Varjelus

 

Rukoilemme kirkossa, että meidät säästettäisiin äkkikuolemalta ja siltä, ettei se tapahtuisi matkalla. Arkkivanhoillisen kuuloista vai onkohan sittenkään?

 Rouva oli ajanut poikansa kanssa jo lähes 200 kilometriä nelostietä helmikuulla. Hän oli tietoinen liukkaasta kelistä eikä siksi lähtenyt ohittamaan rekkaa, mikä yleensä on talvella hengenvaarallista puuhaa. Äkkiä taakse ilmaantui koppakuoriaisen muotoinen ranskalainen auto, joka lähti heti ohittamaan kovalla vauhdilla.

Rouvan auton kohdalla ohittajan auto alkoi pyöriä ja syöksyi perä edellä ajorataa pitkin. Näkyi, että kuljettajan suu oli ammollaan valtavasta huudosta.

 Liukkaan kelin suistama auto törmäsi tien kaiteeseen ja siitä sinkosi runsaasti osia ympäristöön. Oman hiljaisen vauhdin vuoksi rouva näki, että autosta kimposi mies, joka alkoi jutella lähelleen pysähtyneen toisen auton kuljettajan kanssa. Jatko jäi hämärän peittoon. Onneksi kukaan ei kuollut.

 

Toinen rouva oli keskellä päivää ja kesää ajamassa etelän suuntaan viitostiellä. Perässä oli ajanut kymmeniä kilometrejä iso auto. Vasemmalta tielle ryntäsi äkkiarvaamatta sarvipäinen hirvi. Rouvan pieni auto horjahti ison elukan osumasta. Hirvi painui saman tien viitaan.

Koko kehon tunnottomuus ja vapina estivät ajon, ja rouva pysäytti tien sivuun. Siinä pelästyksen aiheuttama sokki alkoi helpottaa.

 Takana ajaneen auton kuski tuli kartta levitettynä kysymään, mistä kääntyy tie Jyväskylään. Hän ei ollut huomannut hirveä lainkaan, eikä häntä kiinnostanut muu kuin oikean tiehaaran löytäminen!

Auton kyljestä löytyi lommo takaoven alaosasta ja ikkunan puitteesta ylhäältä. Kävi suuri varjelus, koska vauhtia oli satanen, ja se antoi syyn kiitosrukoukseen.

 

Suurilla pomoilla on isot autot. Sen mukainen on useasti vauhtikin. Kollegani oli kyydissä.

Äkkiä hyppäsi varjoista valtava hirvi tielle ja välittömästi törmäsi autoon, joka meni kerralla romuksi. Kuskiin ja matkustajaan kohdistui kova isku. Turvavyöstä jäi viisi senttiä leveä verestävä juova rintakehään.

Onneksi turvatyynyt pelastivat hengen.

 Verinen hirvi nosteli päätään ja korisi kuoleman vaivoissa. Lähdön läheisyyden ilmapiiri oli käsin kosketeltava.

Poliisi ampui hirven armonlaukauksella tielle ja hommasi hinausauton paikalle sekä jatkokyydin mainiosti palvellen.

Virkavallan johdonmukainen toiminta hoiti tehokkaasti mielenjärkytystä ja loi turvaa, joka oli kaikonnut salaperäisesti tiehensä.

 Poliisi antoi tarvittavan terapiankin sanomalla, että auton paksut raudat pelastivat, muuten olisi pitänyt tilata kaksi arkkua paikalle. Teidän aikanne ei ollut vielä, ja sen mukaan on jatkettava elämää.

 Vanhan kaavan mukaista rukousta ei ole analyysini mukaan ole hylättävä, vaan se on yhä ajankohtainen ja pätevä.