Istuin yksin niin pitkän illan

Lapsia päivällä perään katsonut vaimon sisar oli lähtenyt päivällisen jälkeen, ja jäin yksinhuoltajan osille. Vaimo opiskeli siihen aikaan saadakseen erikoisoppia sairaanhoitajan tietomäärän päälle.

Syötyä käytiin ulos. Ensimmäisenä mentiin lasten hiekkalaatikkoleikkiin. Piirrettiin hiekkaan pupun ja ketun kuvat ja niiden jälkiä. Hiekkakakkuja tehtiin, ja jonkunlainen linna.

Sitten heitettiin frisbeetä. Pituusheitossa kilpailtiin ja sen jälkeen syöteltiin toiselta toiselle. Jos pudotti kiekon, sai pronssia vain. Kaksi jäi kilpailemaan kullasta. Pitihän se lapsen ilon vuoksi joskus puolittain tahallaan haparoida niin, että tuli hopeatila. Kun frisbeen viehätys siltä päivältä laantui, kokeiltiin talon ympärijuoksun ennätyksen rikkomista. Minä otin aikaa ja pienet juoksivat vuorotellen yrittäen parantaa aikaansa.

Lapset ovat mukavia, vaikka Hector laulaa, että `narri oon, vaivaks lapsia tein, enää ei niitä näy. narri oon, enää muisteta ei, unet vain sinne käy`.

Siinä hommassa tuli kuuma, koska tänään oli poikkeuksellisen lämmin syyskesän päivä. Touhun jälkeen iltapala maistui lapsille. Iltatoimien jälkeen luin sen ajan kuvakirjasta tarinan, joka jaksoi aina vain uudelleen viehättää.

Touhukkaan päivän jälkeen jälkikasvun edustajat nukahtivat helposti. Puhelinhäirintää ei ollut koko iltana, sillä kännyköitä ei tunnettu, ja tänään ei ollut sovittu soittopäivä.

Ehdin katsella vain vähän aikaa päivän postia, kun huomasin illan pimentyneen äkkiä. Sen syy näkyi lännen taivaalla: pikimusta ukkosrintama lähestyi. Kävin ulkona kuuntelemassa. Pilven suunnasta kuului taukoamaton tulitus.

Oli meininki käydä saunassa, mutta siitä piti luopua. Nyhtäisin jääkaapin ja telkun töpselit seinästä ja suljin mittaritaulusta pääkytkimen. Niin olivat tietävät neuvoneet.

Ensimmäiset tuulen puuskat riepottivat pensaita ja pihalla leijaili lehtiä.

Pimeys laskeutui. Lukemisesta ei tullut mitään. Lapsena olin pelännyt ukkosta, mutta aikuistuttua olin oppinut nauttimaan rajuilmasta. Ukkosta kunnioitin yhä suuresti.

Muistin entisten naapurien tapausta. Lehmät olivat menneet tiukaksi laumaksi peltolaitumella ukkossäässä. Äkkiä salama oli lyönyt elukoihin. Suurin osa oli juossut villinä, häntä suorana pakoon, mutta kolme onnetonta oli maannut maassa. Yksi lehmä oli ollut hengetön heti, karvakin palanut lavoilta, kaksi muuta tajuttomia. Pään ojentaminen, kielen veto ulos suusta ja voimakas hieronta ja rintakehän painelu oli tuonut tajun takaisin. Isolla vaivalla pelosta mölisevä karja oli saatu navettaan turvaan.

                                                                                                      

Äkkiä alkoi rankkasade. Sen ajaksi salamointi vähän harveni. Välillä sade melkein taukosi, mutta kummalliset tuulenpuuskat jatkuivat. Välillä tuli rakeita ja vettä valtavasti. Toistuvat salaman iskut tärisyttivät taloa. Ihme, etteivät lapset heränneet.

Istuin yksin pimeässä tuvassa. Tämä ei ollut enää hauskaa sen jälkeen, kun puolitoista tuntia oli myrsky myllertänyt. Tänään piti soittaa isälle viimeisistä kokeista, mutta nyt ei pystynyt. Reuma oli hyökännyt sisäelimiin. Munuaiset ja pumpun läpät olivat möyhennyksen kohteena. Kesällä ilmeni jo hitaassa kävelyssä hengenahdistusta. Arvelin, että tässä ei enää kauan selvittäisi. Huolestutti.

Vaimon opiskellessa omaa aikaa jäi vähän. Metsälle ei päässyt viikolla lainkaan, ja kun emäntä perjantai-iltana tuli kotiin, ei oikein tehnyt mieli lähteä ajamaan sadan kilometrin päähän jahtimaille. Pimeydessä istuessa ei voinut keskustella kenenkään kanssa, vaan piti vahtia sitä, ettei jyrinä herätä lapsia.

Pelkäsin pimeässä istuessa, että huoleton ja liian luottavainen vaimo joutuu ryöstön tai väkivallan kohteeksi. Omasta opiskelusta muistin, että niin sanottu Letkun puisto on paha paikka.  Muistin, että linja-autoa puiston laidalla odotellut kaveri oli saanut nyrkistä päähänsä ja melkein taintunut. Rosvo oli jo kopeloinut taskua, mutta silloin linja-auto oli tullut. Epätoivoinen huuto oli karkottanut ryöstäjän, ja niin tuli pelastus.

Katselin taskulampun valossa huomisen työvaatteet valmiiksi ja asetin herätyskellon soimaan. Samalla valolla koetin vähän setviä lehden tärkeimpiä uutisia, mutta keskittyminen oli heikkoa, koska ukkosen jynkytys jatkui.

Istuin aivan yksin niin pitkän illan.

Yhdentoista korvilla ukkonen tuntui siirtyvän itään ja etääntyi. Napsautin pääkatkaisijan päälle. Kävin ulkona kuulostamassa. Syöksytorvet hoitivat yhä tehtäväänsä, mutta sade oli lakannut. Pihalla kiilsi lammikoita.

Laitoin saunan päälle ja töpselit paikoilleen. Myöhäisiltapalaa valmistaessa mietin, että kova on yksinhuoltajan sarka. Ojaa on kaivettava, vaikka aseena on vain ojarauta ja lapio. Kova juttu.

Olenko riippuvainen vaimosta? - Toki pärjäisin näinkin, mutta tuona yksinäisenä ja huolten täyttämänä iltana ymmärsin vaimon arvon.

Iltapalaa nauttiessa sattui silmään amerikkalaisen umpikelan arvostelu lehdessä. Kela on todellinen siimaleikkuri, sanottiin. Se sopii parhaiten lasten hiekkalaatikkoleikkeihin, jos niihinkään. Koetteelle pano seuloo kultahiput esiin.