Sielunlintu ja mielikapineet

 

Joillakin taiteilijoilla ja luonnonkansoilla on oma sielunlintunsa. Poromiehillä ja kenties saamelaisillakin se on kuukkeli. Sitä he suosivat ja ruokkivat. Niinpä kuukkeli uskaltautuu erätulille, vaikka metsästäjä olisi lantalainen.

 Minulle kerrottiin, että Lapin valtavilla savotoilla joku etelästä tullut oli huvikseen ampunut kuukkelin. Hän oli kertonut siitä kämpällä.

Silloin yksi aito Lapin mies oli sanonut, että vai tapoit kuukkelin, saatana. Kuukkelin ampuja oli saanut leukusta piston, joka oli ollut niin taidokas, että henki ei paennut, mutta haavoitettu joutui lähtemään savotalta eikä uskaltanut palata takaisin koskaan.

 

Minun sielunlintuni on karjalanvarpunen. Se on pieni ja vaatimaton, kaukaa katsoen harmaa. Vasta läheltä katsottuna sen kauneus paljastuu, kuten metsäpyylläkin.

Maamme itsenäistyttyä näitä lintuja oli Karjalan kannaksen kaakkoisosassa pienellä alueella. Laatokan Karjalassa se esiintyi isolla alueella harvalukuisena.

Kas kummaa, kun Suomen joukot ja koko Karjalan väki joutuivat jättämään nämä alueet Neuvostoliiton haltuun, nämä varpuset lähtivät perään.

 Olen nähnyt kartan, jossa on esiintymisen raja kymmenen vuoden välein. Viimeisimmässä kartassa karjalanvarpusen esiintymisen pohjoisraja oli jo Oulun korkeudella. Siitä raja kulki kohti Pohjois-Karjalaa.

 Olen asettanut tälle linnulle pönttöjä puutarhan lähelle. Kolmessa harmaantuneessa pöntössä ne ovat pesineet jo vuosia. Uutta pönttöä lintu ei hyväksy, mutta vanha ja halkeillut, ränsistynytkin kelpaa, kunhan vain katto on tiivis.

Nämä linnut tykkäävät kuorituista auringonkukan siemenistä. Heitän siemeniä viisi metriä korkean tuijan oksistoon eri puolilta. Ne ottavat ensin oksille jääneet, ja viimeksi ne syövät maahan varisseet siemenet.

Linnut saattavat näin varoa villiintyneitä kissoja, jotka käsitykseni mukaan pitävät huolen siitä, että tämä hieno lintulaji ei pääse lisääntymään.

 Irrallaan läpi vuoden juoksevia kissoja on aivan liikaa. Niitä pitäisi ihan lain turvan suojassa ruveta vähentämään. On valitettavaa, että ihmiset eivät noudata lakia, vaan päästävät kesykissansakin rauhoitettujen lintujen kimppuun.

 

Syksystä kevääseen pidän kaupalla käydessä Jahti&Jakt Forest nimistä takkia. Se on jo vanha, mutta hyvin mieluinen. Hankin sen silloin, kun alkuperäinen Erätukku toimi vain postimyynnin kautta. Oli kyllä pääpaikalla Oulussa kivijalkakauppa. 

Bisnestä hoitivat ymmärtääkseni lestadiolaiset, ja liike menestyi. Palvelu oli loistavaa, ja tämä liike laittoi pakettiin monesti jotain ylimääräistä, kuten alusvaatteita. Semmoista ei oltu ikipäivänä nähty. Monet olivat suorastaan lääpällään Erätukun suuntaan.

Kerran soitin liikkeen hoitajalle, kun ruuhkahuipun aikana tilaamaani tuotetta ei alkanut kuulua. Puhelimessa oli pakkaamon esimies, joka kertoi, että nuoret, kuten lukiolaiset, pakkaavat tavaroita melkein yötä päivää, koska kysyntä on niin suurta. Työhön ei tahdo saada väkeä riittävästi. Luoja ei laiskoja elätä, joten painetaan pitkää päivää.

 Huomasin hirviporukassa ollessani, että noin kahdellakymmenellä oli tuon liikkeen kalvopuku, mutta kahdella serkullani Haltin vastaava tuote. Yhdellä serkulla oli vanha, mutta mieluinen Hylje- haalari. Sen vihreä värisävy oli todella ihastuttava.

Kun koko metsästävä Suomi oli kyllästetty alkuperäisen liikkeen tuotteilla, johto myi bisneksensä pois. Taitavaa tointa on ihasteltava. Omistajat tekivät tarvittavat miljoonansa, joten oli aika vähän hengähtää.

Jatkajat laittoivat kaikkialle kivijalkakauppoja, ja niiden tuottaman rahallisen rasituksen vuoksi koko hyvä yritys meni nurin. Yrittäminen on taitolaji, sanoi minulle Metso- nimisen liikkeen johtaja Kiuruvedellä. Uskon sen.

 

Eräs myyjä, joka oli luottomieheni, sanoi kauan sitten, että osta vapaa-ajan käyttöön tämmöiset kengät, ja näytti omiaan. Hän sanoi, että näissä eivät jalat kipeydy tai väsy, vaikka kävelee 12 tuntia betonialustalla.

Ostin samanlaiset. Ne olivat hyvät. Ovat palvelleet mökillä yli kymmenen vuotta.

Sitten alkoi tuntua, että vehkeet ovat aina väärässä paikassa, silloin kun niitä tarvitaan.

Ostin kotikäyttöön Sievi Roller XL+S3 merkkiset, uudet. Niihin hankin punaiset saman bisneksen pohjalliset. Niissä jalka viihtyy huhtikuusta marraskuulle asti.

 Veli soitti, ja harmitteli, että koronan vuoksi kaupan kassan suojaksi laitettu 30 kiloa painava plexilevy – paino veljen käsityksen mukainen- oli pudonnut maalis-huhtikuussa hänen maksaessaan ostoksia jalan päälle. Tuska oli ollut kova eikä jalka vaan parane. Myyjä oli sanonut, että olet tänään jo kolmas asiakas, jonka jaloille levy on pudonnut.

Se oli ollut vain imukuppien avulla kiinni.

Veli pauhasi minulle puhelimessa kolmen kuukauden päästä tapauksesta, että semmoista se on, kun kaupassa ei ole miestä. Mies tajuaisi heti, päinvastoin kuin akat, että kiinnitys kuuluu olla läpivientipulteilla. Se on varmin tapa.

Lääkäri oli sanonut, kun veli kävi kolmen kuukauden kuluttua vammasta vastaanotolla, että luun päällä oleva hermo on vahingoittunut. Siksi kipu ei lopu. Pitää vain linkata, ehkä lopun elämää. Joskus on tuuria, joskus taas ei. Semmoista elämä on. Kyllä se pitäisi itsekin tietää.

Koska me olemme veljessarja, jota on lapsena neuvottu olemaan turhia valittamatta, muuta ei ollut tehtävissä. Uuden rysäyksen välttämiseksi ostin veljellekin yllä mainitut huippukengät. Niissä on varpaiden suojana kovike. Naulakaan ei mene pohjasta läpi. Varustettuna kunnon pohjallisella juuri nämä kengät ovat parhaat mahdolliset kävelyyn. Nauhat eivät sotkeudu ja mene umpisolmuun, koska kengissä on pikakiristys- ja myös sen laukaisumekanismi.

 Pyhiin, kirkkoon ja juhlaan laitan jalkoihin Sievin Key kävelykengät. Niiden pinnasta voi vähän liioiteltuna nähdä naamansa kuin peilistä, kun käsittelee ne Tampereen luontokaupan Vanhanajan nahkarasvalla. Molemmat tuotteet ovat laadukkaita. Nahkarasvassa on tervaa, joka tuottaa jalkineisiin miellyttävän hajun.

Kun oikea talvi saapuu, laitan jalkaan Sievin Soft Solid XL- talvikengät, jotka muistuttavat maihinnousukenkiä. Niissäkin on saman tehtaan punaiset pohjalliset.  Pinnassa kiiltää Tampereen luontokaupan rasva. Ei ole ollut semmoista pakkasta, ettei näissä tarkenisi. Lisäksi nämä kengät ovat mainiot kävellessä.

 Kun on seisottava kuin tuomittu paikallaan, kuten jänispassissa kylmässä ilmanalassa, minulla on vielä Sievin Arktis- saappaat. Niitä kehui yksi 10 vuotta nuorempi mies, joka oli ollut monena vuonna vielä joulukuulla hirvipassissa.

Tämä mies, jolla on Tikan hirvikivääri, Sakon Vixen lintuluodikko ja näihin punapistetähtäin ja toiseen Leupold 3 – 9 x 50 kiikari sekä kaksi Valmetin haulikkoa, näyttää niin ihastuneelta noihin saappaisiin, että olen nähnyt ne hänen jalassaan kesälläkin!

 Elämä on minua opettanut, että hankin laadukkaita kenkiä. Jalkojen pitäisi kestää vanhuudessakin. Rojua en halua koota nurkkiin. Sen neuvoi isäukkokin aikoinaan.

Hänellä oli lakkasuollakin pitkävartiset nahkasaappaat jalassaan. Ne eivät kastuneet, koska sotavuodet olivat opettaneet hänet pitämään jalkineensa kunnossa. 

Vanhaan aikaan se tehtiin sulatetun sianihran ja tervan seoksella, joka valmistettiin kotioloissa. Seos valettiin peltiseen pastillirasiaan, jossa se sai jähmettyä.

Olin jo menettää tiedon hyvän saapasrasvan koostumuksesta, kunnes naapurissa asuva ystäväni, Matti Multala, palautti mieleeni tämän salaisuuden uudelleen. Tampereen luontokaupassa myytävä tuote on hyvä. Siinä on sianihra korvattu kasvisrasvalla, mutta tervaa siinä on kuten ennenkin.

Suosittelen kaikkia yllä mainitsemiani tuotteita ilman mitään mainostustarkoitusta, jossa on aina ketunhäntä kainalossa.

Lysti ei tarvitse jalkineita lainkaan.

 

Kysymys Israelista

 

Valtakuntia on syntynyt ja valtakuntia on tuhoutunut. Niin on käynyt historian aikana lukuisia kertoja. Loppujen lopuksi yksi pitkäikäisimmistä valtioista eli maista on Israel.

 Sen asukkaat olivat peräisin Mesopotamian eteläosista, Kaldean Urista. He olivat siis aitoja aramealaisia. Niin oli heidän kielensäkin. Sillä pärjäsi kaikkialla Persian seuduilta Välimerelle asti.

 Urista lähti ydinjoukko palvelijoineen seuraamaan Eufrat virtaa. Siitä saivat ihmiset ja karja vettä. Luonnon heinikkomaita oli tuon suuren virran seudulla joka paikassa.

Harraniin jäi osa sukua.

Sieltä muut alkoivat oikeastaan vaikeimman matkansa Syyrian läpi nykyisen Israelin pohjoisosiin. Maa ei ollut tyhjä, vaan siellä asui runsaasti pieniä paikallisia heimoja, joilla oli oma kulttuurinsa ja kielensä.

 Koska uudessa asuinmaassa oli tilaa, uudisasukkaat otettiin hyvin vastaan. Mitään maita rajoineen ei ollut olemassa, vaan silloinen maailma oli täysin vapaa.

 Seuduilla on kuivuus aina läsnä. Koska viljely ja karjanhoito vaativat vettä, kuivien kausien nälänhätä vaani muutamien vuosien välein. Silloin ei tiedetty, että herkkä ekosysteemi kestää kyllä lampaat, mutta se ei kestä vuohia. Ne syövät pensaat ja puutkin niin, että ne kuolevat. Tuhon täydentävät vaellussirkat, tunnettu vitsaus, joka on yhä toiminnassa.

 

Piti lähteä väliaikaisesti nälkää pakoon Egyptiin, jonka suiston ja Niili- virran laakson viljelmät saivat aina riittävästi vettä. Se tulee päiväntasaajalta asti suurista järvistä, joilla on paljon sadealueita.

 Aluksi meni hyvin, mutta hallituksen vaihduttua israelilaiset orjuutettiin. Orjuuden ies painoi kauan. Sen muistavat israelilaiset yhä ja se on heidän uskonnossaan tärkeä aihe juhlaan, kun pako onnistui.

 Kapinan jälkeen oli lähdettävä pakoon erämaahan. Se onnistui ihmeiden avulla. Siinai on karu paikka tänäkin päivänä. Lämpöä voi olla neljäkymmentä astetta päivän paahteessa ja vettä löytyy harvoista pakoista.

On mahdollista marssia vain aamunkajosta muutamia tunteja ennen kuin kuumuus käy sietämättömäksi. Pimeys tulee jo klo 18 ja silloin on yhä sietämätön, kuuma ilma. Toki muutaman tunnin päästä voidaan ilman käytyä viileäksi sytyttää ruokatulet. Jo sitä ennen on pitänyt päivälliselle ja seuraavalle aamiaiselle varata polttopuita ja vettä.

 

Vaellus kesti vuosikymmeniä. Telttaelämä yhdessä naisten kanssa – voi vain kuvitella – oli mieluista. Niinpä jokaisesta piskuisesta heimosta, joita oli 12, kasvoi reissun aikana 12000 asukkaan kokoinen, tiiviinä yhteisönä elellyt kansa. Sen yhteismäärä oli tuo mystinen ilmestyskirjankin luku 144000.

Maanviljelys oli pitänyt jättää. Vallitsi lammastalous. Muutakin karjaa oli niin, että maitoa riitti.

 

Kanaanilaisetkin olivat saaneet lisää lapsia ja lisää sotilaita. Maa vallattiin idästä käsin. Vettä oli sotajoukoilla, mutta vastustajilla jano.

Syntyi perus-Israel.

Usealla alueella sotaväki teki etnisen puhdistuksen uskonnon määräyksestä. Kaikki tapettiin, karjakin.

Siellä täällä jätettiin miehestä tietämättömät tytöt henkiin, muut joutuivat hyeenojen, shakaalien ja korppikotkien ruuaksi. Ei tämä kansa ollut sodassa sen helläluontoisempi kuin muutkaan. Malli oli peräisin Baabelista.

 

Tiedemiehet sanovat, että tällä keinolla Israelin kansaan saatiin uutta verta, jolloin edulliset geenit rikastuivat. Niinpä monet nobelistit ja monien alojen nerot ovat juutalaisperäisiä.

Israel omaksui yhden kanaanilaisen kansan kielen itselleen uskonnolliseksi kieleksi. Se on hebrea, mutta rinnalla, enemmistönä kulki edelleen taito osata arameaa. Tulkkeja ei tarvittu.

 

Meni vuosisatoja. Sotia tuli ja meni. Meni maan poveen kokonaisia kansoja, mutta Israel pysyi. Koko ajan kansa sai uusia geenejä naapuruston villikansoilta, jotka tuhoutuivat.

Babylon eli Baabeli piti vuosisatoja kauhun vallassa laajoja alueita. Monista vastustajista ei jäänyt jälkeäkään maan päälle, mutta maan alle kylläkin.

Koska kankaat olivat kalliita, valmistus työn ja tuskan takana, naapurikansojen puhdistuksissa surmansa saaneilta ryöstettiin vaatteet päältä ja kaikki mahdollinen omaisuus, korut ja arvometallit. Kyseessä oli valtakunta, jossa asui kansoista raaimpia ihmisiä. Sen sanoo Iso Kirjakin.

Niin kauan kuin saalista kertyi sotakassaan, armeija voitiin pitää vahvana ja motivoituneena. Parasta saalista olivat kulta, hopea, aseet ja karja sekä naiset. Vahvoista vangeista tehtiin orjia pakkotöihin. 

Pääkaupunki ympäröitiin kahdella sisäkkäisellä vallihaudalla, joihin virtasi vesi Tigrisjoesta, ja myös poistui sinne. Kaupungin muurit olivat 10 - 12 metriä korkeat ja niin paksut, että muurien päällä voitiin suojassa siirtää nopeasti joukko-osastoja.

Taisteluiden jälkeisissä vihollisen väen katselmuksissa sairaat ja vammaiset teurastettiin haaskaeläinten ruuaksi.

 Baabelin koura tarttui Israeliinkin. Paljon surmattiin väkeä ja kuningas sokaistiin. Yläluokka vietiin vangiksi Baabeliin, samaten temppelin aarteet. Jerusalemin kaupunki hävitettiin pahanpäiväisesti.

Persialaiset valtasivat Baabelin 70 vuoden päästä. Pahamaineisessa suurkaupungissa kaikki olivat viinin vaikutuksen alaisena.  Persian joukot tukkivat veden tulon valllihautoihin, jotka tyhjenivät alajuoksulle päin. Iskujoukot kaivautuivat muurien alitse, kun suuret viinijuhlat olivat kaupungissa menossa ja vallitsi pimeä yö.

Temppelin aarteisto palautettiin, ja Israelilaiset saivat luvan palata omaan maahansa sitä jälleenrakentamaan. Jalometallisia temppelin aarteita ei oltu sulatettu kulta- ja hopeakolikoiksi.

Kun Israelin alue oli jo ollut kauan Rooman valtakuntaan kuuluva seutu, syntyi kapina. Rooman sotapäälliköt vimmastuivat, kun pääkaupunki ei antautunut.

Piiritys kesti melkein puoli vuotta. Sitä johti sotapäällikkö Flavius Vespasianus. Hän tuli valituksi Rooman keisariksi sisällisen selkkauksen jälkeen. 

Vespasianus lähti Italiaan ja jätti piirityksen, Jerusalemin valtauksen ja ryöstön sekä kaupungin hävityksen poikansa Tituksen tehtäväksi. Se onnistui vuonna 70. Koko kaupunki pantiin maan tasalle ja väestö ajettiin hajalleen valtakunnan muihin osiin.

Jälleen tulee esiin mystinen luku 70. Sinä vuonna Jerusalem tuhottiin maan tasalle ja juutalaiset hajotettiin asumaan laajoille alueille rangaistuksena armeijan vastustamisesta.

 

Köyhät ja muut, jotka eivät voineet uhmata Rooman armeijan mahtia, saivat jäädä asuinsijoilleen.

Maa oli entistä karumpi ja eroosiolle alttiimpi, koska roomalaiset olivat piirityksen aikana tuhonneet parhaan puuston sotarakennelmiinsa.

Oli tarkoitus melkein autioittaa maa, jotta kaikki näkisivät, mihin niskuriksi ryhtyminen johtaa.

Sotaväki ryösti kaiken arvokkaan ja lahtasi karjan vähiin. Suuri armeija käytti totisesti paikallisia resursseja.

Titus sai osakseen triumfin eli voitonparaatin Roomassa. Siinä esiteltiin Jerusalemin ryöstösaalis, jolloin nähtiin viimeisen kerran temppelin hopea- ja kultaesineet sekä uskontoon liittyvät kalleudet. 

Arvellaan, että jalometallit sulatettiin ja niistä lyötiin palkkarahoja armeijalle. Muut taide- ja uskonnolliset esineet eivät merkinneet roomalaisille mitään, ja ne katosivat ikiajoiksi.

 

Kun katolinen liiga oli vaikeuksissa Ruotsin armeijan etenemisen takia Kolmekymmenvuotisessa sodassa, keisari otti yhteyttä Wallensteiniin, joka oli kuuluisa sotapäällikkö.

Keisari tarjosi 20 000 sotilasta käyttöön ja päällikkyyden.

Ylpeä Wallenstein vastasi kirjeellä; kahtakymmentä tuhatta miestä en pysty ylläpitämään, mutta 50 000 elättää itse itsensä.

 Hyvin vastattu. Armeijan ylläpito perustui tuohon aikaan voittoihin ja ryöstöön siviiliväestöltä. Palkka-armeija taisteli hyvin, kun se tiesi, että sotakassa on suuri ja arkut täynnä kalleuksia. Sotajoukkojen huolto ei siis ollut muuttunut lähes 1600 vuodessa juuri lainkaan!

 

Arabeja ja muita muutti Israelin alueelle sen jälkeen, kun Rooma oli hajottanut omaisuuskansan kaikkialle maailmaan.

Juutalaiset ja arabit tulivat hyvin toimeen vuosisatoja. Arabit jopa lainasivat omaan uskontoonsa paljon asioita Raamatusta, kun he saivat Muhammedin johdolla herätyksen ja kutsun pois raakalaiskansojen joukosta.

 

Länsimaissa juutalaiset toimivat usein pankkiireina ja rahanvaihtajina sekä timanttien hiojina, koska katoliset eivät halunneet toimia publikaaneina ja koskettaa rahoja käsillään ammatikseen. Pankkihomma liukui vuosisatojen aikana juutalaisten toimittamaksi.

 

Natsit tekivät mitä tekivät. Sen tiedämme kaikki. Tuli kaipuu kotimaahan, Israeliin, joka oli Britannian hallinnassa. Entinen ottomaanien valtakunta oli romahtanut ensimmäisessä maailmansodassa.

Siellä nousi Turkin nykyaikaistaja Kemal Atatyrk valtaan. Hän halusi maallisen valtion, vaikka oli muodollisesti muslimi. Hänen oikea nimensä lienee ollut Mustafa Kemal.

Mies otti viinaa hallitushuolien ja ainaisen salamurhan pelossa niin paljon, että loppu tuli maksakirroosiin. Islamin maailmassa on aina syytä pelätä tikaria tai myrkkyä.

 

Israelissa alkoi sissitoiminta englantilaisia vastaan. Britit luopuivat hallinnosta, ja Israel itsenäistyi. Samalla alkoi sota arabeja vastaan. Sen voittivat hyvin johdetut israelilaiset.

Arabit yrittivät 1956, 1967 ja 1973 uudelleen vallata Israelin ja tuhota sen. Valtaus ei onnistunut, koska Israelissa oli tajuttu armeijan huippuunsa viedyn koulutuksen merkitys. Parhaat tukijat ovat olleet Ranska ja USA.

 

Koska Ranska oli tehnyt yhteistyötä natsien kanssa maan puhdistamiseksi juutalaisista, Ranskan valtio katsoi olevansa velkaa Israelille.

 Vuonna 1960 laukesi ydinpommi Algerian Saharassa. Sitten Ranska siirsi kokeet Tyynen Valtameren saarille. Kokeita tehtiin ainakin 36 vuoden ajan. Koko maailma protestoi Ranskan kokeita vastaan, jotka katsottiin niin monilukuisina tarpeettomiksi. Vetypommi oli jo ajat sitten kehitetty Ranskalle. Syy kokeisiin lienee se, että Ranska koulutti Israelin ydinfyysikot ja teknikot ja järjesti kokeet kaukana merellä. Yhtään koetta Israel ei ole tehnyt oman maansa alueella.

 Näin Ranska maksoi velkansa Israelille. Saksa maksoi sen rahalla ja kaikella muulla, mikä aseistukseen kuuluu.

 

Nyt muutamat Arabian alueen maat ovat alkaneet harkita rauhansopimusta Israelin kanssa, koska ne ovat hoksanneet, että kauppa on se, joka kannattaa. Lähellä on Israel, jolla on taas tietämystä kaikilta elämän alueilta. On tarpeetonta pitää sotatilaa aina vaan voimassa. Sen aikanahan – ihan laillisesti – Israel voisi milloin vaan niin päättää, vallata alueet Eufratia myöten, kuten Vanhassa Testamentissa sanotaan. Sille ei kukaan mitään voisi.

 Ei voida sillekään, että Venäjä otti Krimin väkivalloin ja saattaa ottaa myös itäisen osan Ukrainaa.

Lännen poliitikot eivät ymmärrä, että Venäjä hyytyisi muutamassa vuodessa täysin, kun kaikki autojen, traktoreiden, junien, metallien ja kaikkien koneiden varaosien vienti Venäjälle kielletään.

 Siviileille voisi luvata autojen huollon Suomessa, Puolassa ja muissa rajanaapureissa, kun autot sinne tuotaisiin omistajan ajamana. Jopa sataisi rahaa meillekin euroina ja dollareina. Korjaamoala saisi täystyöllisyyden.

 Länsimaiden oma ahneus estää tämmöisen järkevän pakotesysteemin käytön.

 

Oulussa opiskellessa asuin Forstenin vanhan pariskunnan vinttihuoneessa. Kävin heidän luonaan joskus päivällisellä ja säännöllisesti iltapalalla. 

Forsten oli suurikokoinen mies ja hän puhui jonkunlaista Hämeen ja Helsingin murteen yhdistelmää. Rouva oli Oulun seudulta. Hän käytti paljon ilmaisua, voi raato. Voi raato tuota Kekkosta, hän sanoi. Rouva oli iloinen ja vilkas keskustelija. 

Mies oli ollut Helsingissä nuorena, kun kansalaissota riehui. Hän oli luultavasti kommunisti, mutta muuten hyvin mukava. Hän sanoi nähneensä juutalaisten ahneuden Helsingissä.

Hän väitti, että kaikissa liikkeissä, jossa omistus oli juutalaisilla, maksutiskillä oli neliömetrin kokoinen teräslevy, jonka pinta oli kuin sulkaviilassa. Jokaista kulta- tai hopeakolikkoa vastaan ottaessaan juutalainen pyyhkäisi sitä tämän levyn päällä, johon tietysti jäi jalometallista sirusia. Kulta ja hopea jäi liikkeen omistajan voitoksi.

Hän oli siis antisemitisti. En tiedä missä määrin se liittyy kommunismiin. 

Ainakin Neuvostoliiton hajottua Israel sai venäjänjuutalaisista runsaan väestölisän. Tuskin väki lähti Neuvostoparatiisista vastentahtoisesti. Sekaan varmasti venäläisen tavan mukaan ujutettiin vakoojia, jotka paljastavat – jos pystyvät – kaikki israelilaisten salaisuudet Venäjälle.

 

Etiopiassa on ollut ihmeellinen kansa falashat, joka on Mooseksen uskossa. Ovat mustia, ja he asuivat pohjoisosassa Etiopiaa. Operatio Moseksessa 1984- 85 muodostettiin ilmasilta Israeliin ja se toistettiin 1991. Israel halusi pelastaa uskovaiset verihuuruisen kommunismin sekasorrosta. Maata johti neljätoista vuotta Mengistu Haile Mariam. Hän oli upseeri, ja hänellä oli Columbian yliopistosta erinomainen koulutus, USA:ssa. 

Kotiin tultuaan hän unohti kokonaan länsimaisen sivistyksen ja otti johtotähdekseen marxilaisuuden. Hän aloitti villikansojen laajat puhdistukset ja valtavat kansanryhmien pakkosiirrot kauas kotoaan. 

Neuvostoliitto antoi aseisiin ja polttoaineisiin 18miljardia dollaria apua. Mengistu oli niitä harvoja presidenttejä, jotka tekivät henkilökohtaisesti köyhimmistä köyhimpien murhia puhdistuksissa. Kun maa ajautui kommunismin vuoksi konkurssikypsyystilaan, Mengistu pakeni Zimbabween toisen väkivaltaisen mustan, Robert Mugaben turviin. Kotimaassa häntä odottaa kuolemantuomio kansanmurhasta.

Israel lennätti 21 000 falashaa pois Etiopian kaaoksesta. Nyt heitä on jo 130 000, sillä erinomaisen terveydenhuollon ja ravitsemuksen vuoksi falashat ovat lisääntyneet vilkkaasti. He pitävät loukkauksena falasha- termiä ja haluavat kansaa kutsuttavan nimellä Beta Israel (Israelin huone).

Kaikki sotaan kykenevät Israel pani armeijaan. Se on 30- 40 asteen helteessä paras kielikoulu, jos virheestä joutuu ryömimään tai kiertämään juosten kasarmia. Tullessaan he puhuivat viittä erilaista kieltä, joista yksi oli- kas kummaa – heprea!

Israel sai runsaasti hyviä sotilaita armeijaansa, sillä ne, jotka selvisivät Etiopian kurjuudessa ja puutteessa ovat omiaan taistelussa savanni- ja aavikko-oloissa. YK:n vaikutus ei ulottunut Etiopian takamaille asti. Falashojen oli pidettävä puolensa, tai naapuriheimo pisti kaikki maan poveen, jotka se kiinni sai. 

Teurastus on siis tuttua puuhaa sekä eläinten että ihmisten osalta. Israelin armeijan tarvitsi vain luoda kurinalaisuutta joukkoihin ja opastaa falashoille outojen aseiden käyttöä. Falashat ovat niin kiitollisia pelastuksestaan Mooseksen maahan, että he kelpaavat parhaisiinkin erikoisjoukkoihin. Jälleen Israel sai runsaasti uutta geeniainesta kansaansa, ja menestys jatkuu.

Kansallisuuksia Etiopiassa on ainakin sata ja asukkaita arvellaan olevan 100 miljoonaa. Se on outojen tyyppien luvattu maa, jossa paraikaa on menossa yhden kansanryhmän puhdistus, vaikka maan johtaja on saanut Nobelin rauhanpalkinnon.

 

 

Mielenkiinnon kohteet

 

Kaikki me olemme erilaisia. Rakenne eroaa aina hieman toisesta yksilöstä, mutta suurimmat erot löytyvät kiinnostuksen kohteista.

On ihmisiä, jotka matkustelevat paljon. Toiset keskittyvät itsensä ulkonäön hoitoon ja uhraavat siihen paljon rahaa. On kuntoilijoita, kehon rakentajia, ultrajuoksijoita, melojia, vaeltajia ja pelimiehiä.

 Monet juoksevat naisten perässä eivätkä ole yhteenkään tyytyväisiä. Vika löytyy aina oman itsen ulkopuolelta. Nämä tyypit pilaavat monen elämän   toiminnallaan, koska he jättävät kumppanin kuin nallin kalliolle.

 Minä olen aina ollut yleistiedon hankkija. Maantieto, historia, taide ja tutkimusmatkojen historia, tiedot villikansoista, metalli- ja öljyesiintymistä ovat aina kiehtoneet mieltä.

Erityinen mielenkiinto minulla on ollut aina dokumentteihin, varsinkin rikospoliisin tutkimuksiin eri puolilla maailmaa.

Viime aikoina olen seurannut Areenasta Scotland Yardin tekemiä vaikeita murhatutkimuksia. Osa niistä on kestänyt vuosia, mutta Englannin poliisi ei luovuta, vaan on sitkeä.

Ratkaisevat todisteet on hyvä sarja. Samoin vanhahkon naiskomisarion juontama sarja, jossa selvitettiin vaikeita tapauksia Britanniassa ja USA:ssa.

 Fiktion pohjalta tehdyt rikossarjat eivät ota tulta, koska niissä ei ole tosiasioita.

 

Opiskelin ammattiini nopeasti. Sen jälkeen imin itseeni kaiken tarjolla olevan tiedon lisäkoulutuksissa. Erityisesti tykkäsin ihotautien ja ihomuutosten diagnostiikasta ja hoidosta.

Ostin kuvakirjoja harvinaisista ihottumista ja ihon pateista ja luomista. Juuri, kun tunsin, että mitään uutta ei enää tullut vastaan, vaan työ oli helppoa, juuri silloin piti lähteä eläkkeelle. On valitettavaa, että omaa tietomäärää ei voi siirtää kenellekään.

Hankin mielenkiintoisia kirjoja, kuten Kuka on kukin Raamatussa ja Raamatun tietosanasto. Hommasin laadukkaan kirjasarjan kuuluisista taidemaalareista.

Suuri elämys oli saada omaksi tohtori Erkki Kivalon kirja Taiteilija ja hänen sairautensa.

Teos kertoo Vincent van Goghista. Kirjassa on hyviä kuvia hänen maalauksistaan. Tutkimus on myös tuon flaamilaisen taiteilijan elämänkerta. Kummallista on se, että taiteilija sai vain yhden taulunsa myytyä. Nyt hänen maalauksensa ovat tavattoman arvokkaita. Sairauden Kivalo määrittelee ohimolohkoepilepsiaksi eikä mielitaudiksi. Taiteilijathan ovat usein vähän outoja, mutta se ei tee heistä psykiatrisia tapauksia.

Olen ottanut selvää suuren hyväntekijän ja kuuluisan urkurin, lähetyslääkärinä toimineen Albert Schweitzerin toiminnasta. Hän syntyi Elsassista, joka oli silloin Saksaa. Nyt se on Ranskaa. Hän oli kaksikielinen ja hyvin lahjakas. Hän väitteli tohtoriksi Jeesuksen mielenterveydestä ja sai kiitettävän arvosanan. Väitöskirjassa todetaan, että Vapahtajamme mielenterveys oli erinomaisessa kunnossa. 

Erityisesti minua kiinnosti eräs yksityiskohta Schweitzerin hoitokeinoista. Se oli 10 % lääkerikkijauheen ja palmuöljyn seos, jolla hoidettiin syyhyä. 

Sairaanhoitajat voitelivat potilaan jalkapohjista päälakeen asti tällä lääkkeellä. Kertakäsittely riitti ja sama lääke oli aina tehokas. 

Syyhy tarttui villeistä toiseen kulttuuriin kuuluneen miesten vapaan sukupuoliyhteyden kautta neiti-ihmisiin. Vallitsi Männerdominanz, miesten etulyöntiasema, mutta Schweitzer ei tuominnut ketään, vaan hoiti kaikkia yhtä tarkasti ja iloitsi parantuneista.

Kun Schweitzer tuli Ranskaan ensimmäisen maailmansodan aikana, hänet vangittiin ja pantiin sotavankileirille. Kun Ranskan viranomaisille tuli asia tiedoksi, tohtori vapautettiin, ja hän pääsi Sveitsistä ja Saksasta hankkimaan välttämättömiä lääkkeitä ja kirurgin tarvikkeita lähetysaseman sairaalaan Lambareneen, joka sijaitsee Kamerunissa. 

Schweitzer hoiti vahingoittuneita lintuja ja metsän eläimiäkin. Jos ne eivät enää pärjänneet viidakossa, hoitajat hoitivat niitä lähetysasemalla. Aamulla ja illalla tohtori itse johti rukouksia ja hartauksia, päivät hän leikkasi tyriä, umpisuolipotilaita ja niitä, joilla oli joku vamma tai vierasesine tai kasvain ruumiissa. 

Hän hoiti kaikkia tropiikin sairauksia. Riisi Lambareneen tuli suoraan Ranskan Indokiinasta, joka on nykyään Vietnam. Lähetysasemalla ruokittiin köyhiä ja vainottuja. Kuoleman tuskissa oleville annettiin morfiinia tai Saksassa keksittyä suun kautta otettavaa kipulääkettä, metadonia. Laupeudensisaret hoitivat viidakkotohtorin määräysten mukaan.

Rahat tähän kaikkeen Schweitzer sai tekemällä laajoja kiertueita Euroopassa urkurina. Ranskan valtio ja Saksan keisarikunta tukivat työtä. Lisäksi rikkaat lahjoittivat salaa suuria summia lähetysaseman työhön. 

Sairaanhoitajat kävivät Euroopassa Schweitzerin rahoilla parhaassa mahdollisessa koulutuksessa Ranskassa, Sveitsissä ja Saksassa kirurgian ja sisätautien, Englannissa trooppisten tautien jatkokoulutuksessa. 

Lähetysasemalla kävi vierailevia kirurgeja eri maista auttamassa, niin että urkukonsertit olivat kiertueineen mahdollisia. Kummallista on, että parhaassa iässä olevat lääkärit eivät kestäneet viidakkoa kuin vajaan vuoden, mutta Schweitzer teki työtä siellä vuodesta toiseen rukousten  avulla ja Jumalan apuun turvaamalla.

Onneksi häntä ei ammuttu Saksan vakoilijana kuten Mata Hari, joka ei saanut aikaan mitään, josta olisi voitu oikeasti antaa kuolemantuomio. Ranskan viranomaiset murhasivat tuon naisen, jotta heidän intiimit suhteensa tähän kauniiseen tanssijaan ja kurtisaaniin eivät herrojen vaimoille paljastuisi. Semmoista se on, pimeän työ.

Kivalo oli neurologi, yksi spesialistien ryhmää, joka antoi presidentti Kekkosen terveydentilasta lausunnon, joka tarvittiin eläkkeelle jääntiin valtiosäännön mukaan.

Onko kivalo termi, joka tarkoittaa Lapissa tunturi- tai vaarajonoa tai – ketjua?

Kun olin leikkauksessa OYS:ssa muutamia vuosia sitten, leikkaava kirurgi piti minun sänkyni ääressä esitelmän ihmisen nivusalueiden valtavasta bakteerikasvustosta. Luulin, että hän sanoisi naisten tilanteen olevan kaikkein lohduttomin, mutta sitä hän ei tehnyt.

Minua hieman kummastutti, miksi käsiteltiin tämmöistä selvää asiaa. Olin puhtoinen poika ja pidin tarkan hygienian kunniassa. 

Tiedän, että kammottava haju ilmestyy, kun taipeissa muhii basillikasvusto. Silloin peseytyminen on tiheydeltään riittämätöntä. Onneksi meillä suomalaisilla on sauna, jossa tekee mieli käydä ihan yhtenään. Villikansoilla ei ole saunaa, joskus vedenkin kanssa on niin ja näin. Lika saa rauhassa pudota pois kuin kuivunut veri suden turkista. 

Erikoista tuntui kirurgin puheessa olevan se, että ihminen ei itse voi ensimmäisenä haistaa, mikä on hänen oma ominaishajunsa. Aivot jotenkin sulkevat oman hajun pois ja keskittyvät selvittämään ympäristön tuoksuja. Se systeemi on jäänne ajalta, jolloin me ihmiset olimme petojen yksi saaliseläin. Tiedemiehet väittävät, että alkuihmiset söivät niitä haisevia haaskoja, jotka kissapedoilta jäivät. Kun keksittiin keihäs ja jousi, etusija taistelussa ruuasta alkoi hitaasti siirtyä pois petoeläimiltä.

Ranskalaiset, joita pidetään maallisen rakkauden mestareina, ovat tehneet elokuvan Naisen tuoksu. Mikä on elokuvan juoni ja tarkoitus?

Yhtä suuri mysteeri minulle on naistutkimuksen professuurin virka Helsingin Yliopistossa.

Mielestäni gynekologi tietää kaiken tarpeellisen naisesta, ja sen pitäisi riittää tavallisen järjen juoksun mukaan.

 

No, suun tai hengityksen tuoksu on hienosti sanottuna halitoosi. Se pelottaa monia. Raikas hengitys koetetaan varmistaa kaikin tavoin. Asiaan liittyy useasti bakteerikammo yhdessä itsensä muita huonommaksi tuntemisen kanssa.

Bakteerit kyllä muhivat hampaisiin jääneissä ruuan tähteissä ja plakissa silloin kun hampaiden puhdistus on lyöty laimin. Jenkkipurkka ei pese hampaita, vaikka jättääkin suuhun raikkaan, miellyttävän maun.

Neuvon huolestunutta hankkimaan Braun Oral-B Pro 2200 sähköhammasharjan. Sitä pitää käyttää neljä kertaa päivässä. Jos silti herää epäilys pahasta hajusta, on alennuttava anomaan palvelusta, jossa apteekissa pannaan kasaan suuvesi, joka on tehokas. Jos vielä ilkeää Matti Huttuselle sanoa, että pitää haista herroille, koska tyttö on kierroksessa, niin varmasti apteekissa autetaan!

 Annan seoksen reseptin. Phenyl salic. 0.8, menthol 0.8, Menthol pip. aetherol 1,4, Spir. fort 11.2, glycerol. 85 % ad. 20, 0 ml.

Tätä tiputetaan juomalasilliseen vettä viisi tippaa. Tällä annoksella kurlataan kurkku ja sitä purskutellaan suussa ennen kuin lähdetään kultaa vikittelemään, tietenkin ilman ketun häntää kainalossa. Siitä se lähtee!

 Portaiden nousu sujuu mieluisasti, kun askelten otto on vaivatonta ja rytmiikka pelaa. Homman pohjaksi tarvitaan portaiden rakentamisen kaava, jolla syntyy hyvää jälkeä. Kaava voidaan pukea yhtälön muotoon: 2h + e = 630. Termi e on yksittäisen rappusen etenemä ja h sen korkeus.

Portaat on helppo nousta, kun h on 15 senttiä, tavalliset, kun h on 18 senttiä ja jyrkät kun tuo luku on 20 senttiä, joka on 200 millimetriä.

On mitattava tarvittava portaiden kokonaisnousu perustasolta. Saatu tulos jaetaan termin h lukemalla, kuten 180 mm. Näin saadaan tarvittavien rapputasojen lukumäärä selville. Pyöristys tehdään ylempään kokonaislukuun.

Viimeisenä lasketaan etenemä eli termi e. Se selviää kaavasta 630 miinus 2 x 180. Tulos on 270 eli 27 senttiä.

Tämä kaava esiintyy jo sotien jälkeen julkaistuissa oppaissa. Se saattaa perustua kirvesmiesten pitkäaikaiseen kokemukseen portaiden valmistuksessa.

Ollaan jälleen tekemisessä tosiasioiden kanssa. Totuus on tarua ihmeellisempi tässäkin. Shemeikan Tommi on erinomainen tyyppi käsiensä taitavuuden takia. Häneltä valmistuvat upeat raput  juuri tuolla kaavalla. Suosittelen.

Ei ole mitään tarvetta lähteä tutkimaan sitä, miten tämä asia hoidetaan Venäjällä.

Lysti- koiran katseessa ei ole suden viekkautta. Rehellisyys maan perii.

Suden jäljet Tervon ja Maaningan rajajärvellä. Foto: Juha Immonen, suurpetoasiamies.

Suden hajua

 

Parhaillaan velloo keskustelu susista kiihkeänä eduskuntaa myöten. Keskiviikkona 18.11 armon vuonna 2020 selvisi tuossa eduskuntakeskustelussa sylttytehdas, josta ongelmat johtuvat. Se on selkeästi vihreiden syytä.

He tekevät samaa kuin aikoinaan taistolaiset, jotka toimittivat kaikki Suomen hallinnon salaisuudet suoraan Neuvostoliittoon.

 Nyt, kun Neuvosto-Venäjä on kadonnut, vihreät valittavat kaikista luontoon liittyvistä asioista EU:n viranomaisille. He eivät ymmärrä, että siellä melkein kaikki viranomaiset ja tuomarit ovat kaupunkilaisia, joita susien aiheuttamat hankaluudet Suomessa eivät paljon hetkauta. He päättävät ilmiantojen tekijöiden mukaisesti.

 

Meidän pitää toimia kuin Viro, jossa vuoden sisällä ammutaan 140 sutta, jotka olivat tottumassa ihmisiin ja ovat vaaraksi.

Antaa vaan tuomioiden tulla, euroakaan ei Brysseliin tarvitse vääristä päätöksistä maksaa.

Kukaan ei auttanut meitä 1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi, kukaan ei auta meitä susiasiassakaan. Itse meidän on suojeltava itseämme, lapsiamme ja karjaamme.

Kukaan ei voi tuomita, kun toimimme oikein ja rajoitamme aggressiivisten susien määrää. Sutemmehan ovat venäläistä kantaa, jotka saavat tehdä siellä mitä lystäävät. Niitä on itänaapurissa ilmeisesti 50 000, joten susikanta ei ole ollenkaan uhanalainen.

Ne ovat hävittäneet Karjalan tasavallan metsäpeurat sukupuuton partaalle. Meidän Kuhmossamme tapahtuu koko ajan samaa. Susi on ainoa syyllinen, suden pitää lähteä.

 Meidän kaikki luonnon suojelun nimissä toimivat järjestömme ovat käytännössä vihreiden soluttamat.

Niillä olisi runsaasti tehtäviä suoluonnon entisöinnissä ja lohikalan nousun esteiden poistamisessa, mutta tähän työhön niillä ei näytä olevan mitään halua. Kaiken toiminnan alkuunpanijoina ovat metsästäjät ja kalastajat.

 Itääkö vihreiden sisällä sittenkin hiljaisena kommunismin aate?

Useat tuon puolueen vanhimmat toimijat olivat kommunismin hengen lapsia.

 Sen vuoksi heidän tavoitteensa on etenkin kaiken metsästyksen vaikeuttaminen tekemällä harrastus mahdollisimman kalliiksi, jolloin tavalliset kansalaiset joutuvat luopumaan luontoharrastuksestaan. Suurta tukea tulee Keski-Euroopasta vihreille.

Ellen väärin muista, Saksassa on 80 miljoonaa asukasta, mutta vain 30 000 metsästäjää. Meillä on 5 miljoonaa asukasta, mutta 300 000 metsästäjää.

Meillä on kaupungeissa uimahalleja, pelihalleja, kuntosaleja, pyöräilyreittejä, kaupunkipyöriä, karuselleja, leikkipuistoja, koirapuistoja, yökerhoja naisten iskemiseen ja puristeluun humalassa.

Maaseudulla on luontoharrastusta, kuten kävelyä ja hiihtoa metsässä, sienten ja marjojen poimintaa, linnun pönttöjen asettamista ja huoltoa, vieraspetojen pyyntiä, lintujen suosimista, henkitoreissaan olevien arvokalojen kantojen vahvistusta istutusten avulla, purojen kunnostusta ja kaikkea muuta yhteiskunnalle ilmaista touhua.

Tätä ei ymmärretä, vaan susista huolestuneille nauretaan ja koiravahinkoja vähätellään. Asian ympärillä poreilee edesmenneen presidentti Kekkosen termiä käyttääkseni vihreä loiskiehunta.

Hyvän lintu- tai hirvikoiran kasvatus ja ylläpito vie paljon aikaa. Koirat vaativat harjoitusta, joka estyy susien tultua röyhkeiksi.

On pelottavaa, kun hirviä metsästetään nitrojen voimin, kun koiria ei uskalla laittaa hakuun susialueilla.

 Mitä tapahtuu, jos hirvi- ja peurakanta kasvaa ilman tehokasta kurissapitoa suuresti?

Tietysti kolarit ja kuolemat lisääntyvät. Lopulta tilanne menee sietämättömäksi. Suurriistavirka-avussa toimivia on liian vähän jo nyt. 

Toimiminen illalla ja yöllä maastossa on raskasta, jos on päivät sorvin ääressä kaikkensa antanut. Kolarissa vahingoittuneen eläimen jäljitys vaatii ensiluokkaisen koiran. Se vaatii mielellään kaveriksi toisen miehen, jolla on ase sorkkaeläimen lopettamista varten. Nostan villin Lännen tyyppistä hattuani korkealle ja kumarran niille, jotka ovat poliisin apuna tässä vaativassa hommassa.

Valkohäntäpeura on vaikea metsästettävä. Se ei usko koiraa. Se on pääosin yöeläin. Jo nyt metsästäjät ovat peura-alueella uupuneita. Peuroja ammutaan illan hämärässä ja aamuhämärässä vahtitorneista ja muista piiloista käsin.

Se on työssä käyville hyvin rasittavaa. Vanhat ukotkaan eivät jaksa loputtomiin istua passissa. Pitää päästä peiton alle eukon viereen. Johan alkaa veri kiertää!

Ammutun peuran kuljettaminen pimeän hämärässä teurastuspaikalle on vaikeaa. Vielä kurjempaa on koettaa herättää lihureita ja nylkijöitä unestansa hommiin.

Jossain on jaksamisen raja. Se koskee kaikessa ihmisen toimissa puuhaavia. Meissä on heikompia ja vahvempia.

Monissa itä- ja pohjois- Suomen kylissä metsästysseura on viimeinen toimiva yhteisö. Semmoisissa on tavallisesti erinomainen yhteishenki. Sieltä löytyvät kaiken laatuisen vapaaehtoistyön tekijät.

On kovin pieni se ajattelultaan vihreiden joukko, jotka osallistuvat kaikkeen tämmöiseen maaseudun toimintaan, myös metsästysseuroissa, mutta heitäkin on, sen tiedän.

Olisiko heissä se pieni itu muutokseen, jota ei johda kommunismin peitejärjestönä toimiminen ja kaiken luonnon hyväksi tehtävän työn vastustaminen?

Metsäkauris on tullut ruokinta-automaatille ja nuolukivelle.

 

 

Paksu kirja tempaisi mukaansa

Elämän palapeli

 

Sain äskettäin käsiini kirjan, joka on hyvin mielenkiintoinen. Se on ilmestynyt jo 14 vuotta sitten, mutta minulla ei ollut siitä mitään tietoa.

Oli vuosi 2006. Silloin minulla oli paljon surua. Keväällä isoveli vaipui sokeritautikoomaan. Herättyään kuoleman kidasta KYKS:ssa viikon päästä, hän oli muuttunut mies. Ei osannut puhua, ei syödä, ei juoda, ei kävellä eikä ymmärtänyt, kun hoitaja toi tarjottimella ruokaa. Tarpeet menivät alle eikä hän muistanut oikeastaan mitään.

 

Hänet vietiin toipilaskotiin, kun akuuttivaihe oli ohitse. Siellä kävelykyky ja puhe palasivat ja vähitellen hän pystyi muuttamaan valvottuun kotisairaanhoitoon. Oma koti jäi autioksi. Lopulta hän toipui hyvään iskuun ja kalastaa nyt kaverinsa kanssa aktiivisesti.

 

Kaiken raskaan jälkeen syksyllä äiti muutti Taivaan kotiin.

Kaikista vuoden menetysten ajalta muistikuvat ovat minulla hyvin hatarat. Kirjaa lienee esitelty kotipaikkakunnallani, mutta surun alla en sellaisiin asioihin ollut mitään huomiota pannut.

 

Nyt kirjan kirjoittaja toi minulle tekemänsä teoksen, jonka nimi on Elämäni palapeli.

 

Olen lukenut teosta joka ilta puoleen yöhön asti. Siitä ei malta irrottaa huomiotaan. Olen jopa palannut sängystä takaisin lukemaan.

Kyseessä on rehevällä kielellä kirjoitettu elämäkerta, joka on hyvin syvällinen ja avoin sekä rehellinen.

 

Tunsin Pauli Haapasen vuosikymmenet lähinnä hänen toiminnastaan teknisen työn opettajana Pyhäsalmen yläasteella. Hänen toimistaan koulun ulkopuolella en tiennyt mitään, sillä en utsi ihmisten tekemisiä.

 

Poikani kehui Paulia hyväksi teknisen työn opettajaksi, joka on isällinen ja neuvoo aina, kun apua tarvitsee. Opettaja oli ollut hyvä antamaan tunnustusta. Yhdestä pojasta, joka myöhemmin suoritti loistavasti koristepuusepän tutkinnon, opettaja oli luokan edessä sanonut, että muut tekevät luokassa mitä osaavat, mutta Mikko tekee aivan mitä haluaa. Lausunto on hieno: ei ota keneltäkään pois mitään, mutta antaa synnynnäiselle taiturille selkeän kiitoksen.

 

Myöhemmin poikani oli kerran opettajan Hunningon talossa pihatöissä. Hän tuli kotiin hyvällä tuulella ja sanoi hommien sujuneen entisen opettajan tontilla kuin virran juoksu. Siellä olisi hommissa, vaikka koko kesän, hän mainitsi. Haapanen oli ollut kuin vanhan hyvän ajan ruukinpatruuna, joka on ympäristönsä hyväntekijä ja luottomies.

 

Tunnettu evankelistis- helluntalainen puhuja ja parannussaarnaaja, Pauliaukusti Haapanen, on ollut ymmärtääkseni kuin tuhlaajapoika, jonka Jeesus veti kadotuksen kuopasta ylös. On tyypillinen ja hieno uskoon tulo. Pappi auttoi siinä viisaasti.

 

Kääntymyksen jälkeen Haapanen on toiminut pehmeästi, joustavasti kuin hienostunut ranskalaisen sotataidon mestari.

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Tämä tulee mieleen kirjaa lukiessa.

Hienon kitaransakin evankelista antoi ensimmäisenä Karjalassa uskoon tulleen papin käyttöön ylistyslauluissa. Se on niin hieno ele, että minäkin itkin juuri tätä kohtaa lukiessani. Haapanen toimi tehokkaasti Belomorskista alkaneessa uskonnollisessa herätyksessä, johon kuului myös humanitaarisen avun vienti Neuvostoliiton konkurssipesään. Nuori mies, joka sai herätyksen, valmistui myöhemmin papiksi. Hän on toiminut Suomessakin tänne muuttaneiden venäläisten parissa. Heitä on jo 60 000. 

Väinö Viikilä, jonka moni tietää taitavaksi musiikkimieheksi, toimi Haapasen aisaparina vaivalloisessa, mutta tuloksia tuottaneessa evankelioimistyössä. Herätys sai useiden matkojen tuloksena jalansijaa ateismin lohduttomuudessa eläneen kansan keskuudessa. 

On ihme, että nämä kaksi miestä varjeltuivat matkoilla hengenvaarallisen mafian väijytyksistä. Varmaan Jumala suojeli näitä uskovaisia, jotka ovat vilpittömiä ja kilttejä, koska ovat uskossa Jeesukseen. Silloin ei tarvitse pelätä mitään.

 Kyseessä on harvinainen profeetta keskuudessamme. Hänelle onnistuvat tarpeelliset isot asiat, mutta rahalla ei ole vetoa häneen, mikä on siunaus. Kunhan tulee toimeen, hän pärjää.

 Johanneksen Evankeliumin yhdeksännessä luvussa synnynnäisestä sokeudesta parannettu mies sanoo fariseuksille – jotka ovat vanhoja ja vallanhimoisia – terävästi: Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.

 

Pauli Haapanen avasi – kuvaannollisesti – niin monen silmät, jotka eivät nähneet pelastuksen polkua, joka on vaatimaton ja kapea. Taivaan Isä, niin uskon, ottaa varmasti tämän meidän miehemme luokseen, kun on sen aika. Vaivalloinen työ palkitaan.

 On kummallista, että kaikkien profeettojen on aina pitänyt kärsiä paljon, erityisesti vallanpitäjien taholta, ja muutenkin. 

 

Suosittelen hankkimaan tämän kirjan, sillä siinä on ikuisen elämän sanat kuten Raamatussakin. Eikä teos maksa juuri mitään, koska Pauli Haapanen on pannut hyvän kiertämään. Puhelinyhteys ja mestarin osoite löytyvät helposti Fonecta Finderistä, mutta myös puskaradio on tehokas, tässäkin.

Ja tietysti Paulin fb- sivut. Roomaankin menee monta reittiä. Jokainen löytäköön oman polkunsa kautta autuuden!