Mielenkiintoinen kirja

 

Kaksi teologia on kirjoittanut Raamatun muutosten vaietusta historiasta. Laajasti käsitellään ensiksi Vanhaa Testamenttia.

Siinä osoitetaan, että yksijumalaisuus ei niin vaan ollut totta Israelissa, vaan monijumalaisuus vallitsi kauan aikaa, kuten kaikkialla ympäristössäkin.

 

Hammurabin laki oli laajalti käytössä. Sitä pidetään nykyään hyvin kovana lakina, jonka periaate oli silmä silmästä, hammas hampaasta. Mooseksen laki oli vieläkin kovempi.

Esimerkkinä kuvataan, että jos härkä puskee tiellä miehen kuoliaaksi, se ei anna aihetta syytteen nostamiseen. Mutta jos kyseessä on härkä, joka on viranomaistenkin mielestä puskuri, josta on varoitettu härän omistajaa, mutta tämä ei ole kutenkaan peittänyt härän sarvia ja kontrolloinut eläintä, tiellä kävelleen surman vuoksi on maksettava sakkoa kolmekymmentä sekeliä.

 

Mooseksen lain mukaan ensimmäisessä tapauksessa härkä kivitettäköön hengiltä, mutta omistaja on edelleen syytön.

Jälkimmäisten ehtojen täytyttyä härkä pitää kivittää hengiltä ja härän omistajakin on surmattava.

 

Oli vallitsevana miesten yhteiskunta.

Kaupat tehtiin tyttäristä miesten kesken. Jos tällaisessa tapauksessa vieras mies makasi kihlatun nuoren naisen, makaaja piti tappaa Hammurabin lain mukaan.

Mooseksen laissa annetaan eri tuomio riippuen siitä missä makuu tapahtui.

Jos se tapahtui kaupungissa eikä kihlattu huutanut apua, molemmat kivitettiin.

 

Maaseudulla makuusta surmattiin vain mies, koska ajateltiin, että maaseudulla ei huuto kuulunut. Kihlattu säilyi hengissä vailla tuomiota.

Sitä ei sanota laissa, pysyikö avioliittosopimus voimassa tällaisen rikoksen jälkeen.

Mooseksen laissa ei otettu huomioon sitä, että makaaja saattoi uhata kihlattua niin, ettei tämä uskaltanut huutaa henkeänsä varjellakseen.

Toisaalta naisten tiukkaa kontrollointia harjoitettiin tiheästi asutulla alueella. Nuorten vapaaehtoinenkin makuu rangaistiin kuolemantuomiolla.

 

Raamatun tekstejä on peukaloitu vuosisatojen ajan, kirjoittajat todistelevat. Se on kyllä selvästi totta.

Tämmöinen peukalointi poistojen tai lisäysten sekä tekstin muuttamisen avulla koskee myöskin Uutta Testamenttia. Tunnetuinta on Markuksen evankeliumin pidempi, ja lyhyempi, töksähtäen loppuva versio.

 

Monista vanhoista käsikirjoituksista puuttuu tekstiä.

Esimerkkinä on diakoni Filippuksen kastama etiopialainen hoviherra. Vanhoissa käsikirjoituksissa ei sanota Filippuksen kysyneen hoviherralta uskooko hän Jeesuksen vaiko ei. Hän vain kastaa herran Egyptin purossa eli nykyisessä Wadi Gazassa.

Kirkkoraamatussa kerrotaan alaviitteissä, että joku jae tai jakeet puuttuvat vanhoista, luotettavina pidetyistä käsikirjoituksista. Kyseessä on siis myöhemmistä lisäyksistä eli tekstin peukaloinnista.

 

Myös todistetaan, että Paavalin kirjeessä yllättävä määräys, että naisten on vaiettava seurakunnan kokouksissa ei ole Paavalin käsialaa, vaan myöhempi lisäys.

Patriarkaalinen yhteiskunta on tehnyt vastaiskun naisten lisääntyvää merkitystä kohtaan. Uskovaiset kokoontuivat aluksi kodeissa, joissa naisten vaikutusvalta uhkasi miesten ehdotonta vallan käyttöä.

Paavalin kirjeitä voi päätellä kyllä muutenkin, että hän arvosti naisten työtä kirkon hyväksi.

Monet alkukirkon naiset olivat hänen ystäviään, joiden kanssa Paavali oli hyvissä väleissä.

Paavalin aikana vallitsi muslimien nykyinen käytäntö eli monivaimoisuus. Evankelista suositteli seurakuntien järjestystä kaavaillessaan, että johtajan pitää olla yhden vaimon mies.

Tätä ortodoksit yhä tulkitsevat niin, että jos papin vaimo kuolee – vaikka lapset ovat äidistään riippuvaisia – pappi ei saa mennä uudelleen naimisiin. Se voi olla tuhoisaa pärjäämisen kannalta.

Tämä ei ollut Paavalin tarkoitus, vaan se oli kannan otto monivaimoisuutta vastaan.

 

Evankeliumeissa on runsaasti jälkikäteen tehtyjä muutoksia, kirjoittajat todistavat.

Vasta keskiajalla Uuden Testamentin tekstit alkoivat vakiintua. Meidän aikoihimme asti on kyllä korjattu käännösvirheitä tahi selvennetty tekstissä käsiteltyä asiaa.

Minun huomiotani kiinnitti Johanneksen Ilmestyksessä maininta tuijapuusta. Tuijat ovat kotoisin Amerikasta, jota ei tunnettu Johanneksen aikaan.

Meidän kreikkaa osaava pappimme ratkaisi kielitaitonsa avulla, että kreikan kielen sana ei tarkoita lainkaan tuijapuuta vaan setriä.

 

Kirjoittajat ovat armottoman tuntuisia, mutta aika täsmällisiä Pyhän Kirjan tekstin eri versioiden seassa navigoidessaan. Tekstimuutoksia tehdessään aitoon käsikirjoitukseen (Jumalan sanaan) muinaiset kirjurit lähestyivät termiä propaganda, mikä on suomennettuna edullinen valhe!

 

 

 

Näitä tavoitellaan

Keltiäissieniä, kuten isä niitä nimitti. Äiti sen sijaan tunsi nämä sienet hyvin 1930- luvulla käymänsä talouskoulun pohjalta.

 Suppilovahveroita vanhempani eivät tunteneet, vaan ne menivät syksyn roskasienten koppaan. Harmillista. Pääosin siihen aikaan kerättiin rouskuja, joista tuli esikäsittelyn -ryöppäyksen jälkeen - herkullinen kastike.

Poimin suppilovahveroita vieraille, jotka tulivat kylään mökille. Sienet olivat puhjenneet täsmälleen samaan paikkaan, josta poimin Anulle toissa syksynä viimeisen sangollisen näitä hänen suosikkisieniään. 

Nyt Anua ei enää ole. Poissa on hyvin eläväinen ja sydämellinen vaimon nuorin sisar. Suru tunkee puseroon häntä muistellessa enkä voi uskoa, että se koskaan kokonaan hälvenisi.

Paras suppilovahveroaika on vasta nyt alullaan. Vähän saisi sataa vettä, niin tämä aromikas sieni virkistyisi ja kasvaisi suurina pesäkkeinä keitto- tai kastikesienikäyttöön.

Hyvänä sienivuotena juuri tämä sieni on hyvin satoisa. Poika osti minulle mieluisaksi lahjaksi linkkuveitsimallisen sieniveitsen. Olen tykästynyt siihen, koska ei tarvitse pujottaa vyölle sieniveitsen tuppea.

Laitoin vieraille itäisen Suomen tavan mukaan ruokaa syötäväksi ennen kotiin ajoa.

Liha oli rasvatonta nautaa. Kun vesi oli myllehtinyt puoli tuntia, kaadoin karkeaa merisuolaa ja kidney- papuja kypsymään. Pudotin sekaan kaksi lihaliemikuutiota. Maustoin keiton vain lievästi mustapippurilla ja runsaahkolla kuivatulla persiljalla.

Pienin minikokoisiksi kuutioksi sipulia, kaksi milliä kertaa kaksi milliä joka ikinen sivu.

Pöydässä oli vichyvettä ja ruisleipää, näkkäriä sekä juustoa.

Vieraat lähtivät kylläisinä neljän sangollista sieniä auton tavaratilassa.

Pantiin vielä mökin sauna lämpiämään, jotta tämä syyssunnuntai tuntuisi täydelliseltä, juuri niin kuin täydellinen syyspäivä olla halusi.

 

Näkymiä

 

Sanotaan, että vuodet eivät ole veljeksiä. Nyt näyttää siltä kuin tulisi huono marjavuosi mustikoiden, punaisten viinimarjojen ja lakkojen suhteen. Kesäkuun ensimmäisen päivän kylmyys ja lumimyrsky tuhosi hyvin alkaneen kukinnan.

On tosin niinkin, että aina jossain paikassa kukinnan vaihe on ollut semmoinen, että kylmyys ei ole purrut. Omenia ja vattuja näyttäisi tulevan hyvinkin, jos säät eivät suistu aivan raiteiltaan.

Sain talven varalle tehtyä klapiurakan loppuun. Halkoja (mitta 91 senttiä) on kuivatettu kattopeltien alla kauan aikaa. Ne olivat jo rutikuivia. Huju on käynyt kesät, talvet pitkän pinon lävitse. Tuo vesi on siitä ihmeellinen aine, että sen höyrynpaine on suunnilleen sama lähelle kiehumispistettä.  Elikkä kylmälläkin ilmalla puut kuivuvat, kun ilman liike vie niistä haihtuvat vesihöyryn mukanaan.

Kärsämäen läntisten osien murteella asia voidaan ilmaista vaikka näin: vain halkojen kuivaus peltien alla on hyvä. Kun sitten heittelin niitä verkkosäkkejä pinoon ja täytin sitä latua, niin ne klapit helisi vaan!

Neljänkymmenen litran vetoiset verkkosäkit ovat näin ikämiehelle parhaat käsitellä. 

Sanotaan, että kuudenkymmenen litran säkit ovat eniten Suomessa käytössä, mutta mielestäni ne ovat liian isoja ja painavia vanhemmalle väelle. Kyllä niitä naaman tasolle ulottuvalle pinolle latoo, mutta nosto ylemmäs vaatii jo nuoremman ja vireämmän tyypin.

Aamulla vaimo pani likoon useita mattoja. Illan suussa ne joutuvat minun käsittelyyni. Pesen ne painepesurilla. Sitä varten minulla on kuusi neliömetrin kokoista ritilää. Niissä on kymmenen senttiä pitkät jalat. Systeemin päällä on hyvä pestä. Sanovat, että vanhan ajan Heteka olisi kaikkein paras pesuteline, kun käyttää painepesuria.  

Laitoin kaksi omaa Hetekata nuorempien natisuttaviksi. No, omatekoinen systeemi on pelannut jo kauan. Liottamisesta painavaksi muuttunutta mattoa ei tarvitse nostaa pestäväksi kuin vähän yli kymmenen sentin korkeuteen.

Onhan sitä pihalla hommaa. Komposti pitäisi tässä tyhjentää. Aamulla jo kitkin vattutarhasta kumikäsineet pivoissa viholaiset ja koiranputket. Muodostui viisi senttiä korkea karho, kyynärän levyinen. Hurautin sen ylitse muutaman kerran ruohonleikkurilla, ja silppua tuli.

Niin se homma etenee.

Nyt olen lähdössä pitkästä aikaa Äiti Kirkon syliin, musiikkipitoiseen iltahartauteen. Sairastettuani kovan koronataudin, olen ollut vallan telkun varassa mitä tulee sanan kuulemiseen.

Kuuleminen synnyttää uskon sanotaan. Se myös pitää sitä yllä. On hyvä, että kirkko tekee edelleen sitkeästi työtä uskonnon - ja oikeastaan kestävän etiikan ja elämän - puolesta. Mikään muu taho ei sitä tahdo tehdä. Uskonnon esilläpitoa hävetään ja sitä pilkataan. Semmoinen on aika nyt. Minusta se on sulaa hulluutta. Samaa kuin tietosuojan nimissä tehty salailu.

Eipä näytetty Suviseuroissakaan yleisöä salaussyistä kuin kaukaa yläilmoista ja puhujaa kuvassa aivan ypöyksin. Tässähän pelaa roolia vahvasti uskonnon vastainen asenne. 

Siihen pitäisi maan johdon jo puuttua.

 

Tiehommaa ja sotaa

 

Olen ajanut mökille ja mökiltä takaisin lyhyessä ajassa jo kaksi kertaa. Säviältä Pyhäsalmelle johtavaa tietä peruskorjataan ja se taidetaan päällystääkin elokuun loppuun mennessä. Työ kohdistuu tien alkuosaan, joka on ollut jo kauan asfaltoitu.

 Ojaluiskat silitetään ja niiden kaikki kasvisto poistetaan. Kahdessa kaivurissa on erilaiset kauhat: ojakauha toinen ja täysin sileäpohjainen kauha, joka viimeistelee jäljen lopullisesti.

Järeä traktori saa vankkaan peräkärryynsä paljon lastia päivän mittaan.

Tiellä on runsaasti patteja, joiden paikat olen tuntenut jo kauan. Nämä poistetaan väkivalloin. Sisään lyödään soraa, jonka yksi työukko tiivistää järeällä tärykoneella. Kojeen varsi värisee niin kovasti, että ukko saa kokovartalotäristyksen hoidoksi itselleen. Suurimmat patit, jotka on jo poistettu ovat parin neliön laajuisia. Niihin laitetaan mustat pikapaikat, jotta liikenne ei kärsi liiaksi päivän aikana.

 

Tiehen on vaalean punaisella sekä heleän vihreällä värillä tehty kummallisia merkintöjä. Hitaasti ajaessani olen tunnistanut niistä muutamia. On viiva tien poikkisuuntaan, parikymmensenttinen. Siitä lähtee ajosuuntaan -joskus vastaankin – nuoli. On myös ojaan päin osoittavia nuolia, joissa on vieressä useimmiten kahdeksikkonumero. Pari kertaa on ysi ja kerran kymppi. On myös tien suuntainen viiva tien reunassa – noin kolmekymmentä senttiä pitkä – ja sen keskellä X kuin kreikkalainen Kristos-sanan lyhennys.

Punaisella ympyrällä on merkitty kaikki patit. On nuolimerkkikin, jonka kainaloissa eli aivan vierellä on kaksi soikiota. Nuolen suunta on ojaan päin.

 

Muutamia monimutkaisia merkkejä löytyy tiestä useita. Siinä näyttää olevan M- kirjain osana. Merkkiin sisältyy niin paljon yksityiskohtia, että niitä ei kerkeä erottaa, kun ajaa viittä kymppiä.

Tien laakeissa pahkoissa on kysymysmerkkejä muistuttavia piirroksia. Yksi kuvio on hyvin harvinainen. Se muistuttaa kaunokirjoitus- E- kirjainta. Se on piirretty kuin taivaalla olisi leijaileva lokki!

 

Noista merkeistä voisi tehdä salakirjoituksen ja lähettää sen Moskovaan. Salakieliasiantuntijat kyllä saavat viestin aukeamaan.

 

Viestissä voisi lukea: Sota sujuu huonosti eikä ole enää kysymys operaatiosta ja denatsifikaatiosta. Kallista sotamateriaalia kuluu ylettömästi.

Ottakaa ihmeessä käyttöön jo Talvisodassa hyväksi havaittu massahyökkäystaktiikka. Aseistetut sotilaat juoksevat kohti etulinjaa kyynärtuntumalla ja ampuvat hillitöntä tulta. Sadan metrin päässä tulee toinen ja sitten kolmas aalto. Aina muutama saattaa päästä vihollisen juoksuhautaan.

Alkaa taisteluhaudan vyörytys. Se on se voiton avain. Tällä taktiikalla ja kovalla tykistötulella valkosuomalaiset ja suojeluskuntalaiset lyötiin.

Votkaa pitää antaa ennen hyökkäystä reilu kulaus jokaiselle. Massoittain kaatuu sotamiehiä, mutta niitä riittää laajassa maassa.

 

Joka vastustaa upseereita on pantava kurikomppaniaan. Se hyökkää bunkkereita ja vihollisen konetuliaseita päin. Joka palaa lähtöasemaa kohti, joutuu omien miesten konekiväärin tulitukseen. Näin rangaistus tulee kuitatuksi.

Mitähän Moskova mahtaisi hyvään neuvoon vastata?

 

Usko terveysuudistuksen toimivuuteen on lujilla

 

Työn sujumiseen vaikuttaa monta seikkaa yhtä aikaa. Tärkeintä on urakan koon ja hommassa puurtavan väen määrän sopiva suhde.

Muita hyvin tärkeitä tekijöitä on monia: työkalujen määrä sekä niiden toimivuus, työn johtamisen korkea taso, työn toteuttamisen suunnittelu, työntekijöiden riittävä palkka ja työmaan yleinen henki.

Kuluvaa materiaalia pitää tulla työmaalle oikea-aikaisesti niin, että tarvikkeiden sumat eivät seiso pitkää aikaa tiellä ja tyhjän panttina.

Näitä periaatteita voidaan hyvin soveltaa jo alkaneeseen soteen. Uudistus on iso, mutta mielestäni vähintään samaa luokkaa oli kansanterveyslain toimeenpano käytäntöön vuonna 1973 – 1974.

Siihen aikaan piti maaseudulle rakentaa kaikki uudistuksen vaatimat tilat uudelleen, kunnanlääkäriaikaiset eivät olleet käypäiset. Kotikunnassani terveyskeskuksen vastaanottotilat, laboratorio, kuntoutus ja vuodeosasto olivat valmiit käyttöön 1974. Neuvolat ja mielenterveysvastaanottojen tilat rakennettiin myöhemmin

Tuolloin oli paljon kollegoita, jotka katsoivat elämäntyökseen maaseudulla työskentelyn. Syrjäiseen Kainuuseen, Kuhmoonkin saatiin nopeasti täysi lääkärimäärä, joka oli pysyväisesti eläkeikään asti paikalla. Sama tapahtui monilla paikkakunnilla.

 

Kun aloitin, työssä olevia lääkäreitä oli 5300. Viimeisenä täytenä kunnanlääkäriaikana työskenteli lääkäreitä koko maassa noin 4400. Vuonna 1977 lääkäreiden kokonaismäärä oli 7900, joista työelämässä noin 6200.

Nyt lääkärimäärä on 28000 ja työikäisiä siitä 22000. Silti asiat eivät suju.

Monet ihmettelevät tänä päivänä, miten seitsemänkymmenluvun alkupuolella pärjättiin, kun nyt suurella lääkärimäärällä ei lainkaan tulla toimeen. Monissa kunnissa on runsaasti terveyskeskuksissa avoimia virkoja.

Työ maaseudulla ei houkuttele nykyajan ihmisiä.

Kaikki haluavat ja hakeutuvat eteläisiin suuriin asutuskeskuksiin. Siellä on tarjolla työtilaisuuksia julkisella ja yksityisellä puolella enemmän kuin tarpeeksi. Siellä on tarjolla kollegoilta tukea ja seuraa työhön, ja lyhyt matka täydennyskoulutuksiin ympäri vuoden.

 

Korkein johtoelin oli kauan Lääkintöhallitus.

Se ohjasi terveysalan toimintaa ohjekirjeiden avulla tasaiseen tahtiin.

Töiden järjestelyt ja kaikki alan toimien muutokset tiedotettiin jokaiselle selkeästi.

Juuri, kun tietokoneaika tuli käsille, poliitikot tekivät kardinaalivirheen: Lääkintöhallitus lakkautettiin!

Sosiaalihallitus ja Lääkintöhallitus yhdistettiin. Silloin systeemistä karkasivat kaikki Suomen parhaat lääketieteen asiantuntijat eivätkä he palanneet koskaan takaisin.

Terveydenhuollon ohjaus loppui kuin seinään.

Koko maa suistui laman valtaan. Kukin kunta tai kuntainliitto sai pärjätä omin avuin, kuin laiva ilman kapteenia. Muodostui aavelaivojen armada.

 

Juuri tuolta ajalta on peräisin valtava määrä erilaisia terveydenhuollon tietojärjestelmiä, joiden hankinta ja ylläpito tyhjensi varsinkin maaseutukuntien kassat. Parhaat ohjelmat olisi pitänyt kilpailuttaa juuri Lääkintöhallituksen toimesta, ja sitten antaa suositus sekä tehdä kaikki yhteishankintana. Niin hintataso olisi saatu painettua alas.

Pian – jo vuoden sisällä syntyi Stakes eli sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus ja kehittämiskeskus. Se ei kauankaan pystyssä pysynyt eikä Stakes osannut neuvoa lainkaan terveyskeskuksia. Systeemi meni hautaan. Stakes yhdistyi kansanterveyslaitoksen kanssa nykyiseksi THL:ksi.

Olisi paljon säästetty – ehkä miljardeja – jos Lääkintöhallitus olisi jatkanut toimintaa.

Koko maassa olisi nyt sama tietokoneohjelma, johon muistiinpanot, terveystiedot, tutkimustulokset ja röntgenkuvat ja muu ylläpidettävä tieto talletetaan.

Se ei kyllä auttaisi pääpulmaan, eli siihen tehottomuuteen, jonka tietokoneet aiheuttivat. Ehkä ns. suorasanelu pitkälle kehittäminen olisi auttanut ajankäytössä sekä hoitajilla että lääkäreillä. Siinä puhuttu asia muuttuu suoraan tekstiksi.

On olemassa vankkumaton tutkimustulos: vastaanotettujen potilaiden määrä väheni 36 %. Ennen tietokoneita lääkäri otti vastaan päivässä 25 potilasta keskimäärin, tietokoneiden työmaille tulon jälkeen lukumäärä oli 16.

Tutkimuksen teki huolellisesti Lääkäriliitto. Oletus oli se, että tietokoneet tehostavat työtä.

Jos sama pätee hoitajien työhön, se merkitsee sitä, että heidän työtään tarvitaan 36 % enemmän kuin ennen tietokoneiden tuloa töitä häiritsemään.

Huomasin itsekin, että monimutkaisen, strukturoidun, sairauskertomuksen täyttäminen on tervan juontia.

Tietokone ei anna ottaa toista potilasta vastaan ennen kuin olet täydellisesti vastannut strukturoidun sairauskertomuksen kaavakkeen jokaiseen kohtaan. Sulaa hulluutta, ja sen lisäksi todella kallista.

Vastalauseena hullutukselle tein seuraavan tempun, kun sopiva potilas vihdoin tuli luokseni apua pyytämään. Kirjoitin kaavakkeeseen näin.

Tulosyy: tikku kynnen alla. Suunnitelma: tikun poisto kynnen alta paikallispuudutuksessa. Esitiedot: terve mies ennestään, vaan nyt tikku kynnen alla. Hoito: tikun poisto kynnen alta vierasesinepihdeillä tai Kochereilla. Jälkitarkastus: tarpeeton. Jatko-ohjeet: tarvetta ei ilmaannu eikä ole arvattavissa äkikseltään. Tähän tapaan kirjoitin piruuntuneena systeemille.

Läpi meni. Hihittelin iloisesti, kun ajoin kotiin päin työpäivän jälkeen! Ja se vanha Toyota-auto kehräsi niin pehmeästi koko matkan ajan.

 

Minulla on yhä se vankka käsitys, että juuri tietokoneet ja niiden yhtenään vaihtuvat, erittäin kalliit ohjelmat söivät pienempien kuntien rahat loppuun. Toinen tekijä oli väestön ikääntyminen ja vanhusten yksin jäänti. Työntekijöitä olisi pitänyt lisätä jonkinlaisen indeksin mukaan suuresti. Niin ei tapahtunut.

Tarvittiin – todellakin – leveämmät hartiat terveydenhuollon pyörittämiseen. Koska ala on muutenkin kallis, arvelen valtionkin varojen loppuvan ylläpitoon.

Voisiko tilanne mennä niin huonoksi, että terveyskeskukset häviävät pieniltä paikkakunnilta?

Ohjataanko ihmiset takseilla asutuskeskuksiin, joissa on vähintään 20 000 – 30 000 asukasta?

Se merkitsisi, että meiltä mennään angiinan takia 70 kilometrin päähän Iisalmeen päivystykseen. Toinen mahdollisuus olisi Oulaisten aluesairaala 100 kilometrin päässä. Jos Mepps- merkkinen vilkku tarttuu kalastaessa päänahkaan, jopa professori tai Rapalan vaappu, on tehtävä sama yhteiskunnalle kallis reissu.

Vaikka lääkäreitä asuisi paikkakunnalla tai sairaanhoitajia, heitä ei voi velvoittaa  tekemään toimenpidettä vapaa-ajallaan.

Kun olin vielä työssä, minulle kerrottiin, että Lapissa virka-ajan ulkopuolella topakat Lapin sairaanhoitajat ompelevat turistien ja muidenkin haavoja ja poistavat uistimet Tenolla kalastavien päistä, hyvin poistavatkin. Saattavat osata nämä työt paremmin kuin lääkärit sormiensa näppäryyden ja neulomisharrastusten pohjalta. Rovaniemelle taitaa olla Tenolta 500 kilometriä taksimatkaa.

Minulla on valtaa vain yhden vaalilipun verran. Se on aika vähän. Mutta huomioiden tekemistä ja epäkohtien esille tuontia ei minulta voida ottaa onneksi pois.

Monien systeemien mädännäisyys paljastuu vain sisältä päin, kun nenään haisee epämiellyttävä katku. Siksi vakituista henkilökuntaa on kuunneltava herkällä korvalla ja heitä pitää uskoa. Muuten eivät asiat korjaannu.

Olin todella helpottunut, kun jäin täysin palvelleena eläkkeelle. Aavistin jo 2000- luvun alussa, että asiat menevät kiihtyvällä vauhdilla ojan kautta allikkoon.

Juuri nyt ollaan siinä.

 

Ajatuksia pääsiäisaikaan

 

Talven, ja samalla kuoleman valta, ei ole vielä vaihtunut kevään lämpöön ja toiveeseen uudesta kasvusta.

Mustarastas ei ole vielä palannut. Olen tottunut siihen, että kun tämä Ruotsin kansallislintu ilmaantuu, kovin talvi on ohitse. Elämä voittaa. Karjalan varpuset kyllä istuvat vierekkäin, nyökyttelevät ja käyvät vuorotellen pöntössä. Ne etsivät läheisyyttä. Kun vähän lämpiää, linnut kiivastuttavat soidintaan.

 

Pääsiäinen, suuri juhla, on lähellä. Silloin muistamme oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaisuuden, virheellisen kuolemantuomion, roomalaisen ruoskinnan ja ristille surmaamisen.

Tunnemme olevamme osasyyllisiä, koska meissä ihmisissä ei tahdo oikeuden tunto pysyä mukana. Se lipsahtaa käsistä kuin limainen matikka avannolla.

Ei ihmisen sisin ole kovin kaunis tai virheetön. Sen tietää kysymättä jokainen.

Meissä asuu oman voiton pyynti, omahyväisyys, rahan ja omaisuuden himo. Moni menettää eläkkeensä pelatessaan suurten rahojen toivossa uhkapeliä. Ennemmin kiinnostaa varallisuus kuin sisäisen elämän autuus ja taivastien kilvoitus. Omatunto voi vaieta, kun sen alistaa riittävän kauan.

Iso kirja asettaa meille suuria vaatimuksia lain noudattamisesta, vihasta luopumisesta, naisen himon tukahduttamisesta, avioerosta, vannomisesta, suhtautumisesta vihollisiin ja hyväntekeväisyydestä.

Minulle on opetettu, että ihminen ei pysty yhteenkään vaatimukseen, vaan on heikko kestämään kiusauksia. Rukouskin kulkee kovin monisanaisena ja mieluiten ihmisten nähden, jotta nämä ihailisivat julkisuskovaista. On tarve kuunteluun ja armahdukseen.

Kaikki on paljastettu ja kaikki pitää paikkansa.

Toisaalta pieni ihmispoloinen elää hylkäämisen pelossa. Taivaaseen pääsyn laita on niin ja näin. Asia käy esiin kriisien aikana ja kuoleman läheisyydessä.

Me kyllä pystymme suurimmaksi osaksi täyttämään maallisen lain vaatimukset, hyvinkin, kun emme tee rikoksia. Sekin on hyvä, ja osoitus siitä, että jotain on jäänyt mieleen rippikoulusta.

 

Taivaallinen laki on kuitenkin liikaa. Sen täyttäminen ei suju helposti eikä se ole läpihuutojuttu. Suurin erehdys on luulla itseään paremmaksi kuin toiset ovat.

Onneksi – niin selittävät oppineet – Raamattu on suuresti kuvaannollinen teksti, jossa riman korkeus on ihmisen kyvyille liikaa.

Erityisesti se on tavoittamaton kuin kangastus Saharan autiomaassa niille, joilla on rikkautta ja maallista varallisuutta. Synninpäästö ei auta, vaan tarvitaan uskoa ja armahdusta toistuvasti.

 

Taivaallisen lain noudattaminen ei riitä. Tarvitaan vielä enemmän! Juuri se kompastuttaa, ja sen mukana kaikki kaatuu tavaroiden ja rahan röykkiöihin.

Tarvitaan armoa, ja tarvitaan luja usko. Köyhältä ei vaadita sen enempää kuin rikkaaltakaan. Tässä on käsillä täydellinen tasa-arvo: jolla paljon on, siltä paljon vaaditaan. Leski antoi aikoinaan viisikymmentä senttiä almukirstuun. Se oli hänelle paljon, kaikki rahat.

Raha menettää tehonsa ihmisen pelastuksessa, vaikka elävässä elämässä sillä on taivaallinen voima, kuten sanonta kuuluu.

Epäilykset kuuluvat uskoon. Sen tietäminen saa palaamaan takaisin turvaan, joka ei hevin järky. Jeesuksellakin oli epäilyksiä. Hän epäili Jumalan hylänneen hänet juuri saapuvan kuoleman ja tuskan edessä. Se oli Jeesuksen inhimillisen puolen epätoivoinen huuto, joka muistutti meidän tämän päivän ihmisten tuntemaa voimattomuutta hirmuisuuden valtojen ja osattomuuden keskellä, kun toivo on jo mennyt.

Me emme voi selvitä ilman pääsiäistä, ja sen merkityksen tuntemista sekä uskoa siihen.

Väsymyksen, riittämättömyyden ja syyllisyyden vuoksi kaikki tarvitsevat hiljaisen viikon läpi kulkemista.  Saamme tuntea uhkan, pilkan, väkivallan, hylkäämisen, pelon ja tuskan, kavaluuden ja täydellisen uupumuksen tien. Lopulta matkamies saa ylösnousemuksen aamun sielua tervehdyttävän autuuden.

Tässä kirkkaudessa on hyvä olla, kun uskoo todeksi sen, että velka on jo maksettu.

On autuas olla kuin kolmantena päivänä vesipaastossa. Kaikki on kepeää ja puhdasta. Ken haluaa itseään koetella, sille suosittelen tätä hiljentymistä ja paastoa. Silloin ajatukset kiiruhtavat vain sinne, mikä on todella tärkeää ja elämälle välttämätöntä.

 

Mahavaivat

 

Monet aikakauslehdet ovat täynnään ihmisten keskustelua ongelmista, jotka liittyvät mahaan ja ruuan sulatukseen. Netissä käsitykseni mukaan on ihan valtavaa keskustelu kaikesta, mikä ruokaan liittyy. Silloin tällöin joku juttu pääsee läpi nettiuutisiinkin.

Viimeksi kansa ihmetteli varmaankin naista, joka syö vain lihaa ja kalaa. Hän ei ota muuta kuin c- vitamiinia ja D- vitamiinia lisäksi.

Olo on korjaantunut ja mahavaivat ovat hävinneet tietymättömiin.

Lihalle ei ihminen ole allerginen, mutta kalalle jotkut kyllä. Kasvikunnan ruoka-aineista löytyy jopa hengenvaarallisia allergeeneja, joista yksi on pähkinä.

Ainakin 40 % ihmisistä potee enemmän tai vähemmän niin sanottua toiminnallista suolistovaivaa. Sen toinen nimi on ärtyvän suolen oireyhtymä.

Pahimmillaan kivut vievät toistuvasti ambulanssilla ensiapuun. Useimmilla vaivat ovat häiritseviä ja elämää rajoittavia.

Joskus ongelman toinen pää on huono mahan toiminta ja kivut, joskus taas kipuilun lisäksi turvotus, ilmavaivat ja arvaamaton, äkillinen ripuli. Joillakin vaiva katkeaa useasti ripuliin, joka auttaa pöhöön ja kipuun.

 

Useat maallikot pitävät syynä ruoka-aineallergiaa. Joskus siitä on kysymys, useimmiten ei.

Viidesosa länsimaista väestöä kärsii laktoosi-intoleranssissa.

Jotkut eivät siedä viljoja, ovat keliaatikkoja.

Ihminen on ollut enintään 13 000 vuotta kosketuksessa syötävään viljaan. Se on lyhyt aika ihmisen historiassa.

 

Juuresten syönnistä kivikaudella on merkkejä, mutta varsinaisten kasvisten käytöstä ei.

Marjat ja hedelmät ovat olleet ”ikuiset ajat” käytössä kädellisillä. Lihan ja kalan syönti, metsästys ja kalastus keräilyn ohella, oli ihmisen ruokataloutta kaksi miljoonaa vuotta.

 

Eskimot elävät alueella, jossa pärjää vain lihalla. Hylkeet, karibupeurat, ja kalat ovat olleet ainoa ravinto. Marjoja ei kasva Grönlannissa eikä Kanadan pohjoispuolen arktisilla saarilla. Kasviksia ns. villit ovat saaneet vain syömällä villieläimen mahalaukku sisältöineen.

Samoin tekevät Kalaharin villit pensastoihmiset eli bushmannit. On hieman ihme, että he vain pärjäävät, hyvin pärjäävätkin. Liharuokaa on vain 15 % ravinnosta, loput tulevat erilaatuisista juureksista. Nämä ihmiset kävelevät uskomattomia matkoja vuoden mittaan. He syövät raakana hyönteisten toukkia, jotka ovat täynnä kasviksia. Meilläkin on pari suurta ja täynnä kasviksia olevaa toukkaa: matara- ja horsmakiitäjän toukat. Ne ovat naisen pikkusormen kokoisia!

 

Kun mitään vikaa ei mahasta löytynyt tutkimuksissa terveyskeskuksessa, neuvoin pitämään loma-aikana paaston ensin. Kun maha oli täysin tyhjentynyt – ja samalla tuntui olemisen sietämätön keveys - sitten lihasta aloittaen lisäämään vain yhden ruoka-aineen kerrallaan ateriaan hitaasti, hitaasti kuulostellen elimistön ääniä ja pärjäämistä.

Kun malttaa olla pitkämielinen, ei kiirehdi eikä oleta mitään ennakkoon, ennen pitkää vastaa tulee tilanne, jossa mahavaiva alkaa taas.

Juuri silloin on peräännyttävä yksi askel takaisin ja odoteltava mahan rauhoittumista.

Dieettiä jatketaan sulkemalla tuo ruoka-aine käytöstä. Näin käydään kolmen kuukauden aikana kärsivällisesti oma tavallinen ruokajärjestys läpi.

Ongelma ovat tuotteet, joissa on sekoitus erilaisia ruoka-aineita. On pysyttävä yksittäisissä, puhtaissa tuotteissa tutkimuksen ajan.

Monesti kotikonstein tutkimalla jää käteen muutamia kasviksia, jotka tunnetusti ruuansulatuksen aikana muodostavat erilaatuisia kaasuja runsaasti.

 

Elämää voi sen jälkeen jatkaa ruoka-aineilla, joista ei vaivoja tule. Jos vaivoihin vaikuttaa syötävä, jossa on tärkeitä vitamiineja (kuten leipä), ovat vitamiinit toisella ruoan sisällöllä tai purkki- vitamiineilla korvattava. Asiassa pitää olla tarkkana, muuten koko rakennelma sortuu kuin korttitalo.

 

On huomattava, että psyykkiset tekijät vaikuttavat toiminnallisiin mahavaivoihin selvästi. Puhutaan tenttiripulista yhtenä esimerkkinä.

Kun on runsasta stressiä, kiirettä tai riittämättömyyden tuntemuksia – kaikki sisäsyntyisiä tunteita – Luoja on nähnyt oikeaksi järjestää asiat niin, että elimistö itse hälyttää miettimään syntyjä syviä.

 

Monet nykyajan oravanpyörässä hikoilevat ovat menettäneet kyvyn kuunnella itseään.

Tunne itsesi, osasivat sanoa jo Kreikan viisaat yli 2000 vuotta sitten.

Nykyään on ihminen kaukana luonnosta, ja itsetuntemukseen tarvitaan jopa psykoterapeutti.

Oma sisäinen elämä voi olla niin kammottava, ettei sitä pysty tunnustamaan.

 

Tiedetään, että juuri totuus tekee vapaaksi. Sen sanoo Uusi Testamenttikin selkeästi päähenkilönsä suulla kaiken maailman ihmisille.

Kekkosen mukaan taas tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku vähintään ulkopolitiikassa!

 

Mahavaivat ovat toki joskus oire vakavastakin taudista. Tunnettu huippusuunnistaja sanoi kerran haastattelussa, että alkoi ihmetyttää, kun ankaran harjoituksen aikana piti vähän päästä kesken juoksun mennä pensaan taakse paskalle!

Se pysäytti vasta, kun sisältä tulikin verta, ja fyysinen suorituskyky laski. Hb putosi selvästi.

Tähystys paljasti haavaisen paksusuolen tulehduksen. Lopulta ilmeisesti koko paksusuoli poistettiin ja tehtiin pysyvä(?) avanne mahanpeitteisiin.

 

Minä olen aina tykännyt Minna Kaupista, joka on tuo huippusuunnistaja. Hän uskaltaa sanoa asiat niiden oikealla nimellä, ja hän on ihanan luonnollinen, mutta tulisieluinen urheilija.

Kauppi suunnistaa yhä Venlojen viestissä. Minulle nousee ihan kyynel silmään, kun hän pärjää paljon itseään nuoremmille yhä.

Tauti – piru vieköön – vei Minnalta juuri tärkeät huippuvuodet mönkään, ainakin osittain.

Hänet on mukava nähdä haastatteluissa niin luonnollisena ja katkeruudesta täysin vapaana, kuten hänen luonteensa on ollut ja on yhä. Ihastelen hänen pirteyttään.

 

Pääsiäisen seuraukset

 

Uskon ja kilvoituksen aloittaja – Jeesus – surmattiin pääsiäistä ennen. Se oli ehkä 7.4.30. Myös vuosi 33 mainitaan monissa lähteissä.

Ylösnousemus räjäytti pankin, kuten sanotaan. Syntyivät uskontomme juuret, jotka eroavat jyrkästi juutalaisuudesta. Perusta on kyllä sama eli Vanha Testamentti.

Vuonna 31/34 Saulus kääntyi ja otti Paavalin nimen. Alkoi hiljainen kristinuskon leviäminen ja samalla koettelemusten tie.

Vuonna 44 Herodes I Agrippa antoi teloittaa apostoli Jaakobin. Sen seurauksena madot iskivät kuninkaaseen ja ne söivät hänet. Ehkä sokeritautia sairastaneen märkivään jalkahaavaan kuumassa ilmastossa tuli matoja, mutta Herodes varmaan kuoli diabeteksen seurauksena.

Alkuseurakuntaa alkoi johtaa Jeesuksen veli, hänkin Jaakob. Hänet vangittiin vuonna 62, kuulusteltiin ja syöstiin alas temppelin harjalta tai 30 metriä korkealta muurilta.

Tilalle seurakunnan johtoon valittiin Simon bar Kleopas. Hänet vangittiin ja naulittiin ristiin vuonna 99 keisari Trajanuksen aikana. Hänet kavallettiin roomalaisille. Hän oli viimeinen Jeesuksen tuntenut seurakunnan esimies, Jeesuksen serkku, lähes sata vuotta vanha. Vihan on täytynyt olla hirvittävä, kun harmaapäinen vanhus pitää kiduttaa ja surmata ristillä.

Vuonna 47 Pietari kävi Antiokiassa, joka oli kristittyjen uusi keskus, missä vaino oli kevyempää.

Vuonna 49 neitsyt Maria kuoli ehkä 67- vuotiaana Sebeteusten talossa Jerusalemissa 15. elokuuta. Arvellaan, että samana päivänä hänet otettiin taivaaseen.

Vieressä oli talo, jossa oli kuuluisa Yläsali, ensimmäisen ehtoollisen paikka. Sen omisti Johannes Markuksen äiti. Tämä Markus oli Pietarin tulkki ja Evankeliumin kirjoittaja. Hän hallitsi heprean, aramean ja kreikan.

Jerusalemissa oli samana vuonna 49 suuri apostolien kokous, jossa päätettiin, että pelastus kuuluu vieraillekin kansoille, joilta ei tule vaatia ympärileikkausta. Riittää, kun eivät syö epäjumalille uhrattua lihaa ja verta. Paavali pantiin asialle pysyväisesti lähetystyössä ei juutalaisten keskuuteen, pääasiassa, koska hän hallitsi täydellisesti Kreikan kielen.

Paavali ja Pietari vangittiin vuonna 64.

Apostoli Mattias mestattiin Galileassa vuonna 67. Silloin oli menossa sota Roomaa vastaan. Mattias valittiin Juudas Iskariotin tilalle.

 

Paavali surmattiin miekalla (koska hänellä oli Rooman kansalaisuus), mutta Pietari ristiinnaulittiin, kuten Jeesuskin.

Apostoli Tuomas keihästettiin Intiassa perimätiedon mukaan vuonna 68, ja apostoli Juudas ristiinnaulittiin Persiassa. Siellä keksittiin aikoinaan tuo julma rangaistus.

 

Thaddeus surmattiin Edessassa, nykyisen Turkin alueella. 

Apostoli Andreas naulittiin ristiin vuonna 60 Kreikassa. Hänen ristinsä oli X- kirjaimen muotoinen.

Bartolomeus perimätiedon mukaan nyljettiin elävältä ja surmattiin. Hän perusti Armenian apostolisen kirkon, joka on vanha kirkko. Bartolomeusta pidetään samana miehenä kuin oli Natanael.

Apostoli Filippus surmattiin Hierapoliksessa, nykyisen Turkin alueella vuonna 80. Koska hän ei ollut Rooman kansalainen, hänet surmattiin ristiin naulitsemalla. Dakoni Filippos on eri henkilö. Hän kastoi etiopialaisen hoviherran.

Apostoli Johanneksen keisari Domitianus karkotti Patmos- saarelle. Johanneksen väkivaltaisesta kuolemasta ei ole näyttöä. Ehkä hänen sallittiin elää vanhaksi ja nukkua kuolon uneen autuaana kuten Marian, josta Johannes lupasi pitää huolta. Hänen muistopäivänsä on 11.4. Kuolema saapui vuonna 99 tai vuonna sata. Perimätieto väittää hänen päässeen karkotuksesta pois, kun keisari Domitianus  oli murhattu ja lempeä, mutta sairaalloinen Nerva tuli hänen tilalleen. Johannes asui ja kirjoitti Efesoksessa. Taivaan Isä katsoi oikeaksi säästää tämän apostolin ristiltä.

 Jaakob Alfeuksen poika ja Simon Kiivailija sekä Matteus. Heidän kohtalonsa on avoin. Koska he olivat Aasian alueen asukkaita, on syytä uskoa, että heidätkin kavallettiin roomalaisille, jolloin erityisesti Domitianus- keisarin aikana seurauksena oli aina kuolemantuomio. 

Perinnetiedot sanovat, että Simon Kiivailija joko ristiinnaulittiin Samariassa tai hänet sahattiin kahtia Persiassa. Voi kauhistus!

Vasta keisari Trajanus (99 – 117) kielsi etsiskelemästä kristittyjä, jolloin jatkuvat ristiinnaulitsemiset vähenivät selkeästi. Mutta, jos joku ei kunnioittanut keisaria ylitse kaiken ja ei luopunut uskostaan Jeesukseen, Rooman laki määräsi kuolemantuomion ilman armahdusta.

Muistamme Pääsiäisenä Kristuksen kärsimystä, ylösnousemusta. Muistamme marttyyreja ja uskonsa vuoksi vainottuja. On syytä muistaa myös diktatuurin aikana vaikeuksiin joutuneita, kidutettuja ja iäksi kadonneita.

Ei maailma juurikaan ole kaikkialla turvallisemmaksi muuttunut, ei.

 

Näky

 

Tavallisesti herään seitsemän tai puoli kahdeksan aikoihin aamulla. Siihen ei tarvita herätyskelloa.

Yhtenä aamuna heräsin vasta kahtakymmentä vaille yksitoista. Vaimo oli nähnyt, että olin syvässä unessa tavallisen heräämisajan seutuun. Hän ei ollut raatsinut minua herättää.

Kun heräsin, olo oli hämmentynyt. Tukka oli likomärkä, samoin tyynyn päällinen.

 

Olen nähnyt unia elämän varrella useinkin. Monesti ne ovat lyhyitä ja sekavia, eikä niistä muista yksityiskohtia myöhemmin.  Nyt oli toisin. Uni hämmensi ajatuksia koko päivän ajan.

Näkyi kaksi kalastajaa suurella joella. Rannalta kohosivat tunturit, joiden rinteillä sekä lähellä vesirajaa seisoi kitukasvuisia koivuja. Joen suvannot olivat hyvinkin kolmesataa metriä leveät. Siellä täällä näkyi soravyörymiä rantapenkoissa. Oltiinko Tenolla?

Veneen airoissa oli Sepe, ja vapaa hoiteli Jaska. Sepe oli tummaverinen. Ruskeat silmät ja vino luomirako viittasivat metsäsaamelaisten perimään Koillismaalta.

Sepe osasi soutaa venettä taitavasti. Kosken niska lähestyi. Vene kiiti väylää pitkin ohi vaahtopäisten kivien.

 

Unen aikana tuntui, että olin koko ajan Sepen tai Jaskan nahoissa, ainakin osittain. Pelko siitä, että vene törmää kiviin tai perhoon iskenyt lohi kiertää siiman karin ympäri nosti hien otsalle.

 

Vene liukui onnekkaasti suvantoon.

Rannalta yleisö huuteli jotakin rauhasta. Rauha, rauha, rantarauha, laulaa Ismo Alanko Hassisen koneen merkillisessä ja sekavan tuntuisessa rock- kappaleessa.

Huutelu ei auttanut, koska lohi oli voimissaan. Se teki mitä lystäsi, kun se yritti päästä irti pinteestä. Lohen käyttäytyminen oli arvaamatonta, mutta se ei hypännyt kertaakaan.

Taistelu oli kestänyt jo kauan. Jaskan kädet olivat jo pahasti happojen väsyttämät. Vapaa oli vaikea pitää pystyssä, koska lohen vastaanpano käänsi sitä väkisin kohti paikkaa, jossa siima tuli näkyviin veden alta.

 

Suvantoon tulon jälkeen alkoi kuin tilauksesta tauko.

Lohi painui Sepen mielestä joen pohjan monttuun. Kala juroutui syvyyteen, mutta se ei antanut yhtään periksi, vaikka suvannossakin virta auttoi Jaskaa hitaasti, mutta varmasti. Oltiin kauan aikaa pattitilanteessa kuten shakkiottelussa.

Sepe neuvoi Jaskalle pumppauskonstia, koska Jaska oli aika kokematon tämmöisessä taistelussa. Sydän löi kuin viimeistään ja hiki kirveli silmissä. Havainnot ympäristöstä ja ajan kulusta katosivat aistien ulottumattomiin. Selvää oli vain kelan jarrun rätisevä ääni, kelaamisen epätoivoinen vauhti sekä yleinen uupumus.

 

Oli tultu pitkä matka mahtavaa virtaa alas. Monta venettä oli väistynyt ottelun tieltä, kuten tapa vaatii. Pelko ja onnistumisen huuma olivat vuoron perään voitolla.

Sepe souti venettä varovasti niin, että Jaska pystyi vetämään siimaa kelalle useammasta suunnasta, mutta taistelua se ei ratkaissut. Täyttä ympyrää ei voinut kiertää, koska lohi saattoi olla montussa ison kiven takana. Jos siima kiertyisi kiven ympäri, peli olisi menetetty.

Siimaa ei tullut juurikaan sisälle, vaan ainoa selvä havainto oli toistuva jarrun äänen kiivastuminen. Pumppaaminen tuntui vain ärsyttävän kalaa, ja se vei Jaskan käsistä tehoja.

Lohikelassa jarrua ei ole syytä mitenkään muuttaa tehdasasetuksesta, vaan on kireys turvallisesti sopiva.

Ratkaisu viipyi.

Jaska uupui niin, että hänen oli vaikea pysytellä veneessä seisaallaan. Selkälihakset tuntuivat olevan kuin tulessa. Kädet olivat turrat ja pöhöttyneen tuntuiset. Lohi ravisti vähän päästä voimakkaasti. Jytinä tuntui Jaskan olkapäissä asti.

Sepe huusi, että pitää lähettää kirje lohelle. Hänellä oli anorakin rintataskussa kaksi valkeaa kirjeen kokoista paperia. Ne olivat unessa kuin vettymätöntä, paksua voipaperia, melko jäykkää.

Paperin keskellä oli reikä, joka muistutti rei`ittimen lävistystä. Paperin reunasta ulottui suora viilto keskusreikään asti.

Sepe konttasi veneen pohjaa pitkin Jaskan ulottuville ja neuvoi työntämään kirjeen siimaan niin, että se kulkee keskusreiän kautta.

Soutaja veteli veneen lohen piiloutumismontun ylävirran puolelle. Kun sinne pääsy onnistui, Jaska lähetti Sepen käskystä vinoon alavirtaan päin kulkevaa siimaa pitkin kirjeen lohelle.

Miehet näkivät, miten virta työnsi paperia lievästi kourun muotoiseksi. Lähetys painui syvyyteen, mutta vaalea läiskä näkyi kauan aikaa lohen väsyttäjien silmiin.

Äkkiä, tyystin arvaamatta, lohi syöksyi montusta vastarantaa kohti poikittain joen juoksua. Kelan rulla pyöri valtavaa vauhtia ja siima leikkasi vettä. Vesipisarat välkehtivät veden pinnan yläpuolella auringossa.

Heräsin pää märkänä hiestä. Sydän löi nopeasti. Tajunta oli hämmennyksen vankina pitkän tovin.

Harmitti pitkin päivää, kun en saanut nähdä lopputulosta. Ehkä Sepe ja Jaska onnistuivat, koska lohi oli ollut lujasti kiinni perhon koukussa kauan aikaa.

Kuvittelin, että kirje laskeutui lohen silmille, jolloin se säikähti sitä. Valkea väri saattoi tehostaa vaikutusta, ja lohi ampui pakoon, koska sillä oli vielä ätyä leveässä pyrstössään.

Semmoisessa ryntäyksessä, jos kala painaa kaksikymmentä kiloa, voima kelan kampeen ja siimaan on äkillinen ja suuri. On viisasta antaa vain jarrun tehdä vakituista työtään. Vahvinkin kala talttuu lopulta, jos se ei pääse irti.

En osaa tulkita unta.

Tapausten merkitys jää hämäräksi, koska minulla ei ole kokemusta lainkaan lohensoudusta. Yhdelläkään lohijoella en ole käynyt.

Uni tuntui kaikin tavoin ihmeelliseltä, yllättävältä ja kiinnostavalta. 

Oli jännää kuin elokuvissa, joissa värifilmi etenee laajakankaalla.