Vanhan koiran rukous

Vanhuus tuntuu tulleen. 

Silmää hämärtää, ja otuksen pakoon lähdön ääni ei aina kuulu korvaan. Nenä pelaa vielä ja se on pelastanut monelta pahalta. Pissi karkaa joskus tiehensä jo rappusten edessä, vaikka ennen olen käynyt kaukana metsässä niillä asioilla.

Olen oppinut käsittämään ihmisten puheen. Isäntä sivelee usein niskaa ja puhuu, että tuohon sitä on pamautettava. Ei se totta tarkoita, onpahan jonkunlaista surutyötä.

Rukoilen, ettei minua hylätä kulkukoiraksi, sillä silloin kuolen suruun. Olen hyvin kiintynyt perheeseeni.

Olen tavannut kulkukoiria. Kaikki olivat surusilmäisiä ja kovassa nälässä, turkki takussa.

Katselin salaa pensasaidan takaa, kun naapurin kuollutta koiraa laitettiin maahan. En tiedä miten loppu oli tullut, sillä en ymmärrä oikein kuolemasta. Perheen isä kaivoi hautaa. Äkkiä se tarttui kasvoihinsa ja meni pois. Äiti jatkoi vähän aikaa, mutta vasta aikuinen poika sai haudan valmiiksi.

Vanha makuutäkki pantiin pohjalle. Siihen Sesse hellästi laskettiin.

Peitteen ne laski päälle ja siihen jotain kukkia.

Kaikki itkivät, kun ensimmäinen lapiollinen maata putosi kuoppaan. Haudan peittämisestä ei ollut tulla mitään.

Olen etsinyt riistaa uskollisesti, ja noutanut saaliin isännälle. Kaikki ne ovat ammunnassa kuolleet. Vain jokunen on ollut henkitoreissaan ja pitänyt puraista hiljaiseksi. Se on ollut työtäni ja sen olen uskollisesti tehnyt kaikessa mahdollisessa säässä.

Minua on pidetty hyvin, harjattu ja oltu leikkisiä. Nyt vaan aistit ovat tylsyneet ja nivelet kipeät. Syöttää ne kipulääkettä, mutta se ei enää auta juurikaan.

Rukoilen, ettei minua panna supi- tai kettuhaaskaksi, kuten talossa käynyt kummallinen vieras sanoi. Toivon, että pääsen näistä kivuista piankin.

Naapurin Sesseä muistan.

Rukoilen mielessäni, kun talon väki nukkuu, yhtä hienovaraista käsittelyä. Jospa isäntä armahtaa minua, sillä aina se on ollut minulle hyvä.

Muistan rankat sorsareissut syyskylmissä vesissä, mutta myös sen jälkeen lämpöisellä vedellä pesun ja kuivauksen. Muistan taukotulet erämaassa ja käristetyn makkaran tuoksun. Muistan pitkän odottamisen, ja riemun siitä, kun isäntä on palannut kotiin.

On ollut pakko panna häntä valtavaan liikkeeseen! Mieleen palaa milloin kynsien leikkuu, milloin kiusallisten punkkien poisto.

Minua on palkittu, mutta myös komennettu. Komentosanat opin jo nuorena nopeasti. Kun niitä sanoja olen uskollisesti noudattanut, kaikki on kääntynyt hyväksi.

Nyt vaan tuntuu siltä, että aika on täysi ja pyydän pääsyä viisaan lepoon ja uneen.

Ihmiset puhuvat vanhojen vaipumisesta ikiuneen ja että se on turvallista ja hyvää.

Se puhe tuntuu hyvältä ja semmoiseen paikkaan pääsy on toiveeni.