Oletko koukussa?

Koukuttava-sanaa ei olisi ymmärretty vielä muutama vuosikymmen sitten. Nyt se on perussanastoa samoin kuin netti ja some.

Nykypäivinä katson televisiota varsin vähän. Uutiset, sää ja urheiluruutu ovat peruskamaa. Nekin voi katsoa myöhemmin Ylen Areenasta, joka on ajanmukainen idea, selkeä, varmatoiminen ja siinä säilyy valinnan vapaus.

Appiukko oli täysin koukussa Emmentaaliin, niin kuin hän suosikkisarjaansa nimitti.

Anopin suosiossa on aina ollut Kauniit ja rohkeat. Kun siitä alettiin puhua, katsoin sitä muutaman jakson, mutta huomasin, että tämä ohjelma ei ole minua varten. Se oli täynnä juonittelua ja naisten kiusaamista. Sanoin tälle ohjelmalle hyvästit.

Katson pääosin dokumentteja ja luonto-ohjelmia. Yksi poikkeus on, se on se Sydämen asialla.

Sen katsoin aikoinaan.  Kun hommasin veljelle nykyaikaisen television vanhan mulkosilmän tilalle, hän mainitsi aina katsovansa tuon englantilaisen sarjan jokaisen osan, joka on hänelle aivan uusi tuttavuus. Hän ihasteli siinä erityisesti autoja, jotka ovat juuri semmoisia, kuin ne olivat 1950- ja 1960- luvuilla.

Minäkin aloin katsella tätä ohjelmaa, jossa on hyvät näyttelijät ja kauniit maisemat. Harmillista on, että aina tässä sarjassa hyville ihmisille käy huonosti. Tietysti filmi on vain mielikuvitusta, mutta tämä häiritsee minua. Muuta vikaa sarjassa ei olekaan. Fair Play, reilu peli, on peräisin jalkapallosta. Se näkyy myös ko. filmin asenteissa.

Eihän tämä ole mitään verrattuna 1960- luvun lännensarjoihin, jotka olivat hyviä. 
Paras oli Bonanza. Kun se loppui, tuntui kuin vallitsisi maansuru miesväessä.

Isäukko oli vähän koukussa juuri tähän sarjaan. 
Kun kaksi pistoolimiestä oli vastakkain, hän nousi ylös istuimelta. Kumpi vetää nopeammin ja myös osuu, se oli jännää. Tuntui, että vanhakin nuortui, kun tälle sarjalle ominainen seudun kartta alkoi palaa kuvaruudulla. Hevoset olivat hyviä, ja päähenkilöiden asujen nahkaosat, kuten vyöt, Coltin kotelot, ja satulat, olivat huippukunnossa.

Muita saman hengen lapsia olivat Lännen tie, jossa ajettiin karjaa vaaroja täynnä olevan reitin kautta ja Virginialainen, joka oli hyvin tehty, mutta ei noussut Bonanzan tasolle.

Olihan siellä myös Karjatila High Chaparral. 
Siitä isä ei tykännyt. Näyttelijöiden roolit olivat liian pehmeitä, kuulemma. Kyllä lännensarjassa piti sentään joskus ampua, hän sanoi. 
Chaparral tarkoittaa pääosin sekä ruoho- että puuvartista marunapensaikkoa, jota kasvaa ylätasangoilla USA:n länsiosissa. 
Siellä asuvat kiilapyrstökanat ja marunakanat sekä myös preeriateeret, jotka vastaavat Euroopan kanalintuja. 
Kalkkunat elävät idempänä ja etelämpänä ja niitä on useita rotuja. 
Päärotu on se, jonka pyrstösulista Cheyenne- intiaanit valmistivat nuoliinsa sulkaosat. Heillä oli suuri kauneuden taju.

Tämä villin Lännen tunnelma tempaisi minutkin niin mukaansa, että sain yhdessä nuoremman veljeni kanssa äidin ompelemaan rikkimenneistä sadelahkeista pistoolikotelot. 
Niihin vuolimme lankusta suurella vaivalla Coltia muistuttavat aseet. Niissä oli kupariputkesta piippu. Siihen sopi mukavasti mopon pinnan nippa.  Sen päähän iskettiin hauli tai ilmakiväärin luoti. Ontelo täytettiin tulitikun rikillä.

Aseissa oli mäntä, joka löi polkupyörän pinnasta tehtyyn iskuripiikkiin. Se työntyi rikin täyttämään onteloon. Kun mäntä löi iskuriin, ase pamahti voimakkaasti, ja kuula lensi kauas. 
Hämärässä piipusta leimahti kolmekymmentä senttiä pitkä suuliekki. Se oli mahtavaa.

Heinätöitä tehtiin Coltit vyöllä, ja tietysti sinisissä farmarihousuissa. Äiti osti Kuopiosta meille leveälieriset olkihatut, ja niin lännen asu oli valmis.

Pidin keskikoulussa esitelmän tästä pyssystä, sen valmistuksesta ja ammuin luokan avoimesta ikkunasta opettajan luvalla ulos. Pamaus oli kova. Naisopettaja oli peloissaan, mutta hän antoi tunnustusta esitelmän omintakeisuudesta.

Puhalsin savua pyssyn piipusta, palasin korokkeelle ja kumarsin.

Aplodit olivat raikuvat!

Parhaana lännenfilminä pidän Armotonta, jossa on kyllä liikaa väkivaltaa, mutta se on muuten hyvin tehty. Ratsastavat sisällissodan asetoverit, musta ja valkoinen, on loistavasti kuvattu. Päähenkilö on raaka sekä selvästi narsistinen tyyppi.

Kreikkalaisessa tarussa Narcissos katselee kuvaansa lähteen vedestä ja mielistyy itseensä niin, että muuttuu itserakkaaksi. Siitä narsismin käsite on peräisin. 

Enää ei osata tehdä lännensarjoja. Ehkä aihe on niin läpi kaluttu, että uusia näkökulmia ei enää löydy. Niin, ajassa emme voi palata takaisin päin. Vanhoja voidaan muistella, joka sekin voi olla suuri ilon aihe.

Tuijat ovat Amerikan länsiosien runsasravinteisen, kalkkipitoisen alueen pensaita ja puita. Ne ovat siis niiden seutujen kasveja, joiden alueilla ratsastavat cowboyt ja muu hevosväki eli 1800- luvulla. 
Siellä Nez Perces- intiaaniheimolle syntyi luonnon oikkuna ensimmäinen appaloosa-hevonen, joka on yhä harvinainen ja sen osto vaatii paljon dollareita.

Ajan ratas

Kun aika kuluu, ikäännymme. Geneettinen perimä määrää pääosin elävien olentojen eliniän. 

Jopa saman lajin eri rotujen elämän pituus on geneettisesti määrätty. Niinpä sileäkarvainen noutaja on vanhus jo 8- vuotiaana, jolloin saksanseisoja on vielä parhaimmillaan metsästykseen.

Perimässä sattuu kaiken aikaa virheitä, joita elimistön korjaavat mekanismit koko ajan paikkaavat. Jos tämä mekanismi on synnynnäisesti heikkotehoinen, syntyy herkästi syöpä. Olemme jatkuvasti niin sanotun tausta- ja kosmisen säteilyn pommituksen alaisena, ja juuri tämä vahingoittaa perimää. Tälle asialle emme voi mitään.

Erilaatuiset myrkyt  ja saasteet voivat vaikuttaa perimään, jonka sitten seuraava sukupolvi kantaa niskassaan.

Edellä mainitut tekijät vaikuttavat havaittavasti ihoon, jossa ajan myötä näkyy vanhemismuutoksia.  Iho ohenee ja siihen syntyy erilaisia syyhelmiä ja kasvaimia, joista suurin osa on onneksi hyvänlaatuisia, nekin monesti suvussa perimänä kulkevia.

Auringon valon vaikutus vanhentaa ihoa. Ikäihmisille syntyy ns. aurinkokeratoosia, joka on ihosyövän esiaste. Sitä hoidetaan vaikkapa jäädytyshoidolla, ja näin estetään syövän synty.

Luustomassa kasvaa kolmikymppiseksi, jos ravinnossa on mukana riittävästi D- vitamiinia ja kalsiumia. Sen jälkeen luun määrä vähenee yhden prosentin vuosivauhtia. Lopputulos on osteoporoosi ja toistuvat murtumat. Pitää siis hankkia hyvän ravinnon, D-vitamiinin ja liikunnan avulla mahdollisimman suuri luuston massa. Siitä on varaa menettää prosentti vuodessa eikä törmätä vanhanakaan luustokatoon.

Keuhkojen toiminta alenee saman verran vuodessa noin 35- vuoden iästä lukien. Lihasmassan, voiman, sydämen maksimisykkeen ja pumppaustehon käy samaten.

Rapistuminen nopeutuu elintapojen ollessa kuluttavat tai perimän johdosta. Suomessa on 10000 henkilöä, joilla on kolesterolin suhteen ns. homotsykoottinen lipemia, jossa synnynnäisesti veren kolesteroli on 15 – 30!

He saavat – jos mitään ei tehdä – ensimmäisen veritulppansa jo opiskeluiässä. He eivät juhli viisikymppistään.

Nämä suvut on kartoitettu, ja heille annetaan jo lapsuusiässä dieettineuvonta ja kolesterolia alentava lääkitys. Näin päästään yleensä työelämä läpi, mutta kukaan tämän perimän saanut ei elä vanhaksi. Kyseessä on siis perinnöllisesti korkeat kolesteroliarvot sekä veren rasvat.

Identtiset kaksoset eivät kuole samana päivänä, vaikka perimä on sama. Se johtuu siitä, että he elävät opiskeluiästä lähtien erilaisten ympäristötekijöiden alaisena.

Toinen saa enemmän säteilyä kuin toinen, liikunnan määrä ja ravinto eroavat, perhe-elämä ei ole samanlaista.

Toki nuorena pääsee saman tytön aittaan identtinen kaksoisveli helposti, jos moraali sen sallii! Kukaan ei huomaa mitään, ja kaikki ovat tyytyväisiä!

Juuri kaksostutkimusten avulla on saatu selville ympäristötekijöiden voimakas rooli terveydentilaan, kun perimä on täsmälleen sama.

Jo hampaistosta voi päätellä sen, että ihminen on sekasyöjä. Kivikauden ajan esineitä saatujen näytteiden avulla on selvinnyt, että väestö söi silloin lihaa, kalaa, simpukoita, hedelmiä ja juureksia. Niin sanotuista kasviksista, salaateista ei ole saatu havaintoja.

Kivikaudelta on näyttöä siitä, että se oli väkivaltaista aikaa. Tehtiin paljon hyökkäyksiä, joissa surmattiin kylien väkeä. Aseina olivat nuolet ja keihäät, joissa oli piikivestä taitavasti valmistettu, leikkaava kärki. Nuolella surmattiin 5000 vuotta sitten jäämieskin, Ötzi. Nuolen kärki oli mennyt lapaluun lävitse ja katkaissut paksun valtimon.

Luolataidetta on säilynyt meidän ihailtavaksi. Arvellaan, että taivasalle tehtiin samanlaisia teoksia, mutta luonnon voimat, sateet, lumi ja jää ovat ne tuhonneet.

Kaiverrukset ovat säilyneet, mutta nekin ovat madaltuneet ja pyöristyneet muodoiltaan.

On säilynyt saven alla jopa kankaita, joista on näkyvissä kudontatekniikka sekä luonnon värien käytön merkit. Yleisimpiä kudontatekniikoita käytetään tänäkin päivänä.

Euroopassa ajan ratas on raksuttanut ihmisen vaikuttaessa ympäristöönsä jo 45000 vuotta. Erikoista on, että ihmiset pääsivät Australiaan jo 60000 vuotta sitten. Kova jääkausi lienee hidastanut Euroopan haltuun ottoa.

Näin Ranskassa

Kutakin maata muistellaan sen johtajien tai kulttuurin kautta. Meillä Suomessa on kansa osannut valita hyviä ja vakaita johtajia, mikä on pelastanut monelta pahalta.

Ranska on suuri maa, ja sen kieli on ollut kauan diplomatian kieli. Katsotaan, että monet käsitteet on siinä kielessä määritetty täsmällisesti, joten sillä on merkitystä kansainvälisessä toiminnassa.

Sodan jälkeen ranskalaisilla on ollut erikoisia presidenttejä.

Entinen kenraali Charles de Gaulle kutsuttiin pelastamaan maata, kun olot olivat sekavat.

Hän sai aikaan vakautta, mutta siitä huolimatta, että Englanti oli antanut hänelle turvapaikan sota-aikana, de Gaulle vihasi Englantia ja esti sen pääsyn EEC:hen.

Presidentti oli omapäinen ja julisti ollessaan vierailulla Kanadassa Quebecin ranskankielisessä osavaltiossa: eläköön vapaa Quebec! Se oli skandaali.

Ranskassa pantiin alulle ydinohjelma, jonka salaisuudet de Gaullen vaikutuksesta annettiin Israelille.

Näin korvattiin juutalaisiin kohdistuneet tuhotyöt ja yhteistyö siinä Natsi-Saksan kanssa.

Länsi-Saksa maksoi rahoja Israelille, mutta vanha kenraali ymmärsi, että paljon arvokkaampi oli salassa antaa avaimet kunnon puolustusaseeseen, ja samalla alkoi testausyhteistyö, joka jatkui vuoteen 1996 asti.

Vaaleissa tunnuslause oli Egalite – Elite – de Gaullite!

Liberte- Fraternite- Egalite oli unohtunut, koska gaullismin henki oli erilainen.

Ilman mitään pakottavaa syytä de Gaulle alisti kansanäänestykseen aluehallintohimmelinsä. Hän sanoi eroavansa, jos esitys ei mene läpi. Ei mennyt, ja kenraali erosi.

Hyökkäyksessä kenraali de Gaulle oli ajoituksen mestari, ja niin hän oli vetäytymisessäkin, sillä seuraavana vuonna tuli noutaja.

de Gaullen aikana Ranska räjäytti Algerian erämaassa atomipommin 1960. Vetypommi oli valmis 1968.

Presidentin tointa tuli de Gaullen tilalle toimittamaan entinen upporikkaiden Rotschildien pankin johtaja, hyvin koulutettu ja pääministerinä työskennellyt Georges Pompidou.

Uusi presidentti toimi hyvin, mutta sairastui luuydinsyöpään, josta kukaan ei ole pelastunut.

Kausi jäi kesken.

Pompidou uskoi, kuten entinen esimiehensä de Gaullekin, Ranskan mahtiin, vaikka lähes kaikki siirtomaat riistäytyivät itsenäisiksi.

Hän näki, kuten Englannin poliittinen johto, että siirtomaiden vaivalla rakennettu infrastruktuuri tuhoutuu osaamisen puuttumisen vuoksi, ja valtaan nousevat narsistiset diktaattorit. Juuri niin on käynyt, kuin Pompidou arvioi. Suotta eivät Rotschildit – Euroopan Rockefellerit – häntä pankkinsa johtoon halunneet. Georges Pompidou oli harvinaisen viisas mies. Hänen mustat kulmakarvansa olivat vielä vaikuttavammat kuin Leonid Brezhnevillä. Etuviistosta otetuissa valokuvissa mies toi mieleen huuhkaimen!

Vaalit voitti Saksassa Reininmaan miehityksen aikana syntynyt Valery Giscard- d`Estaing.

Hän jyräsi läpi aivan oikeita päätöksiä, mutta Ranskan kansa on luonteeltaan arvaamaton ja epävakaa. Giscard otti Englannin talousyhteisöön ja pärjäsi hyvin Saksan kanssa.

Englannin hyvittelyksi hän piti puheita sujuvalla englannilla, mitä muut ranskalaiset eivät tee milloinkaan.

Vaaleissa ei tullut jatkoaikaa, vaan talousopista kaiken mahdollisen tiennyt mies työnnettiin 55-vuotiaana eläkkeelle.

Äskettäin 94 –vuotias entinen presidentti sai huonoa julkisuutta puristeltuaan saksalaista  journalistia takapuolesta valokuvauksen aikana.

No, se ei Ranskassa merkitse yhtään mitään.

Vaalit voitti Francois Mitterrand, sosialisti, joka oli taistellut Ranskan vastarintaliikkeessä.

Jälkeenpäin ajatellen se oli kansan kannalta virhe, sillä saksalaiset turvautuivat terroriin ja laajoihin puhdistuksiin vastarintamiesten ja naisten tekojen takia. Niin moni menehtyi SS:n kuulusteluissa, koska aina riitti ilmiantajia.

Oli rauhansopimus, ja maassa olisi ollut vähän Saksan sotaväkeä ilman vastarintaa. Tanskalaiset osasivat tämän asian, ja raunioita ei Tanskassa syntynyt lainkaan.

Mitterrand ei ollut suuri Englannin ystävä. Hänellä oli tarpeeksi tekemistä kotimaassa, sillä presidentti eli kahdessa perheessä.

Se paljastui vasta maahanpanijaisissa, kun virallisen vaimon ja perheen lisäksi saattoväessä oli vieras nainen lukioikäisen tyttärensä kanssa. Tiedustelupalvelu oli onnistunut pimittämään kahden perheen systeemin täysin kansalta.

Mitterrandin viimeinen ateria tunnetaan. Hän halusi viinin ja kasvisten lisäksi paistettuja peltosirkkuja nautittavaksi, vaikka tuo pikkulintu on Euroopassa suojeltujen listalla. Ranskalaisten tulkinta EU-määräyksistä on yhä omalaatuinen: kaikki Ranskan puolesta, ei mitään Ranskalta.

Pariisin pormestarina ja pääministerinä toiminut Jacques Chirac voitti seuraavat presidentinvaalit.

Häntä syytettiin jatkuvasti korruptiosta Pariisin hallinnon aikana, mutta tuomiota ei kuulunut.

Poliittisen uran päätyttyä julistettiin muodollinen 2 vuoden ehdollinen tuomio, eli ei mitään. Haamuviroilla oli saatu kaunistukseen Pariisille rahoja. Sehän ei ole politiikassa kuin hyve!

Presidentti oli osaava mies politiikassa eikä hän tehnyt mitään ulkopoliittisia mokia. Jumi suhteessa Englantiin ei ollut mitään uutta.

Perustamansa uusgaullistisen puolueen tuella vastustajat kukistuivat, mutta Chirac ei tehnyt kehenkään välirikkoa, vaan hän ajoi aina Ranskan etua yhteiskunnassa.

Chirac jatkoi Ranskan ydinkokeita Mururoan atollilla loppuun asti vastalauseista huolimatta.

Arvellaan, että korvauksena sodanaikaisesta yhteistyöstä natsien kanssa juutalaisten tuhoamiseksi, Ranska antoi Israelille jo de Gaullen aikana ydinaseen ja kaiken mahdollisen koulutuksen tiedemiehille ydinalalla.

Viimeiseksi Mururoalla kokeiltiin kaikkein pienimpiä vetypommeja, jotka juuri sopivat tiheästi asuttuun Lähi-Itään, jos Israelin on pakko puolustautua hengenhädässä valtion vihollisia vastaan.

Chirac vastusti USA:n hyökkäystä Irakiin yhdessä Saksan kanssa, ja sai Amerikan ja Englanninkin vihat päälleen.

Nyt voidaan sanoa, että Ranskan presidentti oli oikeassa.

Kerrottiin, että tämän presidentin mieliruoka oli kokonaisena paistettu vasikan pää hyvien viinien kera. Minulta jäisi tämä annos syömättä!

No, mies oli peloton. Hän ilmoittautui vapaaehtoisena Algerian sotaan viisikymmenluvulla. Luutnantin arvoisena hän johti monet taistelut menestykseen.

Chiracin koulutus oli muutenkin korkeata luokkaa.

Seuraavan presidentin, Sarkozyn opintie oli kivisempi, mutta lakitiede sentään avautui ahkeralle oppilaalle.

Politiikassa uusi presidentti menestyi niin, että hänet valittiin vaaleissa korkeimpaan virkaan.

Ranskan politiikan sekavuus ja juonittelu kävi ilmiselväksi, kun presidenttiä syytettiin lahjusrahojen säilyttämisestä vieraan maan pankissa. Pankki läpivalaistiin, mutta tiliä ei sieltä löytynyt.

Sarkozy palautti Ranskan Natoon, josta tuittupäinen de Gaulle oli ovet paukkuen lähtenyt.

Hän teki yhteistyötä Gaddafin kanssa pitkään, mutta kääntyi vallankumouksen puolelle ja iski aktiivisesti Gaddafin kaartia vastaan ilma-aseella.

Yksityiselämässään Sarkozy ei pärjännyt. Hän eli erossa ensimmäisen vaimonsa kanssa kauan ennen virallista eroa. Hän hullaantui tuttunsa vaimoon, jonka oli itse pormestarina vihkinyt. Mies katsoi oikeaksi jättää vaimonsa korkea-arvoisen kosiomiehen saaliiksi.

Erohan siitäkin tuli, sillä Ranskassa on epätavallista, jos mies ei käy naisystävien luona.

Lopulta presidentti otti itselleen valokuvamallin kumppanikseen, mutta politiikassa uskottavuus oli mennyt.

Ympärillä oli kiehunut aina hienoja miehiä, kuten Edouard Balladur, Jean-Pierre Raffarin, Alain Juppe, Francois Fillon ja Dominique Strauss- Kahn. Kaikki nämä hamusivat koko ajan korkeinta pallia ja valtaa.

Viimeksi mainitun Ranska ujutti Kansainvälisen valuuttaunionin johtajaksi. Liekö mies virastaan mitään välittänyt, mutta korkea asema avasi ovet ulkomaisten naisten kammareihin.

Naisten väärinkäytön takia jo elähtäneen pääjohtajan piti lähteä kaikista korkeista asemistaan.

Amerikkalaiset panivat suuren pomon putkaan ilman ranskalaista pehmeyttä, ja käynnistivät uuvuttavat kuulustelut.

Lakimiehen koulutuksen sivuaineenaan hankkinut ranskalainen pääsi naisista eroon ilman tuomiota, mutta vaimo häipyi, koska aavisti, että väärin käytetyt naiset puhuivat totta.

Sarkozyn kausi jäi yhteen.

Hän oli voittanut Segolene Royalin vaaleissa, mutta tämän mies Francois Hollande tuli seuraavaksi Ranskan presidentiksi.

Hänet muistamme harmaana valtiaana. Kaikki oli päällepäin tasasta kuten Masalla laulussa Matkalla pohjoiseen.

Hollande jätti taakaksi kokemansa Royalin omiin huoliinsa lapsineen kaikkineen ja otti avovaimon.

Elysee-palatsissa oli lokoisaa elää, mutta silti Hollande ei pysynyt aloillaan. Hän lähti usein yöllä skootterilla vähän tuulettumaan.

Viaton avopuoliso odotti monet pitkät yöt Ranskan ensimmäistä kansalaista kotiin, mutta turhaan.

Lehdistö paljasti, että uusi yöpaikka oli rakastajattaren tykönä.

Puoliso meni shokkiin ja niin jouduttiin tilaamaan ambulanssi Elysee-palatsiin. Sairasauto vei rouvan huippusairaalaan, jossa ranskalaisen lääketieteen perinteiden mukaan ensin suljettiin vaaralliset sairaudet pois shokin syynä, ja vasta sitten alettiin perehtyä hermoromahduksen todelliseen syyhyn.

Hollande menetti kansansuosionsa kokonaan, ja koko Ranska sääli petettyä rouvaa.

Uudeksi presidentiksi valittiin Emmanuel  Macron, jonka opinnot ovat korkeatasoiset.

Mies on dynaaminen ja osaava, mutta Ranskan kansan kanssa on vaikea pärjätä, olipa oikealla tai vasemmalla.

Macronin arvostelukykyä on epäilty. Mennä nyt naimisiin entisen opettajansa kanssa, joka on paljon vanhempi.

Tyylikäs presidentin rouva kyllä on, ja kaikki eivät mene avioliittoon lapsien toivossa.

Saa nähdä miten käy tälle presidentille. Edeltäjillä on ollut todella vaikeaa.

Ranskalaiset ovat yleensä hyviä tulemaan toimeen. Englantilais- ja saksalaisperäiset amerikkalaiset hävittivät väkivallan avulla intiaanikansat vähiin, mutta ranskalaisilla oli toinen näkemys.

He antoivat pyyntirautoja intiaaneille ja suustaladattavia kivääreitä riistan ja turkisten pyyntiin, mutta pitivät ruudin salaisuuden itsellään. Turkisnahkoja vastaan intiaaneille virtasi puukkoja, aterimia, kattiloita ja patoja, kankaita ja jalkineita, koska intiaanit elivät vielä kivikautta.

Viiniä annettiin korkeille päälliköille, mutta kansaa ei pehmitetty tulivedellä, kuten Yhdysvalloissa. Sulkapäisten selän takana ei juonittu. Niin rakentui luottamus.

Tärkeätä oli ranskalaisille intiimit suhteet intiaanikansojen naisiin. Tunnetusti ranskalaiset osaavat pehmeän ja elegantin naisen käsittelyn, ja niin yhteistyö luisti ja melkeinpä Eeden oli palannut Kanadan alueelle.

Juuri silloin Englanti riisti Ranskan merentakaisten alueiden helmen, ja jäljelle jäi vain Quebec- osavaltio, jonka enemmistö puhuu ranskaa.

Rahapulassa Napoleon oli myynyt Yhdysvalloille Ranskan omistaman Louisianan, joka oli silloin yhtä iso kuin Amerikan koko alue Mississipin itäpuolella.

Kaikki tämä ja satavuotinen sota varmaan tekevät sen, että kiinnostus oppia englantia on Ranskassa heikko, ja saarivaltakunta naapurissa ei ole hyvä ystävä vieläkään

Kohti tasa-arvoa

Yhtenään puhutaan siitä, että naiset eivät ole miesten tasolla tasa-arvoisuudessa, ei varsinkaan palkoissa. On ehdotettu kaikenlaisia naiskiintiöitä yhtiöiden hallituksiin ja ties mihin järjestöihin.

Tekopeli ei johda ratkaisuun, pitää olla omaa kiinnostusta.

Traktori- tai rekkamieheksi on yhä vähän tyttöjä pyrkimässä. Minusta he eivät sinne kuulukaan.

Mies sairaanhoitajana? Sitä on alkanut ilmetä. Pahaa siinä ei ole, mutta jos joutuisin hospitaaliin, kyllä paranisin joutuisasti, kun naiset paijaisivat.

Gorillannaamainen mies ei sovi kauneusklinikan sairaanhoitajaksi, mutta on paikallaan suurella päivystyspolilla, jossa humalaiset ja rikolliset uhkailevat ja kiristävät kilttejä hoitajia. Siellä tarvitaan fyysistä voimaa ja tarvittaessa kovia otteita. Siihen pystyy treenattu mieshoitaja.

Topakka mies on paikallaan osastoilla, joissa on nosteltava raskaita, avuttomia potilaita.

Lukion rehtori opetti terveysopin tunnilla, että kun murrosvuodet ovat ohi, noin 25-vuotiaana, miesten älykkyys on keskimäärin naisia korkeammissa lukemissa. Näkeehän sen Nobel-palkinnon voittajista, hän sanoi. Miehet johtavat lähes kaikkea, mainittiin.

No, tuo teesi älystä on kumottu. Asiat ovat olleet riippuvaisia kulttuurista, poikiin on panostettu koulutuksessa. Se oli silloin, mutta nyt on nyt. Naisten äly on kyllä yhtä terävä kuin miesten. Tahdossa voi olla eroa.

Minua neuvottiin sanomaan päivää ja avaamaan ovia neidoille ja rouville. Piti olla kohtelias. Lasten ei kuulunut udella aikuisilta mitään. Oli hyvä pysyttäytyä koululaisten asioissa.

Minulle oli jonkinmoinen järkytys, kun tulin Ouluun opiskelemaan terveydenhuoltoalaa. Naisiin kohdistuva väkivalta ja kuvat murhatuista toivat mieleen sen, että olin saanut varttua lintukodossa.

Luin sanomalehdestä, miten Egyptissä rouva oli noussut miestään vastaan, uhmannut. Hänet oli pieksetty ja toinen silmä puhkaistu. Oikeudessa tuli 3

kuukauden tuomio, mutta miehen juristi vaati vapautusta, koska islamin mukaan miehellä on oikeus kurittaa, eikä koraanissa sanota mitään seurannaisvammoista.

Systeemi järjesti vankilaan hienon sviitin miehelle, ja joka päivä rikkaat toivat sinne ylellisen päivällisen ja lounaan.

Vankilan ruokaa ei tarvinnut maistaakaan. Vapautuessa puhallettiin miehelle hymni.

Oli meilläkin voimassa vuoteen 1929 laki, jossa nainen peri puolet siitä mitä mies. 

Kaksoisvirran maassa miehen arvo oli 20`000 euroa hopeassa, naisen 10`000! Otettiinko meille mallia ihan Hammurabin lakikokoelmasta?

Nyt ollaan minusta jo tasa-arvoisia.  

Tasa arvon idea saattaa olla sisällä kunkin sydämessä, vaikka ulkoiset olot ovat sitä vastaan. Eliittiyksikön jäsenet tuntevat olevansa parempia kuin muut. Ovatkin monessa suhteessa, mutta ihmisinä eivät sen kummempia kuin muutkaan.
Suljettujen yhteisöjen jäsenten ikuinen kuolemansynti on uskoa siihen, että he pelastuvat, kun muut joutuvat helvettiin. Mutta juuri tämä usko vie heidät tuhoon. 
Se sanotaan Isossa kirjassa selvästi käyttäen esimerkkinä fariseuksia. No, heistä kaikki eivät olleet samanlaisia, vaan oikea asenne toiseen löytyi monelta.

Kun olin ala-asteella kansakoulussa, opettaja lähti kevätlukukaudelle lisäkoulutukseen ja sijaiseksi tuli toinen rouva.

En tiedä oliko hän pätevä opettajaksi, mutta hän oli äidillinen ja hyvä lapsille. Neuvoi minuakin patalapun virkkaamisessa, kun minulle tuli erikokoisia aukkoja lappuun. Kudos oli harva kuin harakan pesä. Opettaja ei nauranut eikä moittinut, mutta kotona teos herätti hymyä ja ihmetystä.

Huhtikuussa opettajan pöydälle ilmestyi peltinen pesuvati, jossa oli vettä. Siihen opettaja sylki koko kevään ajan vaahtoverta. Hän myös laihtui kovasti, mutta oli tarmokkaana työssä loppuun asti.

Kesäkuussa tuli kuolema. Isä ja äiti menivät hautajaisiin, jossa oli ollut paljon väkeä.

Minä itkin itkuni opettajan perään kotona.

Muistan hänet vieläkin upeana sukupuolensa edustajana, uskollisena loppuun asti. Hän oli aina lasten puolella, tuki arkoja, hillitsi äänekkäitä. Opettaja auttoi tarvittaessa monot oikeisiin jalkoihin sekä avasi tiukat nauhojen solmut.

Opettajan vahvuus oli hänen aito rakkautensa lapsiin, minkä vielä muistan niin, että kyynel nousee silmään.

Oluset

Olut on vanhin ihmisen valmistama ruoka- ja janojuoma.

Sitä osattiin panna jo yli 6000 vuotta sitten. Olihan mahdoton pärjätä Egyptin ja Kaksoisvirranmaan kuumuudessa ilman kunnon juotavaa.

Hammurabin laki määräsi ylihintaa oluesta kiskovan ravintolanpitäjän tuomittavaksi kuolemaan ja hukutettavaksi. Olut oli siis tärkeä.

Kun kysyttiin, miten kuningas osasi laatia niin viisaan lain, Hammurabi nosti peukalonsa pystyyn ja viittasi taivaaseen. Sieltä laki annettiin hänelle.

                                                                                               

Yhä olut on suosittu juotava. Sitä saa eri vahvuuksina ja myös alkoholittomana. Näin kerran Patun kaupassa salailevan ostoksiaan, johon kuului kauniita vihertäviä pulloja.

Otin asiasta selvää, jolloin ilmeni, että on keksitty niin sanottu uskovaisten olut, josta voltit puuttuvat. Se on hyvää. Juon sitä itsekin ruuan kanssa, koska maito ei käy.

Käytin vuosia rapakaljaa elikkä ykkösolutta päivällisellä. Sitten juoma katosi, jolloin piti siirtyä vähäksi aikaa hengenvaaralliseen kolomen tolopan olueen. Se kihahti syödessä päähän ja teki leikilliseksi.

Nyt ykkösolut on palannut ja tämä voltiton vielä sen päälle. Mikä on siunaus koko kansalle!  Olutta ei voida oikein kieltääkään, onhan sitä suojeleva lakikin taivaasta peräisin.

Ennen vanhaan olutpullo oli ruskean sävyinen ja eri mallia kuin nykyisin. Isännät joivat sitä janoonsa kaupoissa, joissa sai myös polttaa tupakkaa.

Kun viime sotaa käytiin kunnolla läpi, tupakan savu oli niin tiheää, että piti kurkkia savuverhon alitse, että näki kauppiaan, joka pilkkoi pölkyn nokassa sikaa lihakirveellä. Sekä pölkky että liha olivat vahvasti suolattu. Ei pilaantunut kesälläkään.

Se oli aikaa, jolloin vahvemman juoman ostoon tarvittiin viinakortti, valokuvallinen asiakirja, jossa oli monella sotilasasuinen passikuva ja Alkon leima. Rahalla ja tällä ylen tärkeällä dokumentilla sai neljä pulloa viinaa kuukautta kohti kaupungin Alkosta.

Ensin lahtelainen panimo keksi neljän olutpullon pakkauksen, lahtikon. Sitten tuli kauppoihin kuuluisa Sixpack, jossa oli kuusi pulloa.

Olin jänismetsällä, jossa kaksi hyvää koiraa ajoi jänisparkaa, jonka oli lopulta pakko mennä luolaan turvaan.

Kysyin koiran omistajalta, vieläkö yritetään. Kyllä jahti on ohi, hän sanoi, ja kertoi jutun.

Kansakoulukaveri tuli polkupyörällä kylään mäyräkoiran kanssa.

Tunnin päästä vieras meni huonoksi. Mentiin ulos, jossa sairastunut lyyhistyi maahan. Sitä piti elvyttää, kun ei pulssi tuntunut.

Nato-asento sitten vain ja käärintä suureen mattoon, koska maa oli viileää.

Ambulanssi oli hakenut uhrin pois.

Sairaanhoitaja oli kiittänyt erinomaisesta kenttäensiavusta.

Koiran omistaja kertoi vieneensä vieraansa pyörän sateen suojaan latoon.

Silloin kysyin täysin vilpittömästi, jopa huolestuneena: Minnekäs se mäyräkoira joutui?

Mies katsoi minua pitkään, mutta ei sanonut mitään.

Mökille palattua sain tietää, että on keksitty pitkä pakkaus, joka oli saanut kansalta nimen mäyräkoira!

Nyt kaupoissa häärivät salkkumiehet.

Kerran näin, kun olutmies syötti neljä salkullista tölkkejä palautusautomaattiin.

Se oli kesä 2018, jolloin helle jatkui ja jatkui.

Kaupoista loppui silloin vichyvesikin välillä.

Se oli suuren janon kesä.

On otettu oluset

Vanhan koiran rukous

Vanhuus tuntuu tulleen. 

Silmää hämärtää, ja otuksen pakoon lähdön ääni ei aina kuulu korvaan. Nenä pelaa vielä ja se on pelastanut monelta pahalta. Pissi karkaa joskus tiehensä jo rappusten edessä, vaikka ennen olen käynyt kaukana metsässä niillä asioilla.

Olen oppinut käsittämään ihmisten puheen. Isäntä sivelee usein niskaa ja puhuu, että tuohon sitä on pamautettava. Ei se totta tarkoita, onpahan jonkunlaista surutyötä.

Rukoilen, ettei minua hylätä kulkukoiraksi, sillä silloin kuolen suruun. Olen hyvin kiintynyt perheeseeni.

Olen tavannut kulkukoiria. Kaikki olivat surusilmäisiä ja kovassa nälässä, turkki takussa.

Katselin salaa pensasaidan takaa, kun naapurin kuollutta koiraa laitettiin maahan. En tiedä miten loppu oli tullut, sillä en ymmärrä oikein kuolemasta. Perheen isä kaivoi hautaa. Äkkiä se tarttui kasvoihinsa ja meni pois. Äiti jatkoi vähän aikaa, mutta vasta aikuinen poika sai haudan valmiiksi.

Vanha makuutäkki pantiin pohjalle. Siihen Sesse hellästi laskettiin.

Peitteen ne laski päälle ja siihen jotain kukkia.

Kaikki itkivät, kun ensimmäinen lapiollinen maata putosi kuoppaan. Haudan peittämisestä ei ollut tulla mitään.

Olen etsinyt riistaa uskollisesti, ja noutanut saaliin isännälle. Kaikki ne ovat ammunnassa kuolleet. Vain jokunen on ollut henkitoreissaan ja pitänyt puraista hiljaiseksi. Se on ollut työtäni ja sen olen uskollisesti tehnyt kaikessa mahdollisessa säässä.

Minua on pidetty hyvin, harjattu ja oltu leikkisiä. Nyt vaan aistit ovat tylsyneet ja nivelet kipeät. Syöttää ne kipulääkettä, mutta se ei enää auta juurikaan.

Rukoilen, ettei minua panna supi- tai kettuhaaskaksi, kuten talossa käynyt kummallinen vieras sanoi. Toivon, että pääsen näistä kivuista piankin.

Naapurin Sesseä muistan.

Rukoilen mielessäni, kun talon väki nukkuu, yhtä hienovaraista käsittelyä. Jospa isäntä armahtaa minua, sillä aina se on ollut minulle hyvä.

Muistan rankat sorsareissut syyskylmissä vesissä, mutta myös sen jälkeen lämpöisellä vedellä pesun ja kuivauksen. Muistan taukotulet erämaassa ja käristetyn makkaran tuoksun. Muistan pitkän odottamisen, ja riemun siitä, kun isäntä on palannut kotiin.

On ollut pakko panna häntä valtavaan liikkeeseen! Mieleen palaa milloin kynsien leikkuu, milloin kiusallisten punkkien poisto.

Minua on palkittu, mutta myös komennettu. Komentosanat opin jo nuorena nopeasti. Kun niitä sanoja olen uskollisesti noudattanut, kaikki on kääntynyt hyväksi.

Nyt vaan tuntuu siltä, että aika on täysi ja pyydän pääsyä viisaan lepoon ja uneen.

Ihmiset puhuvat vanhojen vaipumisesta ikiuneen ja että se on turvallista ja hyvää.

Se puhe tuntuu hyvältä ja semmoiseen paikkaan pääsy on toiveeni.

Varoitusruno

Sorea sorsa merellä, kukka kaunis kämmenellä

Tuli viina tuulen tietä, ahavan rekiratoa

Kuriiri jo kuiskasihe: juotava on juuren alla

Pian pistihe pihalle, tulivettä tutkimahan

tuop`on orja ohraliemen, vanki votkan voittamaton.

Jo vain viina vietteleikse monen uroon uuvuttavi:

Ei lähde kusi kuin ennen eturauha kun raukeni

meni putki pienemmäksi, tiivistyi se tippuvaksi

Jo vain tuon ennen osasit, kusta puskit puolitiehen

ruuttasit noin rauniolle tuulta vasten turskuttelit!

Makaisit niin mieluisasti, nuoren neitosen keralla

Mutt` ei seiso seisovainen, lie jo ukko umpisilmä

Vaikk` on viettelys väkevä, paksut lihat pakaroissa

Kaatui ennen kaikki naiset, ketaroilta keikahtivat

kuoriutuivat koltuistansa, viskasivat viitat tieltä

Mik` on polttanut potenssin, miehen kunnon kupsauttanut

pannut paikat paaden alle, toppuuttanut toimenpojan?

Viina on viisasten juoma vaan ei tyhmille tuotava

Niin haastoivat vanhat ennen, vieläkin ne vikisevät

varoittavat varta vasten vaaroista näin varjelevat

Sorea sorsa merellä, tavi lahden lainehilla!

Siinä paha, missä mainitaan!

Muutoksia maastoissa

Kuusikymmenluvun alkuun asti se maasto, jossa vieläkin metsästelen, oli luonnontilainen. Soihin ei ollut tehty mitään muutoksia. Ne tuottivat runsaasti lakkoja, siellä viihtyivät kahlaajat ja sorsalinnut, kurjet ja niiden laitamilla pesivät teeret ja riekot.

Soiden laitamilla ja niihin pistävissä nimekkeissä lenteli valtavia teeriparvia syksyisin ja siellä viihtyivät myös metsoparvet pitkät talvikaudet. Riekot asuivat soilla, melko pienilläkin. Osa niistä muuntautui metsäriekoiksi talveksi.

Kun aloitimme kotoa hiihdon kouluun, jo parin sadan metrin päässä tuli ensimmäinen säikähdys, kun lahden rannan vesakosta riekot lähtivät pakolentoon peukkupeukkua väkättäen.

Siinä oli niemeke, jossa oli viljapelto. Pellon lähellä oli pitkä oja, jonka vaiheilla oli vesakkoa ja siis ruokaa linnuille.

Kodin kaksikerroksisen aitan yläkerrassa oli kaksi talvipukuisen riekon kaavetta. Ne olivat olleet ukin käytössä ennen sotia ja tehdastekoiset. Ansapyyntiä oli harrastettu ehkä kaaveiden avulla.  Mihin muuhun riekkokaaveita olisi tarvittu?

Toinen mahdollisuus on, että ne olivat olleet houkutuslintuina haukanraudoissa, sillä ukki oli valtion metsänvartija, ja virkaan kuului haittaeläinten pyynti.

Suurin isoveljen näkemä teeriparvi oli kaksisataapäinen isolla suoalueella. Vuotta häntä vanhempi serkku sanoi teeriä olleen sata enemmän. Hänen havaintonsa oli eri aikana tehty, ja saattoi siinä perusteena olla taivasta vasten otettuja valokuvia liitelevästä parvesta.

Metsoparvien koon vanhat ihmiset kertoivat vielä sodan jälkeen olleen keskimäärin viiden yksilön suuruisia, mutta laajalla suolla niitä voi olla pari, hyvinä vuosina kolmekin. Olen itsekin nähnyt talvisia metsoparvia.

Kerran koppelo hautoi pisteaidan vieressä runsaan sadan metrin päässä talosta. Valokuvasimme veljen kanssa soivaa metsoa parinsadan metrin päässä kotoa. Ryömimme jo sulaa metsän pohjaa pitkin mahdollisimman lähelle.

Kamerassa oli sateenvarjon kuvun muotoinen kirkas valon heijastin, jonka keskelle pantiin aina kertakäyttöinen polttimo. Otimme kymmenen kuvaa ja metsä leimahti salamavalossa kirkkaana, mutta metso ei paennut, koska kuvat veli otti hionnan aikana.

Valitettavasti kamera oli senaikaista heikkoa laatua, ja yksikään kuva ei onnistunut hyvin.

Olimme surullisia, kun filmit tulivat kehitettyinä.

Oli nähty valtava vaiva ja makuu huhtikuisella kylmällä maalla, jossa routaa vielä oli, aiheutti yleisen kylmettymisen.

Nyt kaikki nuo paikat ovat käyneet läpi soiden ojituksen ja aukkohakkuun. Niiden tuloksena – niin täytyy sanoa – lakkoja ei enää ole, kurjet ja hanhet eivät enää pesi siellä.

Riekot ovat hävinneet jo viisikymmentä vuotta sitten ja kanalintukanta on pieni. Moni nuorempi ei usko metsoparvia koskaan olleen.

Pienetkin kosteikot on kuivattu, ja uskon että tavit ja haapanat ovat vähentyneet siksi.

Aikaisemmin pienten ja keskisuurten tilojen pellot ulottuivat lähelle järvien rantoja. Oli myös peltoja metsän ympäröimänä. Näissä paikoissa vesilinnut ja kanalinnut voivat turvassa ruokailla, kun vilja oli vielä pystyssä.

Silloisessa kotipitäjässäni isän talouden maidonlähetysnumero meijeriin oli 427. Pari vuotta sitten koko pitäjässä oli enää kahdeksan tilaa. Niissä ei enää karjaa pidetty. Maatalouden romahdus on ollut valtava.

Kanahaukkoja ammuttiin talojen lähialueilta kanojen suojelemiseksi ja metsästyksen yhteydessä.

Nyt, kun rauhoitus on ollut jo kauan voimassa, kanahaukkojen parimäärä on sama kuin viisi- ja kuusikymmenlukujen kirjoissa.

Haukkoja rauhoitus ei ole siis mitenkään auttanut tai lisännyt niiden määrää. Mutta se on tehnyt mahdottomaksi peltopyiden palauttamiset entisille elonmaille.

Kun istukkaiden kuolinsyitä tutkittiin Pohjois-Pohjanmaalla, maastossa kissat tappoivat 25 % ja kanahaukka 75 %.

Opinnäytetyön lopputulos oli se, että toiminta on kannattamatonta. Muita kuolinsyitä ei ollut.

Metsästystavat ovat muuttuneet suuresti. Kuusikymmenluvulle asti suurin osa kuvaamani alueen metsästäjistä ampui lintuja vain paikoilleen, maahan tai oksalle, ja sorsia veteen.

Muistan valtavan ampumaratojen rakennusbuumin.

Se liittyi asetukseen, jolla määrättiin liikkuvaan maaliin ammuntaa hirvikokeessa.

Riistanhoitoyhdistykset tai seurat rakensivat samalla haulikkoratoja lentoon ammunnan harjoittelua varten.

Tämä uusi metsästystapa aiheuttaa suuren määrän maastoon haavoittuneena kadonneita lintuja, myös sorsavesillä.

Ampumistilanne ei ole milloinkaan niin selvä kuin ampumaradalla, ja sielläkin maailman parhaat ampuvat silloin tällöin ohi.

Eräs metsästävä kansainvälisen tason haulikkoampuja totesi haastattelussa, että maastossa metsästys ja ammunta ovat hyvin vaikeita ja pummeja tulee kuten maallikoillekin.

Lintu on vähemmän aikaa näkyvissä kuin kiekko. Jalkojen asento tahtoo aina olla väärä huonolla alustalla.

Tämä kilpa-ampuja sanoi aina käyttävänsä tästä syystä noutavaa ja etsintään koulutettua koiraa. Hän sanoi tunnustaneensa itselleen, että kukaan ei voi osua likimainkaan aina.

Jänikset ja linnut ovat aina etsineet syötävää pelloilta. Ei ole tutkittu riittävästi sitä, aiheuttaako kasvinsuojeluaineiden käyttö riistalle lisääntymisongelmia.

Pienten peltolintujen kannat ovat romahtaneet. Jotakin on luonnossa mennyt vinoon, kun ennen yleisiä keltavästäräkkejä ja kivitaskuja havaitaan vain tunturialueilla.

Maataloudesta riippumattomat ja monenlaista ruokaa syövät rastaat ovat menestyneet hyvin. Metsistä ja autiotilojen vaiheilta ne saavat puhdasta ruokaa. Sama koskee närhiä, jotka asuvat metsissä ja hyötyvät siitä, kun ne saavat tiaisten ruokapaikoilla lisää helppoa evästä.

En osaa sanoa mitä pitäisi tehdä kehityksen kääntämiseksi paremmaksi. Miettimistä vaatii kasvinsuojeluaineiden käyttö, metsän pohjan voimakas käsittely ja suuret aukkohakkuut. 

Erityisesti pitäisi kiirehtiä niiden soiden ojien poistamista, joilla viidessä tai kuudessakymmenessä vuodessa ojitus ei ole metsän kasvua parantanut niin, että metsätalous olisi selvästi kannattava.

Erään lähes kuusikymmentä vuotta sitten ojitetun suon reunan taimikon ensiharvennus tehtiin muutama vuosi sitten! Saman suon keskiosat eivät ole tuottaneet yhtään mitään.

Tämmöisiä soita lienee kolmannes koko ojitetun suoalan määrästä. Se on paljon.

Ketään ei pidä syyllistää. On vain toimittava tosiasioiden pohjalta, silloin pysähtyy myös järvivesiemme tilan huonontuminen.

Milloin päästään siihen, että yksikään ihmisen aikaan saama suo-oja ei laske puroon, jokeen, lampeen tai järveen?

Tehtäviä olisi, tekemistä ja hyödyllistä työtä työttömille, mikä auttaisi luontoamme toipumaan.

Taimenkannan palauttaminen joihinkin puroihin on hyvä esimerkki siitä, miten toipuminen sujuu nopeasti, kun turhat esteet raivataan luonnosta pois.