Mökkipyyt

Kesämökki-metsästysmaja rakennettiin vuonna 1995 edesmenneen isäni rintamamiestilan maalle. Koska tuon metsäalueen taimikonhoitotyöt tulivat osalleni, tarvittiin tukikohta, jossa voi yöpyä ja missä on suoja työvälineille. Siellä piti säilyttää moottorisahaa, raivaussahaa, niiden huoltoon liittyviä työvälineitä, poltto- ja voiteluaineita. 

Tein suoraan metsästä kaadetuista puista hirsiä, jotka koloin kuorimaraudalla. Sain vuosien mittaan aikaiseksi kolme heinälatoa muistuttavaa varastoa, joissa on peltikatto. Yhdessä on työvälineitä ja kahdessa muussa aina kuivumassa klapeja, joita kuljetan peräkärryllä kotiinikin.

Vanha kuusimetsä ympäröi mökkiä, mutta järvelle päin kaikki kuuset kaadettiin pois varjostamassa, ja nyt siinä seisoo salskea männikkö.

Alueella on lähteitä, joista yhden tuotto on niin suuri, että se on sula talvipakkasillakin. 

Siinä on yksi betonirengas, jonka päällä on saranalla varustettu kansi. Tästä otetaan juomavesi, mutta pesuvesi pumpataan järvestä. Sen rantaan on mökistä kaksikymmentäviisi metriä. Matkan määritti rakennusmestari.

Lähellä kasvaa suuria leppiä ja melko lähellä olevan nuoren koivikon seassa on muutama vanha leppä. Aluskasvustona siinä on tiheähkö kuusentaimikko. 

Kun jahti alkoi seuraavana syksynä mökin valmistumisen jälkeen, vihelsin puoliksi huvikseni pienellä avoterassilla pyypilliin. 

Yllättäen pyy vastasi lepikosta. Toisella pillin vihellyksellä se lensi aivan terassin läheltä ja kiepsahti suuren kuusen alaoksalle. 

Hiivin sisälle ja otin haulikon, latasin ja ammuin salakavalasti nurkan suojasta pyyn. 

Kun viikon päästä tultiin uudelleen paikalle, keittiön ikkunan alla oli naaraspyy kuolleena. Se oli törmännyt ikkunaan. Etsikö se puolisoaan, jonka olin ampunut?

Ikkunaan laitettiin vihreä itikkaverkko lasista viiden sentin etäisyydelle. Se sai jäädä siihen pysyvästi. 

Uusia törmäyksiä ei ole tullut.

Tapaus alkoi vaivata minua, ja niin pojan kanssa päätettiin, että mökin ympärillä on sadan metrin säteinen ympyrä, jolla pyyt saavat olla turvassa. Turva-alue on käytännössä kaksi hehtaaria.

Muutama vuosi sitten kapeahko terassi lasitettiin ja matalien seinämien aukkoihin laitettiin plexit suojaamaan sateelta, roskilta ja lumelta. 

Tein itse ikkunoiden pokat. Lasit niihin laittoi liike naapurikunnassa.

Laitoin ikkunoihin puuristikot, koska olin jostain lukenut, että ne estävät lintuja törmäämästä laseihin. Sivuilta näki suoraan terassin läpi vastapäisen metsän, joten pelko oli aiheellinen. Koristeristikot ovat auttaneet, toistaiseksi.

Sorsien ruokintaa varten kannellisissa korvoissa on viljaa puuvaraston lähellä. Kun jyviä tippuu maahan, pyyt pääsevät syömään jyviä. Muutaman kerran pyyn on nähty lähtevän lentoon korvojen luota.

Varmaan suurimman osan jyvistä syövät pikkulinnut ja närhet, jotka ovat itäisessä Suomessa yleisiä.

Muutaman sadan metrin päässä on metsitetty niitty, jonka läpi virtaa metsäpuro. Kuusen kasvu on hyvää, mutta istutus on valtavan mesiangervon ja horsman kasvun vuoksi monessa kohtaa epäonnistunut. 

Aukkoihin nousi nopeasti koivuja niin runsaasti, että kerran kaikki varastot olivat täynnä niistä tehtyjä klapeja. 

Niittyä reunustaa suurten leppien vyöhyke. Olen antanut niiden olla rauhassa, koska tässä seudussa on koko muistini ajan ollut aina pyitä. Niityn ympärillä on sekä vanhoja että nuoria koivuja, vasta sitten alkaa havupuumetsä. Pitkin puron vartta koivujen kasvualue nousee itään päin mäkialueelle asti. Tämä on ollut jänistenkin suosima paikka.

Laitoin niitylle hirville suolakiven ja koivikkoon vielä kierretangon avulla katkaistun koivun tyviosaan kaksi riistakiveä päällekkäin. Suoja sateelta syntyi tuulilasin pesunesteen tyhjästä kanisterista. Laitoin kierretankoon mutterin päälle prikan, sitten kanisterin. Sen pohjaan tein ahtaan reiän, ja sitten tuli toinen prikka ja toinen mutteri. Kierretankoa suojaa pätkä puutarhaletkua. Hirven kieli voi vahingoittua kovassa pakkasessa, jos se tarttuu kylmään rautaan.

Leikkasin saksilla kanisterin reunat niin pitkiksi, että ylempi kivi jäi täysin suojaan sateelta. Sieltä se tulee näkyviin, kun alempi kivi madaltuu kuluessaan.

Hirvet eivät välittäneet mitään pesunesteen hajusta, vaan alkoivat heti käydä nuolemassa suolaa.

Niityn keskellä olevan kiven lähelle pantiin riistakamera tuuheaan kuuseen, joka oli istutetun taimirivin päässä.

Kuvista näkyi, miten hienosti hirvilehmä hoitaa vasojaan. Mullit ja uroshirvet kävivät nuolemassa yöaikaan, mutta hirvilehmä vasoineen oli paikalla keskellä päivääkin.

Kuvien päivämääristä ja kelloajoista selvisi, että vasaporukka ei pelännyt, vaikka mökillä halottiin halkoja tai käytettiin moottorisahaa. Emähirvi kyllä kuunteli välillä mökiltä päin kuuluvia ääniä, mutta suolakiven nuoleminen jatkui kauan.

Tästä kivestä valuvaa suolaa jänikset käyvät yöaikaan nuolemassa ja ne jyrsivät katkaistun koivun tyven kuoren puuainetta myöten pois.

Mökiltä ulottui siis pyiden kannalta suojainen alue lähellä oleviin mäkiin asti. Siellä on huononakin marjavuotena aina sen verran marjoja, että pirteä tiheikkölintu viihtyy hyvin.

Vanhojen metsien aikaan metsoja kävi nyt metsitetyllä niityllä kauraseipäillä, ja niitä oli muutenkin runsaasti. Teeret ruokailivat säännöllisesti koivuissa ja jäniksiä riitti. Hirvistä tässä ei ollut havaintoja.

Nyt metsot ovat täysin kadonneet, kun vanhat metsät ovat poissa. Teeriä on, mutta vähänlaisesti. Hirvet ovat tulokkaita. Jänikset viihtyvät ja pyitä on huonoinakin lintuvuosina sekä mökillä että niityn tuntumassa.

On mukavaa huomata, että ympäristön muutoksista huolimatta pyypesue ylittää tien yhä samoista paikoista kuin kuusikymmentä vuotta sitten. Puro on matala ja siinä on hiekkapohja. Pyyt saavat kivipiiraansa pieniä kvartsin kappaleita purosta tai mökin läheltä, johon puro laskee. Puron vesi on aina hyvin kylmää ja siinä elää puronahkiaisia.

Järven rantaan on muodostunut puron suuhun eräänlainen delta, jossa uutta rantaviivaa on tullut yli kymmenen metriä lisää sen jälkeen kun alkuperäinen puron uoma eräänä keväänä tukkeutui hiekasta. Koko rantapelto lainehti vedestä. Silloin kutsuin kaivurimiehen tekemään pellon kohdalle ojan vinosti lähemmäs mökkirantaan päin.

Kylvin hiekalle metsästysseuralta saamaani kvartsisoraa. Muutamia vuosia sitten annoin kaivurimiehen avata vanhan puron uoman uudelleen. 

Tässä puron vanhassa laskupaikassa järveen on deltan rantaviivaa melkein kolmekymmentä metriä.  Se oli lapsuuteni aikana talon uimapaikka. 

Siinä ei ollut rantakiviä tai hakoja veden alla. Vesi syveni nopeasti niin, että laiturin päältä hypättiin kovan spurtin päätteeksi jalat tai pää edellä veteen. Se oli turvallista ja mukavaa.

Vaikka olen saanut jahdista monesti pyyn, sen vaatimaton kauneus on paljastunut kunnolla vasta lintukaukoputken avulla.  Laitteessa on hyvä suurennus ja erittäin terävä kuva. Pyyn upea höyhennys pääsee loistoonsa, kun pyy on elossa. 

Kun tässä niitä ei häiritä, vaan suositaan, mökkipyyt elävät omassa paratiisissaan oikeaa elämää. Se kuuluu niille niin kauan kuin minulla on asiasta päätösvalta. 

Mökkipyyt eivät ole kesyyntyneet. Ne lähtevät pakoon normaalilta pyyn pakoetäisyydeltä, kun näkevät ihmisen.

Näyttää siltä, että pyyt tarvitsevat riittävästi leppiä ja koivuja, soraa, jonka sirujen koko on sopiva ja raikasta, virtaavaa vettä. Parasta olisi varmaankin sora, jonka rakeet luonnon voimat ovat silottaneet.  

Nykyään tehdään kalliosta mursketta, jonka rakeet ovat teräväsärmäisiä. Niitä ei pyyn ole varmaan helppo niellä. 

En tiedä onko matala vesi, joka virtaa, tärkeä. Ainakin pikkulinnut kylpevät semmoisessa. Kylmävetisiä lähteitä on lähellä. Niiden tuntumassa kasvaa suuria saniaisia. 

Pyy tekee suuren poikueen. 

Silti pyyt eivät lisäänny, vaikka alueella ei metsästetä. Syy on vain yksi – kuten laulussa Lapin kesä – kanahaukka, vaan ei Lapin kesä, jot aatellessa mieli apeutuu. 

Pyyn näkemisen jälkeen käy päinvastoin.

Noutaja tarkastaa saalista.