Paksu kirja tempaisi mukaansa

Elämän palapeli

 

Sain äskettäin käsiini kirjan, joka on hyvin mielenkiintoinen. Se on ilmestynyt jo 14 vuotta sitten, mutta minulla ei ollut siitä mitään tietoa.

Oli vuosi 2006. Silloin minulla oli paljon surua. Keväällä isoveli vaipui sokeritautikoomaan. Herättyään kuoleman kidasta KYKS:ssa viikon päästä, hän oli muuttunut mies. Ei osannut puhua, ei syödä, ei juoda, ei kävellä eikä ymmärtänyt, kun hoitaja toi tarjottimella ruokaa. Tarpeet menivät alle eikä hän muistanut oikeastaan mitään.

 

Hänet vietiin toipilaskotiin, kun akuuttivaihe oli ohitse. Siellä kävelykyky ja puhe palasivat ja vähitellen hän pystyi muuttamaan valvottuun kotisairaanhoitoon. Oma koti jäi autioksi. Lopulta hän toipui hyvään iskuun ja kalastaa nyt kaverinsa kanssa aktiivisesti.

 

Kaiken raskaan jälkeen syksyllä äiti muutti Taivaan kotiin.

Kaikista vuoden menetysten ajalta muistikuvat ovat minulla hyvin hatarat. Kirjaa lienee esitelty kotipaikkakunnallani, mutta surun alla en sellaisiin asioihin ollut mitään huomiota pannut.

 

Nyt kirjan kirjoittaja toi minulle tekemänsä teoksen, jonka nimi on Elämäni palapeli.

 

Olen lukenut teosta joka ilta puoleen yöhön asti. Siitä ei malta irrottaa huomiotaan. Olen jopa palannut sängystä takaisin lukemaan.

Kyseessä on rehevällä kielellä kirjoitettu elämäkerta, joka on hyvin syvällinen ja avoin sekä rehellinen.

 

Tunsin Pauli Haapasen vuosikymmenet lähinnä hänen toiminnastaan teknisen työn opettajana Pyhäsalmen yläasteella. Hänen toimistaan koulun ulkopuolella en tiennyt mitään, sillä en utsi ihmisten tekemisiä.

 

Poikani kehui Paulia hyväksi teknisen työn opettajaksi, joka on isällinen ja neuvoo aina, kun apua tarvitsee. Opettaja oli ollut hyvä antamaan tunnustusta. Yhdestä pojasta, joka myöhemmin suoritti loistavasti koristepuusepän tutkinnon, opettaja oli luokan edessä sanonut, että muut tekevät luokassa mitä osaavat, mutta Mikko tekee aivan mitä haluaa. Lausunto on hieno: ei ota keneltäkään pois mitään, mutta antaa synnynnäiselle taiturille selkeän kiitoksen.

 

Myöhemmin poikani oli kerran opettajan Hunningon talossa pihatöissä. Hän tuli kotiin hyvällä tuulella ja sanoi hommien sujuneen entisen opettajan tontilla kuin virran juoksu. Siellä olisi hommissa, vaikka koko kesän, hän mainitsi. Haapanen oli ollut kuin vanhan hyvän ajan ruukinpatruuna, joka on ympäristönsä hyväntekijä ja luottomies.

 

Tunnettu evankelistis- helluntalainen puhuja ja parannussaarnaaja, Pauliaukusti Haapanen, on ollut ymmärtääkseni kuin tuhlaajapoika, jonka Jeesus veti kadotuksen kuopasta ylös. On tyypillinen ja hieno uskoon tulo. Pappi auttoi siinä viisaasti.

 

Kääntymyksen jälkeen Haapanen on toiminut pehmeästi, joustavasti kuin hienostunut ranskalaisen sotataidon mestari.

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Tämä tulee mieleen kirjaa lukiessa.

Hienon kitaransakin evankelista antoi ensimmäisenä Karjalassa uskoon tulleen papin käyttöön ylistyslauluissa. Se on niin hieno ele, että minäkin itkin juuri tätä kohtaa lukiessani. Haapanen toimi tehokkaasti Belomorskista alkaneessa uskonnollisessa herätyksessä, johon kuului myös humanitaarisen avun vienti Neuvostoliiton konkurssipesään. Nuori mies, joka sai herätyksen, valmistui myöhemmin papiksi. Hän on toiminut Suomessakin tänne muuttaneiden venäläisten parissa. Heitä on jo 60 000. 

Väinö Viikilä, jonka moni tietää taitavaksi musiikkimieheksi, toimi Haapasen aisaparina vaivalloisessa, mutta tuloksia tuottaneessa evankelioimistyössä. Herätys sai useiden matkojen tuloksena jalansijaa ateismin lohduttomuudessa eläneen kansan keskuudessa. 

On ihme, että nämä kaksi miestä varjeltuivat matkoilla hengenvaarallisen mafian väijytyksistä. Varmaan Jumala suojeli näitä uskovaisia, jotka ovat vilpittömiä ja kilttejä, koska ovat uskossa Jeesukseen. Silloin ei tarvitse pelätä mitään.

 Kyseessä on harvinainen profeetta keskuudessamme. Hänelle onnistuvat tarpeelliset isot asiat, mutta rahalla ei ole vetoa häneen, mikä on siunaus. Kunhan tulee toimeen, hän pärjää.

 Johanneksen Evankeliumin yhdeksännessä luvussa synnynnäisestä sokeudesta parannettu mies sanoo fariseuksille – jotka ovat vanhoja ja vallanhimoisia – terävästi: Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.

 

Pauli Haapanen avasi – kuvaannollisesti – niin monen silmät, jotka eivät nähneet pelastuksen polkua, joka on vaatimaton ja kapea. Taivaan Isä, niin uskon, ottaa varmasti tämän meidän miehemme luokseen, kun on sen aika. Vaivalloinen työ palkitaan.

 On kummallista, että kaikkien profeettojen on aina pitänyt kärsiä paljon, erityisesti vallanpitäjien taholta, ja muutenkin. 

 

Suosittelen hankkimaan tämän kirjan, sillä siinä on ikuisen elämän sanat kuten Raamatussakin. Eikä teos maksa juuri mitään, koska Pauli Haapanen on pannut hyvän kiertämään. Puhelinyhteys ja mestarin osoite löytyvät helposti Fonecta Finderistä, mutta myös puskaradio on tehokas, tässäkin.

Ja tietysti Paulin fb- sivut. Roomaankin menee monta reittiä. Jokainen löytäköön oman polkunsa kautta autuuden!