Suuri mielenkiinto vaiko riippuvuus?

 

Kun televisio keksittiin ja laite halpeni sen verran, että sen ostaminen kävi mahdolliseksi, talojen katoille alkoi ilmestyä antenneja. Niitä kutsuttiin leikillisesti konkurssiharaviksi.

Pitkään tultiin toimeen mustavalkoisella teeveellä, mutta kun kuului kuiskeita väritelkkarista, ostajia virtasi kaupoille.

 Tuntui ihmeelliseltä, että kotona pystyi katselemaan tiede- ja dokumenttiohjelmia, joista sai ajantasaista tietoa. Kirjat tahtovat vanhentua, koska tiede etenee nopeasti.

Suosituimmat ohjelmat lienevät olleet Uutiset ja sää kauan aikaa. Oli runsaasti maataloutta, joten säätiedot olivat tärkeitä.

 Urheilu, olympialaiset, MM- ja EM-kisat kiinnostivat monia, koska suomalaiset pärjäsivät niissä.

Jalkapallon merkittävät kisat olivat suosittuja, kuten tenniskin. Mutta kun kuvaruutuun ilmestyivät Beatlesit tai muut pitkätukat, isäni napsautti television sammuksiin. Hän sanoi, ettei ole mitään mieltä katsoa noita pitkätukkaisia riekkujia. Siihen piti tyytyä ja lähteä työhommiin.

 

Nyt television katselu on pirstaloitunut voimakkaasti, koska ohjelmien tarjonta on valtava. Suoria lähetyksiä ei ole välttämätöntä katsoa kuten ennen, koska netin kautta voi katsoa itselleen sopivana aikana sitä, mihin on suurin mielenkiinto. Maksullisia kanavia kuuluu moni katselevan.

 Pitkien sarjojen tultua telkkuun, alettiin puhua siitä, miten jotkut ovat niihin koukussa. Oli mahdoton jättää katsomatta. Tämmöisiä olivat lännensarjat, Peyton Place, Dallas ja erilaiset dekkarit, joita on nykyään paljon.

Appiukko katsoi tiiviisti ”Emmentalia” ja anoppi Kauniita ja rohkeita. Molempia pidin höpötyksenä enkä niihin mieltynyt.

 

Pystytkö olemaan katsomatta? Jäätkö pois muusta harrastuksesta? Otatko lomaa, kun on suuret kisat? Jääkö monenlaista tarpeellista tekemättä, kun ohjelmat koukuttavat?

Kiusallisia kysymyksiä. Niihin on vaikea vastata, kuten pelihimoon sortuneenkin siihen, miksi pelaat.

Vaimo katsoi ohjelmaa Anna A lopussa hyvin tiiviisti. No eläkeläisellä on aikaa. Kun joku jakso tai sarjan alku oli jäänyt tietämättä, hän houkutteli minutkin katselemaan. Suostuin siihen Areenan kautta. Minua kiinnostivat vanhan ajan hyvä käytös ja maatilan hommat ja hevoset sarjassa.

 Jostain syystä vaimon piti saada katsoa koko sarja uudelleen. Hän oli itkenyt jo aikaisemmin paljon Annaa katsoessaan, mutta kun sain selville, että ohjelman jaksot eivät löydykään enää Areenasta, tuntui että taivas tummui ratkaisevasti.

Minun piti liittyä Netfliksiin, jossa koko sarja löytyi ehyenä. Se tieto tuli muilta. Tuntui kuin elämä ja autuus olisi löytynyt.

 Voi sitä vaimon kyynelvirtaa taas!

Katselin minäkin jonkun verran, mutta useimmiten kuuntelin samalla musiikkia enkä ollut täysin läsnä. Minulle riitti sarja kertaalleen nähtynä.

 Netfliksiin liittyessä piti valita kolme suosikkia. Hätäpäissäni merkitsin tuon Annan sekä yhden historiasta kertovan ohjelman ja vielä lännenelokuvan Kalpea ratsastaja. Kyllä kunnon länkkäri silloin tällöin tuntuu melkeinpä välttämättömältä, arvelen.

 Kun sarja oli katsottu, tuli siihen liittyvä uusi tehtävä. Oli varattava kolmen pompseissa kirjastosta L.M. Montgomeryn tuotannosta kaikki, mikä Annaa koskee.

En itse ole sen parempi. Katsoin uusintanakin sarjat Sydämen asialla sekä Kyläsairaala, kun sain veljeltä kuulla, että ”hyvä englantilainen sarja” menee telkussa. No, viatontahan se on, mutta mukavaa. Olisiko ihan lapsellista?