Ihmisten puheet

Yksi ihmisyyden merkki on tiedemiesten mukaan kyky juoruta. Tämä oli minulle yllätys, kun kuulin tämän tosiasian radiosta.

Keskustelu on tärkeää, muuten asiat eivät etene tai tulee yhtenään kiusallisia yllätyksiä. Ruotsalaisilla sanotaan olevan erityisen hyvä keskustelukulttuuri työmailla, tuotesuunnittelussa ja kaikenlaisten asioiden pohdinnassa. Koko Ruotsi diskuteeraa.

Kun asiat on perusteellisesti puitu, silloin saavutetaan hyväksyttävä tulos. 

Sitten alkaa tapahtua. Liukuhihna nytkähtää ja korkealaatuisia Ruotsin tuotteita alkaa virrata kaupan kautta maailmalle. Kaikkialla tunnetaan Volvo, Scania, Husqvarna, Jonsered ja SKF:n laakerit sekä paljon muuta.

Juorun – hyvässä merkityksessä – sanotaan vievän kehitystä eteenpäin. Tieto leviää. 

Viljan viljely keksittiin noin 13 000 vuotta sitten Anatolian etelärinteillä. Tieto siitä viipyi kauan ennen kuin se saavutti Euroopan. 

Juoru toi lopulta viljelyn konstit Suomeenkin. Sitä ennen elettiin kalan, riistan, marjojen ja sienien avulla.

Puhe vei viestiä kauan nopeasti paikasta toiseen juorun avulla. 

Vasta noin 6000 vuotta on osattu kirjoittaa. 

Lukeminen ja kirjoittaminen olivat tuhansia vuosia hyvin harvinainen taito maailmalla. 

Vasta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen keskiajan lopulla alkoi tulla aiheelliseksi opetella lukemaan. Silloinkin se koski vain oppineita, sillä kirjat olivat aluksi hyvin kalliita.

On vaikea kuvitella, että vasta runsaat 500 vuotta on ollut mahdollista niin sanottu tosiasioiden tarkistus. 

Sitä ennen liikkui vain sinnepäin olevia juoruja, joista monet olivat valetta. Tuomioistuimilla ei ollut käytössään juuri mustaa valkoisella, vaan tuomio annettiin ihmisten puheiden perusteella. 

Kuinka moni menetti henkensä väärien todistajien vuoksi? 

Tiedemiehetkin uskoivat, että noitia on olemassa. Liian etevät tai huomiota herättävät naiset olivat suuressa vaarassa joutua polttoroviolle.

Äskettäin Amerikan kansa pani pois viralta presidenttinsä – siististi vaaleissa – koska hänen lausumistaan 90 sadasta oli valetta. Asiaan vaikutti myöskin huono käytös naisia ja mustia kohtaan.

On ilmestynyt nyt käytössä olevalle Suomen kielelle käännetty Uusi Testamentti. Se ei ole virallinen kirkkoraamattu, se, jonka usein monimutkaisille lauseille meidät on jo kouluiässä totutettu. 

Vanhahtavat termit ja kreikan kielen rakenteen vaikutus tekstiin tekevät toisaalta aikaisemman tekstin monelle hyvin rakkaaksi. 

Älkää heittäkö helmiä sioille etteivät ne kääntyisi, hyökkäisi teidän kimppuunne ja repisi teitä kappaleiksi. Niin kirjoitetaan hyvin vanhoissa versioissa.

Olen jonkun verran perehtynyt uuteen käännökseen. Tekstin sujuvuus ja ymmärrettävyys ovat erinomaiset. Asiat ovat ilmaistu selkeästi. Lyhyillä lauseilla on pyritty siihen, että lukeminen sujuisi ilman suurta ponnistusta. Tässä on mielestäni käännöksen tehnyt työryhmä onnistunut hyvin.

Otetaanpa esimerkki. Uudessa käännöksessä sanotaan – suurin piirtein – näin: Johannes ei syö leipää eikä juo viiniä. Ihmiset sanovat, että hänessä on demoni. Ihmisen poika syö ja juo, ja ihmiset sanovat, että mikä mässäilijä ja juoppo, tulliaseman välistävetäjien ystävä.

Semmoisia ne ovat, ihmisten puheet. 

Vanhassa tekstissä sanottiin, että Johannes ei syö eikä juo. Ihmiset sanovat, että hänessä on paha henki. Ihmisen poika syö ja juo, ja ihmiset sanovat, että katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!

Olen ollut eläkeiän kynnykselle asti solakka. Eräs tuttu saman työpaikan rouva kertoi vuosikymmeniä tapauksen jälkeen, että hän kuuli ihmisten puheita mennessään aulassa odottavan väen ohitse.

Oli sanottu, että onkohan se tuo sen ohukaisen vaimo. Ohukaisella oli tarkoitettu minua. Sukunimi alkaa kyllä O- kirjaimella oikeastikin, mutta se ei kuvaa laihuutta, jollainen oli rakenteeni nuorempana.

Sukututkimuksen avulla – mihin liittyi myös dna- analyysi – selvisi, että Ovaskat ja Ovaskaiset ovat samasta eräästä Kirvun pitäjän kylästä lähtöisin. 

Kirvu on Karjalaa ja se jäi Talvisodan jälkeen Moskovan rauhassa osaksi Neuvostoliittoa.

Suku puolusti kaikin voimin Karjalan vapautta, mistä osoituksena voidaan pitää sitä, että molempien sukuhaarojen sotilas palkittiin Mannerheim- ristillä jatkosodan aikana. 

Merivoimissa palvellut sankari kävi isääni tapaamassa toiselta puolelta Suomea. Molemmat olivat isänmaallisia, mutta sangen vaatimattomia ihmisinä. He elivät hiljakseen erottumatta mitenkään tavallisesta kansasta.

Velvollisuuden tunto ja maanpuolustushenki olivat aina vahvat. 

Oli isälläkin vapaudenristi piilossa klaffin laatikossa, mutta hän ei pitänyt sitä koskaan rinnassaan. Riitti, että sotakaverit tiesivät asiaintilan. 

Isä piti pyhinä ja kylässä käydessään sotilastyyppisiä pussihousuja ja niihin liittyvää takkia niin kauan kuin ne kestivät. Oliko asu annettu kotiutettaessa omaksi marraskuussa 1944? 

Asuun liittyvät saappaat olivat hänelle hyvin mieluisat. 

Kumikengissä hautuvat jalat ja niiden pito aiheuttaa suonenvetoja, hän väitti. Tuon tiedon hän sanoi kuulleensa ikätovereiltaan.

Minun jalkani ovat samankaltaiset. Tapaus on itse koettu eikä se johdu ihmisten puheista vaan on tosiasia.