Inspektion övfer en krigsåldring (Sotavanhuksen tarkastus)

 

Kotisairaanhoitokierroksella minut viedään 88 – vuotiaan yksin asuvan miehen luokse. On otettu kokeita, kysytään tulkintaa. Keuhkoröntgen, sydänfilmi, senkka, hemoglobiini ja virtsakoe ovat valmiina. Siinäpä vanha harvapiikkinen harava, johon selkeät taudit tarttuvat.

Eteisessä saan lujan kädenpuristuksen, olenhan tuntenut tutkittavan kolmekymmentä vuotta.

Hänen katseensa on yhä terävä ja ääni voimakas, selkeä.

Havaitsen porstuan oven pielessä paksuvartisen puutarhaharan. Vesipatterin päällä on kirvesmiehen vasara.

Sairaanhoitaja valittaa sitä, kun potilas ei syö kaikkia yliopistosairaalan määräämiä ylen tärkeitä lääkkeitä. Se huolestuttaa kovin nuorta hoitajaa.

No, kokeissa ei ole ihmeenpää.

Käydäänpä lääkityksen kimppuun. Verenohennuslääke. Vanhus sanoo ottavansa sen minuutilleen. Varmaankin totta, sillä verenohennusarvo on pysytellyt kymmenen vuotta vakaana.

Beetasalpaaja. Ei ota ollenkaan. Nenä tullut siitä niin kipeäksi, ettei voinut niistää pois räkää. Vaiva parani, kun lääke meni alas vessan pöntöstä.

Kaksi nesteenpoistolääkettä. Ei syö, koska pissattivat kovasti, ja entistä Mannerheimin armeijan sotilasta ei kuseteta!

Lääkkeet menivät viemäriverkostoon. Nitrolaastari: panee itse joka ilta rintaan, sydämen seutuville. Laastari suojaa kriittiset aamuyön tunnit, jolloin äkkilähtö sydänkohtaukseen on yleisintä. Oikein toimittu!

Digoxiini. Ottaa joka aamu kotipalvelun tytön valvovan silmän alla. Kokeillut jättää pois, mutta syke noussut aivan mahdottomaksi.

Unilääke. Väittää, että tekee pöhlöksi. Valvotahan jos valvottaa, uni kyllä tulee seuraavana yönä. Esimerkillistä ajattelua.

Rauhoittavat lääkkeet tekevät pitkän päälle aivoille hallaa.

Kysyn viinan käytöstä. Yksi pikarillinen menee puolen vuoden välein. Neljäs kesäkuuta ja kuudes joulukuuta on ollut tapana nauttia seisten pikarillinen viinaa. Syy on selvä: isänmaan asia.

Tarkastan jalat. Niissä ei ole pöhötystä. Keuhkoista ei kuulu rahinoita nestelastin merkkinä. Verenpaine on hyvä. Jaloissa on arpia ohitusleikkausten jäljiltä.

Vuosi sitten leikkasivat veritulpan  säärestä. Jälkitautina hyökkäsi keuhkokuume kaksi kertaa kuukauden välein.

Jalan operoinnin yhteydessä pääsi basilleja vereen. Verenmyrkytys vei kuoleman porteille asti, mutta saivat vielä elävien kirjoihin teho – osastolla.

Valittamisen aihetta ei ole nyt. Puoli vuotta sairaaloissa nosti kodin arvon korkealle.

Olkapääni takaa kuuluu hiljaista veden kiehumista. Veteraani kertoo kattilassa kypsyvän kahden kilon pompsi sianlihaa suolavedessä. Puolentoista tunnin päästä kiehunnan alkamisesta kattilaan pannaan puukolla pilkotut perunat ja samalla aseella silputtu sipulin puolikas. Se vaan tuntuu olevan tuo liha kovin heikkolaatuista.

Ennen potsi painoi 120 kiloa, ja lihan päällä oli läskiä. Nyt lahtaavat sian jo keskenkasvuisena. Ei ole ”lihapottu” niin kuin ennen!

Kysyn eteisessä olevien tavaroiden perään. 

Kaikkeen pitää varautua, kuulemma. Jos yritetään väkisin sisälle: hara poikittain oven eteen ja vasaralla kova isku otsaan. Siitä kellistyy isokin korsto. Senhän näki jo rintamalla.

Roistot löivät kaksikymmentä vuotta sitten tajuttomaksi pankista ja apteekista iltahämärässä palatessa. Veivät rahat ja lääkkeet. Oikea korva meni kallon murruttua täysin kuuroksi.

Toinen pyysi tupakkaa ja toinen koijari hiipi selän taakse ja iski. 

Onneksi poliisi sai tekijät käpälälautaan. Tuomari tuomitsi rahat ja lääkkeiden arvon takaisin maksettavaksi.

Muutoin oikeus silitti – kuten niin usein nykyäänkin – hellästi rikollisten päätä: pysyvästä kuuloviasta ei mitään korvattu.

Toisaalta: rahalla ei voi saada kuuloa takaisin, siihen on vain tyydyttävä.

Venäjä on villi ja rauhaton maa.

Sotavanhus neuvoo rauhan vallitessa valmistamaan valtavat määrät kranaatteja ja miinoja. Suuria sotalaumoja ei pysäytetä kuin raskaalla tulella.

Miehet pitää komentaa ketjuun kolmenkymmenen metrin välein. Huomiokyky on terävin, kun kuuluu vieraskielisiä komentohuutoja. Äärimmäinen valmiustila ei saa herpaantua. On saatava päälle kaarnanharmaata asustetta. Se on paras suojaväri. Pitkä puukko vyölle jokaiselle soturille.

Naarmuitta meni sota, kun ei liiemmälti montusta kurkkinut.

Monelle tuli kuula kalloon, kun piti päätään ampumapenkan yläpuolella.

Ammuttava vain, kun upseeri käskee, ja tarkasti silloin.

Naamioimaton asema vetää tulta puoleensa.

Toimittava niin, että vain ampumasektorista näkee vihollisen suuntaan. Muuten tulee kuula korvan juureen. Käsikähmässä puukko surutta kylkeen, siitä se kalpenee isokin aron poika.

Minulla ei ole mitään lisättävää kokeneen miehen mielipiteisiin.

Lääkkeiden saneeraus on pakko hyväksyä, ja  asioiden sotilaallisesta puolesta poikkeavaa näkemystä en pysty esittämään.