Kohtaamisia

 

Vanha lähettävä riistakamera vaikeni toukokuun lopulla. Se ottaa hyviä kuvia kortille, mutta ei lähetä niitä enää. Soitin firmaan, josta sim-kortti on puhelinta virkistämässä kuvien lähetykseen.

Myönnettiin, että kortti voi olla vaurioitunut, mutta eniten virkailija epäili jo vanhaa kameraa, jota ei enää valmisteta. Poliisi on jo kauan neuvonut seuraamaan kutsumattomia vieraita pihoilla ja mökeillä riistakameroilla.

 

Muistan, miten töissä ollessani yhden erikoislääkärin lasten kalliit skeittilaudat varastettiin Oulussa. Pojat lähtivät ajamaan takaa rosvoja, jotka huumausaineiden vaikutuksen alaisina ajoivat autonsa ojaan. Paikalle soitettiin poliisit. He ottivat autossa olleen porukan kyytiinsä. He varoittivat poikia takaa-ajosta, sillä rikolliset voivat olla aseistettuja. On parempi tehdä hiljainen hälytys, jolloin viranomaiset hoitavat asiat. On mahdollisuus avata vastatuli hätätilassa. Se mahdollisuus on siviileiltä kielletty.

Poliisi neuvoi tohtoria suojaamaan kiinteistönsä riistakameroiden avulla.

 

Tästä kuultuani aloin itsekin ajatella riistakameroita. Niitä ostin vuosien mittaan sekä suojauskäyttöön, että eläinten ja petojen kuvauksen vuoksi.  Yksi pihalle sijoitettu oli yli 100 kilometrin päässä, ja se oli lähettävä.

Seurasin fasaanien liikkumista ruokintapaikalla sekä liikennettä pihalla muutenkin. Valkohäntäpeura, ilves, kapinen kettu ja jänikset sekä kyyhkyset olivat tavallisimmat eläimet, joita kuvissa esiintyi. Juuri tämä hyvä kamera lopetti lähetyksensä.  

 

Ostin uuden kameran, koska halusin kuvia kotiin asti. Kiinnostus eläimiin vaikutti hankintaan. Samalla selviäisi se, missä on vika vanhassa kamerassa. Ostin Burrellin, joka on eniten myyty Suomessa. Se on tarpeeksi yksinkertainen tavalliselle kansalle, koska sen toimintaan saattaminen ei vaadi koodausta, jonka harva hallitsee.

Ohjelmoin kameran netistä löytyvät videon ohjeen mukaan. Se onnistui helposti.

Poseerasin vakituisessa asunnossa vaikka missä asennossa, mutta kuvat eivät menneet pojan kameraan.

Analyysissä huomasin, että sähköpostiosoitteessa oli com vaihtunut coc- ilmaisuun. Korjasin kirjoitusvirheen. Kuvat aloittivat siirtymisen. Innostuin, kun kuulin kaverilta, että ilman lisäkustannuksia voi kirjoittaa saajalistaan lisää yhden tai useampia sähköpostiosoitteita.

Lisäsin kiireellä oman, mutta kuvia ei tullut. Kävin kierroksen ulkona, jossa kamera vahti kotiani. Heti tuli pojan kännykkään kuva vakavan oloisesta tyypistä, joka nuohosi etupihalla kädet housun taskuissa edestakaisin. Siitä tunnistin itseni hyvin.   

Yhtäkkiä sai heureka- tyyppisen idean: en ollut tarpeeksi tarkka, sillä osoitteen alkuun pitäisi lisätä kirjaimet dr. Nimeni oli jo varattu kaikkine lisukkeineen, joten gmailia asentaessani piti äkkiä keksiä jokin uusi versio. Katsoin oikeaksi kirjaimet dr. Se tarkoittaa lääkäriä tai tohtoria. Ei siinä ole ylpeyttä, vaan totuus.

Poistin väärän osoitteen ja kirjoitin uuden. Asiat korjaantuivat heti. Samalla selvisi, että sim- kortti on eheä. Vanha kamera oli vikaantunut ja menettänyt tärkeän kykynsä. Se kelpaa vielä passiiviseen toimintaan, joka sekin on tärkeää. Kyky - tosin toisen sorttinen - on vaarassa meillä miehillä myös, kun vuodet vierivät. Semmoista on elämä. Juuri kun luulee jotain tietävänsä ja osaavansa, silloin alkaa rappio.

Kaupan pihassa tapasin tutun miehen. Pysähdyin tapani mukaan juttelemaan. Mies oli ostanut jauhoja ja maivoja eli merimuikkuja. Niistä tulee herkullinen paisti tai keitto. Tämä tuttu pukeutuu vaatimattomasti, mutta siististi. Ei hän piiloudu murheenkaan päivinä säkkiin, joka onkin vastoinkäymisten liioittelua. Ehkä jopa ulkokultaisuutta.

Ei, hän pysyy uskon tiellä rehellisenä ja aitona. Kun kaikki toimisivat samoin, ongelmat lähtisivät pakosalle.

Jumala katsoi oikeaksi säästää hänen henkensä auto-onnettomuudessa, jossa vastaan tulevan auton kuljettaja kuoli. Auto tuli liukkaalla tiellä vastaan kylki edellä hillitsemättömänä. Mitään ei ollut tehtävissä.

Kävin itsekin ostoksilla. Sitten siirryin R-kioskille, jossa automaattilaatikossa oli minulle lähetys. Arvasin, että sain ostamani navigaattorin ja sen läski- eli kitkapidikkeen, jotka ostin Haapajärveltä ilon päivänä, kun auton vakionopeuden säädin saatiin korjattua.

Kotona kokeilin navigaattoria. Sain asennettua siihen kotiosoitteen.

Panin ennen liikkeelle lähtöä osoitteeksi Lukkarinpolku kaksi ja rupesin ajamaan laitteen viittauksen mukaan. Vakavan tuntuinen miesääni ohjasi ajoa.

Lopputulos oli se, että peruutin osoitteessa Lukkarinpolku kaksi parkkipaikalle lähelle kirkon tapulia.

Annoin auton seisoessa uuden käskyn, että menen kotiin. Kas, laite ohjasi kotiin, vieläpä autotalliin ilman hämminkiä. Erilaisia valikoita on muutettu minun laitteeseen verrattuna. Kuvaruudun valoisuus näyttää erinomaiselta.

Oman autoni samanlainen koje käyttää topakan naisen ääntä. Sen sävy on erityisesti liikenneympyröitä ennen käskevä: ota toinen oikealle!  Onhan sitä toteltava. Akkojen kanssa sotiminen on lopputulemaltaan arvaamaton. Sen tiedän kokemuksesta. Kun antaa vähän siimaa, voi esittää tärkeitä argumentteja, jotka menevät hämmästyttävästi läpi, kun pysyy tosiasioissa eikä kiihkoile. Ilmapiirin pitää olla rikkumaton ja myönteinen. Kaikki tämä pätee politiikassakin. Huutaminen ei auta.

Lähettämäni sähköpostin liite ei ollut avautunut yhden saajan tietokoneessa. Se oli kummallista. No, muunsin tekstit pdf- muotoon ja laitoin ne liikenteeseen. Jopa tärppäsi.

Näyttää siltä, että pdf- tallennusmuotoa lukevat monenlaiset ohjelmat, kuten Abode Acrobat Reader. Olen käyttänyt kauan rtf- muotoa, joka saattaa olla vähemmän digitaalisten tulkkien osaama juttu.

Opittavaa tuntuu riittävän aina vaan. Onneksi minulle on annettu tietynlainen tutkijan sielu. Se pyytää ottamaan selvää asioista, jotka muutenkin kiinnostavat.

Tärkeintä on pitää totena, että keskuudessamme on paljon eteviä ihmisiä, jopa naisia. Kun kysyy neuvoa tai pyytää palvelusta, viisaat vastaavat mielellään. Se on kokemukseni.

 Olin Haapajärven kodinkoneliikkeessä kuin vaatimattomuus itse. Pyysin naisia, jotka palvelivat liikkeessä, päivittämään navigaattorin, joka on lahja vaimolle. He herahtivat hyvälle tuulelle, ja halusivat auttaa asiassa vanhaa ukkoa.

Paketissa – jossa siis tuli minulle navikka - oli kauniilla käsialalla kirjoitettu lappunen, jossa luki, että navigaattori on päivitetty. Alla oli suuri hymiö! Ajattelen hyvällä Jompen koneen hyväsydämisiä myyjiä.

Ensimmäinen kosketus tähän bisnekseen oli viime vuoden joulukuussa. Silloin vanha Upon jääkaappi lopetti työnsä pysyväisesti. Ihmettelin ruokapöydässä, miksi vichyvesi oli lämmintä litkua. Pantiin tutkimus käyntiin: lämpömittari kaapin sisään vartiksi. Se näytti samaa lämpötilaa kuin oli keittiössä.

Soitin Haapajärvelle ja neuvottelin uudesta kaapista. Valitsin ajatusten vaihdon jälkeen Husqvarnan, joka oli juuri tarjouksessa. Alennus oli sata euroa. Ymmärsin kyllä kauppaneuvos Paavo Rönkön minulle pitämästä luennosta, että oikea hinta on vain yksi kolmasosa ilmoitetusta. Alennustavarasta tulee siis suuri voitto kaupan kassaan. Sille emme me sivilistit mahda mitään.

Kuski, joka ei ollut liikkeen palveluksessa, toi kaapin ja kuskasi vanhan autoonsa. Hän palasi neuvomaan jääkaapin käyttöönottoa.

Kysyin, että mistä ruuvista säädetään lämpömittarin avustuksella kaapin sisäinen lämpötila. Autokuski nauroi ja sanoi, että ikivanhasta kaapista ja kysymyksestä huomaa, että kyllä tässäkin talossa pitäisi jo siirtyä uudelle vuosituhannelle. Uudet jääkaapit säätävät itse lämpötilan neljään asteeseen, ja niihin voi ohjelmoida vaikka mitä. Tärkein ominaisuus kuului olevan nopea jäähdytys, jos kaapin ovea on pidetty kauan aikaa auki. Kaikki on nyt digitaalista.

Jääkaapin vaihto päättyi hersyvään huumoriin.

Innostuneena kuvasin jääkaapin joka puolelta ja laitoin kuvat Whatsapilla vaimolle, joka oli juuri silloin tyttären luona Keski- Suomessa.

Vaimo kuvasi vastauspuhelussaan näkymää suurenmoiseksi, mutta ihmetteli kaapin oven ripaa, joka on koko kaapin korkuinen, vähän kuin pitkäripaisessa. Siis kaupassa, jossa valtio asettaa myytäväksi paloviinaa, olutta ja etelän viinejä.

Halusin laadukkaan jääkaapin, joka on hiljainen eikä se syö sähköä kuten menneen ajan vehkeet, jotka laittoivat helteillä kompressorinsa tiukoille. 

Tuttu kodinkoneasentaja sanoi minulle, että ei ukkonen ole pahin jääkaappien ja pakastimien tuhoaja, vaan kuuma ilma, joka saa koneiston väsähtämään elikkä polttamaan päreensä. Koneen voimavarat eivät vaan riitä. Niin käy joskus ihmisellekin.

Sama mukava asentaja laittoi minun ilmalämpöpumppuni alle jouset. Pumppu piti talviöinä jyrinää, joka häiritsi vaimon unta. Lääke oli kovettuneiden muovinsekaisten aluskumien vaihto jousiin. Silloin seinän resonanssi ja jyrinä lakkaa kokonaan. Siltä ovat suojassa vain kivi- tai tiiliseinät, jos nekään.

Näin sitä oppii kohtaamisissa viisaammilta. Suosittelen lämpimästi kiireettömiä keskusteluja toisten ihmisten kanssa. Siitä hyötyvät molemmat osapuolet.

Talking with the Talibs is very hard, eli puhuminen talibanien kanssa on vaivalloista, sanovat amerikkalaiset. Islamistit kieltävät keskustelun naisten kanssa ja panevat heidät hellan ääreen ilman mitään koulutusta. Näin vain miesten hallussa ovat tosiasiat. Puolet kansan viisaudesta menetetään, ainakin.

Eivätkö naiset ole ollenkaan ihmisiä? Tiedot ovat niukat Isossa Kirjassa.  Sanotaan vain, että nainen luotiin miehen kylkiluusta. Koska muista aineista ei sanota mitään, on uskottavaa, että naiset todella ovat inhimillistä alkuperää kokonansa ja siis selvästi ihmisiä. Ei heitä ole lupa pitää orjina.

Logiikka antoi tässä kysymyksessä oikean vastauksen. Onhan se osa viisausoppia.

Onko mullahien ja imaamien valta joskus murrettavissa? Se on epätodennäköistä. Pieni kipinä asian ratkaisuun löytyy Leevi Karsikkaan kirjasta. Siinä sanotaan, että tasa-arvo tulee naisten osaksi, kun he yhtä aikaa koko islamin maailmassa vaan heittävät pellemäisen ja alentavan kaavun ja tarvittaessa muutkin kuteet menemään.

Partamiehet hämmästyvät eivätkä osaa tehdä mitään. Ei kaikkia naisia voi tuomita kuolemaan, muutenhan koko kansa katoaa olemattomiin. 

Orjuuden kahleet kirpoavat äkillisesti.

 

Terveydenhuollon kriisi

 

Heikki Pälve kirjoittaa terveydenhuollon vaikeuksista ja sähköisestä sairauskertomusohjelmasta kovia sanoja Lääkärilehden numerossa 38. Tämä mies on lääkäreiden luottomies, heti arkkiatri Pelkosesta seuraava. Hän ei puhu turhasta.

 

Syitä terveyskeskusten ja koko maamme terveydenhuollon kurjistuneeseen tilaan on monia. Nuorista on pioneerihenki kadonnut. Kukaan ei lähde mielellään etulinjaan tai syrjäseudulle.

 

En kuitenkaan halua käsitellä koko laajaa kenttää, vain ja ainoastaan yhtä asiaa. Se on tietokoneet.

 

Pidän todella surkeana sitä, että Lääkintöhallitus tuhottiin. Saman tien luovuttiin valtion kaikesta ohjauksesta ja vastuusta mikä koskee terveydenhuollon potilastietojärjestelmiä. Jos olisi tehty oikein, meillä olisi sama - ja samalla hyvä – valtakunnan joka sopessa toimiva systeemi.

 

Ei olisi ongelmia, joiden kanssa nyt painitaan joka puolella.

Valtio on aika vahva neuvottelija järjestelmien tuottajia kohtaan.

Ei tarvittaisi jatkuvia korjauksia ja kalliita päivityksiä.

Keskusjärjestön asiantuntijat päivittäisivät potilastietojärjestelmän ilmaiseksi elikkä virkatyönä. Tuo työnteko virkatyönä ei ole enää kunniassa.

 

Kun oli siirrytty digiaikaan terveyskeskuksissa, Lääkärilehti julkaisi tutkimuksen. Sen mukaan käsipelisysteemissä terveyskeskuslääkäri otti vastaan 25 – 26 potilasta virka-aikana. Sähköisen potilaskertomuksen tultua tuo luku oli 15 – 16!

 

Hiljattain Turun seudulla lääkäri sanoi ottaneensa vastaan 12 potilasta päivässä, mutta aivan viime aikoina enää neljä potilasta päivässä.

Syyksi hän kertoi sähköisen sairaskertomuksen hitauden ja tehottomuuden.

 

Tulin itse töihin, kun terveyskeskus oli toiminut uuden Kansanterveyslain mukaisesti vuoden päivät.

Kaikki tehtiin käsin ja hyvin tehtiinkin. Myös saneltiin ja vastaanotto sujui.

 Päivystyskin sujui, vaikka osa tekstistä tehtiin käsin, jos potilas otettiin osastolle tai lähetettiin päivystyksenä sairaalaan. Tämä siksi, että seuraava päivystäjä näkisi heti, mitä on tehty. Vaikkapa oli määrätty potilas röntgeniin sen varmistamiseen, että pysyykö murtuma hyvässä asennossa kipsin alla.

 Ilta- ja yöpäivystyksen aikana otettiin päivävastaanoton päälle 25 – 50 potilasta vastaan. Yksi prosentti sadasta sai lähetteen sairaalaan.

Lähetteeseen merkittiin tuohon aikaan joko päivystystapaus, kiireellinen ajantilaus tai sitten normaali ajantilaus. Kaikki sujui mielestäni hyvin enkä itse ainakaan havainnut kitkaa systeemissä.

 Kun tuli digiaika, huomasin pian tuon saman, mistä Lääkärilehden tutkimus kertoi: virka-aikana vastaanotettujen potilaiden määrä alkoi laskea.

Itse tein niin, että potilaan läsnä ollessa ei vilkaissutkaan tietokonetta. Kirjoitin koetulokset ennakkoon paperilapulle, josta kerroin ne. Röntgenkuvat olivat valotaululla.

Tykkäsin pitää luentoja potilaille valotaulun edessä. Näytin milloin mitäkin paikkaa – kuten sydämen varjoa – ja kysyin, mikä se tuossakin mahtaa olla. Näin tein varsinkin, jos potilas poltti tupakkaa. Halusin vähän hiostaa pahasta tavasta, mikä oli tehokasta.

Lopuksi sanoin, että vielä ei syöpää ole erotettavissa, mutta ennalta ehkäisy on turvallisin tie.

 Erityisen hankalaksi potilastietojärjestelmän toiminta meni, kun painostettiin ottamaan käyttöön ns. strukturoitu potilastietojärjestelmä ja Kanta-arkisto. Sulaa hulluutta, sanon.

Jos ei täytä jokaista kohtaa kaavakkeessa, potilaasta tietokoneen kuvaruudulla ei pääse lainkaan eroon.

 Onneksi enää kuukausien päässä oli tavanomainen eläkkeelle jäännin ikä. Systeemi otti niin päähän, että tein sen, mitä ei olisi saanut tehdä, eli piruilin systeemille.

Tein sen näin.

Tulosyyksi kirjoitin tikku kynnen alla. Se oikeasti oli totta.

Ongelmat kohtaan kirjoitin tikku kynnen alla.

Suunnitelman kohtaan kirjoitin tikun poisto kymmen alta.

Toimenpide kohtaan kirjoitin johtopuudutus ja tikun poisto kynnen alta. Jatkohoito kohtaan kirjoitin, että hoitaja laittaa siteen sormeen, kun tikku on poistettu kynnen alta.

Jälkitarkastus kohtaan kirjoitin, että tikun poisto ei yleensä aiheuta komplikaatioita, koska tetanusrokotus on voimassa tällä potilaalla.

Antibiootteja ei määrätä, vaan potilas saa jäädä toipumaan parhaan ymmärryksensä mukaan eikä häntä voida tässä mitenkään erityisemmin käskeä hänen touhussaan kotioloissa.

Sairausloma ei tule kyseeseen missään ammatissa.

 Kun tuli sähköinen reseptipakko, osasin jo ennustaa vaikeuksia. 

Eräs kollega ei halunnut kirjoittaa yhtään sähköreseptiä, vaan varasi suuren määrän reseptilomakkeita työhuoneeseensa ja kirjoitti reseptit nopeasti käsin. Se onnistui maaseudulla, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa käytetään maalaisjärkeä riittävästi.

 Minä tein sähköreseptejä. Hommaa voi kuvata yksi tapaus. 

Tuttu vanha mummo tarvitsi reseptin, kun muut asiat olivat tulleet hoidetuiksi.

Kirjoitin nopeasti koodien kera sähköreseptin ja sanoin mummolle, että lähdetään käymään kahvilla, koska tietokoneistettu systeemi jauhaa hitaasti. Mummo halusi odottaa tuolissaan, mutta minä kävin nauttimassa kupposen henkilökunnan kahvihuoneessa. Kun avasin potilashuoneen oven uudelleen, tulostin juuri naputteli ja työnsi ulos vuoden 2013 mallin mukaista potilasohjetta, joka piti viedä apteekkiin.

Mummo hämmästyi sitä, että reseptiä ei annettu enää näppeihin. Sanoin, että resepti meni valon nopeudella apteekkiin jo, mutta tuo lähtölaskenta kestää aika kauan.

Kun jäin eläkkeelle, asensin ohjeen mukaan kotitietokoneelle Kelain- nimisen ohjelman, jolla uusin tai kirjoitan tarvitseville reseptejä.

Tämä ohjelma on toimivuudeltaan aivan toista luokkaa, kuin työpaikalla ollut reseptinkirjoitussysteemi.

Lääkärilehdessä oli artikkeli siitä, miten vaikeaa, ellei mahdotonta on uusia Lääkärin ammattikortti. Huomasin tämän itsekin.

On hupsuutta, että sanotaan, että tietyissä selaimissa on mukamas vikaa, että korttia ei voi uusia. Se ei varmaan ole totta, vaan uusiminen on tehty aivan itse liian monimutkaiseksi. Suomen yleisin selain lienee Google Chrome. Se on itsellänikin. Sen turvajärjestelmä on korkeaa luokkaa.

 Ei tarvita minun mielestäni mitään muuta, kuin tunnistautuminen pankkitunnuksilla tai virallisella henkilötodistuksella, ja yhteyden pitää olla kortin myöntäjään tämän jälkeen suora ja mutkaton. Sitten vain rasti ruutuun, että tämä lääkäri haluaa uuden ammattikortin. Vielä siihen voi lisätä sen, milloin voimassa olevan viimeinen käyttöpäivä on.

 Miksi kaikki tehdään niin vaikeaksi?

Minun korttini on voimassa helmikuulle asti. 

Pitääkö antaa sen vanhentua ja sitten mennä nöyränä tuttuun terveyskeskukseen sen toimihenkilön luokse, jolta sain jo kerran kortin uudistettua. Valokuva siinä on samanlainen kuin alkuperäisessä, jolloin olin vielä sorvin ääressä eli nuori mies.

 Näyttäisi siltä, että Suomi – armas kotomaamme – ei ole enää digitalisaation mallimaa. Nykyisellä systeemillä työnteko tehdään hitaaksi. Se muistuttaa italialaista lakkoa.

Stahanovilainen asenne puuttuu, jos sitä lienee koskaan ollutkaan käytössä.

 

Seikkailu metsässä

 

Minulle on kerrottu, että naiset lähtevät joskus pakoon jopa voimassa olevasta avioliitosta. Sehän on tavatonta. Yleensä paetaan vaaraa tai muunlaista uhkaa, mutta esiintyykö semmoinen avioliitossa? On luvattu papin ja todistajien läsnä ollessa paljon. Ei siinä niin muodoin tuosta vaan hypätä pois yhteisestä vankkurista, joka vierii sorapitoista tietä, milloin ala- milloin ylämaata pitkin. 

Se vain kuuluu olevan mahdollista.

Yksin jäänti on ikävää. Sen torjumiseksi on tehtävä töitä.

Minäkin mökillä päätin tehdä parhaani siihen mennessä, kun vaimo tulee seurakseni. Lähdin etsimään sieniä.

Asensin villasukat töppösiin ja ujutin Viking- vaellus- ja metsästyskengät paikoilleen. Nämä kengät ovat palvelleet ainakin 15 vuotta. Niiden nilkkoja nyrjähdykseltä suojaava tuki on merkittävä. Viking Hunter GTX näkyy yhä olevan myynnissä.

Kävelin puolen kilometrin päähän paikkaan, josta tänä syksynä 3 viikkoa sitten löysin ensimmäiset suppilovahverot. Nyt paikka oli tyhjä. Se oli yllätys.

Piti lähteä kulkemaan tiheän metsän läpi sinne, mistä vuosi sitten löysin näitä sieniä. Metsässä oli kaikenlaisia kulkuesteitä. Vaikeassa maastossa hiki nousi otsalle ja vähän muuannekin. 

Oli aikaa katsella ruskan värittämää metsää. Puut humisivat tuulessa. Maan pohjassa näkyi selvästi riistapolkuja. Samalla alkoivat syyskesän vieraat liikkua niskatukassa. Sieltä ja kasvoilta niitä piti häätää yhtenään pois. Hirvikärpästen häirintä kismitti muuten ihanassa metsässä.

Tiheää metsää matkan varrella.

 

Kaatuminen oli lähellä useasti, mutta pelastuin siltä. Koetin hokea itselleni, että hitaammin, hitaammin. Toinen samaa tarkoittava hoku kuului: ei eläkkeellä ollessa ole mihinkään kiire.

Otin mökiltä mukaan puhelimen, jossa on karttaselain. Siitä katsoin, joko alan olla perillä. Ei vielä, sen näytti sininen piste kartalla. 

Aurinkoisessa mäen etelärinteessä oli kaksi metson rypypaikkaa. Parantelin toista vähän katkaisemalla puukolla juuren, joka häiritsi rypykuopassa linnun touhua. Paikka antoi toivoa myöhäisemmän syksyn latvametsosta.

Katsoin uudelleen Karttaselainta. Nyt sininen piste alkoi olla niillä seuduin, missä piti olla tarkkana. En ollut aikaisemmin osannut merkata sienipaikkoja, joten merkeistä ei ollut apua. Pitää antaa pojan neuvoa tuo hyödyllinen konsti.

Äkkiä vahveropesäke oli edessäni. Mikä ilo ylimmäinen, riemu rinnan riipaisevin!

 Otin puukon vyöltä ja aloin siivota sieniä suoraan sankoon. Kävelymatkan aikana näin paljon rouskuja, mutta marssin niiden ohitse, koska haluin parempaa. Vaimoon ei tahdo tehota enää arkinen kangasrousku. Olenko lellinyt hänet piloille?

Tästä paikasta löysin suppilovahveroita sen verran, että sangon pohja peittyi.

Sangon pohja on jo poissa näkyvistä.

 

Taivalsin nyt vaivalloista ja kosteaa seutua, jossa piti kierrellä suuria maahan kaatuneita kuusia. Ne olivat kaukana kaikesta, joten maan omistaja ei ollut voinut niitä korjata talteen. Niistä olisi tullut takkapuut tai saunapuut moniin hauskoihin iltoihin. Rungot olivat paksuja. Nouto olisi vaatinut aikoinaan hyvän työkelkan ja sen perään pankkoreen maaston epätasaisuuden vuoksi. Nyt rungoissa kyti jo lahosienten muhinnan ensimmäinen vaihe.

Varovasti, varovasti, sitä hoin mielessäni kävelyn ajan. Apuneuvona minulla oli metsässä pihlajasta valmistamani kävelysauva. 

Siitä oli suuresti apua. On vain tunnustettava, että kun ikä on yli seitsemän vuosikymmentä, silloin ei enää kirmata metsässä kuin hevosvarsa, ei. On ilmaantunut risuja, oksia ja muuta, johon jalka tarttuu. Se merkitsee syöksyä mahalleen. Kun se tulee odottamatta ja on samalla valtava pettymys, tilanteeseen sopii setä Aleksin ilmaus kirous ja kuolema.

Törmäsin piileskelevään pesäkkeeseen, kun seisoin ja annoin hengen käynnin tasaantua. 

Tämä pesäke katsoi suoraan silmiin rehellisesti.

Niin se useimmiten tapahtuu. Koko ajan kävellessä yleensä sienestäjä menee onnensa ohitse. Pitää malttaa pysähdellä. Silloin löytyy pesäke ennen kuin on talvi jo!

Poimiminen alkoi. Minulla on tapana koota aina pieni sienikasa valmiiksi ennen perkausta. 

Sen siivoan puukon tai sieniveitsen avulla suoraan sankoon.

Yhdeltä pesäkkeeltä näkyi jo toinen. Löysin myöskin tummaa värimuunnosta olevia vahveroita.

Nimitän niitä Itä- Suomen malliksi. Vaaleat ovat yleisimpiä.

Muutamia kunnollisen kokoisiakin löytyi, virheettömiä ja paksujalkaisija.

Nämä sienet ovat aina puhtaita toukista, usein etanoista myös. 

Sienet ovat olleet minulle tuttuja jo lapsuudessa. Silloin lähdettiin poimurivakkojen ja kaksikorvaisen, ison vakan kanssa sieneen. Äiti siivosi sieniä, kun me muut kannoimme niitä ison vakan luokse.

Kerran oli karjalaismies meillä metsopaistilla. Äiti valmisti perunoille hyvän sienikastikkeen. Vieras maistoi ruokaa toisenkin kerran, kun isäni kehotti häntä kaivelemaan padasta paksumpia lihoja. Vieras kiitti ja lausui käsityksenään, että sieni se korvaa sianläskin.

Tarkastus on tuottanut sen, että uusi pesäke löytyi varvikosta.

Pidin vähän taukoa ja soitin puhelun vaimolle. Hän sanoi lähtevänsä sovittua aikaisemmin ajamaan kohti mökkiä. Puhelu metsästä on aina miellyttävä. Metsä hoitaa ihmistä hyvään kuntoon sielunelämän osalta. Se panee asiat kohdalleen: olet itse pieni, mutta puut ja salometsä suuret ja väkevät.

Siellä on rauha ja vapaus hengittää, mutta myös kuolema läsnä.

Olin ilahtunut sienisaaliista. Pesäkkeet osaavat piileskellä varpukasvien suojassa. Pitää katsastaa ja tarkastella maan pohjaa. Joskus pesäke on suppilovahverolla jopa 3 x 6 metrin laajuinen vanhassa metsässä. Jopa talvinen harvennushakkuu tuhoaa kasvupaikan vuosiksi. Epäilen pakkasta syypääksi, kun kone polkee lumen tiiviiksi.

Osa sienistä on varpukasvien suojassa ja piilossa.

Ei auta kiire, vaan pitää tarkastaa sammalikkoa huolellisesti.

Hankkiuduin mökin suuntaan. Pian edessä oli pieni jyrkkäseinämäinen rotko, josta en uskaltanut lähteä pyrkimään ylitse. Pohjalla virtailee kirkasvetinen puronen. Sen vesi on hyvin kylmää heinäkuun helteelläkin. Vesi tulee syvältä korkeiden mäkien uumenista. Puron deltassa järven lahdessa asuvat puronahkiaiset hiekan sisällä. Tuo eläin on puhtaan veden indikaattori.

Rotkon jyrkkyys ei näy kuvasta. Kanta on metri ja korkeus kaksi metriä. Siinä ei oikein kenkä pidä, koska luiska on hiekkaa. Kuusia oli kaatunut sieltä täältä, koska penkka oli sortunut toistuvasti.

Jatkoin tasaisempaa maan pohjaa. Siinä riitti puustoa, jota piti kierrellä jatkuvasti. Siellä täällä oli myrskyn luhistamia kuusia kaatuneena. Siinä ne lahosivat täyttäen kiusallista vihreiden vaatimusta lahopuun liian pienestä metsään jäännistä. Tässä ei ollut siitä kyse, vaan puut olivat merkittävä kulkueste. Lahoamalla puu tuottaa ilmakehään kaasuja, mutta sahatavarana rakennuksissa se on ilmaston suhteen neutraali. Kyllä tämmöinen asia pitäisi cityvihreänkin hoksata.

Tulin metsitetylle niitylle, jonka laidassa oli hirven nuolukivi. 

Sen kaikki kulmat oli nuoltu pyöreiksi. Kivi oli hieman lohjennut koilliskulmastaan.Nuolukiven sadesuojus oli ylhäällä kierretangon päässä. Tangon ympärille laitoimme sähköjohdon suojaputken, ettei pakkasella hirven kieli tartu kiinni kylmään rautaan. Alempi kivi oli siis jo käytetty, ja ylempi oli laskeutunut alemmas.

Tässä oli aikaisemmin riistakamera yhden talven ajan. Kuvista seurasimme hirvien käyntejä paikalla. Hirviemon näimme jo kesällä hoitavan huolella vasojaan.

Metsästyskaveri sanoi, että ei kannata puhua porukassa mitään tästä, koska niin sanotusti lypsävää lehmää ei pidä tappaa. Hyväkuntoinen hirvilehmä tekee vuosittain kaksoisvasat, jotka nuorina hirvinä vaeltelevat vaikka missä. Siellä ne kokemattomina joutuvat helposti metsästäjien tähtäimiin. Mullin liha on "vanaattisen" hyvää, kaveri linjasi.

Kun tulin mökille, aivan rannasta ampumahollilta lähti pakoon kaksi sorsaa. Kun kävin tunnin päästä noutamassa vettä sankoon, ainakin kaksikymmentä sorsaa lähti lahdelta pakoon. Ne säikähtivät pumpun ääntä.

Tuliase pitäisi olla aina valmiina, vain silloin voisi saada aran muuttosorsan paistiksi.

 

Autohuolia

 

Autoa sanotaan pyhäksi lehmäksi. Syytä siihen en tiedä. Kapine on kuitenkin tarpeellinen. Ihmiset ja tavara liikkuvat sinne, minne pitääkin.

Saksalainen Otto keksi 1800- luvulla polttomoottorin ja Dunlop ilmarenkaat. Kolisevien kiesien aika lähestyi loppuaan. Daimler ja Benz – nimiset herrat saivat idean nostaa Otton moottori hevoskieseihin. Piti järjestää vain veto yhteen pyöräpariin. Se oli helppoa, kun polkupyörän kettingit ja erilaiset hihnat osattiin valmistaa. Etupyörien ohjaaminen onnistui erilaisten kartio- ja hammasrattaiden avulla. Näin syntyi yhä kuuluisa MB- auto.

 Marraskuun kahdeskymmenes kolmas päivä ajoin autoni huoltoon, koska halusin vanhempana herrana lisää valoa ajoradalle. Musta tie imee valon vähiin ja tämmöinen ikäiseni vanhusparka ei muutenkaan näe tarkasti hämärässä. Asennettiin pitkät lisävalot. Valkeus oli tullut, huomasin kotimatkalla.

Huomasin muutakin: tullessa ajoin vakionopeussäätimen avulla, mutta kotiin ajaessa laite ei enää toiminut.

Vuosi 2019 loppuun ja koko vuosi 2020 tutkittiin eri puolella armasta kotomaata vikaa, mutta asia ei ratkennut. Se vain oli niin vaikea. Semmoista sattuu maailmassa eikä se ole kenenkään syy.

Joskus sattuu kaksi tapahtumaa yhtä aikaa, eikä niillä ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa.

 Luin Helsingin sanomien kuukausiliitteestä aiemmin, että keski-ikäinen nainen oli käynyt 29 kertaa lääkäreiden vastaanotoilla useassa eri paikassa. Hän valitti sitä, että muutamien vuosien aikana kengän numero oli suurentunut kolmella ja hansikkaiden numero kahdella. Piirteet olivat muuttuneet karkeammiksi, nenä isommaksi ja poskipäät korkeiksi. Ei voitu enää puhua kauniin naisen olemuksesta. Se on naisille raskas asia, lieneekö mitään kovempaa koettelemusta.

Kolmaskymmenes lääkäri oli lähettänyt naisen Turun Yliopistosairaalaan. Siellä löytyi heti magneettikuvauksessa suuri kasvain pään keskiviivassa. Se oli kasvanut siitä molemmille sivuille päin. Artikkelissa oli magneettikuva nähtävänä.

Kasvain tuotti kasvuhormonia. Siitä johtuivat kaikki oireet.

 Turussa suuri, mutta hyvänlaatuinen kasvain poistettiin onnistuneesti. Oikean silmän näkö jäi pysyvästi heikommaksi, koska kasvain oli liian kauan painanut näköhermoa.

Taudin nimi on akromegalia ja sen ainoa syy on aivolisäkkeen kasvaimen erittämä liiallinen kasvuhormonin määrä.

Ihmettelin, miksi kollegat eivät olleet ajatelleet tätä lainkaan.

Potilas kertoi toimittajalle, että häntä ei otettu todesta eikä kuunneltu. Karkeapiirteinen nainen vastaanotolla ei tuntunut ketään kiinnostavan.

Voisiko olla niin, että ruma nainen on kuin paariat eli dalitit (kastittomat) Intiassa. Heidän kohtalonsa on muille intialaisille samantekevä.

 

Kuulin puheita, että mene Marjoniemelle Haapajärvelle. Olin jo luopunut toivosta ja alistunut siihen, että autoni vakionopeuden säädin ei koskaan enää toimi.

Auto meni katsastuksesta läpi kepeästi, mikä tuotti minulle iloa. Onneksi nopeudensäätimen toiminnasta mitään ei kysytty.

 Lopulta soitin Haapajärvelle autosähköliikkeeseen. Sinne sain kutsun esitutkimukseen.

 Auto tutkittiin tietokoneen kanssa. Todettiin, että käskyt eivät painonapeista mene perille ohjausyksikköön. Iso mies, mustat silmät ja musta tukka. Hän puhui vakuuttavasti tosiasioista, ja juuri siitä minä tykkään.

 Sovittiin uusi aika korjaamolle. Suositeltiin auton ajamista jo edellisenä iltana paikalle. Sehän on järkevää. Vaimo tulisi omalla, vanhalla autollaan perässä.

 Astuin kotimatkalla vaimon auton ohjaimiin, koska en iljennyt istua vieressä. Nuoruuteni aikana katsottiin, että jos mies istuu apukuskin paikalla ja nainen ajaa, asiat ovat mutkistuneet: mies on joko humalassa tai menettänyt viinan ylettömän käytön vuoksi ajokorttinsa. Muita syitä ei mainittu lainkaan. No, olen aikani lapsi.

Ilosanoma ilmoitettiin minulle aamulla keskiviikkona. Olin otettu ja kiitollinen Marjoniemelle. Syy oli löytynyt ja seurausten kimpussa tehtiin vielä töitä.

Pistin kyllä jo auton vientireissulla rukouksen Taivaan Taatolle, että hän kirkastaisi Marjoniemen mustat silmät näkemään selkeästi ja pään sisällä olevan elimen ohjaamaan hänen taitavat kätensä ahtaisiin paikkoihin auton moottoritilassa. Siellä on uupelo vapaasta tilasta.

Niin oli käynyt, että rukous oli kuultu: ainakin kaksi johtoa oli poikki siinä mistä johdot menevät moottoritilasta peltiseinämän läpi ohjaamoon. Tämmöinen oli uskomatonta. Lisäksi yksi ratin akselin viiksikarva oli menettänyt taitonsa johtaa sähköimpulssia eteenpäin.

Piti uusata ja asentaa uusia johtoja katkenneiden tilalle. Minulle sanottiin, että kaikenlaista piti purkaa ammattityön tieltä pois väliaikaisesti. Maksettavan materiaalin hinta oli hyväksyttävä semmoisenaan. Pyhä lehmä se vain lypsää rahoja. Sen se osaa ja se on osittain sen tehtävä.

Kun vika oli korjattu ja uusi näppäimistö lisukkeineen asennettu, itse Marjoniemi soitti minulle, että saan hakea auton. Jouduin hyvän mielen nirvanaan ja ajoin vaimon autolla kevyesti ja miellyttävästi Haapajärvelle.

Huomasin, että vuoden 2005 diesel- farmari, merkiltään Toyota, on paljon parempi ajaa kuin oma heikkotehoinen autoni, ja sen jousitus pelaa pehmeästi. Mutta, minun kotteroni, sen maavara on suuri. Sillä pääsee metsäautoteillä, jotka ovat vaarallisia matalapohjaiselle vaimon autolle. Ennen kaikkea, vaimolla ei ole vakionopeudensäädintä.

Jotenkin tuntuu, että miesten vehkeiden pitää olla eteviä. Naiset pärjäävät yksinkertaisemmilla. Tämä on minun auttamaton asenteeni, josta minut saa tuomita elitistinä.

Kysyin korjaamon johtajalta ennen lähtöä, missä myydään navigaattoreita autoon. Vaimon ikivanha Magellan herkesi toimimasta. Kaikella tuntuu olevan loppunsa, jota kukaan ei pysty kiertämään.

Minut neuvottiin vanhaan Jompen koneeseen.

Siellä pyysin saada ostaa Garminin, koska itsellä ja monella muulla on semmoinen.

Minua koje ei ole harhaan vienyt yhtään kertaa. Halusin ostaa iloissani korjauksen onnistumisesta vaimolle lahjaksi jotakin hyvää. Hän kuskasi mukisematta minua, kun olin itse heikommassa asemassa.

Pyysin navigaattoriin läskipidikkeen. Termini näytti huvittavan myyjätärtä. Sehän on kitkapidike, jonka pinta ei luista, vaan auton tärinästä huolimatta navigaattori seisoo kuin pukki. Palvelu oli tässäkin liikkeessä erinomaista. Laite tykötarpeineen luvattiin lähettää postitse minulle.

Kaksi naista palveli asiakkaita tuossa kodinkoneliikkeessä. Se kiinnosti minua. Kysyinkin, onko tämä naisten johtama bisnes. Pettymys mielessäni oli melkoinen, kun myyjä ilmoitti, että johtaja on sittenkin mies. Hän ei ole tässä myyntitiskillä nyt, vaan johtaa, kaupat tehnyt nainen sanoi.

Kotiin ajaessa kokeilin säädintä monta kertaa. Se pelasi. 

Päivän ostokset heilauttivat tilini saldoa katastrofaalisesti.

Ajattelin, että minä voisin olla rikas mies, jos olisin pysynyt poikamiehenä. Vaimo ja muut naiset lypsävät minua jatkuvasti, mutta saan kyllä ihanaa vastiketta rahoille. Pitäähän sitä elääkin. Liiallinen raha tuo vain huolia. Ihmisiä ei voi korvata rahalla.

Työskentelin kauan työpaikalla, jossa olin ainoa mies talonmiehen lisäksi. Minua ei häirinnyt tilanne mitenkään. Voin sanoa, että naisten kanssa pärjäsin hyvin koko työuran ajan.

En imarrellut heitä enkä pitänyt vallan alla, koska semmoinen ei kuulu tapoihini, vaan kunnioitin työtovereita.

Kuolemantaudit ja muut vaikeat jutut sekä epäoikeudenmukaisuus yhteiskunnassa tekivät minut varmaankin vakavan näköiseksi ja arkisen harmaan oloiseksi työpaikalla. Sille en mitään voinut, sillä ei minunkaan sydämeni ole kiveä, joka on vaan aloillaan eikä mitään piittaa.

Kokemaani Marjoniemen autosähköliikkeen etevää toimintaa kiitän. Sen ja saamani hyvän palvelun kunniaksi katsoin ja kuuntelin mökillä Ian Boyterin Youtubella klaneetilla soittaman ikivihreän Mustat silmät (Dark Eyes).

Koko päivän ajan asiat järjestyivät ja sujuivat kuin virran juoksu. Koko  päivän ajan tunsin  eläväni hyvää elämää. La Dolce Vita. On ollut kaikki tuo suloista niin. La Dolce Vita, ei aihetta kyyneliin.

 

 

Ydinkysymyksiä ja ratkaisuja

 

Rovaniemen markkinoilla tapaa joka sortin. Niin laulaa mahtava taiteilija Kauko Käyhkö. Asia koskee myös uskontoa tai sen harjoittamista.

 Aikoinaan, kun kävin jatkokursseilla, luennoitsija kertoi aborttilausunnoista, joita virkalääkäri valansa velvoittamana joutuu tekemään. Ne kuuluvat virkavelvollisuuden piiriin, mistä ei voi kieltäytyä. Raamattukin puhuu esivallan tahdon mukaisesta elämästä.

 Sanottiin, että jotkut uskonnon toista suuntausta kannattavat kieltäytyvät tekemästä näitä lausuntoja. Heidät voidaan erottaa juuri tästä syystä virasta. On kuitenkin kollegiaalista, että toinen lääkäri allekirjoittaa lausunnon, jolloin kaikki on hyvin. On sydämen asia auttaa kollegaa karikoissa.

 

Muistan omalta työmaaltani tapauksia, joissa rauhanyhdistyksiin kuuluvia naislääkäreitä ei otettu huomioon viran täytössä. Syyksi sanottiin yllä mainittu seikka sekä se, ` että ovat yhtenään vauvalomalla, jolloin töistä ei tule mitään`. Niin jäivät etevät kollegat vaille virkaa.

Elämä on kovaa. Ei auta kauneus eikä etevyys, jos harjoittaa järkkymättä uskontoa.

 

Abortti on monipiippuinen juttu.

Luennoitsija painotti sitä, että järjestään yksinäinen odottaja on heikossa taloudellisessa asemassa tai mies on hänet hylännyt.

Lapsi voi syntyä kurjiin oloihin. Niissä siitä voi kehittyä hirmu, joka aikuisena tappaa ja tekee rikoksia valtavia määriä. Äiti ei jaksa tai osaa kasvattaa.

Myös taloudellisessa katastrofissa voi ilmetä epätoivoisen äidin syyllistyminen vauvan pahoinpitelyyn tai jopa lapsenmurhaan.

Jatkuvissa vauvan pahoinpitelyissä röntgenissä näkyy lukuisia tuoreita tai parantuneita sekä paranemassa olevia luunmurtumia.

Magneettikuvaus paljastaa vanhoja ja uusia aivoverenvuotoja. Seurauksena niistä voi olla kehitysvammaisuus.

Näistä syistä lainsäätäjän tahto on, että hätään jätetty nainen oikeutetaan raskauden keskeytykseen, jotta vielä pahemmalta vältytään. Ei oikea äiti ilman epätoivoa luovu lapsestaan, sanottiin luennolla.

 

Luennoitsija ihmetteli sitä, miksi ei malteta odottaa naisen selviämistä humalan aiheuttamasta sekavuudesta ennen kuin hänet maataan. Mihin on semmoinen kiire, hän aiheesta kysyi. Eihän siitä juuri mitään kostu, jos puolittain tajuton maataan.  

Aivan eri juttu on selvän naisen oikea käsittely. Hänet kohdataan pirteänä ja päätösvaltaisena sekä tasa-arvoisena. Pidin luento-opetusta asiassa korkeatasoisena.

 

Nikean uskontunnustus sanoo, että kristinoppi tunnustaa vain yhden kasteen. Vaikka luopuisi uskosta ja tulisi myöhemmin uudelleen uskoon, uutta kertaa ei saa kastaa. Jos sen tekee, joutuu kokemaan ikuisen kuoleman, sillä toiseen kertaan kastaminen on Pyhän Hengen pilkkaa, josta ei voida armahtaa.

Toisenlaiseen kristinopin suuntaan ei saa myöskään kastaa, koska silloin nielee ikuisen kuoleman, josta ei Jeesuskaan pysty vapauttamaan.

Tätä pitää jokaisen ajatella vakavasti eikä suostua kaikenlaisiin ehdotuksiin.

Uskon tapoja on monia, mutta vain yksi kaste Kristuksen omaksi. Se voidaan toimittaa missä iässä tahansa.

Tapana on ollut heti ensimmäisestä helluntaista alkaen, kastaa myös lapsia. Syy on se, että tauti, tapaturma tai rikos voi viedä vauvan tai lapsen kuolemaan milloin vain, ja hän on vaarassa mennä pakanana helvettiin, jos ei anneta kastetta.

Kasteen liitto vahvistetaan sitten myöhemmin, yleensä 15 vuoden iässä.

 

Pyhäpäivä on sekä lepoa että virkistystä eli palautumista varten.

Luomistyö oli kova homma. Jumalakin tarvitsi seitsemäntenä päivänä lepopäivän. Niin paljon vaikea työ uuvutti.

Saman levon tarvitsee Jumalan kuvakin elikkä ihminen.

Työssä on hyvä pitää taukoa, jotta työ jatkuu letkeästi ja miellyttävästi.

Ei työ minnekään karkaa siten, ettei sitä enää tavoittaisi.

 Lepopäivän muotoja ei ole määrätty missään.

Lepo ei tarkoita sängyssä makuuta eikä nukkumista, ei.

Pie pyhee, on Savon murteella käsky Muista pyhittää lepopäivä.

Se voi tapahtua vapain muodoin.

Yleensä kuunnellaan radiosta tai katsotaan telkusta jumalanpalvelus.

Hyvää hartautta on mennä kirkkoon.

Se ei ole aina mahdollista: on vaikea keli, kuumetauti, kovat kivut, halvaus on roukannut, auto on remontissa tai ei käynnisty.

Myös muualla olo tai viran pakottama laillisuuden edellyttämä työskentely sunnuntaina, ne voivat estää kirkkopalveluksen.

 

Minua opetettiin nuorena, että kirkkoaikana ei saa tehdä työtä.

Maataloudessa on kyllä jotkut toimet välttämättömiä. Niistä ei vaadita pidättymästä, ei. Vasikka syntyy ajallaan, ja siinä pitää avustaa. 

Areenasta näkee palveluksen hyvästikin myöhemmin.

Minua opetettiin myös, että sunnuntaina voi mennä kalaan, metsälle, marjaan ja sienten poimintaan, koska juuri ne tarjoavat tuota virkistystä ja akkujen latautumista. Näistä kieltäytyminen on itsepetos, ja oikeastaan samanlainen synti kuin fariseuksilla, jotka eivät auttaneet ketään hädässäkään sapattina. Silloin voi vaivainen ja köyhä kuolla vaikka nälkään portin pieleen ilman armoa.

Jeesus opetti aivan muuta. Hän teki hyvää, paransi niin monet ja antoi oppilaidensa nauttia viljan jyviä, kun nälkä hiukaisi, kaikki tuo sapattina.

Fariseukset eivät saaneet lähteä kotoaan kuin noin kilometrin päähän. Silloinkin vain vettä hakemaan. Säännön olivat he itse laatineet.

Sapatti – meidän sunnuntai - on ihmistä varten.

Silloin saa tehdä hyvää - kaikenlaista hyvää - kuten nauttia luonnon kauneudesta ja antimista. Myös lääkäri saa pyhänä työskennellä tehdessään hyvää, jos esimies määrää työvuoron sunnuntaiksi.

Vanhukselle voi käydä poimimassa vaikka sangollisen puolukoita ja annoksen suppilovahveroita. Nämä pitää toimittaa salaa perille, kuten köyhän ropo. 

Silloin on löydetty sunnuntaipäivän oikea henki.