Näin Ranskassa

Kutakin maata muistellaan sen johtajien tai kulttuurin kautta. Meillä Suomessa on kansa osannut valita hyviä ja vakaita johtajia, mikä on pelastanut monelta pahalta.

Ranska on suuri maa, ja sen kieli on ollut kauan diplomatian kieli. Katsotaan, että monet käsitteet on siinä kielessä määritetty täsmällisesti, joten sillä on merkitystä kansainvälisessä toiminnassa.

Sodan jälkeen ranskalaisilla on ollut erikoisia presidenttejä.

Entinen kenraali Charles de Gaulle kutsuttiin pelastamaan maata, kun olot olivat sekavat.

Hän sai aikaan vakautta, mutta siitä huolimatta, että Englanti oli antanut hänelle turvapaikan sota-aikana, de Gaulle vihasi Englantia ja esti sen pääsyn EEC:hen.

Presidentti oli omapäinen ja julisti ollessaan vierailulla Kanadassa Quebecin ranskankielisessä osavaltiossa: eläköön vapaa Quebec! Se oli skandaali.

Ranskassa pantiin alulle ydinohjelma, jonka salaisuudet de Gaullen vaikutuksesta annettiin Israelille.

Näin korvattiin juutalaisiin kohdistuneet tuhotyöt ja yhteistyö siinä Natsi-Saksan kanssa.

Länsi-Saksa maksoi rahoja Israelille, mutta vanha kenraali ymmärsi, että paljon arvokkaampi oli salassa antaa avaimet kunnon puolustusaseeseen, ja samalla alkoi testausyhteistyö, joka jatkui vuoteen 1996 asti.

Vaaleissa tunnuslause oli Egalite – Elite – de Gaullite!

Liberte- Fraternite- Egalite oli unohtunut, koska gaullismin henki oli erilainen.

Ilman mitään pakottavaa syytä de Gaulle alisti kansanäänestykseen aluehallintohimmelinsä. Hän sanoi eroavansa, jos esitys ei mene läpi. Ei mennyt, ja kenraali erosi.

Hyökkäyksessä kenraali de Gaulle oli ajoituksen mestari, ja niin hän oli vetäytymisessäkin, sillä seuraavana vuonna tuli noutaja.

de Gaullen aikana Ranska räjäytti Algerian erämaassa atomipommin 1960. Vetypommi oli valmis 1968.

Presidentin tointa tuli de Gaullen tilalle toimittamaan entinen upporikkaiden Rotschildien pankin johtaja, hyvin koulutettu ja pääministerinä työskennellyt Georges Pompidou.

Uusi presidentti toimi hyvin, mutta sairastui luuydinsyöpään, josta kukaan ei ole pelastunut.

Kausi jäi kesken.

Pompidou uskoi, kuten entinen esimiehensä de Gaullekin, Ranskan mahtiin, vaikka lähes kaikki siirtomaat riistäytyivät itsenäisiksi.

Hän näki, kuten Englannin poliittinen johto, että siirtomaiden vaivalla rakennettu infrastruktuuri tuhoutuu osaamisen puuttumisen vuoksi, ja valtaan nousevat narsistiset diktaattorit. Juuri niin on käynyt, kuin Pompidou arvioi. Suotta eivät Rotschildit – Euroopan Rockefellerit – häntä pankkinsa johtoon halunneet. Georges Pompidou oli harvinaisen viisas mies. Hänen mustat kulmakarvansa olivat vielä vaikuttavammat kuin Leonid Brezhnevillä. Etuviistosta otetuissa valokuvissa mies toi mieleen huuhkaimen!

Vaalit voitti Saksassa Reininmaan miehityksen aikana syntynyt Valery Giscard- d`Estaing.

Hän jyräsi läpi aivan oikeita päätöksiä, mutta Ranskan kansa on luonteeltaan arvaamaton ja epävakaa. Giscard otti Englannin talousyhteisöön ja pärjäsi hyvin Saksan kanssa.

Englannin hyvittelyksi hän piti puheita sujuvalla englannilla, mitä muut ranskalaiset eivät tee milloinkaan.

Vaaleissa ei tullut jatkoaikaa, vaan talousopista kaiken mahdollisen tiennyt mies työnnettiin 55-vuotiaana eläkkeelle.

Äskettäin 94 –vuotias entinen presidentti sai huonoa julkisuutta puristeltuaan saksalaista  journalistia takapuolesta valokuvauksen aikana.

No, se ei Ranskassa merkitse yhtään mitään.

Vaalit voitti Francois Mitterrand, sosialisti, joka oli taistellut Ranskan vastarintaliikkeessä.

Jälkeenpäin ajatellen se oli kansan kannalta virhe, sillä saksalaiset turvautuivat terroriin ja laajoihin puhdistuksiin vastarintamiesten ja naisten tekojen takia. Niin moni menehtyi SS:n kuulusteluissa, koska aina riitti ilmiantajia.

Oli rauhansopimus, ja maassa olisi ollut vähän Saksan sotaväkeä ilman vastarintaa. Tanskalaiset osasivat tämän asian, ja raunioita ei Tanskassa syntynyt lainkaan.

Mitterrand ei ollut suuri Englannin ystävä. Hänellä oli tarpeeksi tekemistä kotimaassa, sillä presidentti eli kahdessa perheessä.

Se paljastui vasta maahanpanijaisissa, kun virallisen vaimon ja perheen lisäksi saattoväessä oli vieras nainen lukioikäisen tyttärensä kanssa. Tiedustelupalvelu oli onnistunut pimittämään kahden perheen systeemin täysin kansalta.

Mitterrandin viimeinen ateria tunnetaan. Hän halusi viinin ja kasvisten lisäksi paistettuja peltosirkkuja nautittavaksi, vaikka tuo pikkulintu on Euroopassa suojeltujen listalla. Ranskalaisten tulkinta EU-määräyksistä on yhä omalaatuinen: kaikki Ranskan puolesta, ei mitään Ranskalta.

Pariisin pormestarina ja pääministerinä toiminut Jacques Chirac voitti seuraavat presidentinvaalit.

Häntä syytettiin jatkuvasti korruptiosta Pariisin hallinnon aikana, mutta tuomiota ei kuulunut.

Poliittisen uran päätyttyä julistettiin muodollinen 2 vuoden ehdollinen tuomio, eli ei mitään. Haamuviroilla oli saatu kaunistukseen Pariisille rahoja. Sehän ei ole politiikassa kuin hyve!

Presidentti oli osaava mies politiikassa eikä hän tehnyt mitään ulkopoliittisia mokia. Jumi suhteessa Englantiin ei ollut mitään uutta.

Perustamansa uusgaullistisen puolueen tuella vastustajat kukistuivat, mutta Chirac ei tehnyt kehenkään välirikkoa, vaan hän ajoi aina Ranskan etua yhteiskunnassa.

Chirac jatkoi Ranskan ydinkokeita Mururoan atollilla loppuun asti vastalauseista huolimatta.

Arvellaan, että korvauksena sodanaikaisesta yhteistyöstä natsien kanssa juutalaisten tuhoamiseksi, Ranska antoi Israelille jo de Gaullen aikana ydinaseen ja kaiken mahdollisen koulutuksen tiedemiehille ydinalalla.

Viimeiseksi Mururoalla kokeiltiin kaikkein pienimpiä vetypommeja, jotka juuri sopivat tiheästi asuttuun Lähi-Itään, jos Israelin on pakko puolustautua hengenhädässä valtion vihollisia vastaan.

Chirac vastusti USA:n hyökkäystä Irakiin yhdessä Saksan kanssa, ja sai Amerikan ja Englanninkin vihat päälleen.

Nyt voidaan sanoa, että Ranskan presidentti oli oikeassa.

Kerrottiin, että tämän presidentin mieliruoka oli kokonaisena paistettu vasikan pää hyvien viinien kera. Minulta jäisi tämä annos syömättä!

No, mies oli peloton. Hän ilmoittautui vapaaehtoisena Algerian sotaan viisikymmenluvulla. Luutnantin arvoisena hän johti monet taistelut menestykseen.

Chiracin koulutus oli muutenkin korkeata luokkaa.

Seuraavan presidentin, Sarkozyn opintie oli kivisempi, mutta lakitiede sentään avautui ahkeralle oppilaalle.

Politiikassa uusi presidentti menestyi niin, että hänet valittiin vaaleissa korkeimpaan virkaan.

Ranskan politiikan sekavuus ja juonittelu kävi ilmiselväksi, kun presidenttiä syytettiin lahjusrahojen säilyttämisestä vieraan maan pankissa. Pankki läpivalaistiin, mutta tiliä ei sieltä löytynyt.

Sarkozy palautti Ranskan Natoon, josta tuittupäinen de Gaulle oli ovet paukkuen lähtenyt.

Hän teki yhteistyötä Gaddafin kanssa pitkään, mutta kääntyi vallankumouksen puolelle ja iski aktiivisesti Gaddafin kaartia vastaan ilma-aseella.

Yksityiselämässään Sarkozy ei pärjännyt. Hän eli erossa ensimmäisen vaimonsa kanssa kauan ennen virallista eroa. Hän hullaantui tuttunsa vaimoon, jonka oli itse pormestarina vihkinyt. Mies katsoi oikeaksi jättää vaimonsa korkea-arvoisen kosiomiehen saaliiksi.

Erohan siitäkin tuli, sillä Ranskassa on epätavallista, jos mies ei käy naisystävien luona.

Lopulta presidentti otti itselleen valokuvamallin kumppanikseen, mutta politiikassa uskottavuus oli mennyt.

Ympärillä oli kiehunut aina hienoja miehiä, kuten Edouard Balladur, Jean-Pierre Raffarin, Alain Juppe, Francois Fillon ja Dominique Strauss- Kahn. Kaikki nämä hamusivat koko ajan korkeinta pallia ja valtaa.

Viimeksi mainitun Ranska ujutti Kansainvälisen valuuttaunionin johtajaksi. Liekö mies virastaan mitään välittänyt, mutta korkea asema avasi ovet ulkomaisten naisten kammareihin.

Naisten väärinkäytön takia jo elähtäneen pääjohtajan piti lähteä kaikista korkeista asemistaan.

Amerikkalaiset panivat suuren pomon putkaan ilman ranskalaista pehmeyttä, ja käynnistivät uuvuttavat kuulustelut.

Lakimiehen koulutuksen sivuaineenaan hankkinut ranskalainen pääsi naisista eroon ilman tuomiota, mutta vaimo häipyi, koska aavisti, että väärin käytetyt naiset puhuivat totta.

Sarkozyn kausi jäi yhteen.

Hän oli voittanut Segolene Royalin vaaleissa, mutta tämän mies Francois Hollande tuli seuraavaksi Ranskan presidentiksi.

Hänet muistamme harmaana valtiaana. Kaikki oli päällepäin tasasta kuten Masalla laulussa Matkalla pohjoiseen.

Hollande jätti taakaksi kokemansa Royalin omiin huoliinsa lapsineen kaikkineen ja otti avovaimon.

Elysee-palatsissa oli lokoisaa elää, mutta silti Hollande ei pysynyt aloillaan. Hän lähti usein yöllä skootterilla vähän tuulettumaan.

Viaton avopuoliso odotti monet pitkät yöt Ranskan ensimmäistä kansalaista kotiin, mutta turhaan.

Lehdistö paljasti, että uusi yöpaikka oli rakastajattaren tykönä.

Puoliso meni shokkiin ja niin jouduttiin tilaamaan ambulanssi Elysee-palatsiin. Sairasauto vei rouvan huippusairaalaan, jossa ranskalaisen lääketieteen perinteiden mukaan ensin suljettiin vaaralliset sairaudet pois shokin syynä, ja vasta sitten alettiin perehtyä hermoromahduksen todelliseen syyhyn.

Hollande menetti kansansuosionsa kokonaan, ja koko Ranska sääli petettyä rouvaa.

Uudeksi presidentiksi valittiin Emmanuel  Macron, jonka opinnot ovat korkeatasoiset.

Mies on dynaaminen ja osaava, mutta Ranskan kansan kanssa on vaikea pärjätä, olipa oikealla tai vasemmalla.

Macronin arvostelukykyä on epäilty. Mennä nyt naimisiin entisen opettajansa kanssa, joka on paljon vanhempi.

Tyylikäs presidentin rouva kyllä on, ja kaikki eivät mene avioliittoon lapsien toivossa.

Saa nähdä miten käy tälle presidentille. Edeltäjillä on ollut todella vaikeaa.

Ranskalaiset ovat yleensä hyviä tulemaan toimeen. Englantilais- ja saksalaisperäiset amerikkalaiset hävittivät väkivallan avulla intiaanikansat vähiin, mutta ranskalaisilla oli toinen näkemys.

He antoivat pyyntirautoja intiaaneille ja suustaladattavia kivääreitä riistan ja turkisten pyyntiin, mutta pitivät ruudin salaisuuden itsellään. Turkisnahkoja vastaan intiaaneille virtasi puukkoja, aterimia, kattiloita ja patoja, kankaita ja jalkineita, koska intiaanit elivät vielä kivikautta.

Viiniä annettiin korkeille päälliköille, mutta kansaa ei pehmitetty tulivedellä, kuten Yhdysvalloissa. Sulkapäisten selän takana ei juonittu. Niin rakentui luottamus.

Tärkeätä oli ranskalaisille intiimit suhteet intiaanikansojen naisiin. Tunnetusti ranskalaiset osaavat pehmeän ja elegantin naisen käsittelyn, ja niin yhteistyö luisti ja melkeinpä Eeden oli palannut Kanadan alueelle.

Juuri silloin Englanti riisti Ranskan merentakaisten alueiden helmen, ja jäljelle jäi vain Quebec- osavaltio, jonka enemmistö puhuu ranskaa.

Rahapulassa Napoleon oli myynyt Yhdysvalloille Ranskan omistaman Louisianan, joka oli silloin yhtä iso kuin Amerikan koko alue Mississipin itäpuolella.

Kaikki tämä ja satavuotinen sota varmaan tekevät sen, että kiinnostus oppia englantia on Ranskassa heikko, ja saarivaltakunta naapurissa ei ole hyvä ystävä vieläkään