Varoitusruno

Sorea sorsa merellä, kukka kaunis kämmenellä

Tuli viina tuulen tietä, ahavan rekiratoa

Kuriiri jo kuiskasihe: juotava on juuren alla

Pian pistihe pihalle, tulivettä tutkimahan

tuop`on orja ohraliemen, vanki votkan voittamaton.

Jo vain viina vietteleikse monen uroon uuvuttavi:

Ei lähde kusi kuin ennen eturauha kun raukeni

meni putki pienemmäksi, tiivistyi se tippuvaksi

Jo vain tuon ennen osasit, kusta puskit puolitiehen

ruuttasit noin rauniolle tuulta vasten turskuttelit!

Makaisit niin mieluisasti, nuoren neitosen keralla

Mutt` ei seiso seisovainen, lie jo ukko umpisilmä

Vaikk` on viettelys väkevä, paksut lihat pakaroissa

Kaatui ennen kaikki naiset, ketaroilta keikahtivat

kuoriutuivat koltuistansa, viskasivat viitat tieltä

Mik` on polttanut potenssin, miehen kunnon kupsauttanut

pannut paikat paaden alle, toppuuttanut toimenpojan?

Viina on viisasten juoma vaan ei tyhmille tuotava

Niin haastoivat vanhat ennen, vieläkin ne vikisevät

varoittavat varta vasten vaaroista näin varjelevat

Sorea sorsa merellä, tavi lahden lainehilla!

Siinä paha, missä mainitaan!