan satakertaisesti enemmän.

Maailman kylmät tosiasiat saivat ne, joista yleensä oli työtä tekemään, lopulta menemään sorvin ääreen. Aluksi työ oli vaatimaton, mutta osaamisen ja kiinnostuksen mukaan hommat edistyivät. Tuloja alkoi virrata taskuun ja elämä korjaantui ikään kuin mutkan kautta. Sanottiin, että siitäkin retaleesta tuli lopulta kunnon mies.

 

Minusta vaikuttaa siltä, että nykyajan kansalaisten hermosto ei kestä maailman menoa, kuten ennen.

Ihmettelen tätä ilmastoahdistusta. Itse en tunne lainkaan semmoista.

En pode koronavirusahdistustakaan. Sen sijaan olen jonkun verran varuillani itäisten valtioiden rikollisen käytöksen takia.

 

Eikö valtion pidä suojella kansalaisia ja kuunnella kritiikkiä?

Ilman kritiikkiä epäkohdat eivät korjaudu.

Jos ihmisiä aletaan toimittaa väkivalloin tuonelaan valtion ohjauksessa, silloinhan ollaan fasismin ja kommunismin jyrkimmässä puuhassa.

Yhteiskunta pysähtyy, kun kukaan ei uskalla tehdä mitään. Erikoista on, että toimittajan naisystävänä oleminenkin on rikos.

 

Stoalainen filosofi, kreikkalainen Epiktetos, sanoi, etteivät ihmistä muserra ulkoiset vaikeudet ja vastukset sinänsä, vaan hänen suhtautumisensa niihin. Se on viisaasti sanottu.

Epiktetos palveli orjana Roomassa, kunnes sai vapautuksen. Keisari Domitianus karkotti viisaat Roomasta.

Reumasairauden rammaksi rusentama Epiktetos muutti Kreikkaan, jossa hän eli hyvää elämää.

Hän perusti viisausoppikoulun ja sai oppilaita sekä opetti oman elämänsä hallintaa nuorille. Hän kehotti elämään järkevästi, hyveellisesti ja luonnon tahdon mukaan.

Epiktetos meni vanhana muodollisesti naimisiin ja pelasti sillä keinolla naisen lapsen, joka oli määrä jättää kuoleman omaksi. Hänellä oli sydäntä auttamiseen.

Siihen aikaan lapsi, joka oli heikko tai sairaalloinen tai vammainen hylättiin luontoon tai syöstiin rotkoon kuolemaan.

Ei tiedetä, kuinka paljon lapsia joutui petojen raadeltaviksi tai haaskaeläinten suuhun. Pakanuudessa ei tunnettu armoa eikä käytäntö vaivannut ihmisiä. Vasta kristinusko toi muutoksen tähän käytäntöön.

Nivelreuma on vaikea sairaus. Muistan hyvin opiskeluajoilta pienet lapset, jotka vain muutaman vuoden iässä olivat jo pyörätuolissa, rampoina. Heidän kasvunsa oli hidasta ja alaleuka oli lintumainen, pieni.

Vasta paljon myöhemmin meillä Suomessa – Heinolan reumasairaalassa – keksittiin reumaan hyvät lääkkeet.

Enää ei näy missään reumalapsia pyörätuoliin koko elämäkseen tuomittuina. Kaikkialta maailmasta lääkärit kävivät oppimassa Heinolassa nykyaikaista reuman hoitoa.

Poliitikot hävittivät Heinolan reumasairaalan, jossa asiat rullasivat hyvin. Asiantuntemus hajaantui. Lääkärit ja hoitajat pelastautuivat, kuka minnekin. Siksi Suomi ei ole enää reuman hoidon kärkimaa.

 

Nähtiin, mikä on työryhmien eli tiimien, voima työn tekemisen kehittämisessä. Amerikka on tajunnut tutkimuksessa älykköryhmien suuren potentiaalin asioiden parantamiseksi.

Reuman hoito on nyt niin tehokasta, että yhdenkään ihmisen ei tarvitse – jos hän ottaa oikean hoidon vastaan – rampautua ja jäädä pyörätuoliin.

 

Työelämästä suurin vastuu on poliitikoilla ja muilla korkean tason johtajilla. Pitäisi diskuteerata, kuten Ruotsissa tehdään. Siellä on tajuttu, että ammattilaisen pitää saada tehdä työnsä turvattuna ja aika usein työryhmän tukemana. Kaikilla aloilla on tarjottava neljä- kuusi- tai kahdeksantuntista työaikaa kunkin elämäntilanteen mukaan.

Näin äidit voivat parhaiten kasvattaa lapsensa, nuoremmat auttaa iäkkäitä omaisiaan ja ystäviään.

Systeemi ottaa huomioon sen, että kaikkien voimavarat eivät ole yhtä suuret.

Meillä olisi viisasta ottaa mallia Ruotsin menetelmistä.

Ei maltillista sosialidemokratiaa pidä pelätä. Sehän on aivan samanlaista kuin oli meidän maalaisliittolaisuutemme. Sosialistisilta joskus vaikuttavat uudistukset ovat usein hyvin inhimillisiä. 

Suomen kansa kyllä tietää missä on raja. Se on siinä, jos ahkerien ihmisten omaisuutta tai pienyrityksiä aletaan ottaa valtion haltuun eli sosialisoimaan, silloin tulee stop. Kansa ei hyväksy sellaista, ja se on hyvä niin. 

Olemme nähneet kommunismin jäljet riittävän monessa maassa mm. valtavat pääkallokokoelmat Kambodshan punaisten khmerien jäljiltä. Panna nyt kaupunkien asukkaat maatyöhön keskiajan työkaluilla! Vastalauseen sanovat ammuttiin. Eivät suomalaiset semmoista hyväksy, ei.

Saksalainen piirros, jonka nimi on Bolshewismin vaara!

Sarkahousuihin ja harmaaseen villapaitaan pukeutuneet talolliset hoitivat asioita aivan Ruotsin mallin mukaan. Näistä tupailtojen kävijöistä monet elivät vaatimattomilla tuloilla. Kun ideologia hylättiin, puolue alkoi kuihtua.

Monet muistavat meillä Iisakki Suvilehdon, joka oli muodollisesti maalaisliittolainen. Älykäs mies ymmärsi ottaa tämän kaavun päälleen, vaikka oli selvä ruotsalaismallinen demokraatti, minun mielestäni. Hän sai asiat järjestymään.

 

Tutkimus on tärkeää

 

Kun olin Kuopiossa klinikalla töissä, havaitsin, että siellä tehtiin vireää tutkimusta.

Eräs hyvin mukava gynekologi oli valtavan kiinnostunut keskosten hengitysvaikeuksien hoidosta. Hän oli luonnoltaan hyvin rauhallinen ja mukavapuheinen, silti hän ei loukannut ketään koskaan.

 

Hän pyysi kerran nuorempaa lääkäriä tutkimaan äitipolilla ” ne kinkut” hänen puolestaan, koska keskosten keuhkoja auki pitävän aineen tutkimus oli ratkaisevassa vaiheessa.

Aine oli surfactant- niminen.

Myöhemmin sain tietää, että tämänkaltaisten perustutkimusten arvo oli hyvin suuri pelastettaessa keskosia elämälle. Kaikki tutkimus tapahtui työn ohessa hyvin vähillä rahoilla Kuopiossa.

 

Noilla kinkuilla tohtori tarkoitti naisia, jotka käyvät syynissä äitiyspolilla. Asia lausuttiin arvostavasti eikä naisia vähättelevästi. Huomasin, että tämä tutkija oli naispitoisen henkilökunnan suuresti arvostama mies.

 

Hänen luonteensa oli lempeä ja kohtelias. Hänellä ei tuntunut olevan koskaan kiire. Tohtori oli siinä mielessä uuden ajan airut, että hoksasin hänen kohtelevan samalla tavalla proffatason tyyppejä sekä talon siivoojia ja apuhenkilökuntaa. Asemalla ei ollut merkitystä. Ajattelin, että hänet oli hänen äitinsä kasvattanut todella hyvin, ja hän piti hyvästä kiinni aina vaan.

 

Jossakin meetingissä kosketteli vapaa keskustelu lyhyesti sitä, että Suomen kokoisessa maassa resurssit tutkimukseen ovat aivan liian pienet. Kaikki uusi tahtoo tulla suuren veden takaa. Joku heitti ilmaan kysymyksen siitä, että ovatko jenkit todella muita viisaampia, vai mistä Nobel- palkintojen virta Amerikkaan johtuu.

 

Joku Amerikassa opiskellut tiesi oikean vastauksen.

Hän oli huomannut, että kaikki edistys korkeissa tieteissä ja vaikeasti tutkittavissa asioissa perustuu työryhmiin.

Merkittävä seikka oli ollut myös se, että työryhmien ei tarvinnut lainkaan käsitellä raha-asioita ja elää ainaisessa rahapulassa.

 

USA haravoi jollain ihmeen keinolla Englannista, Saksasta, Intiasta ja Japanista eteviä nuoria yliopistoihinsa, joissa he pääsevät näyttämään kykynsä.

Kun laboratoriotöissä menee hyvin ja vierasmaalainen on ahkera, Amerikan kansalaisuuden saaminen on helppoa ja nopeaa.

Nämä olivat johtavat syyt menestykseen. Arvelen, että samat syyt vaikuttavat tänäkin päivänä.

 

Huomasin nuorena lääkärinä kirjallisuudesta, että amerikkalainen tutkijaryhmä oli kiinnostunut tulehduksen välittäjäaineista.

Näiden merkkiaineiden avulla sitten tutkittiin, mitkä molekyylit pystyivät parhaiten vaikuttamaan tulehdukseen.

 

Näistä aineista oli seuloutunut C- reaktiivinen proteiini, valkuaisaine, jonka pitoisuus verenkierrossa nousee melko pian tulehduksen alettua, mutta myös alkaa pienentyä heti, kun tulehdustauti on kriisissä, eli juuri kääntymässä paranemisen puolelle.

 

Amerikkalaiset standardisoivat tämän yhä tärkeän laboratoriotutkimuksen, ja julkaisivat tuloksensa.

Muu maailma oli aivan ällikällä tästä neroudesta eikä kukaan ollut ennakkoon aavistanut mitään siitä, mitä ihmettä nuo jenkit nyhräsivät.

 

Kerroin asian työpaikkani laboratoriohoitajalle, ja pian tämä koe oli terveyskeskuksemme käytössä. Koe tuli varmaan meille OYKS:n kautta, kun hoitaja osasi sitä kysyä.

 

Huomasin keuhkokuumeita hoitaessani osastolla, että koe oli erinomainen. Parin päivän välein otettuna tuloksista muodostui kaunis kaari, kuin heitetystä pesäpallosta ruutupaperille.

Huomasin heti, että Crp:n kokonaisarvo kuvasi tulehduksen kovuutta ja huipun jälkeistä ensimmäistä pienempää arvoa voitiin käyttää merkkinä siitä, että annettu lääke vaikuttaa.

 

Tämä oli uutta, sillä siihen asti käytetty senkka eli La oli hidasliikkeinen. Potilaan tullessa kuukauden päästä jälkitarkastukseen, senkka saattoi olla vielä korkea, vaikka potilas oli täysin toipunut.

Jälkitarkastusta pidettiin siihen aikaan tärkeänä, koska keuhkokuumeen aiheuttaman varjostuksen hälvettyä röntgenkuvasta, takaa saattoi kurkistaa keuhkosyöpä!

 

Vähitellen kautta maailman tehtiin havaintoja, että crp kohoaa myös muista syistä kuin tulehduksesta. Niitä ovat monet vakavat taudit, kun reumaryhmän sairaudet, syövät ja eräät harvinaiset tilat.

 

Nyt maallikotkin tuntevat serpin, josta kehitettiin aikoinaan pikatesti.

Se oli suuri edistys, kun tehdään erotusdiagnoosia bakteeri- ja virustautien välillä. Useimmiten virustauti ei liikauta juuri serppiä.

 

Tässä käytössä koe on tärkeä. Sen avulla voidaan välttää turhat antibioottikuurit.

Influenssa voi olla hyvin kovaoireinen, ja siinä se voi muistuttaa keuhkokuumetta alkuvaiheessa.

Jälkimmäisessä tapauksessa on heti aloitettava hengen pelastava lääkehoito suoraan suoneen ajoissa.

Influenssan kulkua voidaan jäädä oireenmukaisella lääkityksellä seuraamaan rauhassa kotona.

Näin säästetään rahoja meillä, jossa niitä ei olekaan huputella, kuten Amerikassa.

 

Perustutkimuksen ylläpito Suomessa on mielestäni hyvin tärkeää. Muuten me vaivumme Pakistanin kaltaiseen takapajulaan, josta on mahdoton nousta ylös. Tutkijoiden lisäkoulutus suurissa tieteen maissa, kuten Saksassa, Englannissa ja Amerikassa on elintärkeää. Noista maista tulevat kaikki uudet tuulahdukset.

 

Saksassa muuan gynekologi keksi kenenkään auttamatta tähystysleikkaukset. Hän osasi itse valmistaa kaikki tarvitsemansa instrumentit. Silti hänelle naurettiin kotimaassa.

 

Mies meni instrumentteineen Amerikkaan ja teki siellä näytösleikkauksia.

Amerikkalaiset haistoivat välittömästi uuden leikkaustavan potentiaalin ja instrumenttien valmistuksen tuoman suuren rahan.

 

Ennen – perinteisessä leikkauksessa – oli koko maha viilletty auki. Gynekologin menetelmässä tuli vain muutama yhden tai kahden tikin haava.

Potilaiden toipuminen oli huomattavasti nopeampaa.

Amerikkalaiset kohtelivat saksalaista kuin kuningasta, ja loppu onkin lääketieteen historiaa. 

Suuri idea voi syttyä kenen päässä tahansa. Silloin on tärkeää, että takana on työryhmä, jossa on monen kaltaista osaamista. Juuri tässä on amerikkalaisen tutkimuksen voima.

 

Eivät ne Jenkkilässä ole yksilöinä sen viisaampia kuin muuallakaan. Ahkeria he kyllä ovat ja hyviä korkeatasoisessa keskustelussa.

Siellä ei tiettävästi kysellä maailmankatsomuksen perään, vaan annetaan viisauden kukkia.

Siksi nobelisteilla on intialaisia, japanilaisia, kiinalaisperäisiä ja muun maalaisia nimiä. Useimmilla heistä on jo USA:n kansalaisuus.

 

Väärin peluun monet kasvot

 

Suurista pelureista on ensimmäisenä otettava esille kommunismi. Se perustuu 1800- luvulla eläneiden saksalaisten aatteisiin, joissa oli paljon inhimillisyyttä. Toteutusta alettiin noudattaa ensiksi Venäjällä. Viimeisissä vaaleissa ennen vallankumousta bolshevikien kannatus oli 15 %. He pääsivät valtaan verisen terrorin avulla.

Kommunismin kaaduttua talouden romahdukseen, kannatus vaaleissa on ollut sama, 15 – 18 %.

Venäjän alueella ovat erittäin suuret luonnonvarat, suorastaan uskomattomat. Silti kansa elää köyhyyden keskellä. Keskieläke on noin 200 euroa.

Kommunismi riisti ihmisten työn arvon itselleen ja tuhlasi luonnonvaroja suruttomasti. Meno tuotti luonnolle muualla kokemattoman saastemäärän.

Asennetta kuvaa hyvin Petshora- joen suoalueen öljykatastrofi: kun paine öljyputkessa laski, pumppuasemalla lisättiin painetta tekemättä mitään muuta. USA näki putkista vuotavat öljysuihkut vakoilusatelliiteistaan ja teki ilmoituksen venäläisille. Tosin kansa valitti joesta otettuun veteen kuolleesta karjasta jo aikaisemmin, mutta kukaan ei viitsinyt mennä paikan päälle.

Neuvosto-omaisuus jaettiin vanhalle eliitille tai se ajautui jo ennestään varakkaille. Tavallinen kansa pysyi köyhänä.

Presidenttiehdokas, toimittaja Thorvalds, sanoi vaalikampanjan aikana, että ei Moskovasta tarvitse kauas ajaa autolla, kun 1800- luku jo tulee vastaan. Hän oli perehtynyt syvällisesti tuohon maahan toisin kuin taistolaiset. He uskoivat siihen, mitä heille kerrottiin. Venäläiset eivät näyttäneet heille maansa todellisuutta lainkaan. 

Olen aina hämmästellyt taistolaisten täydellistä tietämättömyyttä todellisuudesta Neuvostoliitossa. Heitä on ollut vihreässä puolueessa poliitikkoina taistolaispuolueen romahdettua konkurssiin itäisen setelituen loputtua. Mielestäni pitäisi aina ottaa selvää siitä, mihin uskoo.

Nyt Venäjällä on vallassa valheeseen perustuva harvainvalta, joka on samankaltainen kuin kommunismi.  Rahaa löytyy eliitiltä. Silti he eivät saa taloutta pyörimään kunnolla. Kansa luultavasti harjoittaa osittain italialaista lakkoa. Siinä kyllä käydään töissä tai työpaikalla, mutta otsa ei ole juurikaan hiessä.

Tosiasiat eivät ole kunniassa Venäjällä. Toimittajia on virallisesti murhattu 56, mutta Norjan Tromsjössä järjestetyssä näyttelyssä oli satojen kadonneiden kuvat esillä. Heidän kohtalonsa on avoin, tuntematon. Hirmuvalta ei ole säästänyt pienten lasten äitejäkään.

 

Angolassa oli pitkä sisällissota. Yhteen ottivat Unita, joka oli maolainen järjestö, sekä neuvostolaistyylinen kommunistinen MPLA. Sopu tehtiin, mutta valtavin öljyvaroin siunattu maa ja sen kansa ovat köyhiä. Kuuba ja Neuvostoliitto tukivat runsaasti käsiaseilla, joukoilla ja miinoilla MPLA:ta

Mikä ihme se on, että talous ei nouse kommunismissa, vaan rikkaudet menevät käsien läpi eliitille tai ulkomaille? Onko syynä tavallisen kansan toivottomuus ja pelko?

Samalainen tilanne on Venezuelassa: valheessa eläminen, ihmisten häviäminen, talouden romahdusmainen heikkous valtavista luonnonvaroista huolimatta.

Vain Kiina on pärjännyt kommunismin lipun alla, mutta siellä ei oikeasti olekaan kommunismia vaan DDR:ssä keksitty kansankapitalismi.

Puolue on kyllä kommunistinen. Vaalit ovat turhia, sillä ehdolle pääsevät vain puoleen jäsenet. Kyseessä on varsin selkeä harvainvalta ja maltillinen pakkotyö.

Kiinan luonto on saanut semmoiset iskut ja saasteiden taakan, että tiedemiehet eivät oikein usko enää elämän toipumiseen koskaan.

Sanotaan, että kutakuinkin 15 miljoonaa naisvankia ompelee nykyaikaisista kankaista hyvillä laitteilla niin paljon vaatteita, että länsimaiden palkkaa maksava vaateteollisuus ei enää pärjää. Vankiloissa palkkana on riisi, joka tulee viimeistä jyvää myöten syödyksi.

Miesvangit tekevät kuolemaansa asti pakkotyössä muita tuotteita niin, että pian kaikki elektroniikan tarvitsemat komponentit tulevat Kiinasta. Toki vielä lisäksi vapaana elelevät kiinalaiset tekevät tehtaissa ahkerasti töitä. Kansa on siellä ollut aina ahkeraa. He ovat oikein työmuurahaisia, vähän kuin saksalaiset ja japsitkin.

 

Kommunismi muistuttaa alkoholismia potevan ajatusmaailmaa. Kaikki perustuu valheelle. Toki kotikulissia pidetään yllä – ainakin ulkoisesti – varsin pitkään, jos vain mahdollista.

Jotenkin viina vahingoittaa aivoja niin, että – muistin vaurioitumisen lisäksi – moraali rappeutuu pahan kerran. Yleisiä ovat petos- tai kavallusrikokset, joissa puolison tai perheen varat katoavat alkoholistin operaatioissa. Osa menee tietysti viinaan, osa prameisiin kulissia ylläpitäviin ostoksiin.

Luulisi, että alkoholisti, jäätyään kiinni rattijuoppoudesta yhden tai useamman kerran, selvänä päivänään ajattelisi toisten turvallisuutta. Se tarkoittaa alkolukon hankkimista autoonsa pysyväisesti. Niin tapahtuu kuitenkin ani harvoin.

Minulle kertoi eräs rouva - kun olin vielä työssä -  että hänen miehensä oli ajanut siihen mennessä kymmenen vuotta jokaisena työpäivänään alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalleen.

Hän sanoi, että monta ratsiaa oli Pyhäsalmen keskustassa, mutta aina mies vältti kiinni jäännin ajamalla reittiä, joka ohitti ratsiapaikan.

Alkoholistin perheen pitää – varsinkin jos on olemassa yritystoimintaa – järjestää toistuvasti ulkopuolisella tilintarkastajalla perusteellinen tarkastus. Muuten voi käydä niin, että kaikki yrityksen omaisuus on heikolla jäällä, jopa pantattu, jolloin rahavarallisuus on kadonnut tietämättömiin. Semmoista on tapahtunut Suomenmaassa eikä se ole harvinaista.

Jos sairauden oikeaan hoitoon ei ole halua, varmin tapa pelastaa itselleen edes siedettävä elämä sekä vanhuus, on ottaa ero kertakaikkisesti. Tauti ei parane vaan ajan myötä pahenee. Rahan saamiseksi isokin yritys voi mennä konkurssiin alkoholismin sivuvaikutuksena.

Alkoholistia ei pidä päästää minkäänlaisen järjestön johtopaikoille, muuten systeemi kuolee pystyyn.

Kaikkinaisiin luottamustoimiin pätee sama kaava: koska henkilö elää valheen renkinä, hänet on pantava sivuun luottamustoimista. Saako vankeusrangaistukseen tuomittu edes olla luottamustoimessa? Kyseessähän on rikollinen.

Erityisen varovainen pitää olla tilinpidon kanssa. Kaikki kaatuu – komeasti kuin suuri ja mahtava Neuvostoliitto – jos tilejä tarkastaa alkoholisti.

Kaiken yllä olevan voit kerrata ja tarkistaa – jos siihen on mielenkiintoa – haastattelemalla alkoholistia, joka on parantunut tyystin suostuttuaan ns. myllyhoitoon. Juuri valtavasta taakasta pelastuneet eivät kokemuksen mukaan salaa mitään, vaan pysyvät tosiasioissa. 

Mainittu hoito taitaa kaikista keinoista voittaa painajainen olla ainoa, jonka tehosta on selvä näyttö. Ongelma on se, että ne, joiden pitäisi lähteä hoitoon eivät sitä tee, vaan rappeutuvat hiljaa ihmisyyden ulkopuolelle ja kohtaavat kurjan lopun kaikkien hylkäämänä.