Kiekonheitin

Ammunnan harjoittelu on tärkeää. Riistalla ei saa harjoitella, muuten aiheutuu turhaa kärsimystä elikoille. Ennen vanhaan ei ollut syrjäseuduilla ampumaratoja, siksi harjoitus piti toimittaa kotioloissa.

Suorastaan taivaat aukenivat, kun ikivanha mummo osti minulle ilmakiväärin. Viisisataa kappaletta ilmakiväärin panoksia, se oli useasti toistuva merkintä ostoslistassa. Tähtäinten näytön ja kuulan osuman paikan välinen yhteys selvisi pian. Harpilla piirrettiin pahviin runsaasti maalitauluja.

Vieraiden kanssa ammuttiin kilpaakin. Aitan seinässä on vieläkin näkyvissä suuria kuoppia. Puuaineen ovat tuhannet kuulat vieneet mennessään. Kun paikallaan olevan maalin reijitys alkoi olla hanskassa, heräsi kiinnostus liikkuvan maalin ammuntaan. Pihamaata pitkin heitettiin erikokoisia puukiekkoja.  Vähitellen aseen kuljetus ja ennakon oton tarve avautui. Osumia alkoi tulla.

Piirrettiin myös teeren kuva pahvista, johon tehtiin 3 reikää. Nokan reiässä oli vetonaru, kahden muun läpi kulki vaakasuorassa tiukalle pingotettu ohut siima, jota pitkin linnun kuva liikkui. Avustaja veti narusta, jolloin saatiin aikaan liikkuva maali. Taidon kasvaessa kuvaan laitettiin pidike, jossa oli taulu. Näin järjestyi mahdollisuus kilpailla.

Myös maalipurkin kantta frisbeen tapaan heittämällä onnistui harjoittelu poispäin ja vastaan lentävään lintuun. Kerran kuula otti pellistä kimmokkeen, ja tuli heittäjän otsikkoon. Suojavälineeksi keksittiin silloin pitkälippainen farmarin hellehattu! Toinen varokeino oli se, että heittäjä, saatuaan peltikiekon lentoon, painui heti kontalleen.

Kun ilma-aseen käsittely kehittyi riittävän varmaksi, annettiin ampua jo tuliaseella.

Venäläisvalmisteinen lippaaton pienari oli tarkka peli. Sillä keikahti moni rastas ja närhi. Oikeaan metsästykseen päästettiin vasta, kun juuri voimaan tullut pakollinen metsästäjätutkinto oli läpäisty. 

Koe oli 25 kilometrin päässä Shellin baarissa, minne ajoin pyörällä. Tutkinnon ajaksi baarin omistaja pani pilsnerin juojat ja Hokmannin tippojen naukkailijat ulos tuulettumaan. Koe meni läpi kovan motivaation siivittämänä.

Nykypäivinä on jo eri hyvät puitteet nuorilla aloittaa harjoittelu. Ampumaratoja on joka pitäjässä, joissakin useita. Pojan tultua sopivaan ikään ostin muovisen savikiekkojen käsiheittimen. Olkapää ei kestänyt aivan toisen heittimen eläkkeelle pääsyyn asti. Lisäksi minua alkoi häiritä se, että nuori pyssymies on koko ammunnan ajan vasemman olkapään takana. Heitin milloin vasemmalle, milloin oikealle kaartavia kiekkoja. Viimeksi mainituissa haulit tuntuivat välillä menevän kiusallisen läheltä.

Terveydenhoitajan tarkastuksessa tuli lisäksi esille, että vasemman korvan kuulo alkaa lähestyä eräiltä osin jo kuulolaitetasoa.

Pitihän se kunnollinen heitin lopulta ostaa. Se on valmistettu Amerikassa. Vehkeessä on monenlaista tekstiä jenkkityyliin. Tärkein on kaiverrettu heittimen varteen: ” Stand clear”. Tulkitsimme sen kouluenglannilla: ” seiso elikkä pysy selvänä!” Koneessa on siis kielto ottaa viinaa. Ei hassumpi kielto, tuliaseiden kanssa pelatessa pitää aivojen toimia kirkkaasti.

Toinen teksti sai ajattelemaan, että amerikkalaiset työläiset tehtaassa ovat huumorimiehiä: ”Helpful hints”. Niin siinä seisoo painettuna. Suora suomennus meinaa: ” avuliaita hinttejä!” Pitihän se sanakirjasta tarkistaa, että sanoilla on joskus sentään järkevä merkitys! Teksti tarkoittaa, että pikkupräntillä on painettu hyödyllisiä vihjeitä otsikon alle. Ohjeiden mukaan pulttasin kiekonheittimen vanhaan auton vararenkaaseen, jossa se istuu topakasti kiinni.

Kiekko toisensa jälkeen on lähtenyt matkaan. Useisiin on tullut osuma.