Retki
vedenjakajan taa, I
Metsänhoitaja
Erkki Timonen kirjoitti otsikon nimisen eräkirjan. Suosittelen kirjaa kaikille
luonnosta pitäville ihmisille, joilla on myös halu lukea hyvää tekstiä.
Vanhemmalla
iällä Timonen joutui niin sanottujen luonnon suojelijoiden hampaisiin. Nämä
niin sanotut cityvihreät syyttivät Timosta valtavista rikoksista suoluontoa
kohtaan.
Timonen
vähintään masentui. Ei hän voinut sille mitään, että kun hän oli nuori
metsänhoitaja, työnantaja määräsi hänet pohjoiseen suunnittelemaan
metsäautotieverkostoja ja soiden ojituksia.
Viimeisenä
työpäivänä Timonen – joka oli silloin Kuopion alueen päämetsänhoitaja – kävi
naulaamassa raksilla vedetyt rukkasensa suuren kuusen kantoon. Vastaisku oli
sekin, symbolisella tasolla.
Läksin
johtamaan töitä metsääni, joka Pyhäjärveen nähden on vedenjakajan takana. Vedet
menevät Rautalammin reittiä pitkin lopulta Kymijokea myöten Suomenlahteen.
Suvikelissä
starttasin auton yhdeksältä. Lunta oli maassa ja lämpötila yhden asteen
tienoilla.
Laukkalan
risteyksen seudussa lumet katosivat. Perillä ei näkynyt yhtään lunta. Lämmintä
oli kuusi astetta. Puolilta päivin sekä mökin digimittari että auton mittari
näyttivät kahdeksaa plusastetta.
Aloitimme
mökin lämmityksen ilmalämpöpumpulla ja sähköpattereilla. Hommiin kuului lastin
purku, veden noutaminen lähteestä sekä raivaussahan terän kiinnitys. Nämä
sujuivat jo rutiinilla. Sahaa koekäytettiin varmuuden maksimoimisen
vaatimuksesta.
Ajettiin
autolla saha ja sen tykötarpeet mukana palstalle. Poika halusi jatkaa
raivausurakkaa, johon kuului kolme, jopa nelimetrisen taimikon harvennus sekä
sen sekaan kasvaneen koivuviidan poisto. Harvennus piti tehdä männyn osalta
vasta nyt, koska alue on hirvien talvilaidunta. Tämän taimikon ensimmäinen
perkaus tehtiin kuusi vuotta istutuksen ja männyn siemenen kylvön jälkeen.
Kääntöpaikalla
oli kaksi miestä kahvilla metsästyksen jälkeen. Kaunismuotoinen jäniskoira oli
vasta kahdeksan kuukauden ikäinen, mutta se oli ajanut puolitoista tuntia
jänistä. Lopulta tuli hukka serkun maatilan alueella. Sain nähdä koiran
liikkeet älypuhelimen ruudulta.
Nyt
koira oli jo kuivattu ja huollettu. Se makaili kuivan filtin päällä häkissään
farmariauton tavaratilassa.
Koira
oli paljastanut miehille parin sadan metrin päässä makaavan vasan haaskan.
Naapuriseurueella oli huono tuuri. Kuula meni kaulasta läpi, mutta ei tappanut
vasaa heti. Sitä ei löytynyt ajoissa. Korpit olivat jo ehtineet nokkia raadon
silmät pois, ja joku toinen peto oli imenyt veret kuulan reiästä. Reiän
ympäriltä kaikki karva oli revitty pois. Keskustelimme tapauksesta.
Toinen
mies oli tutussa asussaan, mutta kaverilla oli laadukas, tyköistuva kalvopuku
tiukasti päällä. Arvelin sitä Swedteamin luksusvaatteeksi metsästykseen ja
ulkoiluun silloin, kun raha ei kaupassa merkitse mitään. Semmoisia ihmisiä
tuntuu olevan nykyisin paljon. Vuoden verotettava tulo voi olla miljoonia, jopa
kymmeniä semmoisia. Jo vain se on tuohen lähtöä silloin, kun firmalla menee
hyvin.
Palasin
mökille.
Sytytin
hellatakkauunin, jotta lämpötila nousisi yli kahdenkymmenen asteen. Vanhan
tavan mukaan autoin vedon syntyä hormissa vanhalla auton sisätilan
lämmittimellä. Kävi niin kuin kirurgi Lindqvistille, joka sekosi saksissa
rapujuhlien aikana. Puhallin oli väärässä asennossa. Se imi kylmää ilmaa
hormista ja puhalsi sen lämpöisenä kohti ulko-ovea. Pian soi palohälytin. Savu
leijasi sakeana takan ympärillä. Pahin oli siis jo tapahtunut ennen kuin
huomasin, mikä oli syy.
Huone
piti tuulettaa. No, sen jälkeen takka alkoi vetää kiitettävästi. Poltin kaksi
pesällistä parin tunnin aikana.
Hain
pojan työmaalta soiton saatuani. Kaksi tankillista kului bensaa, ja kone toimi
remontin jälkeen nyt virheettömästi, sain tietää.
Sisällä
haisi ulkoilmasta tulleen mielestä pökerryttävä savun katku. Myönsin
toheloineeni raskaasti. Puhaltimen asettaminen imemään savua tuvan sisään
tuntui herättävän hilpeyttä. Huomasin, että kylmän totuuden yksityiskohtainen
myöntäminen vapautti. Samalla se auttoi puhdistavalle itseironian polulle.
Alkoi
vaatteiden ja kypärän sekä valjaiden kuivaus kuuman takan yläpuolella. Kengät
rasvattiin kuivatuksen jälkeen illalla Vanhanajan nahkarasvan avulla.
Syötiin
ravitseva ateria. Siitä puuttuivat kasvikset kokonaan. Kurkut ja tomaatit
unohtuivat kotiin, kun vaimo tarttui liian sypäkästi kylmälaukun sisältöön.
On
se ihan mukava syödä väliin paleoliittisen kivikauden ruokaa. Siihen ei
kuulunut tiettävästi kasviksia lainkaan. Vihreät yrittävät syyllistää kansaa
lihan syönnin vuoksi. He ovat unohtaneet, että ihmiselle suositeltu ruokavalio
löytyy Raamatusta selkeänä!
Aamuyöllä
alkoi kova sade ennustuksen mukaan. Nukuttiin lähes yhdeksään asti ilman tunnon
vaivaa.
Valmistin
kunnon aamupalan. Päätettiin siinä samalla lähteä sateen estäessä tärkeimmän
elikkä hellittämättömän työn, ajamaan pääkylälle viemään rasvakynttilä isän ja
äidin haudalle. Samalla ostin kasviksia ja lisää ruokaa mökille kaupasta.
Käytiin
myös isoveljen luona. Hänelle tuli muukin vieras kylään. Puheltiin
mielettömästä sodasta ja sen tuottamasta hintojen noususta. Niin se aina käy,
kun kunnon kahina alkaa.
Ennestään
rikkaat – ne, joilla on myytävää – rikastuvat. He tekevät tiliä sähköllä,
ruokatavaroilla ja kahvilla, kaikella sellaisella, joka on kokenut hinnan
nousun. Vedätys lienee suurin syy kaiken kallistumiseen.
Kahvia
tulee keski- ja etelä- Amerikasta.
Siellä
ei ole sotaa, vaan kahvi kasvaa kaikessa rauhassa.
Banaanit
tulevat USA:n banaanitasavalloista. Raha menee kuin salaa rahan luokse ilman
lisäpanostusta. Onkohan rahalla jonkinlainen magneettinen vetovoima oikeasti
olemassa?
Hautausmaalla
oli siistiä ja kaunista. Vettä tuli koko ajan taivaalta, joten kävelimme kahden
sateenvarjon suojassa. Vasemmalla näkyi ryhdikäs sankarivainajien
leposija-alue.
Joka
paaden eteen oli laitettu valmiiksi lyhty, jonka sisällä oli jo valmiina
kynttilä. Lyhdyt riippuivat telineistä, jotka ovat numero yhdeksää muistuttavat,
mustaksi maalatut taideteokset. Ysin selkä on suunnattu haudasta poispäin.
Vaikuttavaa. Siellä lepää yksi upseeri (isän veli, vänrikki ja metsänhoitaja)
jokunen aliupseeri ja miehistöä. Äidin veli kaatui jatkosodassa kersanttina.
Poistin
vaimon hiljattain viemän kynttilän jäännöksen lyhdystä ja laitoin tilalle neljä päivää
palavan rasvakynttilän. Käytin kaasusytytintä, jonka liekki tulee paineen
alaisena, tohisevana ja tehokkaana. Sitä ei tuuli häiritse.
Taivas
alkoi mökille tultua seestyä ja sade lakkasi. Poika halusi heti metsään
raivaamaan kahden tankillisen verran. Se tekee kaksi tuntia.
Pimeys
tulee nyt marraskuussa jo neljän seutuun ja estää työskentelyn metsässä.
Kypärässä pitäisi olla tehokas valonheitin, jos aikoo päivää jatkaa
keinotekoisesti. Se ei liene järkevää.
Kannoin
mökin saunaan kuusi sangollista vettä saunomista varten. Tein hellatakkauuniin
valmiin puiden ladonnan. Valmistin kiehisiä ja puun sälöjä, joilla yleensä
sytytän klapit. Miehen metsästä palattua pitää heti aloittaa kastuneiden
varusteiden kuivaus.
Nyt
metsä oli hyvin kosteaa, joten raivaussahan valjaatkin olivat aivan märät.
Nykyään näkyy saavan ostaa laadukkaita ja kevyitä sadeasuja, joissa on
varoitusvärit. Myös työasut ovat nykyään aivan toista luokkaa kuin minun
aloittaessa taimikoiden hoidon.
Ensiraivausta
voi harrastaa silmäsuojalasien ja kuulosuojainten kanssa, mutta raskaampi ja
isompi poistettava puusto vaatii kypärän käytön. Niissä on kuulosuojaimet ja
silmikko vakiovarusteina. Monilla on ”luutuutti”, jolloin kuulosuojaimista
huolimatta raivaaja saa tiedon, jos joku soittaa puhelimeen.
Ennen
saunomista söimme rauhassa.
Uunikalaa
oli ja kasviksia, leipää, juustoa, maitoa ja vichyä.
Ostin
kokeeksi kahvilusikoita, veitsiä, haarukoita ja soppalusikoita, jotka ovat
valmistettu puusta. Ne ovat siis peräisin uusiutuvasta luonnon varasta eikä
maaöljystä, kuten muoviset vehkeet.
Syöntivälineet
ovat tarjolla kaupassa pakkauksissa, jotka ovat sitkeää, ruskeaa paperia. Ne
kestävät sata astetta kuumaa vettä ja ovat mahdollista pestä tiskikoneella. Ei
huono yritys päästä eroon fossiilisista polttoaineista.
Järvellä
eleli yhä kolmisenkymmentä kaunista sinisorsaa. Niitä ruokkii järven toisessa
päässä mies säännöllisesti. Meiltä vilja jo loppui. Olen kuullut viranomaisten
aikeista kieltää vesilintujen ruokkiminen jo ensi vuonna. En ymmärrä tätä.
Karhuja ja susia sekä ahmoja ruokitaan ja niitä kuvataan piilokojuista.
Pikkulintuja ruokitaan talipötköillä ja palloilla sekä auringonkukan
siemenillä. Mitä paremmassa kunnossa emolinnut ovat keväällä, sen varmemmin
syntyy poikasia. Niin sanovat biologit.
Ei
kukaan kunnon metsästäjä ruoki sorsia ja ammu niitä ruokintapaikalta. Eihän se
ole metsästystä.
Ruokinnan
tarkoitus on auttaa vesilintuja jäämään pesimään rauhallisille järville,
kosteikoille ja jokisuiden luhtiin.
Lintukato
on tosiasia. Uskon, että juuri kosteikkojen valmistus ja lisäruokinta ovat
pitäneet tavit ja sinisorsat edelleen hyvin yleisinä. Niiden määrä on pysynyt
tasaisesti samana.
Arvelen,
että jos saadaan vielä ennallistettua suot, joihin viiden, jopa kuudenkymmenen
vuoden kuluessa metsitys ei ole onnistunut, palautuu soiden linnusto eli
kahlaajat, haapanat ja kurjet, suohaukat ja pöllöt, muuttohaukat ja soiden
laiteilla pesivät metsäkanalinnut entiseen loistoonsa.
Nettiuutisissa poliisi varoitti kansalaisia huijaussoitoista. Naisia on huijattu raskaasti Auervaaran konstilla, mutta etänä. Aprikoin, mitä sanoisin puhelun aikana huijarille. Päädyin matkimaan naisten hurmuria Eino Leinoa. Sanon, etten lainkaan säilytä tileillä rahojani, joita ei olekaan! Vastahyökkäys sopivaan aikaan on tehokas puolustuksessa.
Perusteellisen
saunomiseen päättyy tämä ensimmäinen osa Retkestä vedenjakajan taa.