Merkkipaaluja
uskonnossa
Jeesus
kuoli ristillä huhtikuussa vuonna 33.
Seurakunta
järjestäytyi ja aloitti menestyksellisen työn, jossa jopa 3000 kastettiin
kerralla. Jo alkuaikoina kastettiin kokonaisia perheitä, joka merkitsee sitä,
että alusta asti apostolit kastoivat lapsia.
Ratkaisu
oli järkevä, koska elämä oli niin epävarmaa siihen aikaan. Lapsia kuoli hyvin
runsaasti, ja kastamatta he olisivat menneet hautaan pakanoina. Kymmenestä lapsesta saattoi jäädä henkiin vain pari, kun tautiepidemia jylläsi. Henkiin pelastuneista toinen saattoi olla lastentautien invalidisoimana.
Alkoi
myös kiivas vaino, jota johtivat Mooseksen uskoiset juutalaiset. Paavali tuli
vainoissa esiin.
Paavalin
kääntymys tapahtui Damaskon tiellä vuonna 37, ehkä 25. tammikuuta.
Herodes
Agrippa I, Herodesten suvun parhaiden perinteiden mukaan oli julma ja
teloitutti Jerusalemin seurakunnan johtajan Jaakobin, joka oli Sebeteuksen
poika.
Veli
Johannes vältti korkeaan ikään saakka väkivaltaisen kuoleman. Arvellaan, että
keisari Domitianus määräsi Johanneksen kuolemaan 90- luvun puolivälissä.
Jaakob
mestattiin vuonna 44. Herodekseen iskivät madot ja hän kuoli samana vuonna 54-
vuotiaana. Arvellaan, että hänellä oli sokeritauti, joka aiheutti jalkoihin
haavaumat, joihin toukat ja madot iskivät.
Ennen
kuin luottamus Paavaliin rakentui, kului runsaasti aikaa. Vuosina 47- 48 hän
oli Kyproksella ensimmäisellä lähetysmatkalla Barnabaan kanssa.
Vuonna
49 mellakoinnin vuoksi keisari Claudius
karkotti juutalaiset Roomasta.
Samana
vuonna pidettiin Jerusalemin kokous, jossa keskusteltiin tärkeistä asioista
apostolien ja seurakunnan johdon kanssa. Joidenkin lähteiden mukaan tämä kokous
oli vuonna 48. Paavalille apulaisineen annettiin tehtäväksi pakanoiden käännytystyö, koska hän oli kreikan kielen taitoinen ja hyvin ahkera töissään.Seurakuntaa
johti nyt Jeesuksen veli, Jaakob. Hän kannatti tiukkaa juutalaista ruokavaliota
ja ympärileikkausta.
Paavali painotti sitä, että tiukka ruokavalio ja ympärileikkaus estää pakanoita
kääntymästä. Paavalin kanta voitti: saa syödä sikaa, eikä tarvitse noudattaa juutalaisia pöytätapoja. Ympärileikkaus on vieras toimi pakanakansoille. Sillä ei ole merkitystä kristinuskossa. Epäjumalille uhrattua lihaa ja verta piti
karttaa, mutta siis verilettuja sai kotona kaikin mokomin tehdä.
Vuonna
viisikymmentä oli mellakka Jerusalemissa. Siinä oli kapinan sävyä, joten
Claudius määräsi 20 000 – 30 000 ihmistä kuolemaan.
Paavali
kävi Jerusalemissa viimeisen kerran vuonna 57 ja siellä hänet lopulta vangittiin ja vietiin Kesareaan. Matka Roomaan alkoi ehkä vuonna 60.
Keisari
Claudius muuttui yhä epäluuloisemmaksi, kun vaimo syyllistyi aviopetokseen. Kun
uusikin vaimo koki, että pää on jo löyhästi enää kiinni, hän valmisti
kavalakärpässienestä paistoksen, joka tappoi Claudiuksen vuonna 54.
Claudius oli suuri sienten ystävä eikä voinut aavistaa, että kuolema oli jo
rinnalla.
Uuden
keisarin, Neron, vainoissa Paavali Rooman kansalaisena mestattiin miekalla,
mutta Pietari naulittiin ristiin, koska hän ei ollut kansalainen.
Apostoli
Andreas vahvisti uskontoa Armeniassa ja vähän itäänkin päin sekä saarnasi sitä slaavien
keskuuteen. Siksi Andreas on tärkeä venäläisille. Hänet naulittiin roomalaisten
toimesta X- kirjaimen muotoiseen ristiin marraskuun lopussa (30/11). Teologit
katsovat, että kaikki apostolit surmattiin, kuten Jeesuksen sanat voidaan
tulkita.
Kapinan
takia Vespasianus piiritti Jerusalemin vuonna 70. Kun tämä sotapäällikkö sai
nimityksen keisariksi, hän jätti poikansa Tituksen saattamaan sodan loppuun.
Jerusalemissa surmattiin paljon ihmisiä valtauksen yhteydessä.
Koko
kaupunki hävitettiin maan tasalle niin, että vain pätkä muuria on nähtävissä,
ns. itkumuuri. Juutalaiset ajettiin kaikkeen maailmaan. Roomalaiset ottivat
kaikki temppelin pyhät esineet – samat, jotka Baabelin valtauksessa
persialaiset palauttivat takaisin – ja ne sulatettiin luultavasti kulta- ja
hopearahoiksi. Muut aarteet ”pakanauskonnon” tunnuksina poltettiin tuhkaksi.
Koko maailma sai kuulla, että kuolema ja hävitys on tuomio niille, jotka
uhmaavat Rooman mahtia.
Tuho
oli merkittävä. Emme tiedä, kuinka paljon Paavali kirjoitti kirjeitä kaikkiaan,
koska uskovaisten kirjalliset lähteetkin pyrittiin tuhoamaan. Johtajat
surmattiin, jolloin ulkoa oppiminen ja muistitiedon eteenpäin siirtyminen
vaikeutui paljon.
Piispa
Papias kirjoitti Jeesuksen puheiden selitykset ylös (100 – 125).
Apostolinen
Uskontunnustus syntyi noin vuonna 250, jolloin oli menossa keisari Deciuksen
vaino. Se loppui vasta, kun keisari sai surmansa taistelussa gootteja vastaan..
Jo
ennen tätä oli suuri vaino Marcus Aureliuksen aikana (160 – 180).
Kristityt
ristiinnaulittiin ja heidät sekä amfiteatterissa petojen tappamana kuolleet marttyyrit poltettiin, koska keisari katsoi, että silloin
ylösnousemus olisi mahdoton, kun tuhka leviää tuuleen tai veteen. Stoalaisen koulutuksen saanut keisari oli yhtä
hymytön kuin Neuvostoliiton johtajat, joille ihmishenki ei mitään merkinnyt.
Kirjakääröt, ristit ja kaikki kristittyjen materiaali joutuivat tulen ruuaksi.
Tuolloin
Rooman alueella riehui ns. Aureliuksen rutto, jonka arvellaan olleen joko pilkkukuume-epidemia
tai isorokko, jopa oikea rutto. Se vei hautaan vähintään viisi miljoonaa
ihmistä, myös keisarin itsensä.
Keisari
Valerianus käski teloittaa kaikki piispat, seurakuntien vanhimmat ja diakonit.
Kaikkein
kovimpana pidetään keisari Diocletianuksen vainoja. Keisari piti valtaa kauan,
284 – 305, jolloin erosi omasta halustaan. Diocletianus kehitti virkatien käsitteen,
joka elää ja voi hyvin yhä.
Kaupunkien
porttien yhteyteen pystytettiin keisarin tunnukset ja Rooman kotkastandaarit.
Se joka ei niitä kumartanut ja ylimmäksi tunnustanut, oli jo keisarin
Trajanuksen määräyksen mukaan kuoleman oma.
Diocletianus
johti kauheita kuulusteluja, joissa paljastuivat seurakuntien kaikki
salaisuudet, henkilöstö, kirjakääröjen säilytyspaikat ja kokoontumispaikat.
Kaikki kiinni jääneet surmattiin ja materiaali poltettiin. Savuna ilmaan meni runsaasti
perimätietoa, jota oli merkitty muistiin jo lähes 300 vuotta.
Jeesuksen
olemuksesta jäivät säilöön vain tieto taivaansinisistä silmistä ja
kastanjanruskeista, aaltoilevista hiuksista, jotka laskeutuivat olkapäille
asti. Myös Torinon käärinliina säilyi tulelta, mikä on ihme.
Koska
pitkän ajan kuluessa oli alkanut ilmaantua eri suuntauksia kristinuskossa,
kutsuttiin koolle suuri kokous Nikeaan, nykyisen Turkin alueelle vuonna 325. Siellä
olivat koolla aikansa etevimmät teologit, kielimiehet ja kirjoitusten ja
perinteen tuntijat.
Uusplatonilaisuus
katsottiin harhaopiksi.
Prebyteeri
Areios katsoi, että Jeesus on alempiarvoinen kuin Jumala eikä ole samaa
olemusta kuin Taivaan Isä. Tämä tuomittiin vääräksi opiksi.
Laadittiin
kristinopin ensimmäinen tärkeä asiakirja, Nikean Uskontunnustus. Siinä esitetään
kolminaisuusoppi: Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat samaa olemusta. Jeesus on
samanarvoinen Taivaan Isän kanssa, ei alempi.
Osa
läsnäolleista arveli, että kastaa voi vasta täysi-ikäisenä. Tämä hylättiin,
koska kuolema vei niin paljon tuonelaan lapsia ja nuoria ihmisiä. Pitää kastaa
Jeesuksen nimeen mahdollisimman pian, ettei syntynyt mene pakanana kadotukseen.
Kaste
Jeesuksen nimeen voidaan antaa vain kerran.
Jo aiemmin, noin vuonna 50, Paavali
oli katsonut, että Johanneksen parannuskaste pois synneistä ei riitä, vaan on
annettava kaste Kristuksen omaksi ja nimeen.
Kasteessa
syntynyt liitto voidaan vahvistaa sitten, kun ihminen on saanut opetusta ja
ehtoollisen, mutta kastaa ei saa enää uudelleen. Se olisi kuolemaksi, Pyhän
Hengen pilkkaa.
Lopullisesti
Areioksen kanta hylättiin Konstantinopolin kokouksessa vuonna 381.
Kuuluisin
Nikean päätösten puolustaja oli kirkkoisä Athanasios Aleksandrialainen.
Kummallinen yhteensattuma on se, että slaavien kielessä Athanasioksen nimen
lausuminen kuulosti Ruotsin herrain korvissa sellaiselta – rauhanneuvotteluissa
– että kirjoitettiin sukunimi Ovaska! Se on
Kannakselaislähtöisen suvun nimi.
Vuoden
381 jälkeen oppiin ei ole tullut ratkaisevia muutoksia. Evankeliumien, Paavalin
kirjeiden, kirkolliskokousten päätösten ja kaikkien noiden selitykset
tunnustuskirjoissa määrittävät kristinuskon.
Paavin
vallan kasvaessa, tuon viran haltijat tekivät päätöksiä, jotka johtivat sotiin,
kuolemaan ja vääriin ratkaisuihin, joita on kaikessa hiljaisuudessa myöhemmin
peruttu, kuten oppi Paavin erehtymättömyydestä.
Ilmentymiä olivat mm. aneiden myynti ja pyhäinjäännösten palvonta. Keskiajalla
sanotaan olleen niin paljon Kristuksen ristin kappaleita kirkon aarteina, että
ne koottuna olisi syntynyt puun runkoja kokonaisen metsikön verran.
Semmoiseen
se johtaa, kun ei tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa.