Metsän sylissä

 

Lähdin lumien sulettua ja ilman vähän tasaannuttua mökille. Päätarkoitus oli raivaussahalla avata sorsien lentoreitti kosteikolle järven lahdelta.

Ilmeen nopsaan tuo leppä kasvaa. Se voittaa jopa sinnikkään pajun pituuskasvussa. Leppäpuuhun puree raivaussahan terä mainiosti. Kiekuraiset ja myötäävät pajut ovat viheliäisiä. Saa varoa terän pomppaamista kiviin, joista ei Pohjois-Savossa ole puutetta lainkaan. Olisiko niissä voimavara murskeen valmistukseen, kun hiekkaharjut ovat tyhjennetty?

Sahasin kaksi tankillista. Siinä tuntui olevan minulle urakkaa riittävästi. Kone pelasi hyvin, vaikka se on jo kolmetoista vuotta vanha. Siitä on uusittu venttiilikopan kansi, mutta muuten ei ole ollut vastatuulta tämän koneen kanssa.

Tarkoitus oli käydä vielä metsäautotien jatketta siistimässä, mutta yllättäen kaveri sanoi hoitavansa sen. Ehkä aulius työhön johtui siitä, että hän sai sen tien tuntumasta hyvät polttopuut harvennushakkuun latvuksista. Niiden puiden kokoamiseen eivät minun voimani riittäneet. Tunne itsesi, sanoivat jo antiikin Kreikan filosofit.

 

Vaihdoin mökillä hien kastelemat vaatteet ja pipon. Ne kuivattelin päivätauolla hellatakkauunin lämmössä. Samalla otin energiaa mikrossa lämmitetystä keitosta ja näkkäristä. Se on hyvää tuo vähän kostunut näkkileipä!

 

Puolilta päivin lähdin kokeilemaan ensimmäistä kertaa asereppua. Siihen panin kiväärin kanalinnun varalta. Taskuun laitoin kuusi kutia rynnäkkökiväärin patruunoita (7.62 x 39). Se on sopiva linnustukseen. Luoti ei revi otusta.

Otin mukaan muovikassin taskuun sienien varalta.

Päätarkoitus oli tarkastaa siemenpuuasennon avulla uudistettu metsäalue. Siinä oli tehty raivausta vain alarinteellä, jossa lepikko ja koivupuut oli poistettu sekä vähän harvennettu mäntyjäkin.

Kaadetut puut annoin metsästyskaverille, jolla on vanhan ajan juontolaite traktorissaan. Vähän säälitti se, kun tiesin, että jo ennestään laiha rouva joutuu kovaan liikkeeseen kiinnittäessään puunrunkoja juontokartioon. No, niin vain puiden rungot olivat tulleet kätevällä keinolla tien penkalle, jossa ne oli pätkitty sopiviksi kuormaan. Tuo aviopari tuntuu tykkäävän puulämmityksestä, joka on EU:n hampaissa jatkuvasti.

Suomen kansa ei ratkaise maapallon ilmaston kohtaloa.

Kumma, kun meppimme eivät ole hakeneet Suomelle erivapautta lämmittää mökkinsä puulla täällä Arktiksen hyytävässä talvessa. Kun katsoo karttaa, me asumme Ellesmeren maan ja Grönlannin tasalla. Luultavasti lupa heltiäisi.

Nousu mäkeen hengästytti. 

Tämän mäen puut säilyivät kauan, koska niitä ei saatu pois hevosen avulla turvallisesti. Rinteen jyrkkyys on melkoinen, mutta niin vain nykyajan metsäkone pystyy kiipeämään ylös asti.

Loppuun kasvanut mäntymetsä myytiin ja jäljelle jätettiin järeitä mäntyjä siemenpuuasentoon.

Ne puut on jo kymmenen vuotta sitten poistettu.

Aluksi näytti, että luonto ei jaksa uudistaa itseään. Eteläisen rinteen paahde kesällä ja hankala viima talvella sekä maaston korkeus koettelevat taimia kovasti. Suojan puoli, joka on pohjoiseen päin, on ollut taimille lempeämpi. Siellä parhaat männyt lähestyvät kahdeksaa metriä, kun etelän puolella mitta on enintään puolet siitä. Sinne kokeeksi istutetut lehtikuusen taimet kuolivat kaikki. Ilmasto oli niille liian kova.

Asereppu tuntui pätevältä. Kumarassa tai polvillaan sieniä poimiessa ase ei valahtanut pois sijoiltaan. Poimin sieltä täältä suppilovahveroita, joiden paras aika näyttää olevan vasta nyt. Kuiva kesä ehkä myöhästytti sienten ilmaantumista kuukaudella.

Männyn taimikkoa rinteessä.

 

Kuulostelin tarkasti, mutta lintujen ääntelyä ei kuulunut.

Katselin lumen ja myrskyjen kaatamia puita, jotka nyt makasivat maassa lahottajien käsittelyssä. Muutamat puista olivat katkenneet viiden tai kahdeksankin metrin korkeudesta.

Maahan kaatuneita puita löytyy mäkimaasta hyvinkin täyttämään cityvihreiden ankaran vaatimuksen,

Täällä muodostuu monena vuonna tykkyä, ja tuuli ottaa taakan alla kamppaileviin puihin raskaasti. Tässä mäessä ei saa missään nimessä nuoria puita harventaa normaalin kaavan mukaan, muuten lumituhojen seurauksena syntyy suuria aukkoja. Niinpä en ole ylärinteillä tehnyt taimikolle mitään toimenpiteitä.

Kelon alkuvaihe seisoo yksinään metsän keskellä. Lumi on katkaissut männyn.

Tuulen suojan puolella, alhaalla, on toki tehty perkaus ja harvennus. Rinteen yläosassa ei jaksa kasvaa minkäänlainen lehtipuu. Kallio on monessa paikassa lähellä maan pintaa. Siinä on kivipinnan päällä vain sammalmatto. Se on siihen kasvanut jääkauden runtelun jälkeen.

Korkealla taimet ovat hentoja. Maassa on puuttomia läiskiä, koska kallio on heti sammalen alla.

Kun olin saanut arviolta sangollisen sieniä, lopetin poimimisen. Satoa kyllä näkyi monin paikoin.

Vähin erin hivuttauduin korkeuksista kohti alamaita. Vastaan alkoi tulla yhä pidempiä mäntyjä sekä koivuja. Siellä täällä taimikon lomassa oli runsaasti vähän yli metrin pituista haavan taimikkoa. Sitä olivat hirvet kurittaneet raskaasti.

Hirvien käsittelemiä haapoja.

Hirvi syö edellisen kesän pehmeän kasvuston ja saa puun haaroittumaan ja tuuhettumaan. Niin syntyy lisää ruokaa talven varalle. Alempana näkyi raitoja, jotka kelpaavat hirvelle kaikkein parhaiten.

Raita maistuu hirvelle.

Raita muuttuu hirven käsittelyssä pensasmaiseksi, ja se kasvaa kauan vain pensaana. Kun puu samalla voimakkaasti oksistostaan levenee, useimmiten keskellä kasvava, suora osa, pystyy karkaamaan hirven ulottumattomiin.

Niin syntyy vähitellen oikea raita, joka on komea puu.

Niitä isä kielteli aikoinaan kaatamasta. Raita kukkii keväällä ensimmäisenä, jolloin se tarjoaa syötävää ja energiaa perhosille, pörriäisille ja muille pölytyksen kannalta tärkeille ötököille.

Niin saavat pölytykseen apua lakat, mustikat, puolukat ja muut metsän antimet. Lähellä puutarhaa kasvavat raidat auttavat omenapuita ja muita pölytystä tarvitsevia hyötykasveja.

Vaikeassa maastossa vasen nilkka, joka vahingoittui toukokuussa, kipuilee yhä. Täällä ei pärjäisi ilman nilkkaa tukevia vaelluskenkiä. Oikean nilkan nyrjähdyksen paraneminen noin kymmenen vuotta sitten kesti vuoden. Nyt tämä nilkka ei oireile enää yhtään.

Laukauksia ei kuulu eikä koirien haukkua. Oli se toista ennen, kun maatalojen väki piti jäniskoiria. Voimakkaasti sikiävänä jäniksiä on Suomen jänismaakunnassa, Pohjois-Savossa ollut aina hyvin. Salaisuus siihen lienee yksinkertainen: vanhat ukot, usein nuoremmatkin, tekivät pitkin metsiä kesällä suolahaapoja.

Kun lumi yleni, samat tyypit kävivät näitä ruokapöytiä kohentelemassa, jolloin jänisten ruoka oli aina esillä. Talvella vietiin heiniäkin metsään suurten kuusten juurille tuiskuilta suojaan. Luonnon asukkaat tekevät sitä enemmän poikasia, mitä paremmassa rasvassa ne ovat. Ainoa poikkeus on ihminen. Mutta se voi johtua vain esteettisestä syystä.

Siemenpuut kylvivät hyvän sadon.

Ilma muuttui vesisateiseen suuntaan. Yöllä satoi rankasti niin, että heräsin aamuyöllä katon jyminään ja syöksytorvien ääniin. Illalla kerkesin suunnitella kierrosta pyssyn kanssa metsässä. Siitä täytyi luopua, kun maasto muuttui litimäräksi.

Tiedotin kotiin, että tulen jo vuorokautta aikaisemmin pois, koska ennuste ei luvannut kuivempaa säätä.

Taimikon takana näkyy suuria, utuisia mäkiä. Tulee mieleen Kaukaiset paviljongit - teos.

Pyhäinpäivä on ollut tapana viettää kotosalla. 

Kirkkoreissun jälkeen ohjelma on vapaa. Illan suussa syödään niin sanotusti vähän paremmin. Se on ollut tapana jo lapsuuden aikana. Silloin oli pöydässä metsoa, sikaa tai vasikkaa, piirakoita ja hyvää jälkiruokaa.

Mietin ja muistelin Seitsemän veljeksen valmisteluja. Kaupungista piti tuoda vilja- ja viinakuorman avulla sillejä, puteliolutta, paistettuja nahkiaisia, rommia ja muuta pöhnää.

Niinpä pistäydyin pitkäripaisessa ja ostin paistin oheen punaviiniä. 

Lähdin liikkeestä pystypäin enkä tuntenut olleeni synnin tiellä, kuten ahdasuskoiset sanovat. 

Ehkä he pelkäävät sairastuvansa muita herkemmin alkoholismiin. Se on melkein parantumaton kuolemantauti, joka vie helvettiin Ison kirjan mukaan. Tietysti varovaisuus on tarpeen, mutta hyvän itsetuntemuksen avulla on turvallista syödä vähän juhlavammin, joskus.