Armollisuus

 

Armahdus on ansiotonta pääsyä pälkähästä.

Kaikkina aikoina on maan päämiehillä ollut valta armahtaa tuomittu, useimmiten inhimillisistä syistä.

Kovin tuomio lienee sellainen elinkautinen, että tuomari sanoo vangitun lähtevän vankilasta vasta arkussa. Armahdusta ei tule.

Tämmöisiä pitkäaikaisvankeja ovat mafian pomot, jotka ovat tehneet niin raskaita rikoksia, ettei heitä voida päästää enää vapaaksi.

Sellainen oli Salvatore ”Toto” Riina. Hän murhasi omin käsin ainakin 40 ihmistä ja pomojen pomona määräsi noin tuhat ihmistä murhattavaksi.

Kerran näin dokumenttifilmistä, miten sureva 30 – 40 vuotias mustiin pukeutunut nainen oli hautausmaalla suremassa omaisensa haudalla. Äkkiä häntä ammuttiin ja nainen lyyhistyi hautapaaden päälle. Mafian tappaja ampui lippaan tyhjäksi ja jätti aseen paikan päälle.

Näistä merkeistä Italian poliisi osasi heti päätellä, että rikoksen takana oli mafia. Pistooli oli Beretta, ja sen sarjanumero oli mirklattu pois.

 Tämmöisissä tapauksessa minun – ja varmaan monen muun – on mahdotonta ajatella armahdusta. Papitkin sanovat, että vain Jumala voi armahtaa. Se on ainoa toivo, kun ihmisten piiristä ei löydy ymmärrystä.

 

Luin Sana- lehdestä miehestä, joka on murhannut neljä ihmistä. Hän tekee nyt uskovaisessa yhteisössä vapaaehtoistyötä jakamalla ruokaa köyhille. Minut pysäytti se, että koko koulunkäynnin ajan toiset koululaiset kiusasivat häntä. Kenellekään ei voinut tai uskaltanut kertoa siitä.

Isä oli tuurijuoppo, joka toimi teurastajana. Kun isä oli viinasta työkyvytön, vähän yli kymmenvuotias lapsi teurasti isoja eläimiä teurastamossa. Uskomatonta.

Siellä hän mieltyi veren ja viinan seoksen juomiseen. Isä opetti kestämään sekoituksen voimalla viattoman eläimen tappamisen.

Vereen syntyi voimakas himo. Siksikö hän murhasi neljä ihmistä?

Sitä ei tarkkaan kerrota.

Äiti poltti kolme askia Partner- tupakkaa päivässä eikä juuri pojastaan välittänyt mitään.

 Alan koulutusta saaneena, ymmärrän hyvin vedon viinaan, imppaukseen ja lopulta huumausaineisiin noissa oloissa. Rikoksia piti tehdä rahan saamiseksi huumausaineisiin ja viinaan, kunnes pääsi itse diileriksi.

 

Mies sanoo olleensa hoidossa Niuvanniemessä. Hän on siis murhia tehdessään katsottu syyntakeettomaksi.

 Muistan, miten aikuiset lukivat – kun olin koululainen – uutisia Savon Sanomista, kuinka joku moninkertainen murhaaja oli päässyt pakoon Niuvanniemestä.

Kotoani oli sinne matkaa noin 50 kilometriä.

Isä rauhoitti meitä lapsia sanomalla, että jospa pariksi yöksi pannaan ulko-ovi säppiin. Ei tappajia tarvitse pelätä. Niitä tapasi rintamalla joka päivä. Hän itsekin ampui pystykorvakiväärillä ryssiä, joita kyllä silloin ei pidetty ihmisinäkään, vaan vihollisina. Herrat käskivät ampua, herrat vastaavat siitä.

 Naapurin isäntä kävi usein meillä kertaamassa kovia paikkoja rintamalla. Hän kertoi isäni olleen tarkka ampumaan pystykorvalla.

Muutoin isä johti kahta konekivääriä, puolijoukkuetta.

Jossakin ladossa oli ollut vihollisen konekivääri, melko kaukana. Isä oli kutsuttu hommaan, mihin muista ei ollut. Kun vihollisen ampujan pää putosi alas, uusi nousi tilalle, ja tulitus jatkui. En enää muista, kuinka monen osuman jälkeen konekivääri oli vaiennut lopullisesti, ja paha tilanne helpottui.

 Jälkeen päin olen ajatellut, että rintamamiehet hoitivat näin toisiaan vertaistuen avulla. He kävivät toistuvasti läpi tapauksia, joita oli vaikea kestää tai hyväksyä. Parempaa lääkettä ei ole keksitty tähän päivään mennessä, tiedän.

 Jotenkin arvasin, että vastuu vihollisten tuhoamisesta ulkoistettiin upseereille. Tehtiin vain, mitä vänrikit ja luutnantit käskivät. Käsky suurempien vihollismäärien saattelusta tuonelaan tuli aina vielä korkeammilta upseereilta, joita ei juuri nähty etulinjoilla, mutta nimi tiedettiin.

 Kuulin, että Suomen armeijassa ei ollut semmoisia miehistön ammuttajia kuin Venäjällä olivat politrukit. Heistä kahdella oli kenraalin käskyvalta. He olivat Hrustshov ja Brezhnev, myöhemmin Neuvostoliiton päämiehet.

 Oli pysyvä Stalinin käsky, että ”pelkurit ja pakokauhun lietsojat” on ammuttava eli kaikkein arimmat ja heikoimmilla olevat, usein lievästi vammaiset.

Pienemmistä mokista pantiin rangaistuspataljoonaan. Nämä yksiköt hyökkäsivät saksalaisia vastaan toivottomissa tilanteissa. Yleensä Saksan armeijan ammattimiehet tekivät heistä selvää. Haavoittuneena henkiin jääneet armahdettiin.

 

Tuo Sana- lehden mies oli tullut uskoon. Näyttää siltä, että hän pelastuu. Murha ei enää kuulu työkalupakkiin arkipäivän probleemien edessä. Mies on löytänyt vasta vanhakona miehenä itselleen vähän lämpöä, kun ymmärtävä nainen on hänen vaimonsa.

Usko on antanut rohkeutta ja ryhtiä pyytää anteeksi pitkän ajan kuluttua surmattujen omaisilta.

Varmasti kynnys semmoiseen on korkea, mutta näyttää siltä, että kaikki ovat hyväksyneet anteeksipyynnöt.

Ehkä uhrit olivat yhtä syvällä huumemaailmassa, jossa sekopäisenä henkirikos ei ole harvinaisuus.

Luojalla ja Jeesuksella on valta armahtaa tekojaan katuva ja uskoon tullut. Meillä heikoilla - siis ihmisillä – ei ole niin suurta sydäntä.

 Mainittu tapaus kertoo karkeasti ja pysäyttävästi, mihin johtaa herkän lapsen kiusaaminen ja olematon turva perheessä, jossa remmi ja viina ovat läsnä.

 

Me suomalaiset ajattelemme, että ruotsalaiset eivät kestä sitä, minkä me.

Ei heidän tarvitsekaan, koska he käyttävät pienissäkin asioissa järkeään.

Pienten lasten äidit, jotka ovat perushoitajina tai sairaanhoitajina, saavat helposti oikeuden päättää kuinka monta tuntia he jaksavat olla töissä. Tavallinen ratkaisu on neljä tuntia.

 Näin Ruotsissa on karkeasti sanottuna kaksinkertainen määrä työväkeä Suomeen verrattuna. Siellä ketään pienten lasten äitiä ei ajeta piippuun.

Äiti jaksaa hoitaa pikkuisensa hyvin ja kiintyä heihin syvästi.

Lapset aistivat herkästi äidin kiireen, jolloin hän ei ole oikeasti läsnä. Pidämme Ruotsia sosiaalietuuksien paratiisina, missä on paljon väärinkäytöksiä ja tukien huijaamista.

 Voi olla joitakin huijauksia, mutta ruotsalaiset ajattelevat, että heillä on siihen varaa, kunhan vain lapset pelastuvat ja heistä tulee kunnon kansalaisia. On jopa laskettu, miten kalliiksi yksi yhteiskunnassa sivuun joutunut tulee. Summa on uskomaton, jopa miljoonia.

Ruotsi siis armahtaa niitä, jotka ovat heikoilla, eikä se oli paha lainkaan.