Pihasuunnitelma

 Kun rakensimme asunnon Kirkonkylälle – tosin kirvesmiehet sen kokosivat piirustuksen viittauksen mukaan – mietimme pihasuunnitelmaa, joka lopulta teetettiin.

Suunnitelma näytti hienolta, mutta kokemus sanoo nyt toista. Mistäs nuorena tietää, mikä on oikein.

Istutimme kuusiaidan tontin eteläsivulle tien suuntaisesti sekä tontin lounaiskulmasta jatkoksi kohti pohjoista.

Se oli ensimmäinen virhe, sanon nyt.

Kuusiaita on kyllä hyvä näköeste ja se suojaa tuiskulta, mutta aita varjostaa. Niinpä sammal on voimistunut viisi metriä leveäksi kaistaksi aidan suunnan mukaan.

Pohjois-eteläsuuntainen kuusiaidan osuus varjostaa pahasti kasvimaata!

 

Pohjoissivulle istutimme 28 metriä pitkän aidan luonnosta otetuilla pienillä pihlajantaimilla. Papit antoivat luvan ottaa taimia seurakunnan mailta.

Aita lähti hyvin kasvamaan, mutta muutamien vuosien kuluttua oli myyrävuosien huippujen huippu.

Samana vuonna Kärsämäen terveyskeskuksen orapihlaja-aita koki myyrien tuhotyön täydellisenä. Meillä jäljelle jäi sentään seitsemän pihlajaa, jotka ovat nyt isoja ja hyvin voivia.

Kysyin neuvoa Vesikosken puutarhureilta. Annettiin suositus unkarinsyreeneistä.

Niistä tuli hyvä aidanne, johon eivät koske rusakotkaan. Kovalla pohjoispyryllä unkarinsyreenit pidättävät lunta eli toimivat lumiaitana.

 

Istutimme pihasuunnitelman mukaan kuusi Terijoen salavaa.

Aluksi olimme mielissämme.

Kun salavat ikääntyivät, niistä tippui nurmikolle valtavasti oksan pätkiä ja muuta ryönää. Juuristo vaikeutti ruohon leikkuuta.

Kaiken kaikkiaan, kyseessä tuntui olevan pirun kanssa liitossa oleva puu. Ainoa lääke sille oli Kari Makkosen kutsuminen hätiin. Hänellä on vehkeet ja kokemus ongelmapuiden kaatoon. Lietsoin itseni tekovihaan ja määräsin kaikki paholaispuut tuhon omaksi.

Tontin länsipäässä on spirea-aidanne. Se ei varjosta eikä ole aiheuttanut huolia. Sen kanssa on helppo elää!

Istutin likavedenpumppaamon ympärille kuusi pilarituijaa, jotka ovat nyt noin kolme metriä korkeat. Niiden sivuprofiili on teräväkulmaisen kolmion muotoinen. Ovatko ne sittenkin kartiotuijia?

Nämä pikkupuut ovat minulle mieluisia. Ainavihannat kasvit eivät roskaa maan pohjaa ja ne ovat ihanat katsella.

 Ostin Rönkön puutarhalta neljä tavallista tuijaa lisää. Ne sijoitin suojaamaan grillikatosta paahteelta. Kasvu on ollut etenevää, maltillista. Hiljaa hyvä tulee, muistuttaa kansanviisaus.

 

Omenapuita on meillä neljä. Kolme niistä on jo sen verran isoja, että kuusiaita länsipuolella ei enää varjosta niitä.

Yksi puu on erillään tontin itäsivulla. Sitä kurittivat rusakot 15 vuoden ajan niin, että unohdimme, mikä ihmeen matala pensas meillä on olemassa.

Taistelussa rusakoita vastaan päätin laittaa minkkiverkosta suojan, ja kas, pensaasta kasvoi ainakin kolme metriä korkea omenapuu. Se tekee vihreän värisiä, pienehköjä, mutta hyvänlaatuisia omenoita kuutisenkymmentä joka syksy. Ne ovat kirpeitä. Sopivat erinomaisesti omenapiirakkaan tai kakkuun.

Omenapuiden syvällinen tuntija, Pekka Ojala, määritti lajiksi Antonovkan, joka on runkona monessa puussa Suomessa. Se kestää hyvin pakkasta, ja runkoon voidaan ympätä herkullisempien lajikkeiden oksia.

Nämä ovat jo neljännet omenapuut meillä. Ensimmäiset tuhosi pakkanen. Emme osanneet ostaa talvea kestävää lajiketta. 

Seuraavat neljä omenapuuta tuhosivat täydellisesti rusakot. Ei ollut tietoa, miten runsaasti täällä on rusakoita. Niiden tuhotyöt kiihtyivät sen jälkeen, kun taksimies Savolainen kuoli. Hän osasi jäniksen kiertämisen taidon. Saalista oli tullut 20 - 30 vuodessa. 

Lisäksi naapurista kuoli vinttikoiran ja Baijerin vuoristovihikoiran sekarotuinen koira, joka oli aina irti. Eläin otti juoksemalla kiinni jäniksiä. Eriomainen hajuaisti auttoi selvittämään kimurantit jäniksen temput.

Vielä yksi kolmen puun ryhmä tuhoutui: yksi taimista oli rautatieomenapuu. Sen juuret söivät myyrät, ja puu kaatui. Jätevesipumppaamo vaati kaivuritöitä. Koneen kuljettaja nosti yhden puun sivuun suuren juuripaakun mukana. Sitä puu ei kestänyt, vaan kuihtui pois. Kolmas puu ehti tuottaa ennätyksenä kuusi sangollista omenoita. Sitten syysmyrsky repäisi Y- kirjaimen muotoisen haaran. Haavapinta oli iso. Sidoin haarat tiukasti yhteen, kuten neuvottiin. Ohjeena oli pitää sidosta kolme vuotta. Se piti.

Kun otin sidoksen pois, toinen haara retkahti ja repesi lisää. Otin sen pois, mutta parissa vuodessa koko puu kuoli. Myöhemmin kuulin puutarhurilta, että sitominen olisi pitänyt tehdä ruostumattomalla teräspultilla. Semmoinen kyljestyy eli peittyy kaarnan alle. Pultti saa jäädä pysyvästi paikoilleen eikä se haittaa omenapuuta lainkaan.

 

Kuusiaidan viereen istutimme kuusi poppelia, jotka ostimme Paakilta.

Viime talvena kutsuin taas Karin töihin, koska puut tiputtivat paksuja, lahoja oksia yhtenään alas nurmikolle. Kari teki selvää jälkeä ja vei puun rungot ja oksat pois. Opetus oli: ei ikinä semmoista riesaa kuin poppelit ovat!

 Upseeri, sotaveteraani Erkki Suvilehto, lahjoitti meille kaksi lehtikuusen tainta.

Nyt ne ovat isoja puita jo.

Toinen on aivan kuusen kävyn muotoinen ja kaunis. Se kuitenkin varjostaa pahasti nurmikkoa, jolloin se sammaloituu. Lisäksi puusta tippuu paljon kuivia oksia ruohon leikkuun tielle.

Toinen lehtikuusi haarautui noin kolmimetrisenä. Sain pojan kanssa tuomion haarautumisen aiheuttamisesta jalkapalloa pelaamalla. Tiesimme itsemme syyttömiksi.

Myöhemmin, kun jalkapalloa ei enää pelattu, puu haarautui uudelleen. Näyttää siltä, että tuomio kumottiin. Oltiin kauan samassa asemassa kuin murhamies: murha ei vanhene koskaan, vaan sitä tutkitaan aina vaan. Se pitää varppeillaan.

 

Istutimme kasvimaalle viisitoista mustaviinimarjapensasta. Ne tulivat Vesikoskelta.

Pensaat tekivät jo pienenä isoja marjoja. Jo muutaman vuoden päästä annoimme ystävien poimia näistä pensaista marjoja, koska tuotto oli niin hyvä.

Sitten – äkkiarvaamatta – pensaisiin tarttui äkämäpunkkitauti. Emme tienneet, että sitä on kirkonkylällä. Linnut levittävät sitä, ehkä.

Taistelimme kymmenen vuotta äkämätautia vastaan poimimalla keväällä kaikki äkämät pois, mutta silti marjojen tuotto romahti.

Tästä hirmustuin niin, että ostin painesytkärin, jonka liekin lämpötila on yli tuhat astetta. Poltin äkämiä liekin kuumuudessa kuin olisin ollut kostaja. Mutta, kosto ei tehonnut ollenkaan.

Silloin kutsuin naapurin Karin – joka on auttanut minua monissa pulmissa – ja selostin ropleemin laadun.

Kari sanoi, että tähän juttuun tehoaa vain traktori ja siihen kiinnitetty sinkkisuopunki. Väkivalloin vedetään saastuneet pensaat juurineen pois. Ne pitää polttaa nuotiossa saman tien. Yhtään oksanpätkää ei saa säästää tulelta. 

Poltimme kuin helavalkeita, mutta virusten pelossa emme uskaltaneet paistaa hiilloksessa jäähyväismakkaroita uskollisille pensaille. Surin pensaita, jotka antoivat meille luonnonmukaista syötävää vuosien ajan. Muistopuhetta en kyennyt pitämään. Siperia opettaa. Sen kykenin hiljaisesti lausumaan.

 

Jostain syystä olen ollut poikkeuksellisen hyväntuulinen kaikkien näiden tuhotöiden aikana. En tiedä, mistä se johtuu. Onko mukana nuoruuden ilkitöiden makua?

Olisiko kuitenkin niin, että taakka on ollut raskas. Kun ratkaisu on ongelmaan löytynyt, se on puhdistanut kaiken pahan sielusta kuin onnistunut messu.

 Minulle kerrottiin kauan sitten, että muuan mies oli tullut siihen tulokseen, että juuri televisiossa on itse piru. Hän oli heittänyt tiedotusvälineen suuren ikkunaruudun läpi pihalle. Piru sai äkkilähdön eikä se ole palannut vieläkään takaisin. Siihen aikaan lasittaja löytyi läheltä, Pyhäsalmesta. Luther heitti Wartburgin linnassa kääntäessään Raamattua pirua mustepullolla. Sarvipää katosi eikä enää kiusannut uskonoppinutta.

 On mukava, että meillä ihmisillä on voimakkaita sisäisiä tunteita. Ne tekevät elämästä värikkään ja mielenkiintoisen.

 

Kenttälääkintää

 

Luutnantti ohjasi tulta, kun ammuin kevyellä konekiväärillä, malli –62. Oiva ase, patruunavyössä 250 kutia.

Se lienee kehitetty saksalaisen kevyen konekiväärin pohjalta, vaikka toimintamekanismi ei olekaan sama.

 Etutuella varustettu konetuliase tuntui pitkältä matkalta ampuessa erinomaiselta verrattuna huteraan rynnäkkökivääriin hyökkäystä torjuttaessa.

 

Ensimmäiset maalit ilmaantuivat 300 merin päähän. Siitä iltahämärän ilotulitus alkoi. Käytimme valojuovapatruunoita. Luodit sinkoilivat kimmokkeina muodostaen risteäviä lentoratoja.

Aaltomaisesti maaleja nousi pystyyn aina vain lähempänä, viimeiset viidenkymmenen metrin päästä. Niistä jo erottui silmät ja irvistävä suu.

 

Ohjasin kuulat silmien väliin. Upseeri kiitteli ammuntaa tehokkaaksi.

Äkkiä hän komensi vaihtamaan asemaa. Tartuin aseen kantokahvasta, mutta ranne kosketti tulikuumaa piippua. Kuului sähähdys, kun iho paloi kertalaakista rakolle.

 

No, lappua ja laastari päälle. Nuoren miehen vammat paranevat hyvin. Se johtuu hyvästä verenkierrosta.

Sama on hoito, jos saapas hankaa kantapäähän tai varpaisiin rakkoja. Tärkeintä on se, että hankaus kohdistuu hoidon aikana siteeseen, jonka tulee istua hyvin paikoillaan. Paras lienee ihoon itsekiinnittyvä joustoside. Iho saa rauhassa suojattuna parantua.

 

Samaan aikaan pitäisi tehdä tärkeä aivotyö, joka antaa vastauksen siihen, miksi rakot syntyivät. Väljä saapas, huono sukka vai kehnosti istuva jalkarätti? Toistuvat, kipeät rakot opettavat huoltamaan jalat ja ehkäisemään ennalta turhan kärsimyksen.

 

Saksassa kehitettiin rynnäkkökivääri, joka tuli käyttöön rintamalla 1944. Asetta valmistivat Walther, Haenel ja Erma.

Tässä tehokkaassa sotilasaseessa oli kaikki nykyaikaisen perusaseen ominaisuudet: lyhyt patruuna, kaliiberi 7.92x33, käyrä lipas, kaasumäntämekanismi ja kätevä koko. STG-44 oli 94 senttiä pitkä ja painoi runsaat viisi kiloa.

 

Varomaton ottaa helposti kovan iskun sormenpäähänsä ladatessaan rynnäkkökiväärin, jos ote on väärä. Lukko, syöksyessään vauhdilla eteen, repäisee helposti palkeen kielen sormenpäähän.

 

Hoitona vammaan on tarkka sormen pään entiseen muotoonsa saatto sekä napakka joustoside. Se tyrehdyttää verenvuodon, minkä ohella luotsaa asiat siihen suuntaan, että sormesta tulee ajan mittaan ihan käyttökelpoinen vaikkapa kauniimman sukupuolen hivelyyn!

 

Kun silmiin pölähtää toukanjauhoa tai muuta pölymäistä ainetta ensiapuna on välitön huuhtelu vedellä. Luonnon vesi käy vallan hyvin. Ei pidä jäädä odottelemaan, sillä luomen liike hieroo pian silmän pinnan rikki. Sitä seuraa runsas kyynelvuoto ja luomi menee kohta kramppiin.  Sen laukaisu vaatiikin jo puuduttavat tipat ja muun paikallislääkityksen.

 

Jos silmän pinnalla näkyy selvä rikka, sen voi varovasti poistaa kostutetulla pumpulipuikolla tai pehmeällä paperinpalalla. Avustaja tai hyvähermoinen potilas itse voi pitää silmää auki luomia loitontamalla. Kun kuluu aikaa, rikka pureutuu silmän pintaan niin, että se ei enää lähde kuin rikkaneulalla.

Maastossa peräkanaa kävellessä havupuun oksa lyö helposti kasvoille. Kun tuuri on sitä ”uutuuria”, neulanen tökkää sarveiskalvoon tai viiltää sen pintaa. Silmä tulvahtaa vetiseksi ja siihen ilmaantuu paheneva särky.

 

Tunnin kuluttua silmää ei enää kärsi pitää auki. Ensiapuna on huolellinen tarkastus suurennuslasilla, puuduttavat tipat luomikrampin hoitoon ja silmäsalva.

Tavallisesti asetetaan vielä Moshe Dayan – tyyppinen musta lappu silmään suojaksi, sillä pimeältä puolelta saattaa tulla ruumenta ja ruhkaa uudelleen, ja niin ollaan entistä viheliäisemmässä tilassa.

 

Kuuma vesi on aine, jota pitää käsitellä varovaisesti. Loiskahtaessaan saappaaseen se hetkessä polttaa ihon pahoin. Ensiapuna on välitön jalkineen poisotto, ihon paljastaminen ja kylmällä vedellä tai hyyhmällä valelu. Sitä jatketaan toistuvasti, kunnes polttava tunne on lakannut.

Mitään desinfiointiaineita ei pidä käyttää, sillä kuumuus on alueelta tappanut basillitkin.

Kärsinyt alue peitetään palovammasiteellä, jollainen löytyy lääkintälaukusta. Side kiinnitetään ”hevoslaastarilla” tai joustositeellä. Kapteeni määrää veepeetä, sillä palovammaa pitää kunnioittaa aina.

Sama olkoon määräys, jos kuumaa nestettä on kaatunut syliin niin, että perhekalleudet ovat saaneet osakseen tulisen tervehdyksen.  Upseeri voi määrätä peräti toipumislomalle kotiin, sillä paras hoito näissä tapauksissa löytyy varmasti huolekkaan vaimon toimesta.

Asia laajenee rajusti, jos porukka lähtee vaikkapa Saariselälle vaeltamaan. Erityisesti näin käy, jos mukaan pyrkii astmaatikko tai insuliinidiabeetikko. 

Mistä löytyy sairaanhoitaja, joka hoitaa insuliinisokin Kuikka- tai Ukselmapäällä tahi Pirunportin lumimassojen keskellä?

Reissu saa äkillisen käänteen, kun joku nyrjäyttää rakassa nilkkansa niin, ettei jalalle voi varata. Onko soitettava pelastushelikopteri?

Edellä mainittujen ongelmien hoitoon pitää varata hoitovälineet. Kääreitä, rakkojen hoitoon ja ehkäisyyn tarkoitettuja välineitä tarvitaan. Itseensä kiinnittyvät joustositeet ja vanha kunnon ideaaliside kuuluvat mukaan.

Kysymystä, pitääkö mukana olla haavan ompeluvälineet on syytä pohtia. Vastaus on ei, jos mukana ei ole sairaanhoitaja tai kätilö.

Vaellusrasituksessa energian kulutus on aivan toista luokkaa kuin kotoisella metsäpolulla kävely. Lapissa voi olla todella kylmää milloin vain kesäkuussa. Voi tuulla ja tulla lunta, räntää laakana. Diabeteksen tai astman kanssa saattaa tulla suuria pulmia. Tämä on otettava vakavasti.

Viikko tai 10 päivää Saariselällä tarkoittaa sitä, että samoajan terveyden pitää olla virheetön ja kunnon hyvän. Kun noustaan tunturiin tai ylitetään selänne parikymmentä kiloa painavan rinkan kanssa, se on vaativaa. 

Kaikille lienee täysin selvää, että erämaahan ei tule lähteä yksin. Porukka auttaa ja suojaa sekä pitää hyvän mielialan upeiden maisemien keskellä. Turvallisuus ennen kaikkea!

Tässäpä ajatuksia Bergans- rinkkaa kantaneelta veteraanilta.

 

 

 

Vireyden ylläpito

 

Korona-aika on eristänyt ihmisiä toisistaan. Erityisen vaikeaa sanotaan olevan jo ennestään yksinäisillä sekä kouluikäisillä nuorilla. Uutisoitiin, että mielenterveysongelmaisia nuoria on niin paljon, etteivät he sovi enää hoitolaitoksiin.

Tämä tuntuu erikoiselta, mutta on totta. Keinot vireänä pysymiseen ovat loppuneet. Huomaamme, että nuorten kasvulle on välttämätöntä päästä seurustelemaan ja yhteyteen ikätovereidensa kanssa.

 Teineille kuuluu kapina vanhoja asenteita vastaan – myös vanhempien maailmankuvaa kohtaan. Tukea tässä antavat ikätoverit. Kun heitä ei tapaa, ajatusmaailma hajautuu ja seuraa voimakasta ahdistusta, joka kauan jatkuessaan on tuhoisaa.

 Arvelen, että kaksi vuosiluokkaa vähintään kärsii huonosta opetuksesta, sillä etäopetus ei vastaa luokan inspiroivaa voimaa.

Ennestään heikohkot oppilaat uppoavat kuin suohon tai vesipinnan alle, koska tuki ei ole sama kuin normaalissa koulussa.

En osaa sanoa, millainen toiminta seuraavina vuosina voisi auttaa toipumisessa. Erityisesti matemaattisissa aineissa kaikki perustuu jo opitulle. Hyvässä menestyksessä ei voi olla aukkoja tietämyksessä. Onko jatkossa järjestettävä preppauskursseja, joilla opetetaan epäselviksi jääneitä asioita?

 

Vaimon kanssa noudatimme ohjeita varsin tarkasti. Itse käytin maskia vain vähän, koska siitä tuntui irtoavan hitusia. Ne menivät henkeen ja aiheuttivat yskänpuuskia. Hommasin netin kautta visiirin Huhtamäki Oy:stä. Se ratkaisi hengitysongelman, ja visiiriä on mukava käyttää.

En tiennyt, että minulle oli puhkeamassa astma, jonka lääkehoito alkoi 16/4.

Pidimme kiinni rutiineista joka päivä. Ne muodostuivat aterioista, kahvihetkistä, uutislähetyksistä ja säätiedotuksista.

Varasin itselleni melko täsmälliset ajat kaupassa käynteihin, joissa voi vaihtaa muutaman sanan tuttujen kanssa. Vaimo teki kauppalistan ja antoi älähyjä määräyksiä, jotka toivat ryhtiä hommiin.

 Matkalla kauppaan ja takaisin koetin ajaa niin puhtaasti kuin mahdollista. Se tarkoittaa oikeaa ajovauhtia, joustavia ratkaisuja toisiin tien käyttäjiin nähden sekä auton asettamista pikkutarkasti pysäköintiruutuun.

 Soitin kaupasta, jos jotain lista-ainetta ei löytynyt, koska asioiden hylkääminen noin vain voi nostaa vaimossa vastarintaa. Semmoinen saattaisi pilata koko päivän tunnelman, jos raiteet vievät jo aamulla vinoon.

 Soitin talven aikana veljelle ja ystäville enemmän kuin koskaan pitääkseni yhteyttä. Minä en ole esimerkillinen tyyppi yhteydenpitoasioissa, mutta silti yritin jotakin. Ei keskustelu mene koskaan hukkaan. Susista ja vihreistä riittää aina uutta tarinaa.

 

Huomattavan aikaisin aikaisempiin keväisiin nähden aloitin pihapaviljongin lattian puuöljykäsittelyn, koska oli lämmin viikko. Saman tien uuden pinnan saivat paraatioven rappuset ja pihakeinun lattiaosa, se, jolla jalat lepäävät kiikkuessa.

 Puukalusteisiin hankin tumman ruskeaksi sävytettyä puuöljyä.  Pintakäsittely muutti kulahtaneet istuimet uuden näköisiksi. Vieras voisi arvella, että on meillä tiikkiä tai mahonkia istuimet ulkona. Ehei, vaan huolellinen ylläpito tuottaa kauneutta varsin edullisesti. Mistäpä tässä rahoja olisi mahonkiin ilmestynyt, koska niitä ei meidän tilin kautta ole voitu pestäkään.

 Kuljin koko talven ajan kirjastossa ahkerasti.

Vaimolle piti tuoda kaikki L.M. Montgomeryn Anna-aiheiset kirjat.

Itse  tyydyin dokumentteihin ja eräkirjoihin. Aikuiselle miehelle ei oikein sovi itkeminen Anna- paran vaikeuksille. Mieshän ei itke julkisesti. Sen opettivat sodassa olleet.

Viimeksi lainasin Tuulikki Soinin Petsamo- aiheiset teokset. Niitä muistin kauan sitten tutkineeni mielenkiinnolla. Repetitio Mater  Studiorum est elikkä kertaus on opintojen äiti. Se on totta ja todesta otettava. Autuas on se, joka löytää tiedon jyväsen, suuren harvinaisuuden.

 

Auton renkaiden vaihto, ilmanpaineen asettaminen oikeaksi, auton imurointi, vaimon auttaminen ruuan laitossa, haravointi, oksasilppurin joustava käyttö, puukolla vuoleminen, sähköhöylällä lankun tasoitus, rusakon kiikarointi, Karjalan varpusten soitimen seuranta, linnun pönttöjen asetus, kaikkia näitä pitää harrastaa, muuten taito rappeutuu ja lopuksi kuolee pois. 

Sama koskee naisten käsittelyä. Heidän oikullisen luontonsa vuoksi sama kaava ei koskaan päde toista kertaa. On oltava joustava ja turvauduttava tosiasioihin, joita ei voi kieltää. Turvallisuus on tärkeintä, sillä naisten suurin kauhistus on outo mies. Toisaalta jonkunlaista pimeän tai muuta pelkoa voi käyttää liittolaisena, jolloin asiat sujuvat helpommin. Sutta pelkää hämärissä niin moni, ja onneksi paras turva siihen tautiin on kunnon mies. Eihän luomakunnan kruunu voi mitään pelätä.

Huomasin lahjaksi saadussa pullossa tekstin: Nectar Angelorum Hominibus. Onneksi on Kuukkelin kääntäjä. Tulos oli Enkelten mesi! Minulle on aina ollut hyvin tärkeää ottaa selville vaikeitakin asioita sekä se, mistä asiain tila johtuu. En sano tätä siksi, että olisin muita parempi - kaukana siitä -  vaan se johtuu iänikuisesta mielenkiinnosta.

Kävely metsässä on vasta nyt kulkutaudin aikana tunnustettu terapeuttiseksi. Maaseudun asukkaat ovat tienneet tämän aina.

Erityisesti lepopäivänä suosittelen astumista Luojan suureen kirkkoon. Sieltä tarttuu vireys ja virkistys kainaloon evääksi viikon arkipäivien voimavaraksi. Uskontoa tunnustamattomat hyötyvät yhtä lailla arjesta irtautumisesta ja edes hetken huolettomuudesta.

 

Vuonna 1957 meille tuli Aasiasta kova influenssaepidemia. Sen lasketaan vieneen hautaan noin kolmetuhatta ihmistä. Koronavirus on vienyt tähän mennessä hengen noin yhdeksältäsadalta.

Rokotus alkaa purra viheliääseen – myös Aasiasta tulleeseen – tautiin loppukevään aikana. Niin uskon ja niin sanovat asiantuntijat.

Me selvitämme tämän. Me selvitimme ilman rokotuksia aasialaisenkin.

Muistan tuon taudin talven yhä. Silloin naiset käyttivät havaintojeni mukaan viimeisen kerran mustia suruharsoja hautajaisissa. Surua ja itkua oli silloin paljon, mutta siitäkin selvittiin, koska elämän pitää jatkua.

Paikalleen jähmettyminen on yhtä kuin hallailta myöhäsyksyllä. Silloin luonto kuolee pystyyn.

 

Selkenevää tai sitten ei

 

Tutkimussuman läpäisin melko kevyesti. Kirjoitin siitä blogiin 30/3.

Ilman ulospuhallusseuranta lainamittarilla oli opettavaista. Vaati keskimäärin viisi hönkäisyä, jotta olisi löytynyt kolme arvoa luvun 20 sisällä. 

 

Sovelsin itse vähän lääkitystä, koska meinasin tukehtua keskiviikkona ja kiirastorstaina: otin itse hommaamaani kortisonia suun kautta. Se vaikutti niin, että pystyin puhaltamaan, ja rinnassa tuntuva arkuus suli hitaasti pois. Jätin pillerit hyllylle heti, kun apu tuli.

Aamujen puhallusarvot olivat usein surkeat, alle 400. Parannus putkenavaajalla oli merkittävä, samoin liman irtoaminen vartin päästä.

 

Katsoin itse röntgenkuvan, jonka hoitaja Karsikas minulle näytti. Heljä on mainio työssään ja suuri kaunotar.

Verikokeiden ottaja oli hyvin ystävällinen. Silti valehtelin hänelle, että en ole syönyt aamulla mitään. Unohdin olla syömättä. Ymmärsin, että laboratoriohoitaja ei ota kokeita, jos sanon totuuden. Perustelin hätävaletta sillä, että vain veren sokerin määritys heittää. Niin kävikin.

 

Lääkäri soitti ja kertoi tuloksia: röntgen normissa, verensokeri 7,8. Muut kokeet normissa. Veressä kuuluivat huilaavan allergiasolut.

Silloin tunnustin Efimille valehtelun. Hän nauroi, kun vitsailin, että jos olisin syönnin tunnustanut, äkääntynyt akka laboratoriossa olisi heittänyt minut ulos!

Puhalluskäyrä kuului olevan tyypillinen astmalle.

Määrättiin aloittamaan lääkehoito ja tulemaan kolmen kuun kierron jälkeen uuteen tarkastukseen.

 

Minusta tuli siis potilas.

No, kuuden päivän jälkeen tein jo ennätyksen 610 puhallusmittarilla, jonka ostin omaksi apteekista. Matti Huttunen sen minulle möi ja antoi, mutta myös otti guldenit työnantajansa kassaan. Eikö se ole hänen tehtävänsä?

 

Uskon astman olleen minulla jo kauan aikaa, ehkä kymmenen vuotta. Muut ensiksi ja minä vasta sitten- asenne pitkitti tosiasian paljastumista.

 

Tädillä oli vaikea astma. Hän joutui käyttämään lääkkeiden saannin apuna Spira- laitetta. Yhdellä serkulla on astma myös, joten perimän merkitys näkyy selvänä. Kaiken tämän tiesin, koska olin astmavastuulääkärinä 23 vuotta terveyskeskuksessa.

 

Aluksi lyhytkin kävely ulkoilmassa vei hengenkäynnin vaikeaksi ja aiheutti sisälle palattua vaivalloisia yskänkohtauksia.

Lähdin kiertämään niin sanotun kirkkolenkin, jonka pituus on kilometri. Tapulin kohdalla hengitys alkoi vinkua ja oli pysähdyttävä. Suihkelääke ei mennyt perille juurikaan, koska ilma kulki pinnallisesti. Seisoin siinä kymmenen minuuttia. Sitten kaksi lisäsuihketta rupesivat auttamaan.

 

Metsäkoneen jyrinä kuului tien varrelta. Kone kaatoi kuusia ja koivuja Hollannin tontilta. Sitä oli katsomassa Juhani ja opettaja Rautakoski. Hänen kanssaan puhelin tunnin ajan, että hengitys tasaantuisi.

 

Keskustelu kosketteli vanhojen koivujen vaaraa rakennuksille, Rönnqvistin venefirman aluksia, perämoottoria ja Kalajoen edustan merellä siian kalastusta. Tuntui surulliselta, että Esko Rautakoski saa melkeinpä yksin pyytää siikaa merestä. Nuoret eivät kehtaa nähdä vaivaa.

Turhaan Luoja antaa kasvaa karisiikoja ja vaellussiikoja, jotka ovat parasta ruokaa ihmiselle, mutta ei vaan kelpaa. Norjan lohta sen on oltava.

 

Kahden ja puolen tunnin kuluttua pääsin kotiin. Tukka oli märkä. Harkitsin suihkuun menoa, mutta annoin säästöjen vuoksi vaatteiden kuivaa päälle ja kampasin enimmät hiet tukasta tiheällä kammalla. Nythän kaikki säästävät ja leipovatkin kotona, jolloin rahat eivät lopu.

 

Näin olin mennyt viheliääseen kuntoon, kun liikuin pitkät ajat jatkuvassa hapen puutteessa. Tämmöinen kierre vei fyysisen kunnon huonoksi.

 

Summa summarum, olen kiitollinen terveyshenkilöille ajantilauksesta laboratorion ja röntgenin kautta neuvojille ja aulaemännille asti sekä meille pyrstötähden lailla yllätyksenä ilmestyneelle tohtorille ymmärryksestä ja ystävällisestä kohtelusta.

Kuinka se tie taisi suora olla, kun maa oli mutkallinen?

 

Kevyt englantilainen aamiainen

 

Hiljattain kuoli Englannin kunnioitettu prinssi Philip.

Tunsin surua, koska mies oli suoraselkäinen britti. 

Virallisen Britannian kansalaisuuden hän sai vuonna 1947. Philip palveli laivastossa ansiokkaasti ja puolusti sodassa Britanniaa ja Amerikan sotaponnisteluja.

Tunnen itseni englantilaismieliseksi. Se johtuu varmaan tuon kansan reiluudesta ja isänmaallisesta hengestä. He ovat aina olleet hyviä taistelussa.

Arvelen, että isäni oli saksalaismielinen. Hän sanoi Saksan pelastaneen Suomen jatkosodan ratkaisutaisteluissa. Sitä ei voida kieltää.

 

Englannin kuningashuone on ollut täysin saksalainen. Oikea sukunimi on Saxe-Gotha- Coburg. Ensimmäinen maailmansota oli ankara koettelemus kaikille, erityisesti Britannialle.

Ypresin taisteluissa tappiot olivat suuret: ensimmäinen taistelu vei hautaan puolet Englannin jalkaväestä. Toisessa taistelussa Saksa käytti kloorikaasua. Kolmannessa yhteenotossa kaatui ja haavoittui 450 000 miestä. Sommessa Saksan keisarillinen armeija teurasti noin 150 000 brittiä. Kokonaistappiot olivat peräti 630 000 miestä. 

Suurtaisteluissa kuvattiin ensimmäisen kerran Shell Shock eli kranaattikauhu. Se johti posttraumaattiseen oireyhtymään, jota ei silloin osattu hoitaa. Kovan kurin vuoksi pelkurit ammuttiin. Eivät he pelkureita olleet, vaan sairaita. Virsikirjaa mukaillen tekee mieli kirjoittaa: Sydän hämmästyypi näissä, Tuonen töissä, pelastetut riemastuu.

Englannin kuningasperhe ei enää uskaltanut pidempään käyttää saksalaista sukunimeään, sillä viha oli niin suuri. Sukunimi muutettiin Windsoriksi.

Minusta tuntuu, etteivät Saksa ja Englanti ole vieläkään ylimmät ystävät, vaan on näiden maiden suhde lähinnä neutraali.

Jalkapallossa Englanti ei pärjää Saksalle. Se käy kunnian päälle raskaasti.

Myös katsotaan, että Bundeswehrin Leopard- panssarivaunu on maailman paras, samoin MP-5 konepistooli.

Saksalaiset ajavat Mersuilla, Audeilla ja Bemareilla, mutta Englannin autoteollisuus on melkein kuollut. Todella kiusallisia nuo sakemannit!

 

Kun vaimo lähti hoidattamaan kynsiään taas kerran, tunsin minimaalisen aamupalan jälkeen nälän huikaistusta. Halusin itse laittaa englantilaisen aamiaisen Philipin muistoksi.

Jääkaapista ei löytynyt savustettua tai paistettua silliä. Ei myöskään paistettaviksi tarkoitettuja makkaroita, mutta löytyipä silavaa ja kaapissa oli kananmunia.

Tuoremehua löysin jääkaapista, sekä Kainuun juustoleipää. Olipa siellä pieni purkki lakkahilloakin.

Vaimo ja tytär kävivät Englannissa vuosia sitten. Aamiaisen koostumus oli vähän vaihdellut sielläkin, joten valmistin oman version.

Paistoin pannussa kaksi kananmunaa ja käristin huolellisesti Amerikan silavaa niin, että kaistaleet vähän jäykistyivät. Sämpylän halkaisin, mutta en pannut siihen juustoa enkä levitettä, koska olen kokonaan luopunut rasvoista leivän päällä.

Keitin kupillisen kahvia ja otin esiin juustoleivän ja hillon.

Kylläpä ateria maistui. Tuntui, että paistettua silliä tai makkaraa ei lainkaan kaivannut. Huomasin, että englantilaiset syövät todella hyvin.

Paahtoleipää ei ollut, eikä marmeladia, mutta sämpylä ja juustoleipä hillon kera korvasi ne hyvin.

Syödessäni mietin, kumpi on tehokkaampi, englantilainen perinteinen kiväärin patruuna .303 British (7,7x56) vai vastaava Saksan armeijan patruuna 7.92x 57?Molempien osumasta kyllä elämä loppuu, joten mietintä ei johtanut tulokseen. 

Nythän Naton patruunahuolto on niin rappeutunut, että amerikkalainen 7.62 x 51 eli .308 Nato on käytössä sekä 5.56 x 45.  Jälkimmäisen luodin nopeus on valtava ja osuma raatelee vihollisen sotilaan yleensä niin, ettei hän palaa koskaan taisteluun, vaan jää invalidiksi tai kotiutetaan sinkkiarkussa.

Semmoista on elämä. Eikä se tunnu muuttuvan yhtään rauhallisemmaksi. Tsadin presidentti menehtyi hiljattain taistelussa vallankumouksellisia islamisteja vastaan.

Jos kaikki aseistukseen käytetyt rahat pantaisiin elintarviketuotantoon, kaikki nälkä nykymaailmasta poistuisi. Se aiheuttaisi  varman rauhantilan, sillä luontaisen laiskuutensa vuoksi ihmislaji ei kyllä lähde vähällä kurjaan sotaan, jossa vallitsee ikuinen nälkä ja pelko kuolemasta. 

Aikoinaan Rooman rauha - Pax Romana - oli naapurikansojen mukaan kuoleman hiljaisuutta heille, koska keisarin armeija saatteli kaikki vastarintaan ryhtyneet maan poveen.  Historian valossa asia saattoi olla niin.

 

Varjelus

 

Rukoilemme kirkossa, että meidät säästettäisiin äkkikuolemalta ja siltä, ettei se tapahtuisi matkalla. Arkkivanhoillisen kuuloista vai onkohan sittenkään?

 Rouva oli ajanut poikansa kanssa jo lähes 200 kilometriä nelostietä helmikuulla. Hän oli tietoinen liukkaasta kelistä eikä siksi lähtenyt ohittamaan rekkaa, mikä yleensä on talvella hengenvaarallista puuhaa. Äkkiä taakse ilmaantui koppakuoriaisen muotoinen ranskalainen auto, joka lähti heti ohittamaan kovalla vauhdilla.

Rouvan auton kohdalla ohittajan auto alkoi pyöriä ja syöksyi perä edellä ajorataa pitkin. Näkyi, että kuljettajan suu oli ammollaan valtavasta huudosta.

 Liukkaan kelin suistama auto törmäsi tien kaiteeseen ja siitä sinkosi runsaasti osia ympäristöön. Oman hiljaisen vauhdin vuoksi rouva näki, että autosta kimposi mies, joka alkoi jutella lähelleen pysähtyneen toisen auton kuljettajan kanssa. Jatko jäi hämärän peittoon. Onneksi kukaan ei kuollut.

 

Toinen rouva oli keskellä päivää ja kesää ajamassa etelän suuntaan viitostiellä. Perässä oli ajanut kymmeniä kilometrejä iso auto. Vasemmalta tielle ryntäsi äkkiarvaamatta sarvipäinen hirvi. Rouvan pieni auto horjahti ison elukan osumasta. Hirvi painui saman tien viitaan.

Koko kehon tunnottomuus ja vapina estivät ajon, ja rouva pysäytti tien sivuun. Siinä pelästyksen aiheuttama sokki alkoi helpottaa.

 Takana ajaneen auton kuski tuli kartta levitettynä kysymään, mistä kääntyy tie Jyväskylään. Hän ei ollut huomannut hirveä lainkaan, eikä häntä kiinnostanut muu kuin oikean tiehaaran löytäminen!

Auton kyljestä löytyi lommo takaoven alaosasta ja ikkunan puitteesta ylhäältä. Kävi suuri varjelus, koska vauhtia oli satanen, ja se antoi syyn kiitosrukoukseen.

 

Suurilla pomoilla on isot autot. Sen mukainen on useasti vauhtikin. Kollegani oli kyydissä.

Äkkiä hyppäsi varjoista valtava hirvi tielle ja välittömästi törmäsi autoon, joka meni kerralla romuksi. Kuskiin ja matkustajaan kohdistui kova isku. Turvavyöstä jäi viisi senttiä leveä verestävä juova rintakehään.

Onneksi turvatyynyt pelastivat hengen.

 Verinen hirvi nosteli päätään ja korisi kuoleman vaivoissa. Lähdön läheisyyden ilmapiiri oli käsin kosketeltava.

Poliisi ampui hirven armonlaukauksella tielle ja hommasi hinausauton paikalle sekä jatkokyydin mainiosti palvellen.

Virkavallan johdonmukainen toiminta hoiti tehokkaasti mielenjärkytystä ja loi turvaa, joka oli kaikonnut salaperäisesti tiehensä.

 Poliisi antoi tarvittavan terapiankin sanomalla, että auton paksut raudat pelastivat, muuten olisi pitänyt tilata kaksi arkkua paikalle. Teidän aikanne ei ollut vielä, ja sen mukaan on jatkettava elämää.

 Vanhan kaavan mukaista rukousta ei ole analyysini mukaan ole hylättävä, vaan se on yhä ajankohtainen ja pätevä.

 

Johdatus proktologiaan

 

Proktologia oppina käsittelee peräsuolen sairauksia. Proktologi on tuon suoliston osan erikoistuntija, kirurgi, joka tutkii ja hoitaa kaikkia muitakin mahan alueen tauteja.

 Yhteen aikaan syöpään kuoli viidesosa väestöstä. Tämä osuus pakkaa vain nousemaan. Pyrkimys liitetään elintapoihin. Sanotaan, että suolistosyöpä on lihavien, tupakkaa ja alkoholia käyttävien sekä liian vähän liikuntaa harrastavien tauti.

Siihen liittyy usein ummetus. Kun kaikenlaisia kemikaaleja sisältävä uloste seisoo kauan peräsuolessa, ei ole ihme, että sen solut ovat voimakkaan kemiallisen ärsytyksen kohteena. Tulos voi olla kasvain.

 

Maha on saatava toimimaan päivittäin riittävän liikunnan ja ruokavalion avulla. Tunnen vieläkin tehneeni huonoa työtä, kun tutkin vanhaa leskimiestä kauan sitten. Ummetus vaivasi. 

Hän kertoi minulle omintakeisen hoitonsa. Se oli hernekeiton keittäminen torstaipäivinä. Johan räsähtää, hän mainitsi. Tyydyin siihen, enkä koettanut kammeta häntä toimimaan niin, että suoli tyhjenisi joka päivä. Väärä ratkaisu muistuu vieläkin mieleen joskus.

 Suurin syy peräpukamiin on lihavuus ja liian huono suolen toiminta. Perinnölliset tekijät ovat kyllä merkittävät, kuten suonikohjutaudissakin. Seuraa tulehduksia, jotka ovat kivuliaita sekä verenvuotoja.

Aikoinaan Ranskan aurinkokuningas oli niin lihava, että hänet piti auttaa metsästyshevosen selkään. Ammunta sotahevosen selästä onnistui kauris-, peura- ja villisikajahdissa. Pamauksiin hevonen oli totutettu.

Kylminä syyspäivinä palvelijat tarjosivat suoraan hevosen selkään purtavaa ja lämmittäviä viinaksia, makeaa viiniä ja konjakkia.

Pukamat vaivasivat, jolloin ranskalaisen häveliäisyyden vuoksi valmistettiin hoitoa varten erikoinen reikätuoli (Chaise persee).

Alhaalta päin, tuolin reiän lävitse proktologi hoiti aurinkokuninkaan peräpukamia.

Siihen aikaan vuotavia laskimoita poltettiin umpeen punahehkuun kuumennetulla erikoisraudalla. Kuningas huumattiin ooppiumilla ja viinalla ja sidottiin istumaan reikätuoliin.

 Virka oli raskas, ja taudin pelottava hoitokin vaati sisua. Toisaalta, aurinkokuninkaan makuukammariin oli jatkuva nuorten kaunottarien virta sen aikaisena luontoisetuna. Virallisen vaimon ainoa tehtävä oli synnyttää kruununperijä. Kuningas koetti pääasiallisesti pitää kurissa ikiaikaisen vihollisen, Englannin. Ajan mittaan se oli mahdotonta, sillä englantilaiset ovat sitkeitä sodankäynnissä.

 

Gynekologin pitää tehdä aina peräsuolitutkimus, sanottiin aikoinaan koulutuksessa. Joutuu oikeuteen, jos tutkii vain ensisijaisesti naisten lääkärille kuuluvat asiat, ja ihan vieressä istuukin tappava syöpä. Muutenkin, sanottiin lääkärikoulussa, pitää toimia huolellisesti, joustavasti ja hellävaraisesti näissä asioissa.

Jo lapsena kotona sanottiin, että naisia pitää katsella vain heidän kauniisiin kasvoihinsa. Se riittää tavallisesti. On totta, että toisessa päässä ei juuri kauneutta löydy, mutta sitä tiukempi pitää olla moraalin.

 

Keuhkokuumeen katsotaan olevan tehokas tappaja. Se vie Suomessa hautaan noin 5000 ihmistä vuodessa. Suolistosyöpiä löytyy kolmisen tuhatta samassa ajassa.

Kirurgi sanoi opetuskierrolla, että valtaosa suolisyövistä löytyy lääkärin sormen mitan päästä proktologisessa tutkimuksessa. Hän painotti sitä, että jos potilas kieltäytyy tästä tutkimuksesta, siitä pitää tehdä vahva merkintä papereihin.

 Jos syöpä sitten paljastuukin, tämä merkintä auttaa oikeudessa eikä voida tuomita laiminlyönnistä tutkimuksessa. Auta armias, jos merkintä puuttuu, kirurgi mainitsi. Uhkaa viraltapano tai toisen apulaisena työskentely rajatusti.

 

Hyvää opetusta oli myös se, että jos potilaalla on jo todettu peräpukamat, lääkäri ei saa uskoa, että seuraava verenvuoto johtuu automaattisesti pukamista.

On houkuteltava peräsuolitutkimukseen, sillä pukamien olemassaolo ei millään tavoin suojaa syövältä. Johtotähtenä pitää olla aina potilaan etu, ja se on aina ja ikuisesti vakavan sairauden varhaistoteaminen.

Muistelen usein saamaani koulutusta kauan sitten. Osa opettajista oli ollut rintamalla sodissamme Neuvostoliittoa vastaan. Mielestäni heillä oli ainutlaatuinen kyky saada meidät, kandit, tajuamaan olennaiset asiat vakavissa sairauksissa sekä ottamaan opetetut asiat haltuun. 

Suositeltiin toimimaan puhtaalla sydämellä ihmisen puolesta sairautta vastaan.

 

Kevättoimia

 

Nyt se on tullut, kevät ja lähestyvä kesä. Se virkistää ihmisiä. On puuhaa ja toimeliasta mietintää ja suunnittelua.

Laitoin lumikolat kesäteloille, lapiotkin ja lumenviskuukoneen. Niillä oli sydäntalvella runsaasti käyttöä.

Uunin lämmitys on lakannut. Pärjätään jo yksinomaan ilmalämpöpumpulla ja tarvittaessa pattereilla.

 

Korjasin särkyneen potkurin, jonka poikkitanko oli repeytynyt ja istuinosa painunut alas, kun vaimo kyyditsi lapsenlasta talvella. Laite piti purkaa ja irrottaa kahdeksan ruuvia sekä hentoinen metallilanka, jonka paksuus oli 5 – 6 milliä. Sen päässä oli ruostunut mutteri, jonka sain onneksi irtoamaan Bentex- merkkisellä irrotusöljyllä, jota sain muutama vuosi sitten ystävältä.

 

Korvasin kiinnityssysteemin kahdeksan millin kierretangolla, jonka päissä on mutterit. Poikkitangon valmistin kestopuulankusta särkyneiden osien mitoilla. Olin hieman ihmeissäni, että kaikki meni ongelmitta, kun korvasin ruostuneet ruuvitkin teräsruuveilla, joissa on torx- kanta.

 

Maalasin kaikki potkurin metalliosat sinkkimaalilla, jonka voi suihkuttaa ruosteenkin päälle, joskin esikäsittely on hyvä tehdä hiomapaperilla tai kulmahiomakoneella, jolloin lopputulos on paras. Puuosat maalasin uudelleen.

 

Krookukset ja sinivuokot heräsivät kukkimaan. Niissä näkyi jo 17/4 lihavia kimalaisia.

Niiden ensimmäinen ruoka tulee raidoista, jotka kukkivat ensimmäisenä. Ne ovat hyvin tärkeitä marja- ja omenasadon kannalta. Ihmettelin aikoinaan, kun isä kielteli kaatamasta raitoja peltojen ja puutarhan läheltä. En silloin tiennyt, miten tärkeitä raidat ovat tärkeille pölyttäjille.

Opettaja Happosen talosta kirkkoon päin on tien varrella runsaasti raitoja. Meillä on iso raita tontilla.

On kirkonkylällä tätä mainiota puuta muuallakin.

Vaikka raita on pajukasvi, sitä ei voida saada kasvamaan pistokkaista. 

On kerättävä siemeniä ja toimittava kuten puutarhakasvien kanssa: istutus multaruukkuun ja kevätpakkasia vältellen taimien hellintä sisätiloissa. Niille voi pitää puheenkin, että ne saisivat elämän langasta kiinni. Istutus on tehtävä kesän lämpöön. 

Ei Pyhää Franciscustakaan hupsuna pidetty, vaikka hän saarnasi linnuille 1200- luvulla.  Taimia on suojeltava vuosia rusakoilta, jotka käyvät kaiken nuoren pensaskasvuston kimppuun. 

Voi, kun poliisikunta ja kansalaiset saisivat palautettua vuoden 1962 metsästyslain osion, jossa puutarhaan tuhojaan tekemään tulleen rusakon sai aina pyydystää, ja paistaa tai keittää perheen hyväksi. 

Kun rusakot syksyllä alkavat Juudaksen hommaa muistuttavan käytöksensä, niitä vastaan sai nousta maaliskuun loppuun asti kaikin keinoin: jänislangoilla, loukuilla tai ampumalla. Vuonna 1992 vihreät saivat eduskunnan heltymään, ja vanha, viisas laki kumottiin. Nyt rusakot - viheliäiset Venäjältä maahan tunkeutuneet eläimet - syövät kukat hautausmailta ja muistomerkeiltä. Ne eivät mitään kunnioita. Niihin on tarttunut runsaasti venäläistä mielenlaatua sieltä, mistä ne ovat kotoisin. 

Neuvostoliiton toiseksi viimeinen lahja Suomelle oli supikoira, joka on kaikkein viheliäisin maassa pesivien lintujen ja niiden pesien tuhoaja. Viimeinen lahjapaketti sisälsi aggressiivisen itäisen hirvikärpäsen, joka on kauhistus marjastusaikaan monelle.

Tontilla kasvava komea raita takaa hyvät marja- sekä omenasadot. Puu on itsessään täysin ongelmaton, koska se ei leviä kuten pajukko.

 

Katos, jonka metallirunko seisoo meillä kestopuulankuista ja laudoista tehdyn lavan päällä, sai eilen seinilleen naamioverkon. Sen ripustamiseen tein syksyllä valmiiksi kuusikymmentä koukkua katiskankaidelangasta ja pehmeästä narusta.

Erikoisliike Olkkoselta tilasin kolme vuotta sitten kaksi naamioverkkoa, joiden koko on 6x2,4 metriä. Nivoin ne yhteen. 

Nyt jokainen neljästä seinämästä antaa näkösuojan. Verkko suojaa paahteelta ja sateelta kahvittelijat tai aterioitsijat. Katokseen muodostuu varjoisa ja sopivasti helteellä ympäristöä viileämpi paikka, koska naamioverkon rakoihin muodostuu itsestään ilman liike eli veto.

 Katekangas laitettiin paikalleen jo nyt, kun on niin lämmintä. Kangas on sateenpitävä. Tekee mieli käydä päiväkahvilla ulkona, jopa valmistaa vieressä seisovassa grillikodassa täysipainoinen ateria. Sitten voisi syödä kuten etelän herrat kultivoidusti ulkona.

 

Oksasilppurille alkaa olla töitä lehtikuusten lähellä maahan pudonneiden oksien vuoksi. Annoin Kari Makkosen – hyvin mieluisen miehen -kaataa vanhat poppelit talvella. Hommasta jäi lumeen oksanpätkiä ja muuta ryönää, joka sopii hyvin oksasilppurin kitaan. Sitä mukaa kuin työmaa paljastuu lumen sulaessa, on hyvä työskennellä ilman ruuhkaa vähän kerrallaan.

Lintujen ruokinta- automaatit joutivat jo pois paikoiltaan odottamaan seuraavaa talvea.

Kävin katsomassa yhtä linnunpönttöä, jonka lentoaukko on 27 – 28 milliä halkaisijalta. Minut yllätti se, että pöntössä oli sinitiaispariskunta kuhertelemassa. Toinen niistä kävi pöntön reiästä kurkkaamassa. Se näki, että ystävähän siellä on, ei vaaraa.

 Niin se saattoi turvallisesti jatkaa seurusteluaan, joka vastaa meillä ihmisillä morsiamen kanssa heilastelua. Luonnossa ei tarvitse lupia kysellä, jos haluaa morsiamen aittaan tositarkoituksella. Linnuilla on selvä etu meihin ihmisiin verrattuna, koska ne eivät ole kahlinneet itseään moraalisääntöjen verkkoihin, jotka estävät spontaanin elämän.

Linnut eivät huomisen huolista huokaa, kuten sanotaan tunnetussa, tunnepitoisessa kansanlaulussa. Siinäpä hyviä elämän ohjeita meille talven ja iän kangistamille tyypeille.

Kesää ja kukkasia on mieluista odotella.