Tiehommaa ja sotaa

 

Olen ajanut mökille ja mökiltä takaisin lyhyessä ajassa jo kaksi kertaa. Säviältä Pyhäsalmelle johtavaa tietä peruskorjataan ja se taidetaan päällystääkin elokuun loppuun mennessä. Työ kohdistuu tien alkuosaan, joka on ollut jo kauan asfaltoitu.

 Ojaluiskat silitetään ja niiden kaikki kasvisto poistetaan. Kahdessa kaivurissa on erilaiset kauhat: ojakauha toinen ja täysin sileäpohjainen kauha, joka viimeistelee jäljen lopullisesti.

Järeä traktori saa vankkaan peräkärryynsä paljon lastia päivän mittaan.

Tiellä on runsaasti patteja, joiden paikat olen tuntenut jo kauan. Nämä poistetaan väkivalloin. Sisään lyödään soraa, jonka yksi työukko tiivistää järeällä tärykoneella. Kojeen varsi värisee niin kovasti, että ukko saa kokovartalotäristyksen hoidoksi itselleen. Suurimmat patit, jotka on jo poistettu ovat parin neliön laajuisia. Niihin laitetaan mustat pikapaikat, jotta liikenne ei kärsi liiaksi päivän aikana.

 

Tiehen on vaalean punaisella sekä heleän vihreällä värillä tehty kummallisia merkintöjä. Hitaasti ajaessani olen tunnistanut niistä muutamia. On viiva tien poikkisuuntaan, parikymmensenttinen. Siitä lähtee ajosuuntaan -joskus vastaankin – nuoli. On myös ojaan päin osoittavia nuolia, joissa on vieressä useimmiten kahdeksikkonumero. Pari kertaa on ysi ja kerran kymppi. On myös tien suuntainen viiva tien reunassa – noin kolmekymmentä senttiä pitkä – ja sen keskellä X kuin kreikkalainen Kristos-sanan lyhennys.

Punaisella ympyrällä on merkitty kaikki patit. On nuolimerkkikin, jonka kainaloissa eli aivan vierellä on kaksi soikiota. Nuolen suunta on ojaan päin.

 

Muutamia monimutkaisia merkkejä löytyy tiestä useita. Siinä näyttää olevan M- kirjain osana. Merkkiin sisältyy niin paljon yksityiskohtia, että niitä ei kerkeä erottaa, kun ajaa viittä kymppiä.

Tien laakeissa pahkoissa on kysymysmerkkejä muistuttavia piirroksia. Yksi kuvio on hyvin harvinainen. Se muistuttaa kaunokirjoitus- E- kirjainta. Se on piirretty kuin taivaalla olisi leijaileva lokki!

 

Noista merkeistä voisi tehdä salakirjoituksen ja lähettää sen Moskovaan. Salakieliasiantuntijat kyllä saavat viestin aukeamaan.

 

Viestissä voisi lukea: Sota sujuu huonosti eikä ole enää kysymys operaatiosta ja denatsifikaatiosta. Kallista sotamateriaalia kuluu ylettömästi.

Ottakaa ihmeessä käyttöön jo Talvisodassa hyväksi havaittu massahyökkäystaktiikka. Aseistetut sotilaat juoksevat kohti etulinjaa kyynärtuntumalla ja ampuvat hillitöntä tulta. Sadan metrin päässä tulee toinen ja sitten kolmas aalto. Aina muutama saattaa päästä vihollisen juoksuhautaan.

Alkaa taisteluhaudan vyörytys. Se on se voiton avain. Tällä taktiikalla ja kovalla tykistötulella valkosuomalaiset ja suojeluskuntalaiset lyötiin.

Votkaa pitää antaa ennen hyökkäystä reilu kulaus jokaiselle. Massoittain kaatuu sotamiehiä, mutta niitä riittää laajassa maassa.

 

Joka vastustaa upseereita on pantava kurikomppaniaan. Se hyökkää bunkkereita ja vihollisen konetuliaseita päin. Joka palaa lähtöasemaa kohti, joutuu omien miesten konekiväärin tulitukseen. Näin rangaistus tulee kuitatuksi.

Mitähän Moskova mahtaisi hyvään neuvoon vastata?