Retki vedenjakajan taa, I

 

Metsänhoitaja Erkki Timonen kirjoitti otsikon nimisen eräkirjan. Suosittelen kirjaa kaikille luonnosta pitäville ihmisille, joilla on myös halu lukea hyvää tekstiä.

Vanhemmalla iällä Timonen joutui niin sanottujen luonnon suojelijoiden hampaisiin. Nämä niin sanotut cityvihreät syyttivät Timosta valtavista rikoksista suoluontoa kohtaan.

Timonen vähintään masentui. Ei hän voinut sille mitään, että kun hän oli nuori metsänhoitaja, työnantaja määräsi hänet pohjoiseen suunnittelemaan metsäautotieverkostoja ja soiden ojituksia.

Viimeisenä työpäivänä Timonen – joka oli silloin Kuopion alueen päämetsänhoitaja – kävi naulaamassa raksilla vedetyt rukkasensa suuren kuusen kantoon. Vastaisku oli sekin, symbolisella tasolla.

Läksin johtamaan töitä metsääni, joka Pyhäjärveen nähden on vedenjakajan takana. Vedet menevät Rautalammin reittiä pitkin lopulta Kymijokea myöten Suomenlahteen.

Suvikelissä starttasin auton yhdeksältä. Lunta oli maassa ja lämpötila yhden asteen tienoilla.

Laukkalan risteyksen seudussa lumet katosivat. Perillä ei näkynyt yhtään lunta. Lämmintä oli kuusi astetta. Puolilta päivin sekä mökin digimittari että auton mittari näyttivät kahdeksaa plusastetta.

 

Aloitimme mökin lämmityksen ilmalämpöpumpulla ja sähköpattereilla. Hommiin kuului lastin purku, veden noutaminen lähteestä sekä raivaussahan terän kiinnitys. Nämä sujuivat jo rutiinilla. Sahaa koekäytettiin varmuuden maksimoimisen vaatimuksesta.

Ajettiin autolla saha ja sen tykötarpeet mukana palstalle. Poika halusi jatkaa raivausurakkaa, johon kuului kolme, jopa nelimetrisen taimikon harvennus sekä sen sekaan kasvaneen koivuviidan poisto. Harvennus piti tehdä männyn osalta vasta nyt, koska alue on hirvien talvilaidunta. Tämän taimikon ensimmäinen perkaus tehtiin kuusi vuotta istutuksen ja männyn siemenen kylvön jälkeen.

 

Kääntöpaikalla oli kaksi miestä kahvilla metsästyksen jälkeen. Kaunismuotoinen jäniskoira oli vasta kahdeksan kuukauden ikäinen, mutta se oli ajanut puolitoista tuntia jänistä. Lopulta tuli hukka serkun maatilan alueella. Sain nähdä koiran liikkeet älypuhelimen ruudulta.

Nyt koira oli jo kuivattu ja huollettu. Se makaili kuivan filtin päällä häkissään farmariauton tavaratilassa.

Koira oli paljastanut miehille parin sadan metrin päässä makaavan vasan haaskan. Naapuriseurueella oli huono tuuri. Kuula meni kaulasta läpi, mutta ei tappanut vasaa heti. Sitä ei löytynyt ajoissa. Korpit olivat jo ehtineet nokkia raadon silmät pois, ja joku toinen peto oli imenyt veret kuulan reiästä. Reiän ympäriltä kaikki karva oli revitty pois. Keskustelimme tapauksesta.

 

Toinen mies oli tutussa asussaan, mutta kaverilla oli laadukas, tyköistuva kalvopuku tiukasti päällä. Arvelin sitä Swedteamin luksusvaatteeksi metsästykseen ja ulkoiluun silloin, kun raha ei kaupassa merkitse mitään. Semmoisia ihmisiä tuntuu olevan nykyisin paljon. Vuoden verotettava tulo voi olla miljoonia, jopa kymmeniä semmoisia. Jo vain se on tuohen lähtöä silloin, kun firmalla menee hyvin.

 

Palasin mökille.

Sytytin hellatakkauunin, jotta lämpötila nousisi yli kahdenkymmenen asteen. Vanhan tavan mukaan autoin vedon syntyä hormissa vanhalla auton sisätilan lämmittimellä. Kävi niin kuin kirurgi Lindqvistille, joka sekosi saksissa rapujuhlien aikana. Puhallin oli väärässä asennossa. Se imi kylmää ilmaa hormista ja puhalsi sen lämpöisenä kohti ulko-ovea. Pian soi palohälytin. Savu leijasi sakeana takan ympärillä. Pahin oli siis jo tapahtunut ennen kuin huomasin, mikä oli syy.

Huone piti tuulettaa. No, sen jälkeen takka alkoi vetää kiitettävästi. Poltin kaksi pesällistä parin tunnin aikana.

Hain pojan työmaalta soiton saatuani. Kaksi tankillista kului bensaa, ja kone toimi remontin jälkeen nyt virheettömästi, sain tietää.

Sisällä haisi ulkoilmasta tulleen mielestä pökerryttävä savun katku. Myönsin toheloineeni raskaasti. Puhaltimen asettaminen imemään savua tuvan sisään tuntui herättävän hilpeyttä. Huomasin, että kylmän totuuden yksityiskohtainen myöntäminen vapautti. Samalla se auttoi puhdistavalle itseironian polulle.

 

Alkoi vaatteiden ja kypärän sekä valjaiden kuivaus kuuman takan yläpuolella. Kengät rasvattiin kuivatuksen jälkeen illalla Vanhanajan nahkarasvan avulla.

Syötiin ravitseva ateria. Siitä puuttuivat kasvikset kokonaan. Kurkut ja tomaatit unohtuivat kotiin, kun vaimo tarttui liian sypäkästi kylmälaukun sisältöön.

On se ihan mukava syödä väliin paleoliittisen kivikauden ruokaa. Siihen ei kuulunut tiettävästi kasviksia lainkaan. Vihreät yrittävät syyllistää kansaa lihan syönnin vuoksi. He ovat unohtaneet, että ihmiselle suositeltu ruokavalio löytyy Raamatusta selkeänä!

Aamuyöllä alkoi kova sade ennustuksen mukaan. Nukuttiin lähes yhdeksään asti ilman tunnon vaivaa.

Valmistin kunnon aamupalan. Päätettiin siinä samalla lähteä sateen estäessä tärkeimmän elikkä hellittämättömän työn, ajamaan pääkylälle viemään rasvakynttilä isän ja äidin haudalle. Samalla ostin kasviksia ja lisää ruokaa mökille kaupasta.

Käytiin myös isoveljen luona. Hänelle tuli muukin vieras kylään. Puheltiin mielettömästä sodasta ja sen tuottamasta hintojen noususta. Niin se aina käy, kun kunnon kahina alkaa.

Ennestään rikkaat – ne, joilla on myytävää – rikastuvat. He tekevät tiliä sähköllä, ruokatavaroilla ja kahvilla, kaikella sellaisella, joka on kokenut hinnan nousun. Vedätys lienee suurin syy kaiken kallistumiseen.

Kahvia tulee keski- ja etelä- Amerikasta.

Siellä ei ole sotaa, vaan kahvi kasvaa kaikessa rauhassa.

Banaanit tulevat USA:n banaanitasavalloista. Raha menee kuin salaa rahan luokse ilman lisäpanostusta. Onkohan rahalla jonkinlainen magneettinen vetovoima oikeasti olemassa?

 

Hautausmaalla oli siistiä ja kaunista. Vettä tuli koko ajan taivaalta, joten kävelimme kahden sateenvarjon suojassa. Vasemmalla näkyi ryhdikäs sankarivainajien leposija-alue.

Joka paaden eteen oli laitettu valmiiksi lyhty, jonka sisällä oli jo valmiina kynttilä. Lyhdyt riippuivat telineistä, jotka ovat numero yhdeksää muistuttavat, mustaksi maalatut taideteokset. Ysin selkä on suunnattu haudasta poispäin. Vaikuttavaa. Siellä lepää yksi upseeri (isän veli, vänrikki ja metsänhoitaja) jokunen aliupseeri ja miehistöä. Äidin veli kaatui jatkosodassa kersanttina.

Poistin vaimon hiljattain viemän kynttilän jäännöksen lyhdystä ja laitoin tilalle neljä päivää palavan rasvakynttilän. Käytin kaasusytytintä, jonka liekki tulee paineen alaisena, tohisevana ja tehokkaana. Sitä ei tuuli häiritse.

 

Taivas alkoi mökille tultua seestyä ja sade lakkasi. Poika halusi heti metsään raivaamaan kahden tankillisen verran. Se tekee kaksi tuntia.

Pimeys tulee nyt marraskuussa jo neljän seutuun ja estää työskentelyn metsässä. Kypärässä pitäisi olla tehokas valonheitin, jos aikoo päivää jatkaa keinotekoisesti. Se ei liene järkevää.

Kannoin mökin saunaan kuusi sangollista vettä saunomista varten. Tein hellatakkauuniin valmiin puiden ladonnan. Valmistin kiehisiä ja puun sälöjä, joilla yleensä sytytän klapit. Miehen metsästä palattua pitää heti aloittaa kastuneiden varusteiden kuivaus.

Nyt metsä oli hyvin kosteaa, joten raivaussahan valjaatkin olivat aivan märät. Nykyään näkyy saavan ostaa laadukkaita ja kevyitä sadeasuja, joissa on varoitusvärit. Myös työasut ovat nykyään aivan toista luokkaa kuin minun aloittaessa taimikoiden hoidon.

 

Ensiraivausta voi harrastaa silmäsuojalasien ja kuulosuojainten kanssa, mutta raskaampi ja isompi poistettava puusto vaatii kypärän käytön. Niissä on kuulosuojaimet ja silmikko vakiovarusteina. Monilla on ”luutuutti”, jolloin kuulosuojaimista huolimatta raivaaja saa tiedon, jos joku soittaa puhelimeen.

Ennen saunomista söimme rauhassa.

Uunikalaa oli ja kasviksia, leipää, juustoa, maitoa ja vichyä.

Ostin kokeeksi kahvilusikoita, veitsiä, haarukoita ja soppalusikoita, jotka ovat valmistettu puusta. Ne ovat siis peräisin uusiutuvasta luonnon varasta eikä maaöljystä, kuten muoviset vehkeet.

Syöntivälineet ovat tarjolla kaupassa pakkauksissa, jotka ovat sitkeää, ruskeaa paperia. Ne kestävät sata astetta kuumaa vettä ja ovat mahdollista pestä tiskikoneella. Ei huono yritys päästä eroon fossiilisista polttoaineista.

Järvellä eleli yhä kolmisenkymmentä kaunista sinisorsaa. Niitä ruokkii järven toisessa päässä mies säännöllisesti. Meiltä vilja jo loppui. Olen kuullut viranomaisten aikeista kieltää vesilintujen ruokkiminen jo ensi vuonna. En ymmärrä tätä. Karhuja ja susia sekä ahmoja ruokitaan ja niitä kuvataan piilokojuista. Pikkulintuja ruokitaan talipötköillä ja palloilla sekä auringonkukan siemenillä. Mitä paremmassa kunnossa emolinnut ovat keväällä, sen varmemmin syntyy poikasia. Niin sanovat biologit.

 

Ei kukaan kunnon metsästäjä ruoki sorsia ja ammu niitä ruokintapaikalta. Eihän se ole metsästystä.

Ruokinnan tarkoitus on auttaa vesilintuja jäämään pesimään rauhallisille järville, kosteikoille ja jokisuiden luhtiin.

Lintukato on tosiasia. Uskon, että juuri kosteikkojen valmistus ja lisäruokinta ovat pitäneet tavit ja sinisorsat edelleen hyvin yleisinä. Niiden määrä on pysynyt tasaisesti samana.

Arvelen, että jos saadaan vielä ennallistettua suot, joihin viiden, jopa kuudenkymmenen vuoden kuluessa metsitys ei ole onnistunut, palautuu soiden linnusto eli kahlaajat, haapanat ja kurjet, suohaukat ja pöllöt, muuttohaukat ja soiden laiteilla pesivät metsäkanalinnut entiseen loistoonsa.

Nettiuutisissa poliisi varoitti kansalaisia huijaussoitoista. Naisia on huijattu raskaasti Auervaaran konstilla, mutta etänä. Aprikoin, mitä sanoisin puhelun aikana huijarille. Päädyin matkimaan naisten hurmuria Eino Leinoa. Sanon, etten lainkaan säilytä tileillä rahojani, joita ei olekaan! Vastahyökkäys sopivaan aikaan on tehokas puolustuksessa.

Perusteellisen saunomiseen päättyy tämä ensimmäinen osa Retkestä vedenjakajan taa.