Ykän sorsat

Tämä on karunpuoleinen järvi sorsille. On siinä sentään puolen kymmentä lahtea, joissa on ruohikkoa ja kasvillisuutta. Muulta rannat ovat jyrkät, kallioiset tai hiekkapohjaiset.

Neljässä talossa oli kauan aikaa maanviljelystä, mutta viimeinen tilallinen lopetti neljä vuotta sitten tultuaan eläkeikään. Samana vuonna ensimmäisen kerran yhdelläkään lahdella ei ollut enää sorsien asumisen merkkejä. Ilmeisesti keväinen oras ja rannan lähelle ulottuvat viljapellot houkuttivat aikaisemmin sorsia pesimään, sillä tavallisesti muutama sorsapoikue asusteli järvellä joka kesä.

Ykä koetti ruokkia sorsia metsästysseuralta saamallaan viljalla, mutta sorsat eivät oikein viihtyneet. Viljapeltojen kanssa on vaikea kilpailla, hän mietti. Onneksi Ykän mökkilahden lähellä oli kapea suoalue, jonka reunasta johti oja suoniitylle ja siitä lahteen. Niityn järven puolella oli lyhyt, jyrkkäreunainen, kurua muistuttava alue, jonka pohjalta ojaa oli kaivamalla syvennetty. Tähän kaivurimies valmisti kivistä ja savesta vankan padon, johon laitettiin ylivuotoputki.

Vesi nousi seuraavana keväänä nopeasti, ja se juoksi kuohuna kaksikymmensenttisen putken läpi. Syntyneelle kosteikolle ilmaantui rantasipejä, luhtahuitteja, haapanoita, taveja ja heinäsorsia. Se oli yllätys.

Heinäsorsia kosteikolla

Kahdessa Ykän valmistamassa pöntössä pesivät telkät. Taveja eleli riistakameran mukaan kosteikolla parikymmentä ja saman verran heinäsorsia. Ne viihtyivät siellä koko kesän, mutta Ykä ei tohtinut metsästää niitä, vaan päätti antaa paratiisin olla rauhassa. Siitä se säteilee ympäristöön kaikkea hyvää, hän arveli.

Tavi on kaunis

Ykä on jo monena vuonna keskittynyt muuttosorsiin, joita ilmaantuu syksyn mittaan useita kymmeniä. Ne viihtyvät järvellä marraskuulle asti pienen ruokinnan avulla. Loka-marraskuun vaihteen ensimmäisenä myrsky-yönä ne lähtevät, kun ilma jo enteilee talvea. Ilman ruokintaa ne karkaavat heti ensimmäisen laukauksen jälkeen, eivätkä palaa. Nämä sorsat ovat muutenkin hyvin varovaisia ja niiden kanssa pitää elää taiten. On vältettävä melua ja pidettävä rutiinit mökillä säännöllisinä.

Järvellä asui kauan joutsenpari. Suurin pesue oli muutama vuosi sitten kuuden poikasen kokoinen. Sitten emolintu lensi järven ylitse menevään sähkölinjaan. Leskeksi jäänyt joutsen huusi surkeasti kahtena seuraavana keväänä vanhalla pesäpaikallaan, jota se puolusti tiukasti tulokkaita vastaan. Kolmantena vuonna se ei enää palannut. Kuoliko se leskeyden suruun?

Haapanapoikue kosteikolla

Nyt järvellä on liikkunut uusi joutsenpari, jolla ei ole poikasia. Ne ovat kiusallisia, sillä ne syövät sorsille tarkoitetut jyvät. Kesyjäkin ne ovat eikä niitä saa karkotettua enää lahdelta kuin suurella huudolla ja kiviä heittelemällä. Sorsat jäävät Mopen osille, sillä valkoiset ahmatit syövät kaiken.

Joutsenet tulevat varhain ja käyvät taloksi

Onneksi joutsenet eivät pysty laskeutumaan kosteikolle, joka on joka puolelta korkeiden puiden ympäröimä. Sieltä sorsat saavat vesiötököitä ja silloin tällöin jyviä syödäkseen. Tavit ja muut sorsat puikkelehtivat taitavasti puiden väleistä ja laskeutuvat suoraan kosteikon avoveteen.

Ykä varoo käymästä yhtenään kosteikolla, koska silloin linnut karkaavat, vaikka niitä ei siellä ammuta. Sen vuoksi lahden ruokintapaikka on syys – ja lokakuun ajan tärkeä.

Tänä syksynä alkoi vastaisku joutsenille. Aivotyö tuotti idean, joka on ollut tehokas. Ykä rahtasi taimikon perkuuaukolta mönkkärillä suoria parimetrisiä koivuja, ja valmisti niistä teräväkärkisiä keppejä ison kasan. Kepeistä syntyi rantaveteen aitaus. Pystykeppien välin Ykä määritti niin, että joutsen ei sovi aitaukseen, mutta sorsa mahtuu raoista uimaan jyvien luo. Juuri uivan sorsan pään korkeudella kepistä keppiin kulkee vaakatasossa naru, joka estää joutsenia murtautumasta väkisin sisälle. ”Pyydys” sai sorsat aluksi epäileväiseksi, mutta kun ensimmäinen puikahti vilja-aterialle, pelko hälveni.

Ykä on tullut yksin mökille aamupäivällä.

Parin tunnin aikana taimikon raivaus valmistuu ja loppuu tältä syksyltä. Marjastus, sienestys ja metsästys jatkuvat lokakuun lopulle asti mieluisina puuhina.  

Lounasaikaan yksinäinen sorsa liitelee lahtea pitkin ja laskeutuu ruokintapaikan tuntumaan. Se vain käväisee paikalla ja ui sitten lahden taakse sadan metrin päähän. Lähettikö parven johtaja tiedustelijan asialle?

Ykä ottaa päiväunet tapansa mukaan. Täällä mökin rauhassa lepo on aina syvää ja virkistävää. Ikuinen melu asutuskeskuksessa on iän mukana alkanut häiritä yhä enemmän. Nuorempana sitä ei niin huomannut. Ehkä uni on vanhetessa muuttunut pinnallisemmaksi, ja melu iskee tajuntaan, Ykä ajattelee vaipuessaan unten maille.

Päiväkahviaikaan lahden rannan kivillä on kaksi sorsaa sukimassa. Niitä on mukava seurata terassilta lintukaukoputken avulla. Vedessä kelluu höyheniä yllättävän paljon. Kävikö päivälevon aikana isompi parvi lahdella sukimassa? Runsaassa tunnissa ehtii sattua kaiken laista.

Johan on sorsia Ykällä!

Saunapuita kantaessa lahdelta kuuluu yllättäen veden loisketta. Yhdeksän sorsaa ilakoi vesikivien ympärillä. Ne olivat ilmestyneet paikalle huomaamatta ja ne hypähtelevät ilmaan ja syöksähtelevät pitkin veden pintaa pienellä alueella. Vesikiville sopii vain kolme, muiden on otettava lepopaikka rantakiviltä.

Veden pumppaaminen saunaan ei karkota heti sorsia. Ykä laittaa kiukaan pesään hyvät sytyt ja puut valmiiksi. Kahdeksaan mennessä vesi on saatava kuumaksi ja sauna valmiiksi. Sitten vaan passiin lähtiessä veto pienelle, niin kylpyvalmis sauna odottaa metsällä kylmettynyttä pyssymiestä hänen palatessaan. Sen verran saunan valmistelu häiritsee villisorsia, että lahti on tyhjä, kun Ykä kiikaroi sen huolellisesti läpi ennen saunan kiukaan sytyttämistä.

Mökkikauden päättyessä lokakuun lopulla on ollut tapana nauttia vaimon kanssa sorsapaisti kahdestaan erämaan rauhassa. Toinen tilaisuus on marraskuun kuudes, jolloin muistellaan suurta taistelua.

Ruotsin kuninkaan verinen hevonen laukkasi omien joukkojen luo. Sakeassa ruudin savussa kuningas oli erkaantunut joukoistaan ja tullut ammutuksi. Silloin suomalainen ratsuväki teki vimmatun vastahyökkäyksen ruotsinmaalaisten tukemana, ja Katolisen Liigan armeija kääntyi hillitsemättömään pakoon. Sorsan siipipeilin sininen ja valkoinen muistuttaa urotöistä Saksassa.

Ykällä on tapana ottaa vain muutama sorsa kauden aikana. Hän uskoo siihen, että täällä majailleet palaavat aina uudelleen paikkaan, jossa on hiljaisuus ja rauha. Kun verotus on kevyttä, silloin vallitsee kiitollinen mieli!

Ykä hiipii rannan tuntumaan, kun ilta hämärtää. Yllä on tukevasti taminetta, päällimmäisenä lämmin haalari. Hän asettuu makuulle polulle, jota kattaa oksasilppurin kuiva tuotos. Ykän jalat ovat järvelle päin rinteessä, joka viettää reilusti alas. Harmaa pään suojus kuuluu asuun, samoin pitkälippainen lakki ja villasormikkaat. Ruokintapaikka jää oikean käden puolelle pienen niemekkeen taakse.

Hämärä laskeutuu. Vieressä makaa musta noutaja kiltisti. Se on monet reissut kokenut, kahdeksanvuotias. Nuorempana se ei malttanut pysyä millään passissa liikkumatta, vaan alkoi purkaa liiallista energiaa pureksimalla puun juuria ja riuhtomalla irti pieniä katajia. Herkkupala rauhoitti, mutta vain hetkeksi. Lääke löytyi sitomalla talutin hyvin lyhyelle. Koira tajusi varmaan, että niin on tukalampi, ja se oppi nopeasti makaamaan passissa aloillaan.

Etelästä työntyy tumma pilviverho taivaalle. Lahdelta kuuluu kohahdus. Parvi on laskeutunut. Kuuluu hiljainen narskutus, joka toistuu muutaman kerran. Noutajan häntä tekee muutaman vispausliikkeen, muuten se on liikkumatta.

Ykällä on haulikossaan raskaat volframipitoiset patruunat. Hyvän peiton vuoksi haulit ovat vain 2.75 milliset. Nämä patruunat ovat kalliita, mutta kun niitä kuluu vain muutama syksyä kohti, asialla ei ole merkitystä. Tärkeintä on olla tuottamatta riistalle tarpeetonta kärsimystä.

Uintiviri sattuu silmään vasemmalta. Ykä painaa varmistimen pois päältä ja nostaa aseen valmiiksi poskelle. Linnut tulevat kiilan muodossa uiden. Vihreä valokuitujyvä hakeutuu ensimmäisenä tulevan nokkalinjan kohdalle.

Ykä ampuu tottuneesti ja pomppaa heti pystyyn. Sorsat pakenevat.  Juuri kun ne nousevat vaaleaa lännen taivasta vasten Ykä ampuu parven laitimmaista menijää. Se suistuu veteen. Noutaja saa käskyn, ja se ryntää veteen. Tämä yksilö pitää hellästi lintua kiinni, tulee eteen, istuu ja pudottaa sen metsästäjän jalkojen juureen. Se menee veteen ilman toista komennusta, sillä se osaa noutaa laukausten lukumäärän mukaan.

Kerran piti ampua toista sorsaa uudelleen, kun se liikehti vielä vedessä. Koira hyökkäsi veteen kolmannen kerran eikä tullut takaisin. Sähkölampun valossa näkyi, kun se ui ympyrää toisen sorsan noutopaikassa. Koira ei suostunut tulemaan maihin kutsusta. Se etsi kolmatta lintua, ja sen nenä sanoi, että juuri tässä haisee sorsalta! Veneellä se piti hakea pois.

Ykä laittelee sorsat riiputuskuntoon ja menee valmiiseen saunaan. Noutaja on jo kuivattu suureen froteepyyhkeeseen, ja sille on annettu pieni ylimääräinen iltaeines. Se tietää jo rutiinit ennestään.

Saunomisen jälkeen Ykällä on tapana istuskella mökin terassilla ja kuunnella luonnon ääniä. On jo niin pimeää, että järven vesipinta erottuu juuri ja juuri. Mökin sisällä palaa vain lukulamppu. Muita valoja ei näy, ja pilviverho on musta ja paksu.  Kotvan kuluttua alkaa hiljainen vesisade, jota on mukava kuunnella. Aamulla saa nukkua pitkään, sillä sääennustus lupasi sadetta koko yön ajaksi, Ykä tuumii mielessään.

Koira nukkuu makuulaatikossaan sikeästi. Siinä on sen mielipaikka eikä se muualle suostu. Äkkiä se alkaa äännellä ja antaa tulla ikään kuin lyhyen ajohaukun, vaikka tavallisesti tämä rotu ei hauku lainkaan. Illan jännitys ja kiihkeä toiminta purkautuu unennäkönä.

Kun Ykä on vaipumassa saunomisen jälkeen uneen, lahdella kohahtaa voimakkaasti. Koirakin nostaa päätään. Monikymmenpäinen sorsaparvi on laskeutunut aivan mökin rantaan kahdenkymmenenviiden metrin päähän.

Minun huolella varjellut, kallisarvoiset sorsani, Ykä ajattelee. Järvellä ei ole muita metsämiehiä. Asentoa muuttamalla uni tulee tänä iltana nopeasti, ja se on syvää.

Ulkoa kantautuu vain hiljainen sateen suhina sisälle mökkiin.

Vajaan sadan metrin päässä sen sijaan käy kuhina, kun sorsat ruokailevat. Niillä on viikon ajan täysi rauha touhuamiseen.

Semmoinen on läheisen mökin ukon metsästyksen rytmi eikä se ole paha laisinkaan.

  

Se nouti sorsan pehmeästi ja taidolla