Säilöminen kuivaamalla

Kuuntelin yli kymmenen vuotta sitten luontoiltaa, saattoi tuo ajankohta olla kauempanakin. Mainio ötökkäasiantuntija, Kauri Mikkola, oli vielä silloin mukana. Joku soittaja kysyi sienten säilömisestä.

Raati vastasi, että yleisin arvosieni, suppilovahvero, on kaikkein kiitollisin kuivaamisen kohde. On kuivatettava, kunnes sienen osat ovat muserrettavissa kuin rutikuiva näkkileipä. Ohje oli illansuusta yön ylitse.

Asiantuntijat neuvoivat, että paras säilytyspaikka on lasipurkki, jossa on tiivis korkki. Säilyvyys on tutkitusti vähintään viisi vuotta, mutta ainakin kaksi raatilaista huusi välihuudon, että säilyy kyllä aromit mukanansa kymmenenkin vuotta.

Ostin neljälläkymmenellä eurolla pienen kuivurin. Se on toiminut hyvin tuon kymmenen vuotta. Samaan aikaan ostettu tutun miehen samanlainen kuivuri särkyi kaksi vuotta sitten. Joku, ehkä tuulettimen laakeri jämähti jumiin, josta ei ollut pääsyä. Sillä kuivurilla oli kuivattu myöskin ruokatarpeita Lapin vaelluksia varten, joten käyttö oli kovempaa kuin minun laitteellani, joka toimii yhä.

Olen kuivannut suppilovahveroita ja orakkaita. Kantarellit on paras pakastaa, Luontoillan raati neuvoi. Omenaviipaleet säilyvät hyvin talven yli kunnollisesti kuivattuina. Erityisesti Pirja- omenapuun makeat viipaleet ovat talvella kuin karkkeja. Niitä voi imeskellä lumitöiden aikana tai hiihtovaelluksella, kun energia alkaa huveta. Rusinat ajavat saman asian.

Olen seurannut tamperelaisen miehen tekemisiä vuosia. Hän matkustaa junalla Rovaniemelle ja jatkaa siitä bussilla pohjoiseen. Loppumatkasta hän voi joutua turvautumaan taksiin.

Mies vaeltaa eri paikoissa, mutta näyttää pitävän erityisesti Urho Kekkosen kansallispuistosta. Se on monen muunkin suosikki sekä kesällä että talvella. Tämä vaeltaja tekee reissuistaan korkeatasoisia videoita. Tykkään niistä, sillä äänitys ja kuvaus ovat laadukkaita. Miehen tapa jutella on omituinen tai sanoisinko ainutlaatuinen. Hän ei ole yhtenään äänessä, mutta sanottava on tärkeää ja kuvaavaa.

Tampereen mies kuivaa kaikki kasvikset kotonaan kuivurilla. Näitä ovat keittojuurekset, peruna-sipulisekoitus, kidney- pavut, jopa aamupuuron päälle laitettavat vatut. Näiden marjojen kuivaminen oli vaatinut kolme vuorokautta. Mustikat vievät saman ajan.

Kuivattu jauheliha kuuluu vakiona eväisiin. Se sopii hyvin potkua antavana kasvispohjaisiin keittoihin. Vaeltaja näkyy syövän näkkäriä tai Väinämöisen takin nappeja voin kanssa. Viimeksi mainitut ovat pieniä, pyöreitä leipiä. Saattavat olla hyviä, koska videolla mies sanoo niihin tulevan suuren himon. Purkkikalaa tämä vaeltaja – Ali Leiniö – kuljettaa kuivattuna rinkassaan.

Kun katselee Leiniön ruokajärjestystä, huomaa, että siitä ei puutu mitään, vaan on hänen ruokansa täysipainoista, ilmeikästä ja hyvää. 

Aamupalaan kuuluu myös kuutena ensimmäisenä aamuna yksi keitetty kananmuna kaurapuuron ja vahvan kahvin kera, aijai. Minuakin harmittaa aina se Leiniön seitsemäs aamu, kun ei ole enää välttämätöntä kananmunaa syötäväksi, sillä munakennossa on vain kuusi paikkaa.

Vaeltajalla on muovisia pusseja, joiden suu suljetaan vetoketjulla. Niihin on jokaiseen erikseen pantu kuivatut elintarvikkeet. Kaikki on siistiä ja järkevää. Videoissa esitetyt keittoastiat ovat laadukkaan oloisia. Semmoisia en ole itse koskaan nähnyt kaupoissa. Tampereelta näyttää löytyvät vaellukseen koko tarvittava paletti.

Hiljattain tuttu hoitaja esitteli idyllisessä mökissään minulle neljäkymmentä vuotta vanhan, Orakas 5510- merkkisen kuivurin. Se oli ollut kallis, mutta se on vielä kuin uusi. Kojeessa ei ole yhtään ruostepilkkua. Metalliverkkokoreja on viisi ja niihin sopii melkoinen annos omenaviipaleita tai sieniä kertalatauksella.

Tuote on kotimainen ja tehty Karjalan Lemissä. En tiedä Lemin kunnasta mitään muuta kuin vanhan urheiluseuran Lemin Eskot.

Tuntui esittelyn jälkeen, että minun on saatava samanlainen ja heti. Otin netin kautta yhteyttä, jolloin tuli ilmi, että tehdasta muutetaan juuri Lappeenrantaan. Kauppa on suljettu. Kirjoitin bisneksen johtajalle sähköpostia, jossa kerroin kiihkeästä halustani ostaa Orakas 5521- merkkinen kuivuri. Sen värivaihtoehdot ovat musta ja vihreä. Halusin vihreän.

Kun näin kuivurin hinnan - 540 euroa – tuntui kuin yksi sydämen lyönti olisi jäänyt väliin.

No, Leiniön kuivurin hinta on 450 euroa ja minulle kuivurinsa esitellyt hoitajakin, vaikka piti laitetta kalliina, oli sen silti hankkinut. Ajattelin, että ei löydy yhtään vasta-argumenttia Oraksen hankinnalle. Miksi minä jättäisin asian sikseen, täytyyhän annetun ajan puitteissa elääkin? 

Ei, minä haluan kotimaisen, Karjalassa valmistetun avainlipputuotteen. Tuntuu,että psyyken tilanne lähentelee samaa, jota kuvataan rakastumisen huumaksi.

Jeltsinin aikaan Venäjällä toimi lehti, jonka nimi oli Argumenti i Fakty. Se paljasti korruptioita, murhia ja viranomaisten värinkäytöksiä ja venäläisen tavan kohdella naisia. Siellä on edelleen täysin laillista pieksää vaimo pahasti saamatta mitään tuomiota.

Niin kauan kuin on vain naisystävä tai jopa morsian, pahoinpitelystä tuomitaan, mutta ortodoksisin menoin avioliittoon astunut nainen on heikoilla. Hänet saa pieksää, jos ei tee juuri niin kuin mies haluaa. Tavallisin riita syntyy, kun mies haluaa naisten palveluksia humalassa. Venäjällä ei tiedetä mitään Me too- liikkeestä.

Tilanteesta on vain kolme pakotietä: Vaivalloinen ero, jolloin naisparka jää puille paljaille tai kuolema pahoinpitelyyn. Kolmas tie, jota Venäjällä käytetään, on panna viinan joukkoon myrkkyä, metanolia tai jäähdytysnestettä. Rotanmyrkkykin käy.

Voi myös tarjota suolasieniä krapulaan tai valmistaa sienimuhennosta, joissa on seassa kavalakärpässientä. Sillä keinolla vaimo murhasi keisari Claudiuksen, joka oli vallan huumaamana muuttunut semmoiseksi, että kukaan ei ollut varma siitä, jatkuuko elämä vielä pidempään. Keisari näki salaliittoja joka puolella.

En usko, että tuota viranomaisille kiusallista lehteä enää julkaistaan. Vähemmästäkin totuuden esille tuonnista joutuu vankileirille tai katoaa ikiajoiksi.

Semmoiseksi on mystinen Venäjä muuttunut.