Väärin peluun monet kasvot

 

Suurista pelureista on ensimmäisenä otettava esille kommunismi. Se perustuu 1800- luvulla eläneiden saksalaisten aatteisiin, joissa oli paljon inhimillisyyttä. Toteutusta alettiin noudattaa ensiksi Venäjällä. Viimeisissä vaaleissa ennen vallankumousta bolshevikien kannatus oli 15 %. He pääsivät valtaan verisen terrorin avulla.

Kommunismin kaaduttua talouden romahdukseen, kannatus vaaleissa on ollut sama, 15 – 18 %.

Venäjän alueella ovat erittäin suuret luonnonvarat, suorastaan uskomattomat. Silti kansa elää köyhyyden keskellä. Keskieläke on noin 200 euroa.

Kommunismi riisti ihmisten työn arvon itselleen ja tuhlasi luonnonvaroja suruttomasti. Meno tuotti luonnolle muualla kokemattoman saastemäärän.

Asennetta kuvaa hyvin Petshora- joen suoalueen öljykatastrofi: kun paine öljyputkessa laski, pumppuasemalla lisättiin painetta tekemättä mitään muuta. USA näki putkista vuotavat öljysuihkut vakoilusatelliiteistaan ja teki ilmoituksen venäläisille. Tosin kansa valitti joesta otettuun veteen kuolleesta karjasta jo aikaisemmin, mutta kukaan ei viitsinyt mennä paikan päälle.

Neuvosto-omaisuus jaettiin vanhalle eliitille tai se ajautui jo ennestään varakkaille. Tavallinen kansa pysyi köyhänä.

Presidenttiehdokas, toimittaja Thorvalds, sanoi vaalikampanjan aikana, että ei Moskovasta tarvitse kauas ajaa autolla, kun 1800- luku jo tulee vastaan. Hän oli perehtynyt syvällisesti tuohon maahan toisin kuin taistolaiset. He uskoivat siihen, mitä heille kerrottiin. Venäläiset eivät näyttäneet heille maansa todellisuutta lainkaan. 

Olen aina hämmästellyt taistolaisten täydellistä tietämättömyyttä todellisuudesta Neuvostoliitossa. Heitä on ollut vihreässä puolueessa poliitikkoina taistolaispuolueen romahdettua konkurssiin itäisen setelituen loputtua. Mielestäni pitäisi aina ottaa selvää siitä, mihin uskoo.

Nyt Venäjällä on vallassa valheeseen perustuva harvainvalta, joka on samankaltainen kuin kommunismi.  Rahaa löytyy eliitiltä. Silti he eivät saa taloutta pyörimään kunnolla. Kansa luultavasti harjoittaa osittain italialaista lakkoa. Siinä kyllä käydään töissä tai työpaikalla, mutta otsa ei ole juurikaan hiessä.

Tosiasiat eivät ole kunniassa Venäjällä. Toimittajia on virallisesti murhattu 56, mutta Norjan Tromsjössä järjestetyssä näyttelyssä oli satojen kadonneiden kuvat esillä. Heidän kohtalonsa on avoin, tuntematon. Hirmuvalta ei ole säästänyt pienten lasten äitejäkään.

 

Angolassa oli pitkä sisällissota. Yhteen ottivat Unita, joka oli maolainen järjestö, sekä neuvostolaistyylinen kommunistinen MPLA. Sopu tehtiin, mutta valtavin öljyvaroin siunattu maa ja sen kansa ovat köyhiä. Kuuba ja Neuvostoliitto tukivat runsaasti käsiaseilla, joukoilla ja miinoilla MPLA:ta

Mikä ihme se on, että talous ei nouse kommunismissa, vaan rikkaudet menevät käsien läpi eliitille tai ulkomaille? Onko syynä tavallisen kansan toivottomuus ja pelko?

Samalainen tilanne on Venezuelassa: valheessa eläminen, ihmisten häviäminen, talouden romahdusmainen heikkous valtavista luonnonvaroista huolimatta.

Vain Kiina on pärjännyt kommunismin lipun alla, mutta siellä ei oikeasti olekaan kommunismia vaan DDR:ssä keksitty kansankapitalismi.

Puolue on kyllä kommunistinen. Vaalit ovat turhia, sillä ehdolle pääsevät vain puoleen jäsenet. Kyseessä on varsin selkeä harvainvalta ja maltillinen pakkotyö.

Kiinan luonto on saanut semmoiset iskut ja saasteiden taakan, että tiedemiehet eivät oikein usko enää elämän toipumiseen koskaan.

Sanotaan, että kutakuinkin 15 miljoonaa naisvankia ompelee nykyaikaisista kankaista hyvillä laitteilla niin paljon vaatteita, että länsimaiden palkkaa maksava vaateteollisuus ei enää pärjää. Vankiloissa palkkana on riisi, joka tulee viimeistä jyvää myöten syödyksi.

Miesvangit tekevät kuolemaansa asti pakkotyössä muita tuotteita niin, että pian kaikki elektroniikan tarvitsemat komponentit tulevat Kiinasta. Toki vielä lisäksi vapaana elelevät kiinalaiset tekevät tehtaissa ahkerasti töitä. Kansa on siellä ollut aina ahkeraa. He ovat oikein työmuurahaisia, vähän kuin saksalaiset ja japsitkin.

 

Kommunismi muistuttaa alkoholismia potevan ajatusmaailmaa. Kaikki perustuu valheelle. Toki kotikulissia pidetään yllä – ainakin ulkoisesti – varsin pitkään, jos vain mahdollista.

Jotenkin viina vahingoittaa aivoja niin, että – muistin vaurioitumisen lisäksi – moraali rappeutuu pahan kerran. Yleisiä ovat petos- tai kavallusrikokset, joissa puolison tai perheen varat katoavat alkoholistin operaatioissa. Osa menee tietysti viinaan, osa prameisiin kulissia ylläpitäviin ostoksiin.

Luulisi, että alkoholisti, jäätyään kiinni rattijuoppoudesta yhden tai useamman kerran, selvänä päivänään ajattelisi toisten turvallisuutta. Se tarkoittaa alkolukon hankkimista autoonsa pysyväisesti. Niin tapahtuu kuitenkin ani harvoin.

Minulle kertoi eräs rouva - kun olin vielä työssä -  että hänen miehensä oli ajanut siihen mennessä kymmenen vuotta jokaisena työpäivänään alkoholin vaikutuksen alaisena työpaikalleen.

Hän sanoi, että monta ratsiaa oli Pyhäsalmen keskustassa, mutta aina mies vältti kiinni jäännin ajamalla reittiä, joka ohitti ratsiapaikan.

Alkoholistin perheen pitää – varsinkin jos on olemassa yritystoimintaa – järjestää toistuvasti ulkopuolisella tilintarkastajalla perusteellinen tarkastus. Muuten voi käydä niin, että kaikki yrityksen omaisuus on heikolla jäällä, jopa pantattu, jolloin rahavarallisuus on kadonnut tietämättömiin. Semmoista on tapahtunut Suomenmaassa eikä se ole harvinaista.

Jos sairauden oikeaan hoitoon ei ole halua, varmin tapa pelastaa itselleen edes siedettävä elämä sekä vanhuus, on ottaa ero kertakaikkisesti. Tauti ei parane vaan ajan myötä pahenee. Rahan saamiseksi isokin yritys voi mennä konkurssiin alkoholismin sivuvaikutuksena.

Alkoholistia ei pidä päästää minkäänlaisen järjestön johtopaikoille, muuten systeemi kuolee pystyyn.

Kaikkinaisiin luottamustoimiin pätee sama kaava: koska henkilö elää valheen renkinä, hänet on pantava sivuun luottamustoimista. Saako vankeusrangaistukseen tuomittu edes olla luottamustoimessa? Kyseessähän on rikollinen.

Erityisen varovainen pitää olla tilinpidon kanssa. Kaikki kaatuu – komeasti kuin suuri ja mahtava Neuvostoliitto – jos tilejä tarkastaa alkoholisti.

Kaiken yllä olevan voit kerrata ja tarkistaa – jos siihen on mielenkiintoa – haastattelemalla alkoholistia, joka on parantunut tyystin suostuttuaan ns. myllyhoitoon. Juuri valtavasta taakasta pelastuneet eivät kokemuksen mukaan salaa mitään, vaan pysyvät tosiasioissa. 

Mainittu hoito taitaa kaikista keinoista voittaa painajainen olla ainoa, jonka tehosta on selvä näyttö. Ongelma on se, että ne, joiden pitäisi lähteä hoitoon eivät sitä tee, vaan rappeutuvat hiljaa ihmisyyden ulkopuolelle ja kohtaavat kurjan lopun kaikkien hylkäämänä.