Merkkipaaluja uskonnossa

 

Jeesus kuoli ristillä huhtikuussa vuonna 33.

Seurakunta järjestäytyi ja aloitti menestyksellisen työn, jossa jopa 3000 kastettiin kerralla. Jo alkuaikoina kastettiin kokonaisia perheitä, joka merkitsee sitä, että alusta asti apostolit kastoivat lapsia.

Ratkaisu oli järkevä, koska elämä oli niin epävarmaa siihen aikaan. Lapsia kuoli hyvin runsaasti, ja kastamatta he olisivat menneet hautaan pakanoina. Kymmenestä lapsesta saattoi jäädä henkiin vain pari, kun tautiepidemia jylläsi. Henkiin pelastuneista toinen saattoi olla lastentautien invalidisoimana.

Alkoi myös kiivas vaino, jota johtivat Mooseksen uskoiset juutalaiset. Paavali tuli vainoissa esiin.

Paavalin kääntymys tapahtui Damaskon tiellä vuonna 37, ehkä 25. tammikuuta.

 Herodes Agrippa I, Herodesten suvun parhaiden perinteiden mukaan oli julma ja teloitutti Jerusalemin seurakunnan johtajan Jaakobin, joka oli Sebeteuksen poika.

Veli Johannes vältti korkeaan ikään saakka väkivaltaisen kuoleman. Arvellaan, että keisari Domitianus määräsi Johanneksen kuolemaan 90- luvun puolivälissä.

 Jaakob mestattiin vuonna 44. Herodekseen iskivät madot ja hän kuoli samana vuonna 54- vuotiaana. Arvellaan, että hänellä oli sokeritauti, joka aiheutti jalkoihin haavaumat, joihin toukat ja madot iskivät.

Ennen kuin luottamus Paavaliin rakentui, kului runsaasti aikaa. Vuosina 47- 48 hän oli Kyproksella ensimmäisellä lähetysmatkalla Barnabaan kanssa.

Vuonna 49 mellakoinnin vuoksi  keisari Claudius karkotti juutalaiset Roomasta.

Samana vuonna pidettiin Jerusalemin kokous, jossa keskusteltiin tärkeistä asioista apostolien ja seurakunnan johdon kanssa. Joidenkin lähteiden mukaan tämä kokous oli vuonna 48. Paavalille apulaisineen annettiin tehtäväksi pakanoiden käännytystyö, koska hän oli kreikan kielen taitoinen ja hyvin ahkera töissään.Seurakuntaa johti nyt Jeesuksen veli, Jaakob. Hän kannatti tiukkaa juutalaista ruokavaliota ja ympärileikkausta.

Paavali painotti sitä, että tiukka ruokavalio ja ympärileikkaus estää pakanoita kääntymästä. Paavalin kanta voitti: saa syödä sikaa, eikä tarvitse noudattaa juutalaisia pöytätapoja.  Ympärileikkaus on vieras toimi pakanakansoille. Sillä ei ole merkitystä kristinuskossa. Epäjumalille uhrattua lihaa ja verta piti karttaa, mutta siis verilettuja sai kotona kaikin mokomin tehdä.

 Vuonna viisikymmentä oli mellakka Jerusalemissa. Siinä oli kapinan sävyä, joten Claudius määräsi 20 000 – 30 000 ihmistä kuolemaan.

Paavali kävi Jerusalemissa viimeisen kerran vuonna 57 ja siellä hänet lopulta vangittiin ja vietiin Kesareaan. Matka Roomaan alkoi ehkä vuonna 60.

Keisari Claudius muuttui yhä epäluuloisemmaksi, kun vaimo syyllistyi aviopetokseen. Kun uusikin vaimo koki, että pää on jo löyhästi enää kiinni, hän valmisti kavalakärpässienestä paistoksen, joka tappoi Claudiuksen vuonna 54. Claudius oli suuri sienten ystävä eikä voinut aavistaa, että kuolema oli jo rinnalla.

Uuden keisarin, Neron, vainoissa Paavali Rooman kansalaisena mestattiin miekalla, mutta Pietari naulittiin ristiin, koska hän ei ollut kansalainen.

Apostoli Andreas vahvisti uskontoa Armeniassa ja vähän itäänkin päin sekä saarnasi sitä slaavien keskuuteen. Siksi Andreas on tärkeä venäläisille. Hänet naulittiin roomalaisten toimesta X- kirjaimen muotoiseen ristiin marraskuun lopussa (30/11). Teologit katsovat, että kaikki apostolit surmattiin, kuten Jeesuksen sanat voidaan tulkita.

 Kapinan takia Vespasianus piiritti Jerusalemin vuonna 70. Kun tämä sotapäällikkö sai nimityksen keisariksi, hän jätti poikansa Tituksen saattamaan sodan loppuun. Jerusalemissa surmattiin paljon ihmisiä valtauksen yhteydessä.

Koko kaupunki hävitettiin maan tasalle niin, että vain pätkä muuria on nähtävissä, ns. itkumuuri. Juutalaiset ajettiin kaikkeen maailmaan. Roomalaiset ottivat kaikki temppelin pyhät esineet – samat, jotka Baabelin valtauksessa persialaiset palauttivat takaisin – ja ne sulatettiin luultavasti kulta- ja hopearahoiksi. Muut aarteet ”pakanauskonnon” tunnuksina poltettiin tuhkaksi. Koko maailma sai kuulla, että kuolema ja hävitys on tuomio niille, jotka uhmaavat Rooman mahtia.

 Tuho oli merkittävä. Emme tiedä, kuinka paljon Paavali kirjoitti kirjeitä kaikkiaan, koska uskovaisten kirjalliset lähteetkin pyrittiin tuhoamaan. Johtajat surmattiin, jolloin ulkoa oppiminen ja muistitiedon eteenpäin siirtyminen vaikeutui paljon.

Piispa Papias kirjoitti Jeesuksen puheiden selitykset ylös (100 – 125).

Apostolinen Uskontunnustus syntyi noin vuonna 250, jolloin oli menossa keisari Deciuksen vaino. Se loppui vasta, kun keisari sai surmansa taistelussa gootteja vastaan..

Jo ennen tätä oli suuri vaino Marcus Aureliuksen aikana (160 – 180).

Kristityt ristiinnaulittiin ja heidät sekä amfiteatterissa petojen tappamana kuolleet marttyyrit poltettiin, koska keisari katsoi, että silloin ylösnousemus olisi mahdoton, kun tuhka leviää tuuleen tai veteen. Stoalaisen koulutuksen saanut keisari oli yhtä hymytön kuin Neuvostoliiton johtajat, joille ihmishenki ei mitään merkinnyt. Kirjakääröt, ristit ja kaikki kristittyjen materiaali joutuivat tulen ruuaksi.

Tuolloin Rooman alueella riehui ns. Aureliuksen rutto, jonka arvellaan olleen joko pilkkukuume-epidemia tai isorokko, jopa oikea rutto. Se vei hautaan vähintään viisi miljoonaa ihmistä, myös keisarin itsensä.

Keisari Valerianus käski teloittaa kaikki piispat, seurakuntien vanhimmat ja diakonit.

Kaikkein kovimpana pidetään keisari Diocletianuksen vainoja. Keisari piti valtaa kauan, 284 – 305, jolloin erosi omasta halustaan. Diocletianus kehitti virkatien käsitteen, joka elää ja voi hyvin yhä.

Kaupunkien porttien yhteyteen pystytettiin keisarin tunnukset ja Rooman kotkastandaarit. Se joka ei niitä kumartanut ja ylimmäksi tunnustanut, oli jo keisarin Trajanuksen määräyksen mukaan kuoleman oma.

 Diocletianus johti kauheita kuulusteluja, joissa paljastuivat seurakuntien kaikki salaisuudet, henkilöstö, kirjakääröjen säilytyspaikat ja kokoontumispaikat. Kaikki kiinni jääneet surmattiin ja materiaali poltettiin. Savuna ilmaan meni runsaasti perimätietoa, jota oli merkitty muistiin jo lähes 300 vuotta.

Jeesuksen olemuksesta jäivät säilöön vain tieto taivaansinisistä silmistä ja kastanjanruskeista, aaltoilevista hiuksista, jotka laskeutuivat olkapäille asti. Myös Torinon käärinliina säilyi tulelta, mikä on ihme.

Koska pitkän ajan kuluessa oli alkanut ilmaantua eri suuntauksia kristinuskossa, kutsuttiin koolle suuri kokous Nikeaan, nykyisen Turkin alueelle vuonna 325. Siellä olivat koolla aikansa etevimmät teologit, kielimiehet ja kirjoitusten ja perinteen tuntijat.

Uusplatonilaisuus katsottiin harhaopiksi.

Prebyteeri Areios katsoi, että Jeesus on alempiarvoinen kuin Jumala eikä ole samaa olemusta kuin Taivaan Isä. Tämä tuomittiin vääräksi opiksi.

Laadittiin kristinopin ensimmäinen tärkeä asiakirja, Nikean Uskontunnustus. Siinä esitetään kolminaisuusoppi: Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat samaa olemusta. Jeesus on samanarvoinen Taivaan Isän kanssa, ei alempi.

 Osa läsnäolleista arveli, että kastaa voi vasta täysi-ikäisenä. Tämä hylättiin, koska kuolema vei niin paljon tuonelaan lapsia ja nuoria ihmisiä. Pitää kastaa Jeesuksen nimeen mahdollisimman pian, ettei syntynyt mene pakanana kadotukseen.

Kaste Jeesuksen nimeen voidaan antaa vain kerran. 

Jo aiemmin, noin vuonna 50, Paavali oli katsonut, että Johanneksen parannuskaste pois synneistä ei riitä, vaan on annettava kaste Kristuksen omaksi ja nimeen.

Kasteessa syntynyt liitto voidaan vahvistaa sitten, kun ihminen on saanut opetusta ja ehtoollisen, mutta kastaa ei saa enää uudelleen. Se olisi kuolemaksi, Pyhän Hengen pilkkaa.

Lopullisesti Areioksen kanta hylättiin Konstantinopolin kokouksessa vuonna 381.

Kuuluisin Nikean päätösten puolustaja oli kirkkoisä Athanasios Aleksandrialainen. Kummallinen yhteensattuma on se, että slaavien kielessä Athanasioksen nimen lausuminen kuulosti Ruotsin herrain korvissa sellaiselta – rauhanneuvotteluissa – että kirjoitettiin sukunimi Ovaska! Se on Kannakselaislähtöisen suvun nimi.

 Vuoden 381 jälkeen oppiin ei ole tullut ratkaisevia muutoksia. Evankeliumien, Paavalin kirjeiden, kirkolliskokousten päätösten ja kaikkien noiden selitykset tunnustuskirjoissa määrittävät kristinuskon.

Paavin vallan kasvaessa, tuon viran haltijat tekivät päätöksiä, jotka johtivat sotiin, kuolemaan ja vääriin ratkaisuihin, joita on kaikessa hiljaisuudessa myöhemmin peruttu, kuten oppi Paavin erehtymättömyydestä. 

Ilmentymiä olivat mm.  aneiden myynti ja pyhäinjäännösten palvonta. Keskiajalla sanotaan olleen niin paljon Kristuksen ristin kappaleita kirkon aarteina, että ne koottuna olisi syntynyt puun runkoja kokonaisen metsikön verran.

Semmoiseen se johtaa, kun ei tunne kirjoituksia ja Jumalan voimaa.