Kenttälääkintää

 

Luutnantti ohjasi tulta, kun ammuin kevyellä konekiväärillä, malli –62. Oiva ase, patruunavyössä 250 kutia.

Se lienee kehitetty saksalaisen kevyen konekiväärin pohjalta, vaikka toimintamekanismi ei olekaan sama.

 Etutuella varustettu konetuliase tuntui pitkältä matkalta ampuessa erinomaiselta verrattuna huteraan rynnäkkökivääriin hyökkäystä torjuttaessa.

 

Ensimmäiset maalit ilmaantuivat 300 merin päähän. Siitä iltahämärän ilotulitus alkoi. Käytimme valojuovapatruunoita. Luodit sinkoilivat kimmokkeina muodostaen risteäviä lentoratoja.

Aaltomaisesti maaleja nousi pystyyn aina vain lähempänä, viimeiset viidenkymmenen metrin päästä. Niistä jo erottui silmät ja irvistävä suu.

 

Ohjasin kuulat silmien väliin. Upseeri kiitteli ammuntaa tehokkaaksi.

Äkkiä hän komensi vaihtamaan asemaa. Tartuin aseen kantokahvasta, mutta ranne kosketti tulikuumaa piippua. Kuului sähähdys, kun iho paloi kertalaakista rakolle.

 

No, lappua ja laastari päälle. Nuoren miehen vammat paranevat hyvin. Se johtuu hyvästä verenkierrosta.

Sama on hoito, jos saapas hankaa kantapäähän tai varpaisiin rakkoja. Tärkeintä on se, että hankaus kohdistuu hoidon aikana siteeseen, jonka tulee istua hyvin paikoillaan. Paras lienee ihoon itsekiinnittyvä joustoside. Iho saa rauhassa suojattuna parantua.

 

Samaan aikaan pitäisi tehdä tärkeä aivotyö, joka antaa vastauksen siihen, miksi rakot syntyivät. Väljä saapas, huono sukka vai kehnosti istuva jalkarätti? Toistuvat, kipeät rakot opettavat huoltamaan jalat ja ehkäisemään ennalta turhan kärsimyksen.

 

Saksassa kehitettiin rynnäkkökivääri, joka tuli käyttöön rintamalla 1944. Asetta valmistivat Walther, Haenel ja Erma.

Tässä tehokkaassa sotilasaseessa oli kaikki nykyaikaisen perusaseen ominaisuudet: lyhyt patruuna, kaliiberi 7.92x33, käyrä lipas, kaasumäntämekanismi ja kätevä koko. STG-44 oli 94 senttiä pitkä ja painoi runsaat viisi kiloa.

 

Varomaton ottaa helposti kovan iskun sormenpäähänsä ladatessaan rynnäkkökiväärin, jos ote on väärä. Lukko, syöksyessään vauhdilla eteen, repäisee helposti palkeen kielen sormenpäähän.

 

Hoitona vammaan on tarkka sormen pään entiseen muotoonsa saatto sekä napakka joustoside. Se tyrehdyttää verenvuodon, minkä ohella luotsaa asiat siihen suuntaan, että sormesta tulee ajan mittaan ihan käyttökelpoinen vaikkapa kauniimman sukupuolen hivelyyn!

 

Kun silmiin pölähtää toukanjauhoa tai muuta pölymäistä ainetta ensiapuna on välitön huuhtelu vedellä. Luonnon vesi käy vallan hyvin. Ei pidä jäädä odottelemaan, sillä luomen liike hieroo pian silmän pinnan rikki. Sitä seuraa runsas kyynelvuoto ja luomi menee kohta kramppiin.  Sen laukaisu vaatiikin jo puuduttavat tipat ja muun paikallislääkityksen.

 

Jos silmän pinnalla näkyy selvä rikka, sen voi varovasti poistaa kostutetulla pumpulipuikolla tai pehmeällä paperinpalalla. Avustaja tai hyvähermoinen potilas itse voi pitää silmää auki luomia loitontamalla. Kun kuluu aikaa, rikka pureutuu silmän pintaan niin, että se ei enää lähde kuin rikkaneulalla.

Maastossa peräkanaa kävellessä havupuun oksa lyö helposti kasvoille. Kun tuuri on sitä ”uutuuria”, neulanen tökkää sarveiskalvoon tai viiltää sen pintaa. Silmä tulvahtaa vetiseksi ja siihen ilmaantuu paheneva särky.

 

Tunnin kuluttua silmää ei enää kärsi pitää auki. Ensiapuna on huolellinen tarkastus suurennuslasilla, puuduttavat tipat luomikrampin hoitoon ja silmäsalva.

Tavallisesti asetetaan vielä Moshe Dayan – tyyppinen musta lappu silmään suojaksi, sillä pimeältä puolelta saattaa tulla ruumenta ja ruhkaa uudelleen, ja niin ollaan entistä viheliäisemmässä tilassa.

 

Kuuma vesi on aine, jota pitää käsitellä varovaisesti. Loiskahtaessaan saappaaseen se hetkessä polttaa ihon pahoin. Ensiapuna on välitön jalkineen poisotto, ihon paljastaminen ja kylmällä vedellä tai hyyhmällä valelu. Sitä jatketaan toistuvasti, kunnes polttava tunne on lakannut.

Mitään desinfiointiaineita ei pidä käyttää, sillä kuumuus on alueelta tappanut basillitkin.

Kärsinyt alue peitetään palovammasiteellä, jollainen löytyy lääkintälaukusta. Side kiinnitetään ”hevoslaastarilla” tai joustositeellä. Kapteeni määrää veepeetä, sillä palovammaa pitää kunnioittaa aina.

Sama olkoon määräys, jos kuumaa nestettä on kaatunut syliin niin, että perhekalleudet ovat saaneet osakseen tulisen tervehdyksen.  Upseeri voi määrätä peräti toipumislomalle kotiin, sillä paras hoito näissä tapauksissa löytyy varmasti huolekkaan vaimon toimesta.

Asia laajenee rajusti, jos porukka lähtee vaikkapa Saariselälle vaeltamaan. Erityisesti näin käy, jos mukaan pyrkii astmaatikko tai insuliinidiabeetikko. 

Mistä löytyy sairaanhoitaja, joka hoitaa insuliinisokin Kuikka- tai Ukselmapäällä tahi Pirunportin lumimassojen keskellä?

Reissu saa äkillisen käänteen, kun joku nyrjäyttää rakassa nilkkansa niin, ettei jalalle voi varata. Onko soitettava pelastushelikopteri?

Edellä mainittujen ongelmien hoitoon pitää varata hoitovälineet. Kääreitä, rakkojen hoitoon ja ehkäisyyn tarkoitettuja välineitä tarvitaan. Itseensä kiinnittyvät joustositeet ja vanha kunnon ideaaliside kuuluvat mukaan.

Kysymystä, pitääkö mukana olla haavan ompeluvälineet on syytä pohtia. Vastaus on ei, jos mukana ei ole sairaanhoitaja tai kätilö.

Vaellusrasituksessa energian kulutus on aivan toista luokkaa kuin kotoisella metsäpolulla kävely. Lapissa voi olla todella kylmää milloin vain kesäkuussa. Voi tuulla ja tulla lunta, räntää laakana. Diabeteksen tai astman kanssa saattaa tulla suuria pulmia. Tämä on otettava vakavasti.

Viikko tai 10 päivää Saariselällä tarkoittaa sitä, että samoajan terveyden pitää olla virheetön ja kunnon hyvän. Kun noustaan tunturiin tai ylitetään selänne parikymmentä kiloa painavan rinkan kanssa, se on vaativaa. 

Kaikille lienee täysin selvää, että erämaahan ei tule lähteä yksin. Porukka auttaa ja suojaa sekä pitää hyvän mielialan upeiden maisemien keskellä. Turvallisuus ennen kaikkea!

Tässäpä ajatuksia Bergans- rinkkaa kantaneelta veteraanilta.