Pääministeri Palmen murha

 

Vuonna 1986 tapahtui kummia. Helmikuussa murhattiin Ruotsin pääministeri ja keväällä Thsernobylin ydinvoimala räjähti taivaan tuuliin. Ydinmateriaalia tuli tuulten mukana meille ja muualle Eurooppaan.

 

Palme oli hyvin älykäs mies. Hän oli kaksikielinen. Äidinkielet olivat saksa ja ruotsi. Nuoruudessaan Palme omaksui englannin ja ranskan taidon, jolloin hän pystyi keskustelemaan nopeasti melkein missä vaan.

Tuleva pääministeri hankki Amerikassa laajan oppimäärän talousopissa ja valtio-opissa. Kotimaassaan hän suoritti lakitieteen opinnot.

 

Palme ei ollut koskaan puoluelinjan mies. Ei hän ollut nuorisojärjestöissä eikä kiivennyt portaita ylös normaalia reittiä valitsemassaan Ruotsin sosialidemokraattisessa puolueessa. Ei, Palme pääsi Tage Erlanderin sihteeriksi jo nuorena. Erlander johti Ruotsia 23 vuotta.

 

Erlanderin väistyttyä, Palme pääsi johtopaikalle kivuttomasti. Minä uskon, että puolue oli Palmelle vain keino valtaan pääsyyn. Tuskin noin älykäs tyyppi oikeasti toimii minkään puolueen eteen.

Mihail Gorbatsov tunnusti Venäjällä, ettei hän ole koskaan ollut kommunisti, vaan ajatusmaailma on lähinnä maltillinen sosialidemokratia. Oli pakko olla NKP:ssa, muuten tie valtaan ei olisi auennut, hän mainitsi haastattelussa.

 

Ruotsi teki laajaa puolustusväline- ja vakoiluyhteistyötä USA:n kanssa. Sitä eivät lainkaan haitanneet puheet Vietnamin sotaa vastaan. Palme ymmärsi, etteivät amerikkalaiset halua loputtomiin lähettää nuoria miehiä turhauttavaan viidakkosotaan valtameren taakse. Sinkkiarkkuliikenne kotimaahan sen kun jatkui vuodesta toiseen, ja omaisten suru nostatti laajoja mielenosoituksia sotaa vastaan USA:ssa.

 

Pääministeri Palme ei välittänyt juuri suojautua väkivallalta. Hän käveli usein töihin ja jätti henkivartijat kokonaan pois vapaa-aikoinaan. Hän halusi olla kansan keskuudessa eikä toimia palatsiruhtinaana.

 

Murha oli sokki ruotsalaisille. Se oli sokki kaikkien maiden poliitikoille.

Kaikki etevät rikostutkijat olivat viikonloppuvapaalla. Murharyhmän johtaja sai lauantaiaamuna lukea lehdestä, että pääministeri oli ammuttu perjantaina noin klo 23.20!

Rikospaikan eristäminen ja todistajien haastattelut eivät oikein sujuneet. Kaksi laukausta oli ammuttu. Molemmat luodit löysivät siviilit, eivät rikospaikan tutkijat.

Läänin poliisijohtaja Holmer alkoi johtaa tutkimuksia erilaisten teorioiden kautta. Hän epäili kurdien työväenpuolueen PKK:n murhanneen Palmen. Syynä oli se, ettei Ruotsi myynyt aseita kurdeille.

Toinen epäilyksen alainen oli kroaattien fasistihenkinen terrorijärjestö Ustasa.

 

Tämmöinen tuntuu jälkeen päin kovin kaukaa haetulta. Tuskinpa kaupan raukeaminen on syy toisen maan pääministerin murhaan.

 

Saman talven aikana keväällä eläkkeelle jäänyt etevä murhatutkija sanoi, että Stig Engströmiä pitää syynätä tarkemmin. Häntä ei uskottu, vaan ensin Engströmin tutkimus pantiin sivuun ja sitten ”sementoitiin”.

 

Engström oli se Skandian mies, joka oli siihen aikaan ylitöissä murhapaikan kohdalla. Hän poistui kellokortin mukaan talosta kello 23.19, mutta palasi hermostuneena kello 23.45 takaisin Skandian taloon. Tuona aikana hän teki murhan, pakeni ja palasi työpaikalleen.

 

Yöllä paikalla oli vain rajallinen määrä ihmisiä. Yksi niistä oli Engström, joka oli vakuutusyhtiö Skandian talossa töissä korvatakseen poissaolojaan. Olisiko syy ollut viina ja työstä poissaolot ylityön tekemiseen.

 

Teini-ikäinen tyttö ja poika yrittivät elvyttää pääministeriä. He käänsivät – aivan oikein – uhrin kyljelleen, koska suusta ja nenästä tuli valtavasti verta. Kuula oli katkaissut henkitorven ja elimistön päävaltimon, aortan, sekä murskannut selkänikaman lapojen välissä.

Tosiasiassa mitään ei ollut tehtävissä, sillä Olof Palme kuoli jo kaatuessaan jalkakäytävälle.

Toinen kuula meni rouva Palmen vaatteiden läpi selän puolelta ja nirhaisi ihoa. Kuolema kosketti rouvaa todella läheltä.

 

Ruotsin rikosteknikot tutkivat luodit ja pariskunnan vaatteet sekä lähettivät nämä varmuuden vuoksi Saksaan Wiesbadeniin. Siellä on yksi maailman parhaita rikoslaboratorioita.

Saksalaiset vahvistivat, että vaatteiden luodinreikien lyijyisotoopit olivat täsmälleen samat kuin löydetyissä luodeissa.

Ase oli Smith&Wesson .375 Magnum- revolveri. Sen sanoivat myös FBI:n tutkijat Amerikassa. Luodit pystyivät lävistämään suojaliivitkin.

 

Asetta ei koskaan löytynyt, koska Engströmiä ei tutkittu. Miestä kuultiin hätäisesti todistajana, koska hän väitti itse olleensa auttamassa uhria.

Nuorten mukaan kukaan muu ei koskenut Palmeen kuin he vain. Poliisikin tajusi, että pääministeri oli kuollut heti.

Palmen rouva oli sokissa, eikä osannut sanoa ampujasta mitään olennaista.

 

Alempiarvoiset, mutta fiksut tutkijat johtivat epäilykset toistuvasti Stig Engströmiin, mutta heitä ei uskottu.

Johto määräsi Engströmin jätettäväksi sivuun. Hän valehteli julkisuudessa jatkuvasti ja piti lehdistötilaisuuksia ollakseen esillä. Niissä hän moitti poliisia saamattomuudesta ja toi esille asioita, joita muut todistajat eivät olleet havainneet. Hän antoi kuvan tappajasta – eli itsestään – mutta poliisijohdon silmät olivat sokaistut. FBI:n tekemä profilointi täsmäsi hyvin Engströmiin.

 

Todistajat kuvasivat ampujan juuri sellaiseksi kuin Engström oli vaatetuksen puolesta, silti Holmer ei antanut periksi.

 

Vasta nyt, vuosi sitten, Ruotsin poliisi julkisti, että tutkinta on lopetettu ja analyysin mukaan Stig Engström murhasi Olof Palmen.

 

Murhaaja ajautui tekonsa jälkeen yhä lähemmin kaveriksi viinan kanssa. Mikään hoito ei auttanut häntä. Ruotsin Kelaa vastaava laitos antoi 1993 eläkkeen, koska viina tuhosi Engströmin työkyvyn.

Vuonna 2000 Palmen murhaaja löytyi kuolleena asunnostaan. Viina ja lääkkeet olivat yhdessä vieneet hengen. Vaimokin oli jättänyt hänet jatkuvan juopumuksen takia.

 

Tähän murhaan perehtyessä minulle nousi monta kertaa kyynel silmään. Palme oli älykäs ja hyvä johtaja, joka uskalsi sanoa suurvaltojen johtajille suorat sanat.

Toisaalta, Palme puhui rauhasta, mutta salli salaa puolustusministerinsä voidella Intian johtajia sekä Lähi-Idän pomoja.

 

Suurvaltojen hämmästykseksi Intia teki suuret asekaupat Ruotsin kanssa.

Iran sai haltuunsa Robot 70- ilmatorjuntaohjuksia, joita Ruotsi valmisti. Lasersäde vei ohjuksen vihollisen hävittäjän tai pommikoneen reitille, ja räjähdys tuhosi ne.

 

Sodassa taivaan hallinta on hyvin tärkeä nykyaikaisessa sodassa. Ilmavoimien suojassa panssarit voivat hyökätä. Mutta, mutta. Palme ymmärsi, että Irak tarvitsee vasta-aseen, ja semmoisen valmisti Boforsin asetehdas. 

Konetuliase ampui valojuovaluodeilla kaukaa vihollisen panssarivaunua. Kun kuulat kimposivat vaunusta, ampuja painoi panssarintorjuntatykin laukaisinta. Televisiossa näytettiin, miten iranilaisen panssarivaunun koko torni räjähti. Molempien aseiden ammusten lentorata oli täsmälleen sama.

 

Palmen johtama Ruotsi teki rahaa asekaupoilla. Mikään muu kymmenen miljoonan asukkaan kansa ei pysty tuottamaan hävittäjäkoneita ja panssarivaunuja kuin Ruotsi. Meidänkin ilmavoimamme käytti kauan aikaa Draken hävittäjiä. Sanotaan, että Ruotsin kalusto – kuten autotkaan – eivät ole suinkaan huonompia kuin isoilla mailla.

 

Ei Palme mikään huono poliitikko ollut, päinvastoin.

Eikö Suomenkin johto puhu rauhasta, mutta oman kansan turvaamiseksi hankkii mahdollisimman hyviä aseita? Venäjä ärähti hiljattain meille ja kysyi, mihin Suomi tarvitsee ohjuksia, joiden kantama on 250 kilometriä. Vastausta ei ainakaan julkisesti lähtenyt Moskovaan, tuskin salaakaan.