Kropnitsa

 

Koulussa meille opetettiin aikoinaan aineen häviämättömyyden laki. Se oli hyvin ymmärrettävä asia. Vaikka elävät olennot menevät kaiken lihan tietä ja muuttuvat hiljaa uudestaan atomeiksi yleisessä entropiassa elikkä aineiden kiertokulussa, yksikään atomi, joka on luojan luoma, ei katoa.

 

Nyt selitetään, että kaikki olevainen on ollut yhteen pieneen pisteeseen ahtautuneena. Sitten jokin on häirinnyt tätä ihmeellistä tilaa, ja on seurannut alkuräjähdys.

Arvellaan, että se on sattunut 13,7 miljardia vuotta sitten. On vaikea käsittää, miten yhteen pisteeseen on latautunut niin suuri voima, että se on heittänyt ääreisosat jo 13,7 miljardin valovuoden päähän. Nyt katsotaan, että tämä räjähdyksen jäänteiden etääntyminen alkupisteestä sen kun kiihtyy!

 

Eikö liene humpuukkia, sanoo moni.

Aivotyö tuottaa monenlaista harhaa, olisiko tässä niistä yksi?

Jo tämän kotiplaneettamme puristaminen atomin kokoon on mahdoton uskoa, eikö vaan?

Sanotaan, että vetyä raskaammat alkuaineet ovat syntyneet supernovien räjähdyksissä.

Kiinalaiset huomasivat, että 1000-luvulla yksi tähti loisti niin, että se näkyi päivälläkin. Nyt sen kohdalla on räjähdyksen jätteinä Rapusumu, elikkä tähden jäänteet. Luullaan, että valtava kuumuus ja paine synnyttävät muun muassa kultaa.

Miten kulta on joutunut maapallolle? Jos tuossa vieressä olisi jytkähtänyt supernova, meitä ei olisi olemassa. Kullan synty on kovasti uskonvarainen asia.

 

Tiedemiehet uskovat, että kun ilmaston muutos tuhoaa maapallon.  Jo nyt oltava valmis muuttamaan toiselle planeetalle, hätäisimmät uskovat.

 

Minne me muuttaisimme, kun paratiiseja ei vaan tunnu löytyvän?

Ei, kyllä meidän on pysyttävä entisillä elinmailla. On ymmärrettävissä, että meille tulee yksilöinä loppu, ja loppu tulee kaikelle eläväiselle, kun resurssit joskus loppuvat.

 

Koltat, jotka ovat ortodokseja, ovat aina rakentaneet vainajan haudan päälle suorakaiteen muotoisen hirsirakenteen, jossa on harjakatto. Seinissä on tavallisesti kolme hirsikertaa. Itäiselle seinälle – jalkopäähän – on tehty parikymmentä senttiä leveä ja kolme senttiä korkea aukko. Vainajan käyttämä pieni kirves on pantu rakennelman, kropnitsan, sisään.

 

Kun maailma loppuu, vainaja näkee tähystysaukosta valon leimahtavan idästä länteen, pasuuna soi ja kuuluu komento ylösnousemukseen. Silloin koltta murtautuu kropsitsassa olevan kirveen avulla ulos lepokammiostaan ja nousee ylösnousemuksen aamuun!

Kaunista, hyvin kaunista.

 

Kaikki yllä kuvattu kolttien rakennus hautausmaalla osoittaa uskon varmuutta ja on karuudessaankin hienoa, vaikka nurkkasalvokset eivät kropnitsassa olekaan millintarkat. Kolme hirsikertaa. Pyhä kolminaisuus tulee mieleen.

 

Minusta tuntuu, että luonnonkansojen usko on paljon vankemmalla pohjalla kuin meidän, jotka elämme maallistuneessa yhteiskunnassa.