Kevättoimia

 

Nyt se on tullut, kevät ja lähestyvä kesä. Se virkistää ihmisiä. On puuhaa ja toimeliasta mietintää ja suunnittelua.

Laitoin lumikolat kesäteloille, lapiotkin ja lumenviskuukoneen. Niillä oli sydäntalvella runsaasti käyttöä.

Uunin lämmitys on lakannut. Pärjätään jo yksinomaan ilmalämpöpumpulla ja tarvittaessa pattereilla.

 

Korjasin särkyneen potkurin, jonka poikkitanko oli repeytynyt ja istuinosa painunut alas, kun vaimo kyyditsi lapsenlasta talvella. Laite piti purkaa ja irrottaa kahdeksan ruuvia sekä hentoinen metallilanka, jonka paksuus oli 5 – 6 milliä. Sen päässä oli ruostunut mutteri, jonka sain onneksi irtoamaan Bentex- merkkisellä irrotusöljyllä, jota sain muutama vuosi sitten ystävältä.

 

Korvasin kiinnityssysteemin kahdeksan millin kierretangolla, jonka päissä on mutterit. Poikkitangon valmistin kestopuulankusta särkyneiden osien mitoilla. Olin hieman ihmeissäni, että kaikki meni ongelmitta, kun korvasin ruostuneet ruuvitkin teräsruuveilla, joissa on torx- kanta.

 

Maalasin kaikki potkurin metalliosat sinkkimaalilla, jonka voi suihkuttaa ruosteenkin päälle, joskin esikäsittely on hyvä tehdä hiomapaperilla tai kulmahiomakoneella, jolloin lopputulos on paras. Puuosat maalasin uudelleen.

 

Krookukset ja sinivuokot heräsivät kukkimaan. Niissä näkyi jo 17/4 lihavia kimalaisia.

Niiden ensimmäinen ruoka tulee raidoista, jotka kukkivat ensimmäisenä. Ne ovat hyvin tärkeitä marja- ja omenasadon kannalta. Ihmettelin aikoinaan, kun isä kielteli kaatamasta raitoja peltojen ja puutarhan läheltä. En silloin tiennyt, miten tärkeitä raidat ovat tärkeille pölyttäjille.

Opettaja Happosen talosta kirkkoon päin on tien varrella runsaasti raitoja. Meillä on iso raita tontilla.

On kirkonkylällä tätä mainiota puuta muuallakin.

Vaikka raita on pajukasvi, sitä ei voida saada kasvamaan pistokkaista. 

On kerättävä siemeniä ja toimittava kuten puutarhakasvien kanssa: istutus multaruukkuun ja kevätpakkasia vältellen taimien hellintä sisätiloissa. Niille voi pitää puheenkin, että ne saisivat elämän langasta kiinni. Istutus on tehtävä kesän lämpöön. 

Ei Pyhää Franciscustakaan hupsuna pidetty, vaikka hän saarnasi linnuille 1200- luvulla.  Taimia on suojeltava vuosia rusakoilta, jotka käyvät kaiken nuoren pensaskasvuston kimppuun. 

Voi, kun poliisikunta ja kansalaiset saisivat palautettua vuoden 1962 metsästyslain osion, jossa puutarhaan tuhojaan tekemään tulleen rusakon sai aina pyydystää, ja paistaa tai keittää perheen hyväksi. 

Kun rusakot syksyllä alkavat Juudaksen hommaa muistuttavan käytöksensä, niitä vastaan sai nousta maaliskuun loppuun asti kaikin keinoin: jänislangoilla, loukuilla tai ampumalla. Vuonna 1992 vihreät saivat eduskunnan heltymään, ja vanha, viisas laki kumottiin. Nyt rusakot - viheliäiset Venäjältä maahan tunkeutuneet eläimet - syövät kukat hautausmailta ja muistomerkeiltä. Ne eivät mitään kunnioita. Niihin on tarttunut runsaasti venäläistä mielenlaatua sieltä, mistä ne ovat kotoisin. 

Neuvostoliiton toiseksi viimeinen lahja Suomelle oli supikoira, joka on kaikkein viheliäisin maassa pesivien lintujen ja niiden pesien tuhoaja. Viimeinen lahjapaketti sisälsi aggressiivisen itäisen hirvikärpäsen, joka on kauhistus marjastusaikaan monelle.

Tontilla kasvava komea raita takaa hyvät marja- sekä omenasadot. Puu on itsessään täysin ongelmaton, koska se ei leviä kuten pajukko.

 

Katos, jonka metallirunko seisoo meillä kestopuulankuista ja laudoista tehdyn lavan päällä, sai eilen seinilleen naamioverkon. Sen ripustamiseen tein syksyllä valmiiksi kuusikymmentä koukkua katiskankaidelangasta ja pehmeästä narusta.

Erikoisliike Olkkoselta tilasin kolme vuotta sitten kaksi naamioverkkoa, joiden koko on 6x2,4 metriä. Nivoin ne yhteen. 

Nyt jokainen neljästä seinämästä antaa näkösuojan. Verkko suojaa paahteelta ja sateelta kahvittelijat tai aterioitsijat. Katokseen muodostuu varjoisa ja sopivasti helteellä ympäristöä viileämpi paikka, koska naamioverkon rakoihin muodostuu itsestään ilman liike eli veto.

 Katekangas laitettiin paikalleen jo nyt, kun on niin lämmintä. Kangas on sateenpitävä. Tekee mieli käydä päiväkahvilla ulkona, jopa valmistaa vieressä seisovassa grillikodassa täysipainoinen ateria. Sitten voisi syödä kuten etelän herrat kultivoidusti ulkona.

 

Oksasilppurille alkaa olla töitä lehtikuusten lähellä maahan pudonneiden oksien vuoksi. Annoin Kari Makkosen – hyvin mieluisen miehen -kaataa vanhat poppelit talvella. Hommasta jäi lumeen oksanpätkiä ja muuta ryönää, joka sopii hyvin oksasilppurin kitaan. Sitä mukaa kuin työmaa paljastuu lumen sulaessa, on hyvä työskennellä ilman ruuhkaa vähän kerrallaan.

Lintujen ruokinta- automaatit joutivat jo pois paikoiltaan odottamaan seuraavaa talvea.

Kävin katsomassa yhtä linnunpönttöä, jonka lentoaukko on 27 – 28 milliä halkaisijalta. Minut yllätti se, että pöntössä oli sinitiaispariskunta kuhertelemassa. Toinen niistä kävi pöntön reiästä kurkkaamassa. Se näki, että ystävähän siellä on, ei vaaraa.

 Niin se saattoi turvallisesti jatkaa seurusteluaan, joka vastaa meillä ihmisillä morsiamen kanssa heilastelua. Luonnossa ei tarvitse lupia kysellä, jos haluaa morsiamen aittaan tositarkoituksella. Linnuilla on selvä etu meihin ihmisiin verrattuna, koska ne eivät ole kahlinneet itseään moraalisääntöjen verkkoihin, jotka estävät spontaanin elämän.

Linnut eivät huomisen huolista huokaa, kuten sanotaan tunnetussa, tunnepitoisessa kansanlaulussa. Siinäpä hyviä elämän ohjeita meille talven ja iän kangistamille tyypeille.

Kesää ja kukkasia on mieluista odotella.