Juhlat Assyriassa

 

Valtio perustettiin noin 4500 vuotta sitten. Pitkään se oli vain etuvartio pohjoisen uhkaavia mahteja vastaan Baabelille. Kieli ja uskonto olivat samat. Hammurabin laki tunnettiin ja se oli assyrialaisille mieluinen.

Moni ongelma ratkesi kuolemantuomiolla. Se loi kuria armeijaan, josta kaikessa hiljaisuudessa kehittyi mahti, jonka edessä Egypti ja Baabelikin joutuivat nöyrtymään.

Assyrialaiset olivat julmia. Petturit ja kavaltajat, lusmut ja pelkurit seivästettiin. Ylämahasta läpi vaan niin, että tuomittu riippui ilmassa vinoasennossa olevassa seipäässä. Yöllä alhaalta kimppuun kävivät sakaalit ja juovahyeenat, päivällä taivaalta korppikotkat.

 Jos kaupunki ei antautunut, se pantiin maan tasalle. Työhön kykenevät ohjattiin pakkotyöhön. Nuoret naiset joutuivat sotamorsiamiksi. Kaikki muut surmattiin. Karja ryöstettiin samoin viljavarastot.

Assyrialaiset puhuivat kauan etelämesopotamialaista akkadin kieltä. Niin tekivät asukkaat Baabelissakin. Sitten he muuttivat kielensä arameaksi, jota puhuttiin laajalti Lähi-Idässä.

Nimet Sanherib, Salmanassar, Tukulti- Ninurta ja Tiglatpileser olivat armottomia kuninkaita. Armeija vietti taistelukentillä suunnattomia verijuhlia heidän johdollaan. Kokonaisia kansoja siirrettiin asuinpaikoiltaan kovan kurin alaiseen pakkotyöhön tai tuottamaan hyödykkeitä Assyrialle. Vuonna 720 koitti Israelin tuho. Kokonaisina säilyivät vain Juudan, Benjaminin ja Leevin heimot sekä osia Pohjois-Israelin heimoista. Kaikki muut siirrettiin itään eikä heistä ole sittemmin kuultu. Tilanne tuotiin Mitannin entisen suurvallan (Syyriassa) ja Baabelin asukkaita. Heidät tunnemme samarialaisina Raamatussa.

Rautasepät, valajamestarit, hevosten kouluttajat, nuolten ja jousien valmistajat saivat suuria urakoita. Tarvittiin paljon sotavaunuja, keihäitä, piiritystorneja ja veden sekä elintarvikkeiden kuljetusvaunuja ja telttoja. Armeijalle ja kansalle vähemmän hyödylliset vangit surmattiin.

 On ihmeellistä, että Assurissa ja Ninivessä – pääkaupungeissa - vallitsi korkea sivistys. Kaivauksissa on löydetty valtava kirjasto. Se on savilevyille nuolenpääkirjoituksella kirjoitettu. Kaivauksissa on löydetty reliefitaidetta, joka on korkeatasoista.

Profeetta Joonan sanotaan saarnanneen Ninivessä.

Siksi Aapeli Saarisalonkin piti hommata lupa rauniokumpujen kaiveluun. Paikalliset asukkaat eivät sallineet arkeologisia tutkimuksia. He vetosivat siihen, että profeetan hauta on siellä.

 

Kyllä assyrialaiset osasivat juhliakin. Päämies, ”Kaikkeuden kuningas”, järjesti suuret juhlat.

Armeija oli tehnyt selvää jälkeä, sotakassa oli täynnä kultaa ja hopeaa ja orjat ahersivat rakennuksilla, maataloudessa ja palvelijoina.

 Seitsenpäiväisissä juhlissa tarjottiin syöttöhärkiä ja vasikoita, molempia tuhat. Lampaita grillattiin 14 000, viisisataa kaurista kypsyi sekä pariloissa että padoissa.

Linturiistaa kului juhlien aikana: tuhat ankkaa, viisisataa hanhea, kymmenentuhatta kyyhkystä tarjottiin paisteina.

 Siihen aikaan puhtaissa jokivesissä oli kalaa, ja sitä saatiin lisää nykyisen Turkin alueen järvistä. Keittoihin ja hiillostukseen kului kymmenentuhatta kalaa.

Saman verran kananmunia kypsyi kuumassa tuhkassa mieluisiksi eliitin suuhun. Leipää meni yksi yhtä kananmunaa kohti.

 Kymmenentuhatta olutkannua tyhjeni ja saman verran viinileilejä.

Paistaessa meni pohjaan asti tyhjiksi kolmesataa öljyastiaa.

 

Myöhäinen Assyrian kuningas Assurbanipal metsästi leijonia sotavaunuista käsin. Hän osasi lukea ja kirjoittaa, mikä on melkoinen ihme. Kuningas oli myös muutenkin sivistynyt.

Ympäröivien kansojen viha oli katkera. Se oli muhinut kauan. Vuonna eKr. 612 koitti tilaisuus. Kaikki liitoutuivat yhteen ja Assyria murskattiin. Suurista kaupungeista jäi jäljelle vain rauniokummut. Kosto lienee ollut suurin Lähi-Idässä. Suur-Assyria haihtui ilmaan. Jäi vain rauniot, jotka peittyivät hitaasti hiekkaan aavikkotuulen puhaltaessa. Orjuus ja lahtaus olivat ennen kokemattomat.

 Diplomatia ei voi perustua pelkoon tai vihaan. Siinä olisi oppia nykyisille suurvalloille. Assyrian esimerkin luulisi panevan sotahaukat ajattelemaan sekä siirtymään pehmeämpään pienten kansojen käsittelyyn.