Ajatuksia
pääsiäisaikaan
Talven,
ja samalla kuoleman valta, ei ole vielä vaihtunut kevään lämpöön ja toiveeseen
uudesta kasvusta.
Mustarastas
ei ole vielä palannut. Olen tottunut siihen, että kun tämä Ruotsin
kansallislintu ilmaantuu, kovin talvi on ohitse. Elämä voittaa. Karjalan
varpuset kyllä istuvat vierekkäin, nyökyttelevät ja käyvät vuorotellen
pöntössä. Ne etsivät läheisyyttä. Kun vähän lämpiää, linnut kiivastuttavat
soidintaan.
Pääsiäinen,
suuri juhla, on lähellä. Silloin muistamme oikeudenkäynnin
epäoikeudenmukaisuuden, virheellisen kuolemantuomion, roomalaisen ruoskinnan ja
ristille surmaamisen.
Tunnemme
olevamme osasyyllisiä, koska meissä ihmisissä ei tahdo oikeuden tunto pysyä
mukana. Se lipsahtaa käsistä kuin limainen matikka avannolla.
Ei ihmisen sisin ole kovin kaunis tai virheetön. Sen tietää kysymättä jokainen.
Meissä asuu oman voiton pyynti, omahyväisyys, rahan ja omaisuuden himo. Moni menettää eläkkeensä pelatessaan suurten rahojen toivossa uhkapeliä. Ennemmin kiinnostaa varallisuus kuin sisäisen elämän autuus ja taivastien kilvoitus. Omatunto voi vaieta, kun sen alistaa riittävän kauan.
Iso kirja asettaa meille suuria vaatimuksia lain noudattamisesta, vihasta luopumisesta, naisen himon tukahduttamisesta, avioerosta, vannomisesta, suhtautumisesta vihollisiin ja hyväntekeväisyydestä.
Minulle on opetettu, että ihminen ei pysty yhteenkään vaatimukseen, vaan on heikko kestämään kiusauksia. Rukouskin kulkee kovin monisanaisena ja mieluiten ihmisten nähden, jotta nämä ihailisivat julkisuskovaista. On tarve kuunteluun ja armahdukseen.
Kaikki
on paljastettu ja kaikki pitää paikkansa.
Toisaalta
pieni ihmispoloinen elää hylkäämisen pelossa. Taivaaseen pääsyn laita on niin
ja näin. Asia käy esiin kriisien aikana ja kuoleman läheisyydessä.
Me
kyllä pystymme suurimmaksi osaksi täyttämään maallisen lain vaatimukset,
hyvinkin, kun emme tee rikoksia. Sekin on hyvä, ja osoitus siitä, että jotain on jäänyt mieleen rippikoulusta.
Taivaallinen
laki on kuitenkin liikaa. Sen täyttäminen ei suju helposti eikä se ole
läpihuutojuttu. Suurin erehdys on luulla itseään paremmaksi kuin toiset ovat.
Onneksi – niin selittävät oppineet – Raamattu on suuresti kuvaannollinen teksti, jossa riman korkeus on ihmisen kyvyille liikaa.
Erityisesti
se on tavoittamaton kuin kangastus Saharan autiomaassa niille, joilla on
rikkautta ja maallista varallisuutta. Synninpäästö ei auta, vaan tarvitaan uskoa ja armahdusta toistuvasti.
Taivaallisen
lain noudattaminen ei riitä. Tarvitaan vielä enemmän! Juuri se kompastuttaa, ja
sen mukana kaikki kaatuu tavaroiden ja rahan röykkiöihin.
Tarvitaan
armoa, ja tarvitaan luja usko. Köyhältä ei vaadita sen enempää kuin rikkaaltakaan. Tässä on käsillä täydellinen tasa-arvo: jolla paljon on, siltä paljon vaaditaan. Leski antoi aikoinaan viisikymmentä senttiä almukirstuun. Se oli hänelle paljon, kaikki rahat.
Raha menettää tehonsa ihmisen pelastuksessa, vaikka elävässä elämässä sillä on taivaallinen voima,
kuten sanonta kuuluu.
Epäilykset kuuluvat uskoon. Sen tietäminen saa palaamaan takaisin turvaan, joka ei hevin järky. Jeesuksellakin oli epäilyksiä. Hän epäili Jumalan hylänneen hänet juuri saapuvan kuoleman ja tuskan edessä. Se oli Jeesuksen inhimillisen puolen epätoivoinen huuto, joka muistutti meidän tämän päivän ihmisten tuntemaa voimattomuutta hirmuisuuden valtojen ja osattomuuden keskellä, kun toivo on jo mennyt.
Me emme voi selvitä ilman pääsiäistä, ja sen merkityksen tuntemista sekä uskoa siihen.
Väsymyksen, riittämättömyyden ja syyllisyyden vuoksi kaikki tarvitsevat hiljaisen viikon läpi kulkemista. Saamme tuntea uhkan, pilkan, väkivallan, hylkäämisen, pelon ja tuskan, kavaluuden ja täydellisen uupumuksen tien. Lopulta matkamies saa ylösnousemuksen aamun sielua tervehdyttävän autuuden.
Tässä kirkkaudessa on hyvä olla, kun uskoo todeksi sen, että velka on jo maksettu.
On autuas olla kuin kolmantena päivänä vesipaastossa. Kaikki on kepeää ja
puhdasta. Ken haluaa itseään koetella, sille suosittelen tätä hiljentymistä ja
paastoa. Silloin ajatukset kiiruhtavat vain sinne, mikä on todella tärkeää ja
elämälle välttämätöntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti