Vireyden ylläpito

 

Korona-aika on eristänyt ihmisiä toisistaan. Erityisen vaikeaa sanotaan olevan jo ennestään yksinäisillä sekä kouluikäisillä nuorilla. Uutisoitiin, että mielenterveysongelmaisia nuoria on niin paljon, etteivät he sovi enää hoitolaitoksiin.

Tämä tuntuu erikoiselta, mutta on totta. Keinot vireänä pysymiseen ovat loppuneet. Huomaamme, että nuorten kasvulle on välttämätöntä päästä seurustelemaan ja yhteyteen ikätovereidensa kanssa.

 Teineille kuuluu kapina vanhoja asenteita vastaan – myös vanhempien maailmankuvaa kohtaan. Tukea tässä antavat ikätoverit. Kun heitä ei tapaa, ajatusmaailma hajautuu ja seuraa voimakasta ahdistusta, joka kauan jatkuessaan on tuhoisaa.

 Arvelen, että kaksi vuosiluokkaa vähintään kärsii huonosta opetuksesta, sillä etäopetus ei vastaa luokan inspiroivaa voimaa.

Ennestään heikohkot oppilaat uppoavat kuin suohon tai vesipinnan alle, koska tuki ei ole sama kuin normaalissa koulussa.

En osaa sanoa, millainen toiminta seuraavina vuosina voisi auttaa toipumisessa. Erityisesti matemaattisissa aineissa kaikki perustuu jo opitulle. Hyvässä menestyksessä ei voi olla aukkoja tietämyksessä. Onko jatkossa järjestettävä preppauskursseja, joilla opetetaan epäselviksi jääneitä asioita?

 

Vaimon kanssa noudatimme ohjeita varsin tarkasti. Itse käytin maskia vain vähän, koska siitä tuntui irtoavan hitusia. Ne menivät henkeen ja aiheuttivat yskänpuuskia. Hommasin netin kautta visiirin Huhtamäki Oy:stä. Se ratkaisi hengitysongelman, ja visiiriä on mukava käyttää.

En tiennyt, että minulle oli puhkeamassa astma, jonka lääkehoito alkoi 16/4.

Pidimme kiinni rutiineista joka päivä. Ne muodostuivat aterioista, kahvihetkistä, uutislähetyksistä ja säätiedotuksista.

Varasin itselleni melko täsmälliset ajat kaupassa käynteihin, joissa voi vaihtaa muutaman sanan tuttujen kanssa. Vaimo teki kauppalistan ja antoi älähyjä määräyksiä, jotka toivat ryhtiä hommiin.

 Matkalla kauppaan ja takaisin koetin ajaa niin puhtaasti kuin mahdollista. Se tarkoittaa oikeaa ajovauhtia, joustavia ratkaisuja toisiin tien käyttäjiin nähden sekä auton asettamista pikkutarkasti pysäköintiruutuun.

 Soitin kaupasta, jos jotain lista-ainetta ei löytynyt, koska asioiden hylkääminen noin vain voi nostaa vaimossa vastarintaa. Semmoinen saattaisi pilata koko päivän tunnelman, jos raiteet vievät jo aamulla vinoon.

 Soitin talven aikana veljelle ja ystäville enemmän kuin koskaan pitääkseni yhteyttä. Minä en ole esimerkillinen tyyppi yhteydenpitoasioissa, mutta silti yritin jotakin. Ei keskustelu mene koskaan hukkaan. Susista ja vihreistä riittää aina uutta tarinaa.

 

Huomattavan aikaisin aikaisempiin keväisiin nähden aloitin pihapaviljongin lattian puuöljykäsittelyn, koska oli lämmin viikko. Saman tien uuden pinnan saivat paraatioven rappuset ja pihakeinun lattiaosa, se, jolla jalat lepäävät kiikkuessa.

 Puukalusteisiin hankin tumman ruskeaksi sävytettyä puuöljyä.  Pintakäsittely muutti kulahtaneet istuimet uuden näköisiksi. Vieras voisi arvella, että on meillä tiikkiä tai mahonkia istuimet ulkona. Ehei, vaan huolellinen ylläpito tuottaa kauneutta varsin edullisesti. Mistäpä tässä rahoja olisi mahonkiin ilmestynyt, koska niitä ei meidän tilin kautta ole voitu pestäkään.

 Kuljin koko talven ajan kirjastossa ahkerasti.

Vaimolle piti tuoda kaikki L.M. Montgomeryn Anna-aiheiset kirjat.

Itse  tyydyin dokumentteihin ja eräkirjoihin. Aikuiselle miehelle ei oikein sovi itkeminen Anna- paran vaikeuksille. Mieshän ei itke julkisesti. Sen opettivat sodassa olleet.

Viimeksi lainasin Tuulikki Soinin Petsamo- aiheiset teokset. Niitä muistin kauan sitten tutkineeni mielenkiinnolla. Repetitio Mater  Studiorum est elikkä kertaus on opintojen äiti. Se on totta ja todesta otettava. Autuas on se, joka löytää tiedon jyväsen, suuren harvinaisuuden.

 

Auton renkaiden vaihto, ilmanpaineen asettaminen oikeaksi, auton imurointi, vaimon auttaminen ruuan laitossa, haravointi, oksasilppurin joustava käyttö, puukolla vuoleminen, sähköhöylällä lankun tasoitus, rusakon kiikarointi, Karjalan varpusten soitimen seuranta, linnun pönttöjen asetus, kaikkia näitä pitää harrastaa, muuten taito rappeutuu ja lopuksi kuolee pois. 

Sama koskee naisten käsittelyä. Heidän oikullisen luontonsa vuoksi sama kaava ei koskaan päde toista kertaa. On oltava joustava ja turvauduttava tosiasioihin, joita ei voi kieltää. Turvallisuus on tärkeintä, sillä naisten suurin kauhistus on outo mies. Toisaalta jonkunlaista pimeän tai muuta pelkoa voi käyttää liittolaisena, jolloin asiat sujuvat helpommin. Sutta pelkää hämärissä niin moni, ja onneksi paras turva siihen tautiin on kunnon mies. Eihän luomakunnan kruunu voi mitään pelätä.

Huomasin lahjaksi saadussa pullossa tekstin: Nectar Angelorum Hominibus. Onneksi on Kuukkelin kääntäjä. Tulos oli Enkelten mesi! Minulle on aina ollut hyvin tärkeää ottaa selville vaikeitakin asioita sekä se, mistä asiain tila johtuu. En sano tätä siksi, että olisin muita parempi - kaukana siitä -  vaan se johtuu iänikuisesta mielenkiinnosta.

Kävely metsässä on vasta nyt kulkutaudin aikana tunnustettu terapeuttiseksi. Maaseudun asukkaat ovat tienneet tämän aina.

Erityisesti lepopäivänä suosittelen astumista Luojan suureen kirkkoon. Sieltä tarttuu vireys ja virkistys kainaloon evääksi viikon arkipäivien voimavaraksi. Uskontoa tunnustamattomat hyötyvät yhtä lailla arjesta irtautumisesta ja edes hetken huolettomuudesta.

 

Vuonna 1957 meille tuli Aasiasta kova influenssaepidemia. Sen lasketaan vieneen hautaan noin kolmetuhatta ihmistä. Koronavirus on vienyt tähän mennessä hengen noin yhdeksältäsadalta.

Rokotus alkaa purra viheliääseen – myös Aasiasta tulleeseen – tautiin loppukevään aikana. Niin uskon ja niin sanovat asiantuntijat.

Me selvitämme tämän. Me selvitimme ilman rokotuksia aasialaisenkin.

Muistan tuon taudin talven yhä. Silloin naiset käyttivät havaintojeni mukaan viimeisen kerran mustia suruharsoja hautajaisissa. Surua ja itkua oli silloin paljon, mutta siitäkin selvittiin, koska elämän pitää jatkua.

Paikalleen jähmettyminen on yhtä kuin hallailta myöhäsyksyllä. Silloin luonto kuolee pystyyn.