Kohtaamisia

 

Vanha lähettävä riistakamera vaikeni toukokuun lopulla. Se ottaa hyviä kuvia kortille, mutta ei lähetä niitä enää. Soitin firmaan, josta sim-kortti on puhelinta virkistämässä kuvien lähetykseen.

Myönnettiin, että kortti voi olla vaurioitunut, mutta eniten virkailija epäili jo vanhaa kameraa, jota ei enää valmisteta. Poliisi on jo kauan neuvonut seuraamaan kutsumattomia vieraita pihoilla ja mökeillä riistakameroilla.

 

Muistan, miten töissä ollessani yhden erikoislääkärin lasten kalliit skeittilaudat varastettiin Oulussa. Pojat lähtivät ajamaan takaa rosvoja, jotka huumausaineiden vaikutuksen alaisina ajoivat autonsa ojaan. Paikalle soitettiin poliisit. He ottivat autossa olleen porukan kyytiinsä. He varoittivat poikia takaa-ajosta, sillä rikolliset voivat olla aseistettuja. On parempi tehdä hiljainen hälytys, jolloin viranomaiset hoitavat asiat. On mahdollisuus avata vastatuli hätätilassa. Se mahdollisuus on siviileiltä kielletty.

Poliisi neuvoi tohtoria suojaamaan kiinteistönsä riistakameroiden avulla.

 

Tästä kuultuani aloin itsekin ajatella riistakameroita. Niitä ostin vuosien mittaan sekä suojauskäyttöön, että eläinten ja petojen kuvauksen vuoksi.  Yksi pihalle sijoitettu oli yli 100 kilometrin päässä, ja se oli lähettävä.

Seurasin fasaanien liikkumista ruokintapaikalla sekä liikennettä pihalla muutenkin. Valkohäntäpeura, ilves, kapinen kettu ja jänikset sekä kyyhkyset olivat tavallisimmat eläimet, joita kuvissa esiintyi. Juuri tämä hyvä kamera lopetti lähetyksensä.  

 

Ostin uuden kameran, koska halusin kuvia kotiin asti. Kiinnostus eläimiin vaikutti hankintaan. Samalla selviäisi se, missä on vika vanhassa kamerassa. Ostin Burrellin, joka on eniten myyty Suomessa. Se on tarpeeksi yksinkertainen tavalliselle kansalle, koska sen toimintaan saattaminen ei vaadi koodausta, jonka harva hallitsee.

Ohjelmoin kameran netistä löytyvät videon ohjeen mukaan. Se onnistui helposti.

Poseerasin vakituisessa asunnossa vaikka missä asennossa, mutta kuvat eivät menneet pojan kameraan.

Analyysissä huomasin, että sähköpostiosoitteessa oli com vaihtunut coc- ilmaisuun. Korjasin kirjoitusvirheen. Kuvat aloittivat siirtymisen. Innostuin, kun kuulin kaverilta, että ilman lisäkustannuksia voi kirjoittaa saajalistaan lisää yhden tai useampia sähköpostiosoitteita.

Lisäsin kiireellä oman, mutta kuvia ei tullut. Kävin kierroksen ulkona, jossa kamera vahti kotiani. Heti tuli pojan kännykkään kuva vakavan oloisesta tyypistä, joka nuohosi etupihalla kädet housun taskuissa edestakaisin. Siitä tunnistin itseni hyvin.   

Yhtäkkiä sai heureka- tyyppisen idean: en ollut tarpeeksi tarkka, sillä osoitteen alkuun pitäisi lisätä kirjaimet dr. Nimeni oli jo varattu kaikkine lisukkeineen, joten gmailia asentaessani piti äkkiä keksiä jokin uusi versio. Katsoin oikeaksi kirjaimet dr. Se tarkoittaa lääkäriä tai tohtoria. Ei siinä ole ylpeyttä, vaan totuus.

Poistin väärän osoitteen ja kirjoitin uuden. Asiat korjaantuivat heti. Samalla selvisi, että sim- kortti on eheä. Vanha kamera oli vikaantunut ja menettänyt tärkeän kykynsä. Se kelpaa vielä passiiviseen toimintaan, joka sekin on tärkeää. Kyky - tosin toisen sorttinen - on vaarassa meillä miehillä myös, kun vuodet vierivät. Semmoista on elämä. Juuri kun luulee jotain tietävänsä ja osaavansa, silloin alkaa rappio.

Kaupan pihassa tapasin tutun miehen. Pysähdyin tapani mukaan juttelemaan. Mies oli ostanut jauhoja ja maivoja eli merimuikkuja. Niistä tulee herkullinen paisti tai keitto. Tämä tuttu pukeutuu vaatimattomasti, mutta siististi. Ei hän piiloudu murheenkaan päivinä säkkiin, joka onkin vastoinkäymisten liioittelua. Ehkä jopa ulkokultaisuutta.

Ei, hän pysyy uskon tiellä rehellisenä ja aitona. Kun kaikki toimisivat samoin, ongelmat lähtisivät pakosalle.

Jumala katsoi oikeaksi säästää hänen henkensä auto-onnettomuudessa, jossa vastaan tulevan auton kuljettaja kuoli. Auto tuli liukkaalla tiellä vastaan kylki edellä hillitsemättömänä. Mitään ei ollut tehtävissä.

Kävin itsekin ostoksilla. Sitten siirryin R-kioskille, jossa automaattilaatikossa oli minulle lähetys. Arvasin, että sain ostamani navigaattorin ja sen läski- eli kitkapidikkeen, jotka ostin Haapajärveltä ilon päivänä, kun auton vakionopeuden säädin saatiin korjattua.

Kotona kokeilin navigaattoria. Sain asennettua siihen kotiosoitteen.

Panin ennen liikkeelle lähtöä osoitteeksi Lukkarinpolku kaksi ja rupesin ajamaan laitteen viittauksen mukaan. Vakavan tuntuinen miesääni ohjasi ajoa.

Lopputulos oli se, että peruutin osoitteessa Lukkarinpolku kaksi parkkipaikalle lähelle kirkon tapulia.

Annoin auton seisoessa uuden käskyn, että menen kotiin. Kas, laite ohjasi kotiin, vieläpä autotalliin ilman hämminkiä. Erilaisia valikoita on muutettu minun laitteeseen verrattuna. Kuvaruudun valoisuus näyttää erinomaiselta.

Oman autoni samanlainen koje käyttää topakan naisen ääntä. Sen sävy on erityisesti liikenneympyröitä ennen käskevä: ota toinen oikealle!  Onhan sitä toteltava. Akkojen kanssa sotiminen on lopputulemaltaan arvaamaton. Sen tiedän kokemuksesta. Kun antaa vähän siimaa, voi esittää tärkeitä argumentteja, jotka menevät hämmästyttävästi läpi, kun pysyy tosiasioissa eikä kiihkoile. Ilmapiirin pitää olla rikkumaton ja myönteinen. Kaikki tämä pätee politiikassakin. Huutaminen ei auta.

Lähettämäni sähköpostin liite ei ollut avautunut yhden saajan tietokoneessa. Se oli kummallista. No, muunsin tekstit pdf- muotoon ja laitoin ne liikenteeseen. Jopa tärppäsi.

Näyttää siltä, että pdf- tallennusmuotoa lukevat monenlaiset ohjelmat, kuten Abode Acrobat Reader. Olen käyttänyt kauan rtf- muotoa, joka saattaa olla vähemmän digitaalisten tulkkien osaama juttu.

Opittavaa tuntuu riittävän aina vaan. Onneksi minulle on annettu tietynlainen tutkijan sielu. Se pyytää ottamaan selvää asioista, jotka muutenkin kiinnostavat.

Tärkeintä on pitää totena, että keskuudessamme on paljon eteviä ihmisiä, jopa naisia. Kun kysyy neuvoa tai pyytää palvelusta, viisaat vastaavat mielellään. Se on kokemukseni.

 Olin Haapajärven kodinkoneliikkeessä kuin vaatimattomuus itse. Pyysin naisia, jotka palvelivat liikkeessä, päivittämään navigaattorin, joka on lahja vaimolle. He herahtivat hyvälle tuulelle, ja halusivat auttaa asiassa vanhaa ukkoa.

Paketissa – jossa siis tuli minulle navikka - oli kauniilla käsialalla kirjoitettu lappunen, jossa luki, että navigaattori on päivitetty. Alla oli suuri hymiö! Ajattelen hyvällä Jompen koneen hyväsydämisiä myyjiä.

Ensimmäinen kosketus tähän bisnekseen oli viime vuoden joulukuussa. Silloin vanha Upon jääkaappi lopetti työnsä pysyväisesti. Ihmettelin ruokapöydässä, miksi vichyvesi oli lämmintä litkua. Pantiin tutkimus käyntiin: lämpömittari kaapin sisään vartiksi. Se näytti samaa lämpötilaa kuin oli keittiössä.

Soitin Haapajärvelle ja neuvottelin uudesta kaapista. Valitsin ajatusten vaihdon jälkeen Husqvarnan, joka oli juuri tarjouksessa. Alennus oli sata euroa. Ymmärsin kyllä kauppaneuvos Paavo Rönkön minulle pitämästä luennosta, että oikea hinta on vain yksi kolmasosa ilmoitetusta. Alennustavarasta tulee siis suuri voitto kaupan kassaan. Sille emme me sivilistit mahda mitään.

Kuski, joka ei ollut liikkeen palveluksessa, toi kaapin ja kuskasi vanhan autoonsa. Hän palasi neuvomaan jääkaapin käyttöönottoa.

Kysyin, että mistä ruuvista säädetään lämpömittarin avustuksella kaapin sisäinen lämpötila. Autokuski nauroi ja sanoi, että ikivanhasta kaapista ja kysymyksestä huomaa, että kyllä tässäkin talossa pitäisi jo siirtyä uudelle vuosituhannelle. Uudet jääkaapit säätävät itse lämpötilan neljään asteeseen, ja niihin voi ohjelmoida vaikka mitä. Tärkein ominaisuus kuului olevan nopea jäähdytys, jos kaapin ovea on pidetty kauan aikaa auki. Kaikki on nyt digitaalista.

Jääkaapin vaihto päättyi hersyvään huumoriin.

Innostuneena kuvasin jääkaapin joka puolelta ja laitoin kuvat Whatsapilla vaimolle, joka oli juuri silloin tyttären luona Keski- Suomessa.

Vaimo kuvasi vastauspuhelussaan näkymää suurenmoiseksi, mutta ihmetteli kaapin oven ripaa, joka on koko kaapin korkuinen, vähän kuin pitkäripaisessa. Siis kaupassa, jossa valtio asettaa myytäväksi paloviinaa, olutta ja etelän viinejä.

Halusin laadukkaan jääkaapin, joka on hiljainen eikä se syö sähköä kuten menneen ajan vehkeet, jotka laittoivat helteillä kompressorinsa tiukoille. 

Tuttu kodinkoneasentaja sanoi minulle, että ei ukkonen ole pahin jääkaappien ja pakastimien tuhoaja, vaan kuuma ilma, joka saa koneiston väsähtämään elikkä polttamaan päreensä. Koneen voimavarat eivät vaan riitä. Niin käy joskus ihmisellekin.

Sama mukava asentaja laittoi minun ilmalämpöpumppuni alle jouset. Pumppu piti talviöinä jyrinää, joka häiritsi vaimon unta. Lääke oli kovettuneiden muovinsekaisten aluskumien vaihto jousiin. Silloin seinän resonanssi ja jyrinä lakkaa kokonaan. Siltä ovat suojassa vain kivi- tai tiiliseinät, jos nekään.

Näin sitä oppii kohtaamisissa viisaammilta. Suosittelen lämpimästi kiireettömiä keskusteluja toisten ihmisten kanssa. Siitä hyötyvät molemmat osapuolet.

Talking with the Talibs is very hard, eli puhuminen talibanien kanssa on vaivalloista, sanovat amerikkalaiset. Islamistit kieltävät keskustelun naisten kanssa ja panevat heidät hellan ääreen ilman mitään koulutusta. Näin vain miesten hallussa ovat tosiasiat. Puolet kansan viisaudesta menetetään, ainakin.

Eivätkö naiset ole ollenkaan ihmisiä? Tiedot ovat niukat Isossa Kirjassa.  Sanotaan vain, että nainen luotiin miehen kylkiluusta. Koska muista aineista ei sanota mitään, on uskottavaa, että naiset todella ovat inhimillistä alkuperää kokonansa ja siis selvästi ihmisiä. Ei heitä ole lupa pitää orjina.

Logiikka antoi tässä kysymyksessä oikean vastauksen. Onhan se osa viisausoppia.

Onko mullahien ja imaamien valta joskus murrettavissa? Se on epätodennäköistä. Pieni kipinä asian ratkaisuun löytyy Leevi Karsikkaan kirjasta. Siinä sanotaan, että tasa-arvo tulee naisten osaksi, kun he yhtä aikaa koko islamin maailmassa vaan heittävät pellemäisen ja alentavan kaavun ja tarvittaessa muutkin kuteet menemään.

Partamiehet hämmästyvät eivätkä osaa tehdä mitään. Ei kaikkia naisia voi tuomita kuolemaan, muutenhan koko kansa katoaa olemattomiin. 

Orjuuden kahleet kirpoavat äkillisesti.