Eteisvärinä

 

Eteisvärinä on yleisin eteisperäinen rytmihäiriö. Aikuisväestössä sen yleisyys on 1 – 1,4 prosenttia, mutta 75- vuotiailla jo 10 %. Kuuluisa hollantilainen sydämen tutkija Wenckebach nimitti sitä sydämen deliriumiksi.

Muistamme, että Delirium tremens on juoppohulluus.

Sydämen eteiset supistelevat kaaosmaisesti miten sattuvat. Jos suuri osa sähköimpulsseista johtuu kammioihin, pulssi voi olla 140 kertaa minuutissa levossakin. Sitä ei kauan kestä kenenkään pumppu, vaan se suistuu vajaatoimintaan.

 

Ikä siis altistaa, ja muita syitä ovat lihavuus ja sen aiheuttama sokeritauti, verenpainetauti (huonosti hoidettu) sekä sydänlihasvika eli kardiomyopatia.

Muita syitä on paljon, niinkin kaukainen asia kuin reuma. Jos reuman hoito ei ole ensiluokkaista, se voi karata sydämen läppiin ja tuhoaa niitä, jolloin sydän ei jaksa, vaan suistuu eteisvärinään.

 

Kolmasosalla aivohalvauksen saaneista on eteisvärinä. Siksi heti, jos rytmiikka on sekaisin, aloitetaan verenohennushoito estämään veritulppia, jotka uhkaavat muitakin elimiä kuin aivoja.

 

Ennen oli vain Marevan ja paljon laboratoriokäyntejä. Sitten keksittiin uudenaikaiset lääkkeet, joita käyttäessä ei tarvita laboratoriota. Ne ovat hiukan parempia estämään aivohalvausta kuin Marevan, jonka vastalääke vammavuodoissa on K- vitamiini. Ne ovat kalliimpia kuin vanha lääke, joka on ”42”-  nimellä tunnetun rotan myrkyn sukulaisaine.

Uusille verenohennuslääkkeille ei ollut pitkään aikaan vasta-ainetta, mutta kun mahakkaat ja rahakkaat saivat tämän tietää, lyhyessä ajassa kemistit kehittivät vastamyrkyt.

Yleensä maailman rikkaat ovat mahamiehiä, ja he omistavat suurimman osan maailman kullasta ja rahoista ja tavarasta. Kun tämmöiset tyypit huolestuvat, rattaat mitä erilaisimpien ongelmien hoitoon alkavat pyöriä.

 

Rytmiä voidaan tasoitella eri lääkkeillä, jotka ovat tärkeitä. Joskus tulos saadaan sähkösokilla, mutta usein eteisvärinä palaa takaisin.

 

Eteisvärinä on peräisin useimmiten vasemman eteisen seudusta, sieltä, minne keuhkolaskimot laskevat. Suurtaajuusenergialla, ultraäänellä tai jäädytyksellä  värinän alulle paneva kudos voidaan eristää muusta sydämestä, jolloin oikea rytmi saadaan pysyväisesti aikaan.

 

Näiden asioiden tutkiminen vaatii korkeaa asiantuntemusta ja erikoislaitteita, mitkä kaikki ovat peräisin Saksasta tai Amerikasta.

Jälleen tullaan rahaan. Se vaikuttaa noissa maissa, ja se raha vetää älypitoiset tutkijat työryhmiin, jotka ratkaisevat vaikeita probleemeja. Tutkijoiden ei tarvitse olla lainkaan huolissaan resursseista, kuten pienissä maissa.

Oppi tehokkaisiin hoitoihin pitää aina aluksi hakea ulkomailta. Sitten omat gurut kouluttavat oman maansa tarpeen verran asiantuntijoita.

 

Eteisvärinä on yleensä merkki elimellisestä viasta sydämessä.

On myös vähemmän vakavia eteisvärinän alatyyppejä, joissa pulssi on itsestään aivan normaalia tasoa ja sydämen koko pieni. Silloin – ainakaan suurella kiireellä – asialle ei kannata tehdä mitään.

 

Avainsanat ovat lihavuuden vastainen taistelu, hyvä sokeritaudin ja verenpaineen hoito, fyysisen kunnon säilyttäminen, ehdottoman tarkka verenohennushoito eli hyytymisen estohoito lääkkein, sydämen sykkeen tasaaminen lääkkein sekä rytmihäiriön syyhyn vaikuttaminen, jos se on mahdollista.

Erikoishoitoa ovat sydänlääkärin rytmihäiriön syntyalueelle kohdistamat toimenpiteet. Niihin valikoituu ihmisiä, joilla on normaalikokoinen sydän eikä kovin raskaita yllä mainittuja tauteja.

 

Hippokrateen ohjeen mukaan lääkäri ei saa ottaa liian suuria riskejä. Tauti voi viedä hengen, mutta mieluiten niin, että lääkärit eivät ole siihen osasyyllisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että potilas lähetetään usein tutkimuspaikasta standardihoitoon kotiin eikä ryhdytä riskejä sisältäviin toimenpiteisiin, jotka kyllä voivat parantaa täysin, mutta lähes yhtä usein voi mennä myös henki.

 

Alussa mainittu Wenckebach oli hollantilainen, joka lopulta muutti professorina Wienin yliopistoon, jossa oli paremmat resurssit tutkimuksiin.

Hän kuoli vuonna 1940. Professori säästyi näkemästä kotimaansa kovaa kohtaloa sodan aikana, ihmisten viemistä karjavaunuilla tuhoamisleireihin ja saksalaisten säälimätöntä toimintaa kansaa kohtaan.

 

Maa vilisi lopulta kavaltajia ja ilmiantajia, sillä ihminen on hädässä heikko. Saksan salainen palvelu oli taitava saamaan itselleen tiedottajia. Kiinni jääneiden käsittely oli pahempaa kuin keskiajalla.

Koska Saksa ja Neuvostoliitto panivat koko Euroopan ihmiset kävelemään ja pyöräilemään, kun polttoaineet menivät armeijoille, mainittakoon lopuksi, että lihavuuteen liittyvä sokeritauti hävisi Euroopasta! Meni parikymmentä vuotta sodan jälkeen ennen kuin rasvan ja sokeritaudin liitto solmiutui uudelleen elintason noustua.