Pääsiäismessussa

 

Ilmoittauduin kirkkopalvelukseen kiirastorstaille ja toiselle Pääsiäispäivälle, messuun. Nykyajan tavalla, älypuhelimella, toimitin tiedon seurakuntaan, ja seurakunta vastasi, kyllä.

Kyyditsin vaimon kiirastorstai- illan tilaisuuteen. Itse en pystynyt sisälle kirkkoon saapumaan, koska edellisenä päivänä Honkavuorella tulilla meni henkeen nuotion savua. Siitä seurasi valtavia yskänkohtauksia kaksi vuorokautta. Tuntui, että loppu tulee, koska ilmaa ei saanut.

Iltamessuun pääsimme pariskuntana.

Läsnä oli yksitoista aikuista ja seitsemän nuorta tyttöä sekä nuoriso- ohjaaja Jani Heinineva sekä isoinen, joka toimi rummuttajana. Saksalainen sanoo: Trommelman.

Janilla on ikoninen kitara, Fender Stratocaster. Sen suunnittelu onnistui aikoinaan niin, että mitään ei ole tarvinnut muuttaa.

Kirkkopalvelus, messu, sujui hyvin Helin johtaessa. Hän on niin äidillinen ja turvallinen.

Nuoret lauloivat loistavasti. On hyvä, että he lähtevät mukaan esiintymään. Trommelman ja apulaisrummuttaja, tyttö, olivat varustettu ihmeellisellä rytmitajulla. On köyristettävä selkä kumarrukseen!

Kaikki mukana olo kasvattaa pääomaa elämää varten suuresti. Pappi Heli osoitti suurta tahdikkuutta kiittämällä nuoria.

Minun aikanani kellään ei ollut mitään soitinta. Koululla oli urkuharmoni, samoin keskikoulussa, lukiossa. Ei kitaroita, ei rumpuja, mutta opettajan kerrottiin rummuttaneen tamburiinilla tyttöjen jumppatunnilla.

 

Kun pysyy rehellisenä, nuorista tulee vaikka mitä: maistereita, opettajia, kielitaitoisia herrojen sihteereitä, suuryritysten ulkomaansuhteiden hoitajia.

Meitä jo rutistuneita vanhusparkoja ilahduttavat kauniit ja osaavat nuoret, jotka aivan eri rohkeudella ovat mukana, kuin me aikoinaan.

On toivottavaa, että rokotusten immunisoidessa laajat kansankerrokset, pääsemme normaaliin kirkon toimintaan.

Nuoret tarvitsevat leirinsä rippikoulussa. Sieltä voi jäädä se pieni siemen itämään, joka johtaa elämään ja autuuteen.

Me vanhemmat tarvitsemme Jumalan sanaa keventämään monenlaisia taakkoja, vaivoja ja lohduttamaan menetyksissä.

Onneksi meillä on vakaat, äidilliset papit, jotka ovat toimessaan erinomaisia. Ei tarvitse pelätä kuin entisajan rovasteja, joiden äänikin jylisi kuin pelottavin ukkonen. 

Yhden meistä rippikoululaisista pappi nosti yhdellä kädellä niskasta ilmaan ja kantoi ulos, koska hän ei osannut ulkoa yhtä uskonkappaletta. Siinä tunsi olevansa ihan tuomiolla. Sivulle ei uskaltanut paljon vilkuilla!