maanantai 18. toukokuuta 2020








Oluset

Olut on vanhin ihmisen valmistama ruoka- ja janojuoma.
Sitä osattiin panna jo yli 6000 vuotta sitten. Olihan mahdoton pärjätä Egyptin ja Kaksoisvirranmaan kuumuudessa ilman kunnon juotavaa.

Hammurabin laki määräsi ylihintaa oluesta kiskovan ravintolanpitäjän tuomittavaksi kuolemaan ja hukutettavaksi. Olut oli siis tärkeä.
Kun kysyttiin, miten kuningas osasi laatia niin viisaan lain, Hammurabi nosti peukalonsa pystyyn ja viittasi taivaaseen. Sieltä laki annettiin hänelle.
                                                                                               
Yhä olut on suosittu juotava. Sitä saa eri vahvuuksina ja myös alkoholittomana. Näin kerran Patun kaupassa salailevan ostoksiaan, johon kuului kauniita vihertäviä pulloja.
Otin asiasta selvää, jolloin ilmeni, että on keksitty niin sanottu uskovaisten olut, josta voltit puuttuvat. Se on hyvää. Juon sitä itsekin ruuan kanssa, koska maito ei käy.
Käytin vuosia rapakaljaa elikkä ykkösolutta päivällisellä. Sitten juoma katosi, jolloin piti siirtyä vähäksi aikaa hengenvaaralliseen kolomen tolopan olueen. Se kihahti syödessä päähän ja teki leikilliseksi.

Nyt ykkösolut on palannut ja tämä voltiton vielä sen päälle. Mikä on siunaus koko kansalle!  Olutta ei voida oikein kieltääkään, onhan sitä suojeleva lakikin taivaasta peräisin.

Ennen vanhaan olutpullo oli ruskean sävyinen ja eri mallia kuin nykyisin. Isännät joivat sitä janoonsa kaupoissa, joissa sai myös polttaa tupakkaa.

Kun viime sotaa käytiin kunnolla läpi, tupakan savu oli niin tiheää, että piti kurkkia savuverhon alitse, että näki kauppiaan, joka pilkkoi pölkyn nokassa sikaa lihakirveellä. Sekä pölkky että liha olivat vahvasti suolattu. Ei pilaantunut kesälläkään.
Se oli aikaa, jolloin vahvemman juoman ostoon tarvittiin viinakortti, valokuvallinen asiakirja, jossa oli monella sotilasasuinen passikuva ja Alkon leima. Rahalla ja tällä ylen tärkeällä dokumentilla sai neljä pulloa viinaa kuukautta kohti kaupungin Alkosta.

Ensin lahtelainen panimo keksi neljän olutpullon pakkauksen, lahtikon. Sitten tuli kauppoihin kuuluisa Sixpack, jossa oli kuusi pulloa.

Olin jänismetsällä, jossa kaksi hyvää koiraa ajoi jänisparkaa, jonka oli lopulta pakko mennä luolaan turvaan.
Kysyin koiran omistajalta, vieläkö yritetään. Kyllä jahti on ohi, hän sanoi, ja kertoi jutun.
Kansakoulukaveri tuli polkupyörällä kylään mäyräkoiran kanssa.
Tunnin päästä vieras meni huonoksi. Mentiin ulos, jossa sairastunut lyyhistyi maahan. Sitä piti elvyttää, kun ei pulssi tuntunut.

Nato-asento sitten vain ja käärintä suureen mattoon, koska maa oli viileää.
Ambulanssi oli hakenut uhrin pois.
Sairaanhoitaja oli kiittänyt erinomaisesta kenttäensiavusta.

Koiran omistaja kertoi vieneensä vieraansa pyörän sateen suojaan latoon.
Silloin kysyin täysin vilpittömästi, jopa huolestuneena: Minnekäs se mäyräkoira joutui?
Mies katsoi minua pitkään, mutta ei sanonut mitään.

Mökille palattua sain tietää, että on keksitty pitkä pakkaus, joka oli saanut kansalta nimen mäyräkoira!
Nyt kaupoissa häärivät salkkumiehet.
Kerran näin, kun olutmies syötti neljä salkullista tölkkejä palautusautomaattiin.
Se oli kesä 2018, jolloin helle jatkui ja jatkui.
Kaupoista loppui silloin vichyvesikin välillä.

Se oli suuren janon kesä.




On otettu oluset


Ei kommentteja: