Jälkiviisautta vaiko itse totuus?

 

Päivystys siellä, minne se on väkisin tungettu ei pelaa. Erityisesti väkirikkaat alueet ovat olleet jo pitkään suurissa vaikeuksissa. Nykyinen keskittäminen on erittäin kallista, vaarallista, ja se ajaa työntekijät perusteelliseen läkähtymiseen.

Meillä tahtoo yhteiskunnan monilla aloilla olla tapana – joka ei vaan parannu – että tehdään toiminnan muutoksia, joissa päätöksen tekoon ei lainkaan kutsuta niitä, joita muutos koskee. Erityisen surkea tilanne on terveydenhuollon alalla.

Minun itseni työskennellessä jokaisessa kunnassa oli ilta sekä yöpäivystys.

Tässä kunnassa kävi päivystysaikaan 25 – 35 asiakasta vastaanotolla ilta- ja yöaikaan. Sadasta potilaasta yhdestä kahteen piti lähettää terveyskeskuspäivystyksestä suoraan alue- tai keskussairaalaan.

Nämä potilaat olivat niitä, joilla oli vakava sairaus: umpisuolen tulehdus, jossa piti pian tehdä operointi, sepelvaltimon tukkeuma, jossa liuotushoito tai katetrilla suonen avaus piti tehdä viipymättä, vatsan alueen katastrofi, joka vaati kiireellistä pääsyä kirurgille, aivohalvausoireet, vakavat kolarivammat tahi tukehtumisoireet.

 

Systeemi toimi hyvin: terveyskeskus hoiti siis itse 98 – 99 prosenttia potilaista edullisesti. Toki päivystyksessä tehtiin myös lähetteitä sairaalatutkimuksiin, koska aina silloin tällöin sattui käteen kuin vahingossa patti, joka saattoi osoittautua syöväksi.

Sitten ylhäällä jostakin tehtiin päätös päivystyksen keskittämisestä.

Kello kuudestatoista eteenpäin seuraavaan aamuun asti potilaan piti hakeutua itse alue- tai keskussairaalaan.

Niihin muodostui valtava pato, suuri hälinä ja hoitajien ja lääkäreiden lisääntyvä väsymys.

Työolot alkoivat mennä kestämättömiksi, mutta päättäjät eivät siitä ole piitanneet.

Sen sijaan tuotiin työkaluksi mm. surkea Apotti-ohjelma sairauskertomuksen laatimista varten. Käyttäjiä ei siinäkään pahemmin kuunneltu.

 

Mihin tämä kaikki on johtanut? Äänestämiseen jaloilla, tietysti.

Hoitajia on jatkuvasti hakeutunut mahdollisimman kauas päivystyksestä. Samoin lääkäreitä on aloilla, joihin ei kuulu päivystys.

Monen tie on johtanut yksityislääkärin työhön lääkärikeskuksissa sekä myös yksityissairaaloihin, joita päivystysruuhkat eivät häiritse.

Siellä saa työn tehdä huolellisesti ilman että juopuneiden tai väkivaltaisten asiakkaiden uhka on koko ajan niskassa.

 

Kun opiskelin, en voinut kuvitella, miten isoilla paikkakunnilla potilaat – jopa paareilta käsin – kiusaavat henkilökuntaa, moittivat, jopa käyvät käsiksi. Tällaisten tapausten hoitoon eivät päättäjät antaneet mitään tukea tai ohjeita. Mihin se johti?

Tietysti hakeutumiseen turvallisempaan työhön.

Nyt meillä on ennen kokematon hoitajapula, joka ei käsitykseni mukaan korjaudu ehkä koskaan, jos ei tehdä suuria korjaavia ratkaisuja ongelmiin.

Ruuhkaisilla päivystyksillä on huono maine. Jo pari vuosikymmentä on valmistunut uusia lääkäreitä, jotka eivät tiedä mitään entisestä, järkevästä päivystyssysteemistä.

Siinä ensimmäiseen verkkoon – siis terveyskeskuksissa – tarttui 99 kalaa eli potilasta sadasta. Vain yksi tahi kaksi päätyi päivystyssairaalaan tutkittavaksi ja hoidettavaksi.

 

Terveyskeskuslääkärin tulee olla hyvin koulutettu, että hän kykenee nopsaan erottamaan sairaudet, jotka pitää hoitaa muualla ja pian sittenkin. Lääkärin ei tule haahuilla missään, vaan pysyä tiukasti työpaikallaan. Jos on jo ammattilainen, kaikki kongressi- ja laivaseminaarit on evättävä. Ne eivät lisää tietämystä. Sitä lisäävät vain itseopiskelu ja lyhyet, tehokkaat täydennyskoulutukset. 

Valtaosan hän hoitaa itse tai ohjaa omassa terveyskeskuksessa tehtäviin kokeisiin ja kuvauksiin.

Tämä halpa ja erinomainen systeemi tuhottiin kysymättä kokeneilta ihmisiltä terveyskeskuksissa mitään.

Nyt sairaaloiden ruuhkissa odottavia potilaita päivystäjät eivät lainkaan tunne. Juuri tämä tuntemus on äärettömän tärkeä seikka matkalla totuuteen ja diagnoosiin.

Viimeisellä vuosikymmenellä edellistä vuosisataa havaittiin, että kansanterveyslain eväät oli syöty. Kunnilta alkoivat loppua rahat. Aikoinaan tehtiin samaan tapaan hyvässä uskossa päätökset niin sanotuista rintamamiestiloista.

Niiden koko oli noin neljäkymmentä hehtaaria. Tilan koko osoittautui pitkän päälle liian pieneksi. Elämä ajautui ahtaalle näissä paikoissa, mitä ei voitu arvata.

Oikea koko olisi voinut olla kahdeksankymmentä tai satakaksikymmentä hehtaaria maan laadun mukaan.

Tällä olisi pärjännyt – ehkä – mutta sitä ei päätöksiä tehdessä heti sodan jälkeen voitu tietää.

Oli pakko saada sotilaille ja heidän perheilleen katto pään päälle sekä tuottavaa työtä. Se oli hätäratkaisu, jonka tarpeen aiheutti Neuvostoliiton raaka toiminta.

 

Kun keskustelu sote- uudistuksesta alkoi, olin sitä mieltä, että on korjattava vain ne osa-alueet, joissa ilmeni vikaa.

Lähinnä oli kysymys siitä, että valtio ottaisi rahoituksen pois kunnilta. Sitten viranomaiset antaisivat rahoja asukasluvun ja sairastavuusindeksin perusteella sekä välttämättömiin hankintoihin ja korjauksiin kunnille ja kuntainliitoille.

Uutta hallintoa en nähnyt lainkaan tarpeelliseksi pystyttää.

Hallintohimmelit maksavat valtavasti, jolloin rahat eivät mene sinne, missä tehdään vaikea, mutta kansan arvostama työ.

Tässä käsityksessä olen yhä enkä koe tarpeelliseksi muuttaa mielipidettäni.

 

Vastuun ottaminen

 

Vasta uutisoitiin, että Helsingissä murhaan osallistunut – 14- vuotiaaksi luultu – olikin vanhempi. Hän olisi siten tuomitsemiskelpoinen. Oli tehty lääketieteellinen iänmääritys.

On merkillistä, etteivät sukulaiset tai omaiset antaneet oikeusistuimelle oikeita tietoja.

Nyt sama tyyppi on syyllistynyt rikokseen, josta uhri on selviämässä taitavan kirurgisen hoidon ansiosta. Rikospaikka on Turussa.

Tiedoista kuvastuu tapaus, jossa omaisten tai yhteiskunnan kontrolli on kadonnut olemattomiin.

On viimeisiä hetkiä pysäyttää nuori rikollinen. Mielestäni hän kuuluu kovan kurin vankilaan. Kun näin raskaita rikoksia voi tehdä nuorena, ei terapia enää auta. Kyseessä voi olla psykopatia, joka ei parane koskaan.

 

Olen ihmetellyt jo kolme vuosikymmentä lepsua linjaa koulumaailman puolelta. Osa oppilaista tekee jo nuorena tekoja, jotka ovat niin sanottuun normaaliin lapseen verrattuna aivan poikkeavia. Niitä ovat väkivalta pienempiä tai heikompia kohtaan, kiristys, varastaminen, koulun omaisuuden särkeminen ja tehtävien laiminlyönti.

Opettaja sovittelee kalenterin kanssa, milloin olisi sopivaa suorittaa jälki-istunto. Se voi olla viikkojen kuluttua. Yhteys tekoihin on jo ehtinyt haalentua ja tämmöisestä ei opi mitään.

Kansakoulussa rangaistiin siltä istumalta, heti.

Se herätti myös kotiväen.

Itse osallistuin joukkotappeluun, jonka rangaistus toimeen pantiin samana päivänä tunnin seisomisella luokkahuoneessa oman pulpetin vieressä.

Isä oli huolestunut, kun koululaista ei kuulu kotiin. Hän tuli hevosella vastaan, kun kävelin saman rangaistuksen saaneen serkun kanssa maantiellä kotiin päin. Kuulustelu oli lyhyt.

Rangaistus tuli ohjasperistä molemmille.

En muista tarkkaan, mutta taisi isä sanoa äkäisesti, että on tämä saatanaa, että pitää lopettaa metsätyö ja lähteä etsimään koululaisia turhan takia.

Mainittiin, että tämä saa olla viimeinen kerta tai alkavat kovemmat toimenpiteet. Muistan tapauksen yhä selkeästi.

Minusta taisi tulla kerralla aika kiltti.

 

Kaikenlaisia ikäviä ajatuksia, jotka mieleen tulevat, ei voi käsitykseni mukaan mitenkään estää. Kokonaan eri asia on toteuttaa ne.

Useasti kyseessä on yllyke pahuuteen. Esimurrosikä ja sen jatko ovat sisäisen kuohunnan aikaa. Seiniin piirrellään kirkkoveneitä tai pimeällä iltahartaudesta palaavien, mustiin pukeutuneiden vanhusten jalkoihin heitetään koiranpommi.

Kaiken A ja O on syyllisyyteen puuttuminen ja vastuun ottamisen korostaminen. Siitä ei tarvita psykologeja, vaan maalaisjärkeä.

Sama koskee maahanmuuttajia.

Vastaanottokeskuksessa on tulkin avulla tehtävä selväksi, miten Suomessa pitää käyttäytyä.

Kirjoitustaitoisten on pantava nimi paperiin, jossa sanotaan, että jos alkaa tehdä rikoksia, siitä seuraa karkotus sinne, mistä on tullutkin. Me emme tarvitse Suomeen suurrikollisia vaan ahkeria työn tekijöitä, jotka elävät säädyllisesti lain rajapyykkien sisällä.

Pakolainen tarvitsee ymmärrystä ja suojelua, mutta se ei tarkoita laittomuuden hyväksymistä.

On palattava Kainuun suuren pojan hallitusaikaan: työlle ahne saa kunniaa, mutta laiskuri ja väärin tekijä lähtee samana päivänä virastaan, kun hänet on paljastettu.

Kun näin tehdään, paholainen ei saa otetta yhteiskunnasta, vaan sen kynnet lipsahtavat. Häntä painuu alas siellä takana.

 

Retki vedenjakajan taa, II

 

Pitkä päivä hommissa ja saunominen sen päälle antoi kohtuullisen hyvän unen. Heräsin kyllä puoli viiden maissa niskakivun takia. Edellisenä aamuna sama syy herätti kymmentä vaille neljä.

Otin yöllä särkylääkettä. Ja kuulostelin ulko-ovella säätä. Tuntui satavan tihkua. Sain unen päästä kiinni heittämällä pullean tyynyn jalkopäähän ja samalla tempaisin pään alle ohuen tyynyn, joka toimi päiväsaikaan vain koristeena sängyn päällä.

Aamulla alkoi tuulla, ja tuulen ennustettiin kiihtyvän huippuunsa iltapäivällä.

Otettiin aamupalaa ihan rauhassa.

Poika teki itselleen eväät ja otti kuumaa vettä termospulloon. Ne katosivat minulta lainassa olevaan uuteen reppujakkaraan. Se muistuttaa pientä rinkkaa lantiovöineen ja leveine olkaimineen. Siinä on lämpöeristetty tasku termospullolle. Kiinnitin narulla repun päälle yön ajan kuivuneet Dolmar- valjaat, joita pidän parhaina.

Janojuomaa kuului eväisiin, ja jogurttia, johon maastossa sotketaan ainakin neljää pähkinälajia ja Kalifornian rusinoita. Seos antaa arvaamattoman lisän työtehoon. Leivästä ja juustosta ei saa tinkiä, sillä jo oleskelu viileässä säässä nostaa energian kulutuksen kolminkertaiseksi.

Kyyditsin kullan arvoisen työmiehen maastoon ja palasin mökille.

Hain puita mökkitupaan ja saunaa varten liiteristä. Tuuli alkoi jo tuntua, puut taipuilivat selvästi.

Lueskelin tunnin verran ja aloin sitten rahdata sangoilla vettä saunaan valmiiksi. Rantaan johtavat omatekoiset pitkospuut. Niissä on aluspuina yksi tai kaksi kestopuista kakkosnelosen pätkää ja niiden päällä on neljä tai viisi vankkaa kestopuulautaa. Samanlainen reitti johtaa kompostipuuseen suuntaan. Nämä systeemit ovat kestäneet jo 27 vuotta. Pientä korjausta olen tehnyt viime vuosina. Kasatessa pitkoksia ei ollut tiedossa, että naulat tai normaalit ruuvit eivät kestä kestopuussa. Pitää olla niin sanottuja rosteriruuveja.

Tein pari vuotta sitten samanlaisen pitkospuusysteemin grillikatoksen suuntaan. Laitoin aluspuita vähintään kaksi, mieluiten kolme päällekkäin maaston muodon mukaan. Arvelen, että tuuli kuivaa tehokkaasti puut sateen jälkeen.

 

Kuuraiset pitkospuut tahtovat olla liukkaat.

Jos nyt tekisin kävelyä helpottavaa ja maaston kulumista säästävää reittiä, käsittelisin laudat viime kesänä keksimälläni suoja aineella. Se sisältää tärpättiohenteista puuöljyä. Litran purkkiin kaadoin kahden, jopa kolmen sentin kerroksen hautatervaa.

Seos kuuluu sekoittaa lämpimän ilman aikana perusteellisesti.

Aine sivellään lautojen tai kakkosnelosten pintaan. Aineen annetaan kuivua, mikä ei vie kovin pitkää aikaa. Olen havainnut, että kuivunut pinta ei luista missään oloissa, ei märkänä eikä kuuraisena.

 

Vaimo tuli lupauksensa mukaan mökille iltapäivällä. Ajo oli ollut kurjaa rapaisilla sorateillä. Hän uhkasi paluumatkalla ajaa Maaningan ja Kiuruveden kautta.

No, hyvä oli, että vaimo tuli tuomaan vaihtelua varsinkin ruokapuoleen. Hän ei tahdo hyväksyä syöntiä ilman kasviksia. Ajatusmaailman yksitotisuuteen naisella näyttää olevan elähdyttävä vaikutus.

 

Hain taimikon raivaajan autolla mökille. Viisi tankillista oli tänään kulunut polttoainetta koneessa. Saapas oli uponnut romon koloon ja jäänyt sinne vettä puolillaan kiinni. Käsin se oli vetämällä irronnut. Vesi pois, sukan ja pohjallisen kuivaksi vääntö, ja työ jatkui hämärään asti. Annoin tunnustusta asenteesta, joka tuntui tutulta.

 

Keitin riisiä ja kuumensin kaasu-uunissa leveän savustetun lohen puolikkaan. Kasvisten, leivän ja vichyn tai maidon kera söimme maittavan päivällisen.

Sitä ennen panin tulen hellatakkauuniin varusteiden kuivaamista varten. Kiehiset, jotka päivällä tein, roihahtivat helposti palamaan.

 

Syötyä sytytin saunan uunin. Tunnissa vaimo pääsi jo kylpemään. Kaikki kantamani vesisangot tyhjenivät, kun saunoimme kolmistaan. Järvivesi on täällä mökillä ilmaista. Ainoa maksu on vaivan näkö.

Vielä ennen rauhoittumista kävin otsalampun valossa noutamassa kymmenen litraa jääkylmää lähdevettä. Juomavettä varten on hankittu kaksi hanalla varustettua kanisteria, jotka ovat kotimaista valmistetta. Niistä toinen on kuin uusi palveltuaan kaksikymmentäkuusi vuotta.

 

Aamusella meillä oli tavanomainen järjestys: aamupala, aamutoimet ja eväiden valmistus sekä metsää raivaavan kyyditseminen työmaalleen. Ilma oli viilentynyt selvästi, mutta tuuli oli asettunut.

Pätkin metrisiä koivupöllejä klapimittaan moottorisahalla. Kaveri toi pöllit pakettiautollaan pari päivää sitten. Saha - Stihl MS 201 C - ei ole niin ärhäkkä kuin vanha MS 200, mutta sopii hyvin ikämiehen käteen. Vielä kun siinä olisi primer- pumppu, olisi saha täydellinen.

Kun olin halkonut puolet urakasta, tutut veljekset tulivat paikalle Volkswagen Tiguanillaan. 

Siinä puhellessa kuului noin puolen kilometrin päästä ensin yksi ja sitten kaksi järeän kiväärin laukausta. Vähän aikaisemmin laukausten suuntaan meni Koivurinne- nimisen talon auto. Sen oli tunnistanut serkku, joka tuli saman tien suunnasta pystykorvineen paikalle. Hänellä on upea Toyota Hilux metsästysautona. Siinä on katettu lava ja peruutustutka. Pystykorva on aina etupenkillä. Se on kerran minut nähnyt ja haistanut, joten se ei virkkanut nyt mitään. Todella kaunis pieni pystykorvanarttu. Ei luulisi, että noin viattoman oloinen eläin paljastaa isännälleen kaikki metsän salaisuudet ja otukset!

 

Vaimon kanssa käytiin tarkastamassa raivausalue, jossa poika työskenteli. Jälki oli todella siistiä ja mäntyjen harvennus oikein tehty.

Mökille tultua jatkoin halkomistyötä. Vaimo kantoi ensin vettä saunaa varten, mutta ilmaantui sitten toimittamaan klapeja liiteriin kuivumaan. Yhden maissa työmaalla tuli selvää jälkeä.

 

Hain raivaustyömaalta pojan illan hämärässä. Asiat olivat tänään sujuneet hyvin.

Päätimme aamulla käydä työmatkan aikana katsomassa veljesten rakennuspaikkaa. Sinne tulee sauna ja saunakamari. Kompostipuusee on blokkipakettina jo hankittu valmiiksi. Rakennuksen pohja on jo valmis. Siihen tulee rossipohjainen rakennus omana työnä.

Syötiin vaimon paistamia pyhäjärvisiä muikkuja, kasviksia ja keitettyä riisiä, leipää sekä päälle ryypättiin vichyä tai vettä. Rasvatonta maitoa oli tarjolla. Kukaan ei enää huoli leivän päälle levitettä.

Taas saunottiin tai käytiin kuumassa saunassa pesulla.

Vaimon pitää lähteä huomenna aamupalalta kotiin. Minun velvollisuuteni kasvavat ruuan laiton ja järjestyksen pidon sekä pesuveden kantamisen suuntaan.

Täällä mökillä on rauha.

Poliitikot eivät paasaa eikä puhuta murhista, vieraannuttamisesta ja muista vieraista asioista.

Puuhailu, tuumailu, kiehisten valmistus kiehtovat.

Suden merkkejä eivät ole paikalliset asukkaat havainneet.

Voi olla, että sudet ovat muuttaneet mullan alle, koska hesalaiset riistaherrat eivät hoida hommiaan. Itäsuomalainen kansa elää kuin mafiassa – myös Lapin mallin mukaan – eikä kukaan kavalla sudenvastaisen taistelun etulinjan tyyppejä.

Hommia jatketaan hyväksi havaitulla systeemillä, kunnes sään muutos estää raivaustyömaalla työn teon.

Työ on mielestäni osittain pyhä asia. Siksi sen puute raunioittaa ihmisen. Tämä pitäisi poliitikkojen ottaa todesta.

 

Retki vedenjakajan taa, I

 

Metsänhoitaja Erkki Timonen kirjoitti otsikon nimisen eräkirjan. Suosittelen kirjaa kaikille luonnosta pitäville ihmisille, joilla on myös halu lukea hyvää tekstiä.

Vanhemmalla iällä Timonen joutui niin sanottujen luonnon suojelijoiden hampaisiin. Nämä niin sanotut cityvihreät syyttivät Timosta valtavista rikoksista suoluontoa kohtaan.

Timonen vähintään masentui. Ei hän voinut sille mitään, että kun hän oli nuori metsänhoitaja, työnantaja määräsi hänet pohjoiseen suunnittelemaan metsäautotieverkostoja ja soiden ojituksia.

Viimeisenä työpäivänä Timonen – joka oli silloin Kuopion alueen päämetsänhoitaja – kävi naulaamassa raksilla vedetyt rukkasensa suuren kuusen kantoon. Vastaisku oli sekin, symbolisella tasolla.

Läksin johtamaan töitä metsääni, joka Pyhäjärveen nähden on vedenjakajan takana. Vedet menevät Rautalammin reittiä pitkin lopulta Kymijokea myöten Suomenlahteen.

Suvikelissä starttasin auton yhdeksältä. Lunta oli maassa ja lämpötila yhden asteen tienoilla.

Laukkalan risteyksen seudussa lumet katosivat. Perillä ei näkynyt yhtään lunta. Lämmintä oli kuusi astetta. Puolilta päivin sekä mökin digimittari että auton mittari näyttivät kahdeksaa plusastetta.

 

Aloitimme mökin lämmityksen ilmalämpöpumpulla ja sähköpattereilla. Hommiin kuului lastin purku, veden noutaminen lähteestä sekä raivaussahan terän kiinnitys. Nämä sujuivat jo rutiinilla. Sahaa koekäytettiin varmuuden maksimoimisen vaatimuksesta.

Ajettiin autolla saha ja sen tykötarpeet mukana palstalle. Poika halusi jatkaa raivausurakkaa, johon kuului kolme, jopa nelimetrisen taimikon harvennus sekä sen sekaan kasvaneen koivuviidan poisto. Harvennus piti tehdä männyn osalta vasta nyt, koska alue on hirvien talvilaidunta. Tämän taimikon ensimmäinen perkaus tehtiin kuusi vuotta istutuksen ja männyn siemenen kylvön jälkeen.

 

Kääntöpaikalla oli kaksi miestä kahvilla metsästyksen jälkeen. Kaunismuotoinen jäniskoira oli vasta kahdeksan kuukauden ikäinen, mutta se oli ajanut puolitoista tuntia jänistä. Lopulta tuli hukka serkun maatilan alueella. Sain nähdä koiran liikkeet älypuhelimen ruudulta.

Nyt koira oli jo kuivattu ja huollettu. Se makaili kuivan filtin päällä häkissään farmariauton tavaratilassa.

Koira oli paljastanut miehille parin sadan metrin päässä makaavan vasan haaskan. Naapuriseurueella oli huono tuuri. Kuula meni kaulasta läpi, mutta ei tappanut vasaa heti. Sitä ei löytynyt ajoissa. Korpit olivat jo ehtineet nokkia raadon silmät pois, ja joku toinen peto oli imenyt veret kuulan reiästä. Reiän ympäriltä kaikki karva oli revitty pois. Keskustelimme tapauksesta.

 

Toinen mies oli tutussa asussaan, mutta kaverilla oli laadukas, tyköistuva kalvopuku tiukasti päällä. Arvelin sitä Swedteamin luksusvaatteeksi metsästykseen ja ulkoiluun silloin, kun raha ei kaupassa merkitse mitään. Semmoisia ihmisiä tuntuu olevan nykyisin paljon. Vuoden verotettava tulo voi olla miljoonia, jopa kymmeniä semmoisia. Jo vain se on tuohen lähtöä silloin, kun firmalla menee hyvin.

 

Palasin mökille.

Sytytin hellatakkauunin, jotta lämpötila nousisi yli kahdenkymmenen asteen. Vanhan tavan mukaan autoin vedon syntyä hormissa vanhalla auton sisätilan lämmittimellä. Kävi niin kuin kirurgi Lindqvistille, joka sekosi saksissa rapujuhlien aikana. Puhallin oli väärässä asennossa. Se imi kylmää ilmaa hormista ja puhalsi sen lämpöisenä kohti ulko-ovea. Pian soi palohälytin. Savu leijasi sakeana takan ympärillä. Pahin oli siis jo tapahtunut ennen kuin huomasin, mikä oli syy.

Huone piti tuulettaa. No, sen jälkeen takka alkoi vetää kiitettävästi. Poltin kaksi pesällistä parin tunnin aikana.

Hain pojan työmaalta soiton saatuani. Kaksi tankillista kului bensaa, ja kone toimi remontin jälkeen nyt virheettömästi, sain tietää.

Sisällä haisi ulkoilmasta tulleen mielestä pökerryttävä savun katku. Myönsin toheloineeni raskaasti. Puhaltimen asettaminen imemään savua tuvan sisään tuntui herättävän hilpeyttä. Huomasin, että kylmän totuuden yksityiskohtainen myöntäminen vapautti. Samalla se auttoi puhdistavalle itseironian polulle.

 

Alkoi vaatteiden ja kypärän sekä valjaiden kuivaus kuuman takan yläpuolella. Kengät rasvattiin kuivatuksen jälkeen illalla Vanhanajan nahkarasvan avulla.

Syötiin ravitseva ateria. Siitä puuttuivat kasvikset kokonaan. Kurkut ja tomaatit unohtuivat kotiin, kun vaimo tarttui liian sypäkästi kylmälaukun sisältöön.

On se ihan mukava syödä väliin paleoliittisen kivikauden ruokaa. Siihen ei kuulunut tiettävästi kasviksia lainkaan. Vihreät yrittävät syyllistää kansaa lihan syönnin vuoksi. He ovat unohtaneet, että ihmiselle suositeltu ruokavalio löytyy Raamatusta selkeänä!

Aamuyöllä alkoi kova sade ennustuksen mukaan. Nukuttiin lähes yhdeksään asti ilman tunnon vaivaa.

Valmistin kunnon aamupalan. Päätettiin siinä samalla lähteä sateen estäessä tärkeimmän elikkä hellittämättömän työn, ajamaan pääkylälle viemään rasvakynttilä isän ja äidin haudalle. Samalla ostin kasviksia ja lisää ruokaa mökille kaupasta.

Käytiin myös isoveljen luona. Hänelle tuli muukin vieras kylään. Puheltiin mielettömästä sodasta ja sen tuottamasta hintojen noususta. Niin se aina käy, kun kunnon kahina alkaa.

Ennestään rikkaat – ne, joilla on myytävää – rikastuvat. He tekevät tiliä sähköllä, ruokatavaroilla ja kahvilla, kaikella sellaisella, joka on kokenut hinnan nousun. Vedätys lienee suurin syy kaiken kallistumiseen.

Kahvia tulee keski- ja etelä- Amerikasta.

Siellä ei ole sotaa, vaan kahvi kasvaa kaikessa rauhassa.

Banaanit tulevat USA:n banaanitasavalloista. Raha menee kuin salaa rahan luokse ilman lisäpanostusta. Onkohan rahalla jonkinlainen magneettinen vetovoima oikeasti olemassa?

 

Hautausmaalla oli siistiä ja kaunista. Vettä tuli koko ajan taivaalta, joten kävelimme kahden sateenvarjon suojassa. Vasemmalla näkyi ryhdikäs sankarivainajien leposija-alue.

Joka paaden eteen oli laitettu valmiiksi lyhty, jonka sisällä oli jo valmiina kynttilä. Lyhdyt riippuivat telineistä, jotka ovat numero yhdeksää muistuttavat, mustaksi maalatut taideteokset. Ysin selkä on suunnattu haudasta poispäin. Vaikuttavaa. Siellä lepää yksi upseeri (isän veli, vänrikki ja metsänhoitaja) jokunen aliupseeri ja miehistöä. Äidin veli kaatui jatkosodassa kersanttina.

Poistin vaimon hiljattain viemän kynttilän jäännöksen lyhdystä ja laitoin tilalle neljä päivää palavan rasvakynttilän. Käytin kaasusytytintä, jonka liekki tulee paineen alaisena, tohisevana ja tehokkaana. Sitä ei tuuli häiritse.

 

Taivas alkoi mökille tultua seestyä ja sade lakkasi. Poika halusi heti metsään raivaamaan kahden tankillisen verran. Se tekee kaksi tuntia.

Pimeys tulee nyt marraskuussa jo neljän seutuun ja estää työskentelyn metsässä. Kypärässä pitäisi olla tehokas valonheitin, jos aikoo päivää jatkaa keinotekoisesti. Se ei liene järkevää.

Kannoin mökin saunaan kuusi sangollista vettä saunomista varten. Tein hellatakkauuniin valmiin puiden ladonnan. Valmistin kiehisiä ja puun sälöjä, joilla yleensä sytytän klapit. Miehen metsästä palattua pitää heti aloittaa kastuneiden varusteiden kuivaus.

Nyt metsä oli hyvin kosteaa, joten raivaussahan valjaatkin olivat aivan märät. Nykyään näkyy saavan ostaa laadukkaita ja kevyitä sadeasuja, joissa on varoitusvärit. Myös työasut ovat nykyään aivan toista luokkaa kuin minun aloittaessa taimikoiden hoidon.

 

Ensiraivausta voi harrastaa silmäsuojalasien ja kuulosuojainten kanssa, mutta raskaampi ja isompi poistettava puusto vaatii kypärän käytön. Niissä on kuulosuojaimet ja silmikko vakiovarusteina. Monilla on ”luutuutti”, jolloin kuulosuojaimista huolimatta raivaaja saa tiedon, jos joku soittaa puhelimeen.

Ennen saunomista söimme rauhassa.

Uunikalaa oli ja kasviksia, leipää, juustoa, maitoa ja vichyä.

Ostin kokeeksi kahvilusikoita, veitsiä, haarukoita ja soppalusikoita, jotka ovat valmistettu puusta. Ne ovat siis peräisin uusiutuvasta luonnon varasta eikä maaöljystä, kuten muoviset vehkeet.

Syöntivälineet ovat tarjolla kaupassa pakkauksissa, jotka ovat sitkeää, ruskeaa paperia. Ne kestävät sata astetta kuumaa vettä ja ovat mahdollista pestä tiskikoneella. Ei huono yritys päästä eroon fossiilisista polttoaineista.

Järvellä eleli yhä kolmisenkymmentä kaunista sinisorsaa. Niitä ruokkii järven toisessa päässä mies säännöllisesti. Meiltä vilja jo loppui. Olen kuullut viranomaisten aikeista kieltää vesilintujen ruokkiminen jo ensi vuonna. En ymmärrä tätä. Karhuja ja susia sekä ahmoja ruokitaan ja niitä kuvataan piilokojuista. Pikkulintuja ruokitaan talipötköillä ja palloilla sekä auringonkukan siemenillä. Mitä paremmassa kunnossa emolinnut ovat keväällä, sen varmemmin syntyy poikasia. Niin sanovat biologit.

 

Ei kukaan kunnon metsästäjä ruoki sorsia ja ammu niitä ruokintapaikalta. Eihän se ole metsästystä.

Ruokinnan tarkoitus on auttaa vesilintuja jäämään pesimään rauhallisille järville, kosteikoille ja jokisuiden luhtiin.

Lintukato on tosiasia. Uskon, että juuri kosteikkojen valmistus ja lisäruokinta ovat pitäneet tavit ja sinisorsat edelleen hyvin yleisinä. Niiden määrä on pysynyt tasaisesti samana.

Arvelen, että jos saadaan vielä ennallistettua suot, joihin viiden, jopa kuudenkymmenen vuoden kuluessa metsitys ei ole onnistunut, palautuu soiden linnusto eli kahlaajat, haapanat ja kurjet, suohaukat ja pöllöt, muuttohaukat ja soiden laiteilla pesivät metsäkanalinnut entiseen loistoonsa.

Nettiuutisissa poliisi varoitti kansalaisia huijaussoitoista. Naisia on huijattu raskaasti Auervaaran konstilla, mutta etänä. Aprikoin, mitä sanoisin puhelun aikana huijarille. Päädyin matkimaan naisten hurmuria Eino Leinoa. Sanon, etten lainkaan säilytä tileillä rahojani, joita ei olekaan! Vastahyökkäys sopivaan aikaan on tehokas puolustuksessa.

Perusteellisen saunomiseen päättyy tämä ensimmäinen osa Retkestä vedenjakajan taa.

 

Avoimia kysymyksiä

 

Olen seurannut alfalta ohjelmaa Vapaaksi riippuvuuksista. Siinä esiintyy juontajan lisäksi kaksi varsin vankan koulutuksen saanutta psykologia tai terapeuttia sekä vaihtelevasti erilaisia ongelmaisia ihmisiä. He ovat miehiä enimmäkseen, mutta myös naisia.

Ongelmana on heillä ollut viinan tai monenlaisten huumaavien aineiden käyttö. Kaikki ovat siinä määrin vähemmistö edustamastaan ihmisryhmästä, että he ovat selvinneet kuiville eri aineista.

Heidän luonteenpiirteitään hallitsee – jos ovat tehnet rikoksia – psykopatiaksi määritelty poikkeavuus. Se on synnynnäinen piirre, johon kuuluu suuri mielenkiinto rahaan, viinaan ja myös muihin päihdyttäviin aineisiin. Ominaista on myös epäluotettavuus, varastelu, eläinten kaltoinkohtelu jo nuorena. Katumusta tekosistaan he eivät tunne.

Älykkyyden kanssa psykopatialla ei ole tekemistä: joukossa on yhtä hyvin tyhmiä kuin huippuälykkäitä.

He ovat taitavia valehtelijoita ja manipuloijia. He puhdistavat hyväntahtoiset ja anteliaat ihmiset rahasta ja omaisuudesta, jos vain kykenevät.

 

Arvellaan, että enemmistö vangeista on luonnevikaisia. Meidän systeemissämme he toistavat rikoksia jatkuvasti, ja ovat elämänsä aikana vankiloissa hyvin usein. He eivät tahdo millään päästä kiinni normaaliin elämään. Osa on hyvinkin taitavia käsistään ja voisi monessa ammatissa pärjätä loistavasti, mutta aina tulee se himo viinaan, joka rikkoo lupaavasti alkaneen elämän vankilan ulkopuolella. Miten heihin yhteiskunnan pitäisi suhtautua?

Tosi paatunut rikollinen voi – mikä on harvinaista – tulla uskoon ja päästä irti päihteistä. On valitettavaa, että silloin ovat useimmat sillat jo poltettu poroksi takana. Tavallinen elämä ei tahdo sujua. Psykopatia ei heitä jätä yleensä koskaan otteestaan eivätkä he ole kovin hauskoja tai myönteisiä selvänäkään.

 

Tyypillinen tapaus oli suomalaista sukujuurta ollut Aileen Wuornos.

Hänen taustansa oli hyvin vaikea: äiti jätti hänet lapsena ja isä oli skitsofreniapotilas, joka teki murhan ja ajautui itsetuhoon.

Naisparka aloitti seksityön 11- vuotiaana. Hän oli väkivallan ja hyväksikäytön uhri myös.

Eteläisessä USA:ssa alkoi ilmetä arvoituksellisia murhia. Ne olivat taitavasti tehtyjä eikä rikossarja millään meinannut selvitä. Kaikki uhrit olivat miehiä. Heidät oli ammuttu pienoiskiväärin patruunoita käyttävällä aseella.

Kaikki uhrit löytyivät valtateiden levähdysalueiden läheltä. He olivat ajaneet sinne autoillaan, joista osa löytyi murhapaikalta. Osa autoista oli kadonnut. Sormenjälkiä ei löytynyt autoista, mutta ase voitiin yhdistää seitsemään murhaan.

Tekijä meni viinan ja huumeiden vuoksi yhä heikompaan kuntoon. Poliisi löysi hänet puiston penkiltä humaltuneena makaamasta. Häntä ei osoitettu syylliseksi mihinkään. Epätoivoinen nainen alkoi selvittyään tunnustaa kauheita asioita ja murhia.

Wuornos asui naisen kanssa kahdestaan. Tämä kumppani antoi tärkeitä johtolankoja poliisille.

Wuornos väitti, että miehet yrittivät raiskata hänet, jolloin hän puolustautui ampumalla pistoolilla. Se on luvallista USA:ssa.

Wuornos tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin kymmenen vuoden päästä, vuonna 2002. 

Tuomion jälkeen hän tunnusti, että miehet eivät tehneet mitään pahaa hänelle. Hän houkutteli heidät ulos autostaan vihjaamalla antavansa naisten palveluksia. Kun autoilijat poistuivat kuskin pukilta, Wuornos ampui heidät kylmäverisesti, usein takaa päin. Sitten hän ryösti kaiken rahan ja arvokkaan itselleen. Hän käytti hanskoja, jolloin sormenjälkiä ei jäänyt mihinkään.

Aileen Wuornos todettiin psykopaatiksi. Hän eli ryöstämillään rahoilla ja myymillään uhrien autoilla kaukana rikospaikoista. Hän osasi vain maailman vanhimman ammatin.

Ihme oli se, että hän pystyi tunnustamaan rikoksensa. Hän vaati, että teloituksen jälkeen hänet pitää polttaa Raamatun kanssa tuhkaksi. Wuornos sanoi palaavansa yhdessä Jeesuksen kanssa takaisin. Tämä voisi viitata vakavaan mielenterveyden häiriöön, skitsofreniaan.

Elinikäinen pakkotyö yhdessä oikean hoidon kanssa olisi mielestäni ollut käypä suhtautuminen Wuornokseen.

Amerikassa on tapana viedä henki kaikkein syvimmällä pohjalla olevilta, jos vain laki sen sallii. Se on kustannustehokas tapa päästä eroon ongelmaisista. Samaa tekee Kiina, toinen suurvalta.

Mitä pitäisi oikeasti tehdä suuresti ongelmaisille ihmisille?

 

Havaintoja

 

Hämärää on. Päivän pituus on selvästi lyhentynyt.

Autolla myöhään ajaessa saa olla tarkkana, sillä märkä myöhäsyksyinen tie imee valon vähiin.

Vuosia sitten laitatin huoltamolla lisävalot autooni, jotka voi kytkeä päälle, kun ajelee pitkillä eli niin sanotuilla normaalivaloilla. Halusin nähdä ja näkyä.

Käytiin vaimon kanssa molemmat tarkastuksessa Iisalmen suunnalla.

Näkö on tärkeä aisti ja sitä pitää vaalia huolellisesti.

Halusin tietää, mistä johtuu vasemman silmäni ärsytys ja toistuva lievä tulehdus.

Vanhuutta sanottiin pääsyyksi ja silmän kuivumista. Sen olen toki tiennyt itsekin, mutta halusin pois suljettavaksi vakavammat syyt. Huojennus oli suuri, kun ystävällinen ja osaava silmäspesialisti teki huolellisen tutkimuksen.

Vaimo kävi samalla aikaa optikolla. Hänen lasinsa ovat vanhettuneet ja niiden pinta pilaantunut kuuman uunin ja pesukoneen höyryissä, mitä ei ole tajuttu varoa.

Monessa paikassa tien varrella näkyi vanhan ajan välttejä eli hevosvetoisia auroja. Yksi niistä oli maalattu kauniin siniseksi ja siihen oli kiinnitetty postilaatikko. Systeemi miellytti minun silmääni.

Kotonanikin oli Fiskarsin kymppi, jota isä ja isoveli käyttivät kyntämiseen.

Tuntemattomassa sotilaassa alikersantti Hietanen kertoo toisille sotilaille olleensa tansseissa. Tyttö oli ollut yhtä jäykkä käänneltävä kuin Fiskarsin kymppi!

Tervossa päin on yhdessä tiehaarassa kaksi välttiä tiehaarassa. Niissä on kesäisin kukkapadat ja hämäränä aikana pienet lyhdyt. Fiksua.

Kuuntelin musiikkia päivän ratoksi.

Satuin valitsemaan lauluksi teoksesta Romeo ja Julia kappaleen A Time for Us. Se lienee yhtä kuin Kun aika on.

Teoksen on säveltänyt Nino Rota.

Hänen oikea nimensä oli Giovanni Rota Rinaldi, syntyisin Milanosta.

Perhe, joka oli musikaalinen, huomasi hänet lahjakkaaksi. Vanhemmat ymmärsivät panna varhaiskypsän pojan musiikkiopistoon, jossa annettiin opetusta pianon soitossa. Jo lapsena hänet pantiin jatko-opintoihin Roomaan asti.

Ensimmäinen sävellys syntyi, kun oppilas oli 11- vuotias. Pari vuotta myöhemmin syntyi jo melkoinen teos musiikin alalta. Kun Giovanni täytti yhdeksäntoista vuotta, todettiin, että hänelle ei enää voitu opettaa mitään, mitä nuori mies ei jo olisi osannut.

Sama todettiin aikoinaan van Beethovenista 17- vuotiaana.

Säveltäjä muutti nimensä muotoon Nino Rota.

Hän teki musiikin noin sataan ja viiteen kymmeneen elokuvaan. Syntyi oopperoita ja baletteja vuosien mittaan.

Aito taiteilija kun oli, Rota piti muusaa. Hän oli pianisti Magda Longari. Muusa synnytti suhteen aikana tyttären, joka sai nimekseen Nina Rota.

Tämä sävelten mestari teki musiikin elokuvaan The Godfather (Kummisetä).

Olen ihastellut teoksen valssia (The Godfather Waltz).

Musiikki on surumielistä, mutta hyvin hienosävyistä. Siinä on kiihdytyksiä ja hidastuksia sekä musiikin vaimennuksia, jotka on sijoitettu soittoon erinomaisen taitavasti. En kyllästy kuuntelemaan sitten millään tätä Nino Rotan mestariteosta. Jotenkin siitä kuvastuu mafiassa elämisen arvaamattomuus, ihanuus vallasta, mutta myös kuoleman niskaan hengittämisen tunnelma.

Eräänä vuonna EU:n tarkastajat selvittivät Slovakian valtion alueen maataloustukien maksatuksen oikeellisuutta. Silloin ilmeni, että suurin tukiaisten saaja oli Cosa Nostra eli Sisilian mafia. Sisilialaiset olivat sijoittaneet peltomaahan suuret rahat, ja he nostivat runsaat tukirahat mafian kassaan.

No, järjestöllä on kymmenien miljardien tulot.

Ne muodostuvat suojelurahoista, huumausaineiden salakuljetuksesta ja epäterveistä työurakoista kautta Italian yhteiskunnan. On runsasta naisten palvelusten myyntiä halukkaille, joita tulee kaikkialta maailmasta asioimaan. Ja valtamerten ääriltä ja maan, he käyvät juhlaan arvaamattomaan, kuten virressä 142 sanotaan. 

Nimenomaan katolisissa maissa muutenkin ilotalot ovat aina olleet hyvin suosittuja. Kun Luther teki uskonnollisen matkan Roomaan 1500- luvun alussa, hän huomasi, että pelkästään Paavin kirkkoa palveli 11000 kurtisaania. Gregorius Suuren ohje kielsi papeilta naimisiin menon, mutta ei seurustelua naisten kanssa.

Naisten palvelutyö mafiassa on verrattavissa pakkotyöhön. Siitä ei voi karata. Kun naisen kauneus on kuihtunut, voi päästä rahattomana vapaaksi. Se joka systeemin kavaltaa, se katoaa ikiajoiksi, jos ei pidä varaansa.

Mafia omistaa runsaasti liikeyrityksiä, joista osa toimii aivan laillisesti. Ehkä suurin osa tekee kuitenkin tarjouskilpailuissa niin, että ne saavat suuria ja arvokkaita urakoita, koska muut eivät uskalla jättää tiukasti kilpailevia urakkatarjouksia.

Sanotaan, että Sisilian yrityksistä edelleen seitsemänkymmentä prosenttia maksaa mafialle suojelurahoja. Italian mannermaalla toimivat saman henkiset järjestöt ovat Camorra ja Ndrangheta.

Yhteen aikaan koko Napolin miljoonakaupungin jätehuolto oli mafian käsissä. Lakoilla kiristettiin kaupungilta lisää rahaa. Sitä alettiin kiidättää mafialle autolasteittain, kun koko kaupunki alkoi haista mädäntyneelle. Rotat sikisivät suunnattomiksi laumoiksi, joita ihmisten piti pelätä.

Italia on uponnut haarojaan myöten mutaiseen suohon. Se ei pääse mafian otteesta irti millään.

Italian kaupunkien kadut ja monet rakennukset ovat paraslaatuista marmoria. Rahat marmoriin on antanut EU. Kun väärinkäytöksistä on alettu kovistella Italian viranomaisia, vastaus on aina sama vanha: tulkaa ja purkakaa pois marmorit.

Vielä ei ole purkajia kuulunut, ja tuskin koskaan kuuluukaan.

Toimiiko koko saapasmaa mafian hengessä, jonka ydin on pelko ja uhka sekä vastustajille sekä kavaltajille kuolema?

 

Arviointia

 

Olen harrastanut rinkkaretkeilyä nuorempana sekä tottunut liikkumaan luonnossa lapsesta pitäen.

Vieläkin minulla on ehyet ja kunnolliset varusteet reissuun vaikkapa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Ne ovat iän vuoksi kuitenkin muisto vain, koska olen realisti: 43 prosenttia elimistön kuormitustehosta on hävinnyt, vähintään. Se voidaan laskea paikkansa pitävällä kaavalla. Erämaata ei saa uhmata.

 

Olen vuosia seurannut hyvin suosituiksi tulleita erävideoita. Suomen suosituin tyyppi – Ali Leiniö – taitaa elää suorastaan tällä harrastuksellaan. Hän on hyvin nopeasti opetellut suunnistamaan, lukemaan karttaa, selviytymään. Hän on vuosien mittaan hommannut sopivat varusteet rinkkareissuihin.

Mies on niitä testannut ja esitellyt netissä, mikä on Leiniön vahva puoli.

Hän selostaa päivätaipaleiden suunnitelman joka aamu, tavoitteen ja näyttää sen useasti kartaltakin. Mies selvittää erilaiset nähtävyydet ja taipaleen reitin hyvin ymmärrettävästi. Sopivasti historiaakin tulee tutuksi. Tykkään Leiniön tyylistä.

 

Vastakohta on lähes puhumaton mies Harri Pulli. Hänen kuvauksensa reissun aikana on kiitettävää. Minua häiritsee se, että monilla reissuillaan hän ei sano sanaakaan. Olisi toivottavaa saada - koska hän on ääriolosuhteetkin kokenut mies – tärkeää tietoa siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Kartan kanssa hänen hienoja retkiään on melkein mahdoton seurata, koska mies ei sano mitään ääneen. Hän ei kerro, miten on päässyt lähtöpaikkaan eikä sitä, miten hän pääsee tien varteen ja siitä kotiinsa.

Varusteiden soveltuvuudesta Pulli ei sano mitään.

Joka vuosi hänelle kyllä ilmestyy uusi rinkka, mutta katsoja ei voi tietää sitä, hylkäsikö hän entisen huonouden takia.

Ei toki tarvitse puhua suuna päänä, mutta sopiva informaatio auttaisi monia kokemattomia.

Pullilla näyttää olevan keittoastiat aivan viimeistä huutoa. Yksi niistä ei polta kättä, vaikka sen ottaa pois ”tulelta” heti veden kiehuttua paljaskäsin. Olisi mielenkiintoista tietää mm. tästä enemmän. Sama koskee vaatteita ja varusteita.

 

Koetin ottaa miehestä selvää siksikin, että miten on mahdollista olla vaelluksella vuoden jokaisena kuukautena.

Oulun yliopistossa hän on opiskellut, Turusta kotoisin. Asuu Haukiputaalla. Saanut tietokonekoulutuksen.

Mies vaikuttaa johtajalta ja varsin varakkaalta varusteista päätellen. Erikoista on puhumattomuus ja täydellinen hymyttömyys.

Tulee mieleen yksinäinen susi, jolla ei ole kavereitakaan, mutta voin olla väärässä.

Erätaidot näyttävät erinomaisilta kaikissa oloissa.

Silti tulee mieleen, että eläkeiässä yleensä suositellaan välttämään yksin liikkumista tiettömien taipaleiden takana syrjässä muiden rinkkaretki-ihmisten poluilta.

Jos nilkka vääntyy pahasti tai retkeilijä kaatuu ja lyö päänsä, voi melkein sanoa hallelujaa, sillä puhelinten kuuluvaisuus kairoissa on heikko, jopa olematon. Kaveri tuo turvaa.

Ketusta sanotaan – eläinhän on hyvin viisas ja varovainen – että käy se viisaskin vipuun.

Kriisi erämaassa tulee aina yllättäen. Siellä voi iskeä keuhkokuume, aivokalvontulehdus tai jopa verenmyrkytys. Yksin ollessa se on samaa kuin puupalttoon harmaa ja kylmä matka maalikyliin.

 

On ilmestynyt myös entinen hesalainen, Peter Roe, erävideoiden tekoon.

Hän taitaa olla samanlainen eläjä kuin Leiniö. On työiässä, mutta vuotta kohti ei kukaan voi saada niin paljon vapaata kuin jatkuva reissailu vaatii. Ehkä retkivideot ovat jo uusi ammatti hänelle?

Roe on hyvä. Hän käyttää outoja ilmauksia, kuten soija, joka tarkoittaa hikeä. Muu ilmaisu on silloin tällöin värikästä.

Retkien kuvaus, äänitys ja selostus ovat huippuluokkaa.

Roe uskaltaa sanoa selkeästi, onko kuljettu taival vaivan arvoinen.

Varusteet ovat tälläkin miehellä viimeisen päälle.

Mukana ovat silloin tällöin vaimo ja kaksi lasta, sekä niin sanottu retkipuudeli. Se saa hyvää hoitoa matkan aikana. Vaimo näyttää olevan hyvin kiinnostunut luonnon ja eläinten valokuvaamisesta. Sitä ei sanota, onko se hänen ammattinsa.

 

Nettiin on ilmaantunut melkein ryöpsähdyksenä vaellusvideoita. Useimpien puutteena on heikkotasoinen äänitys ja liian levoton kamera. Selostuksen – niukkasanaisenkin - puute on monella paha moka. Joskus kuulee ikävää kielenkäyttöä, mutta se on onneksi harvinaista.

Valmisruuat näyttävät yleistyneen. Pussiin kaadetaan vain kuuma vesi, odotetaan vähän, ja päivällinen tai lounas on valmis. Muoviroskaa syntyy paljon ja se on ikävä suuntaus.

Viimeinkin on herätty siihen, että Saariselkäkin roskaantuu pelottavaa vauhtia. Vasta nyt roskapöntöt on hoksattu poistaa autiotuvilta. Minun retkeillessäni ei pönttöjä ollut lainkaan ja kaikki oli siistiä. Roskaajina suomalaiset ovat heti venäläisten jälkeen hyvänä kakkosena.

Polut näyttävät kuluneen hyvin ikävään kuntoon.

Olisi pitänyt tehdä heti alkuun pitkospuut poluille ja vieläpä paksusta kestopuusta! Näkee, että missä suon yli on pitkospuut, kasvillisuus on erinomaisessa kunnossa.

Kun kiersin porukan kanssa Karhunkierroksen vuonna 1976, soiden kohdalle oli jo ehtinyt muodostua kolmekin metriä leveitä kurakoita, kun pitkospuita ei vielä ollut. Nyt on, ja se on ainoa oikea ratkaisu.

On hyvä, että Suomessa kansa saa retkeillä ja vaeltaa. Salainen palvelu ei hengitä niskaan kuten diktatuurimaissa. Kaupungistuminen kyllä kiihtyy ja luonnon tuntemus katoaa.

Maalaisen on vaikea ymmärtää, että hesalaiselle kilpikaarnamännyn näkeminen on valtava elämys.

Voiman ottaminen ikihongista kädet rungon ympäri kiertämällä, kuten hesalaisilla on tapana, tuntuu maaseudun näkövinkkelistä katsoen lähestyvän suuren mielikuvituksen omistamisen autuutta. Syntiä se ei kuitenkaan liene?