Autohuolia

 

Autoa sanotaan pyhäksi lehmäksi. Syytä siihen en tiedä. Kapine on kuitenkin tarpeellinen. Ihmiset ja tavara liikkuvat sinne, minne pitääkin.

Saksalainen Otto keksi 1800- luvulla polttomoottorin ja Dunlop ilmarenkaat. Kolisevien kiesien aika lähestyi loppuaan. Daimler ja Benz – nimiset herrat saivat idean nostaa Otton moottori hevoskieseihin. Piti järjestää vain veto yhteen pyöräpariin. Se oli helppoa, kun polkupyörän kettingit ja erilaiset hihnat osattiin valmistaa. Etupyörien ohjaaminen onnistui erilaisten kartio- ja hammasrattaiden avulla. Näin syntyi yhä kuuluisa MB- auto.

 Marraskuun kahdeskymmenes kolmas päivä ajoin autoni huoltoon, koska halusin vanhempana herrana lisää valoa ajoradalle. Musta tie imee valon vähiin ja tämmöinen ikäiseni vanhusparka ei muutenkaan näe tarkasti hämärässä. Asennettiin pitkät lisävalot. Valkeus oli tullut, huomasin kotimatkalla.

Huomasin muutakin: tullessa ajoin vakionopeussäätimen avulla, mutta kotiin ajaessa laite ei enää toiminut.

Vuosi 2019 loppuun ja koko vuosi 2020 tutkittiin eri puolella armasta kotomaata vikaa, mutta asia ei ratkennut. Se vain oli niin vaikea. Semmoista sattuu maailmassa eikä se ole kenenkään syy.

Joskus sattuu kaksi tapahtumaa yhtä aikaa, eikä niillä ole välttämättä mitään tekemistä toistensa kanssa.

 Luin Helsingin sanomien kuukausiliitteestä aiemmin, että keski-ikäinen nainen oli käynyt 29 kertaa lääkäreiden vastaanotoilla useassa eri paikassa. Hän valitti sitä, että muutamien vuosien aikana kengän numero oli suurentunut kolmella ja hansikkaiden numero kahdella. Piirteet olivat muuttuneet karkeammiksi, nenä isommaksi ja poskipäät korkeiksi. Ei voitu enää puhua kauniin naisen olemuksesta. Se on naisille raskas asia, lieneekö mitään kovempaa koettelemusta.

Kolmaskymmenes lääkäri oli lähettänyt naisen Turun Yliopistosairaalaan. Siellä löytyi heti magneettikuvauksessa suuri kasvain pään keskiviivassa. Se oli kasvanut siitä molemmille sivuille päin. Artikkelissa oli magneettikuva nähtävänä.

Kasvain tuotti kasvuhormonia. Siitä johtuivat kaikki oireet.

 Turussa suuri, mutta hyvänlaatuinen kasvain poistettiin onnistuneesti. Oikean silmän näkö jäi pysyvästi heikommaksi, koska kasvain oli liian kauan painanut näköhermoa.

Taudin nimi on akromegalia ja sen ainoa syy on aivolisäkkeen kasvaimen erittämä liiallinen kasvuhormonin määrä.

Ihmettelin, miksi kollegat eivät olleet ajatelleet tätä lainkaan.

Potilas kertoi toimittajalle, että häntä ei otettu todesta eikä kuunneltu. Karkeapiirteinen nainen vastaanotolla ei tuntunut ketään kiinnostavan.

Voisiko olla niin, että ruma nainen on kuin paariat eli dalitit (kastittomat) Intiassa. Heidän kohtalonsa on muille intialaisille samantekevä.

 

Kuulin puheita, että mene Marjoniemelle Haapajärvelle. Olin jo luopunut toivosta ja alistunut siihen, että autoni vakionopeuden säädin ei koskaan enää toimi.

Auto meni katsastuksesta läpi kepeästi, mikä tuotti minulle iloa. Onneksi nopeudensäätimen toiminnasta mitään ei kysytty.

 Lopulta soitin Haapajärvelle autosähköliikkeeseen. Sinne sain kutsun esitutkimukseen.

 Auto tutkittiin tietokoneen kanssa. Todettiin, että käskyt eivät painonapeista mene perille ohjausyksikköön. Iso mies, mustat silmät ja musta tukka. Hän puhui vakuuttavasti tosiasioista, ja juuri siitä minä tykkään.

 Sovittiin uusi aika korjaamolle. Suositeltiin auton ajamista jo edellisenä iltana paikalle. Sehän on järkevää. Vaimo tulisi omalla, vanhalla autollaan perässä.

 Astuin kotimatkalla vaimon auton ohjaimiin, koska en iljennyt istua vieressä. Nuoruuteni aikana katsottiin, että jos mies istuu apukuskin paikalla ja nainen ajaa, asiat ovat mutkistuneet: mies on joko humalassa tai menettänyt viinan ylettömän käytön vuoksi ajokorttinsa. Muita syitä ei mainittu lainkaan. No, olen aikani lapsi.

Ilosanoma ilmoitettiin minulle aamulla keskiviikkona. Olin otettu ja kiitollinen Marjoniemelle. Syy oli löytynyt ja seurausten kimpussa tehtiin vielä töitä.

Pistin kyllä jo auton vientireissulla rukouksen Taivaan Taatolle, että hän kirkastaisi Marjoniemen mustat silmät näkemään selkeästi ja pään sisällä olevan elimen ohjaamaan hänen taitavat kätensä ahtaisiin paikkoihin auton moottoritilassa. Siellä on uupelo vapaasta tilasta.

Niin oli käynyt, että rukous oli kuultu: ainakin kaksi johtoa oli poikki siinä mistä johdot menevät moottoritilasta peltiseinämän läpi ohjaamoon. Tämmöinen oli uskomatonta. Lisäksi yksi ratin akselin viiksikarva oli menettänyt taitonsa johtaa sähköimpulssia eteenpäin.

Piti uusata ja asentaa uusia johtoja katkenneiden tilalle. Minulle sanottiin, että kaikenlaista piti purkaa ammattityön tieltä pois väliaikaisesti. Maksettavan materiaalin hinta oli hyväksyttävä semmoisenaan. Pyhä lehmä se vain lypsää rahoja. Sen se osaa ja se on osittain sen tehtävä.

Kun vika oli korjattu ja uusi näppäimistö lisukkeineen asennettu, itse Marjoniemi soitti minulle, että saan hakea auton. Jouduin hyvän mielen nirvanaan ja ajoin vaimon autolla kevyesti ja miellyttävästi Haapajärvelle.

Huomasin, että vuoden 2005 diesel- farmari, merkiltään Toyota, on paljon parempi ajaa kuin oma heikkotehoinen autoni, ja sen jousitus pelaa pehmeästi. Mutta, minun kotteroni, sen maavara on suuri. Sillä pääsee metsäautoteillä, jotka ovat vaarallisia matalapohjaiselle vaimon autolle. Ennen kaikkea, vaimolla ei ole vakionopeudensäädintä.

Jotenkin tuntuu, että miesten vehkeiden pitää olla eteviä. Naiset pärjäävät yksinkertaisemmilla. Tämä on minun auttamaton asenteeni, josta minut saa tuomita elitistinä.

Kysyin korjaamon johtajalta ennen lähtöä, missä myydään navigaattoreita autoon. Vaimon ikivanha Magellan herkesi toimimasta. Kaikella tuntuu olevan loppunsa, jota kukaan ei pysty kiertämään.

Minut neuvottiin vanhaan Jompen koneeseen.

Siellä pyysin saada ostaa Garminin, koska itsellä ja monella muulla on semmoinen.

Minua koje ei ole harhaan vienyt yhtään kertaa. Halusin ostaa iloissani korjauksen onnistumisesta vaimolle lahjaksi jotakin hyvää. Hän kuskasi mukisematta minua, kun olin itse heikommassa asemassa.

Pyysin navigaattoriin läskipidikkeen. Termini näytti huvittavan myyjätärtä. Sehän on kitkapidike, jonka pinta ei luista, vaan auton tärinästä huolimatta navigaattori seisoo kuin pukki. Palvelu oli tässäkin liikkeessä erinomaista. Laite tykötarpeineen luvattiin lähettää postitse minulle.

Kaksi naista palveli asiakkaita tuossa kodinkoneliikkeessä. Se kiinnosti minua. Kysyinkin, onko tämä naisten johtama bisnes. Pettymys mielessäni oli melkoinen, kun myyjä ilmoitti, että johtaja on sittenkin mies. Hän ei ole tässä myyntitiskillä nyt, vaan johtaa, kaupat tehnyt nainen sanoi.

Kotiin ajaessa kokeilin säädintä monta kertaa. Se pelasi. 

Päivän ostokset heilauttivat tilini saldoa katastrofaalisesti.

Ajattelin, että minä voisin olla rikas mies, jos olisin pysynyt poikamiehenä. Vaimo ja muut naiset lypsävät minua jatkuvasti, mutta saan kyllä ihanaa vastiketta rahoille. Pitäähän sitä elääkin. Liiallinen raha tuo vain huolia. Ihmisiä ei voi korvata rahalla.

Työskentelin kauan työpaikalla, jossa olin ainoa mies talonmiehen lisäksi. Minua ei häirinnyt tilanne mitenkään. Voin sanoa, että naisten kanssa pärjäsin hyvin koko työuran ajan.

En imarrellut heitä enkä pitänyt vallan alla, koska semmoinen ei kuulu tapoihini, vaan kunnioitin työtovereita.

Kuolemantaudit ja muut vaikeat jutut sekä epäoikeudenmukaisuus yhteiskunnassa tekivät minut varmaankin vakavan näköiseksi ja arkisen harmaan oloiseksi työpaikalla. Sille en mitään voinut, sillä ei minunkaan sydämeni ole kiveä, joka on vaan aloillaan eikä mitään piittaa.

Kokemaani Marjoniemen autosähköliikkeen etevää toimintaa kiitän. Sen ja saamani hyvän palvelun kunniaksi katsoin ja kuuntelin mökillä Ian Boyterin Youtubella klaneetilla soittaman ikivihreän Mustat silmät (Dark Eyes).

Koko päivän ajan asiat järjestyivät ja sujuivat kuin virran juoksu. Koko  päivän ajan tunsin  eläväni hyvää elämää. La Dolce Vita. On ollut kaikki tuo suloista niin. La Dolce Vita, ei aihetta kyyneliin.